Äänisuunnittelun ohella musiikki on yksi keskeisiä piirteitä niin elokuvissa, televisiosarjoissa kuin myös videopeleissä, mitä ilman audiovisuaalinen kokemus ei olisi täydellinen. Musiikki luo tunnelmaa, ilmoittaa pelitapahtumista ja reagoi usein pelaajan toimintaan. Interaktiivisuus onkin keskeisimpiä eroavaisuuksia elokuvamusiikin ja pelimusiikin välillä. Vuosikymmenien saatossa videopeleistä on tullut entistä elokuvamaisempia. Pelien musiikki soveltaa tyyliään erilaisista elokuvagenrejen konventioista, jotka ovat olleet olemassa jo varhaisten kolikkopelien aikakaudella 1970-1980-luvulla. Medal of Honorin, Hidden and Dangerousin tai Hearts of Ironin kaltaisissa sotapeleissä on kuultavissa sotilastrumpetteja ja pikkurumpujen pärinää, kun selviämiskauhussa, kuten Resident Evil ja Silent Hill ”kauhumusiikki” pyrkii tehostamaan pelin kauhuefektiä ja luomaan jännittynyttä tunnelmaa ääristyneine pelottavine sointeineen.
Villin lännen pelejä voi pitää interaktiivisina lännenelokuvina, joiden musiikki soveltaa suoraan Western-elokuvien musiikillisia konventioita. Tyypillisesti Villiin länteen assosioidaan kaikuisat sähkökitarat, honottavat huuliharput, kaihoisat viulut sekä suuret orkesterisaundit. Yksi varhaisista Villin lännen –pelien alkuperäismusiikeista oli Lucas Artsin kehittämä ensimmäisen persoonan räiskintäpeli Outlaws (1996), jonka Clint Clint Bajakianin säveltämä musiikki soveltaa Ennio Morriconen tunnetuksi tekemää spagetti western –tyyliä, mitä kuultiin muun muassa Sergio Leonen dollari-trilogiassa (Kourallinen dollareita, Vain muutaman dollarin tähden ja Hyvät, pahat ja rumat). Esimerkiksi pelin teemalaulu muistuttaa trumpetteineen, akustisine kitaroineen ja laukkarytmeineen italialaista westernien teemoja. Taas hiljaa kehittyvä, mahtipontinen The Last Gunfigth luo ruudinkatkuiseen päähenkilön ja rosvon väliseen kaksintaisteluun tiivistä tunnelmaa. Vaikka peli ei olekaan kestänyt kovin hyvin aikaa, sen musiikki on suorastaan uraa uurtavaa.
14 vuotta ennen Rockstar Gamesin Lännen miljööseen sijoittuvaa hiekkalaatikkopeliä Red Dead Redemption 2 peleissä ennennäkemätöntä Villin lännen –konseptia kehitteli sarjan ensimmäinen peli Red Dead Revolver (2004): kolmannen persoonan, suoraviivaisen arcademainen toimintapeli, jonka musiikkiraita koostui 1960-1970-luvun italo westernien teemoista säveltäjiltä, kuten Luis Bacalov, Francesco De Masi, Ennio Morricone ja Bruno Nicolai. Sen graafinen tyyli rakeisine 8-millimetrin kameran tyylisine kuvanlaatuineen muistuttaa kyseisen aikakauden elokuvia. Valmista western-musiikkia kuullaan niin päävalikossa, pelissä sekä elokuvamaisissa välianimaatioissa, jossa se luo vaikutelmaa lännenelokuvasta. Pelin pääteema, Luis Bacalovin Lo Chiamavano King (elokuvasta His Name Was King) mikä kuullaan ensimmäistä yhdessä pelihistorian ikonisimmista alkuanimaatioista, jossa pelin keskeiset hahmot esitellään elokuvamaisessa montaasissa. Peli tempaa mukaansa heti teemalaulun kiihkeistä rumpufilleistä ja sähkökitaran kahdentamasta huuliharppumelodiasta.
Usein miten länkkäripelit soveltavat varsin suoraviivaista pelityyliä sekä kostowesternien yksinkertaisia juonikuvioita. Esimerkiksi Activisionin pelissä Gun (2005) päähenkilö Colton White hakee kostoa isänsä surmanneelle pormestari Hoodoo Brownille ja hänen jengilleen. Tämä kolmannen persoonan toimintaseikkailupeli muistuttaa hiekkalaatikko-pelityyliltään western-peli Red Dead Redemptionia (2010), viittä vuotta ennen, kun se räjäytti pelimaailman valtavalla maailmallaan ja western-tyylisellä musiikillaan. Pelin Gun musiikki muistuttaa paljon perinteisiä westernejä mahtipontisilla orkesterisoinneillaan, jonka lomassa kuullaan perinteisiä lännensoittimia: huuliharppua, akustista kitaraa, slide-kitaraa ja viulua. Musiikki luo peliin eeppisen seikkailun tuntua, vieden pelaajan autenttiseen länkkärimiljööseen. Videopelien musiikki soveltaa siis tyyliviitteitä lähestulkoon kaikista elokuvagenreistä, höystämällä sitä interaktiivisilla piirteillä.
