The Dark Eye: Chains of Satinav (Nintendo Switch)
Daedalic Entertainment on eräänlainen modernin ajan saksalainen Sierra, jonka pääasiallinen anti on klassisissa point & click -peleissä. The Dark Eye taas on saksassa hyvin suosittu roolipelisarja, joka sai ensipainoksensa jo vuonna 1988. Tähän perustuu peli The Dark Eye: Chains of Satinav, jonka sekä pelitaloa että alkuteosta kunnioittaakseni valitsin puhutuksi kieleksi saksan. Tämä oli muuten vähintään puolentoista arvosanan arvoinen päätös, siis siitä päätellen mitä muut ovat pelistä sanoneet, joten suosittelen tätä lämpimästi muillekin. Englanninkielinen ääninäyttely oli vähintään ärsyttävää, mutta saksankielisessä ei ollut mitään vikaa.
Kuten mainitsin, luin myös mitä muut ovat tästä sanoneet ja haluan alleviivata ensinnäkin sitä missä olen eri mieltä. Peliä on haukuttu siitä, että hahmot vaikuttavat pökkelöiltä ja ilmeettömiltä. Itse taas olen sitä mieltä, että hahmot on tehty oikein hyvin, mutta ne on laitettu semmoisiin tilanteisiin missä tekninen toteutus antaa edellämainitun lopputuloksen. Jos tilanteita ajattelee vaikkapa huimapään temppuna, jossa tämä ajaa moottoripyörällä hyppyristä toiseen autojen yli, on tempussa mitoitettu kuiluun jäävien autojen määrä pyörän moottorin tehoon vähän väärin.
Hahmot on rakennettu kaksiulotteisista ilmeisesti digimaalatun hahmojen osista, jotka on eräänlaista luurankomallia käyttäen animoitu. Tekniikka on hyvä, mutta siinä on rajoitteensa. Sillä ei saa kovinkaan hyvää cutsceneä aikaan, vaikka itse pelin se kantaa hyvin. Tietysti ilmeitä olisi kannattanut rakentaa, mutta jättää esimerkiksi ääninäytellyt osuudet pois, koska puheanimaatiot eri ilmeille moninkertaistaa työmäärän. Tähän olisi toiminut huomattavasti paremmin still-kuvat tai still-kuvien osioista rakennettu syvyysvaikutelmaa korostava pieni liike. Tätä käytetään esimerkiksi lyriikkavideoissa.
Vinkeillä tämä peli tahi sen tuottajat eivät tee enää yhtään mitään, mutta omia pisteitäni se parantaa, koska en halua yhden huonon ratkaisun pelin art directionissa vaikuttavan ainakaan liikaa arvosanaan. Ja tuon tämän myös pelaajalle työkaluksi katsoa ainakin jotain sormien läpi, koska The Dark Eye: Chains of Satinav on oikein hyvä klikkailupeli, eikä ole mitään syytä miksi genrestä pitävien pitäisi se varsinaisesti jättää hyllyyn. Esimerkiksi iso osa Sierran katalogista osaa olla mekaniikaltaan ja sykliseltä suunnittelultaan sangen vanhentunutta, joten uutta sisältöä kannattaa ottaa vastaan silloin kun sitä tarjotaan.
Tarina on ehdottomasti ok. Panokset tuntuvat kyllin suurilta, mutta en koe, että tekstissä olisi niin paljon iloa kuin monessa komediaan painottuvassa genren edustajassa. Vahvuus on pulmissa, jotka eivät tunnu liian päälleliimatuilta tai liian itsestäänselviltä, ja se on usein tämän genren tärkein asia.
