Vuonna 2024 julkaistava seuraava Call of Duty -peli saattaa olla uusi lisäys Black Ops -pelisarjaan ja sijoittua Persianlahden sotaan, kertoo uusin kylähuhu.
Seuraava Call of Duty -franchise-julkaisu tulisi näiden huhujen mukaan olemaan uusi Black Ops -peli, vaikka sen virallinen nimi on vielä sisäisesti päätteillä. Peli sijoittuu tämän hetkisen olettamuksen mukaan Persianlahden sotaan ja käsittelee lisäksi kylmän sodan jälkeistä globaalia poliittista jälkipuintia.
Tämä suurelta osin vahvistaa aiempia raportteja Persianlahden sodan ympäristöstä, jotka vuotivat esiin aiemmin tänä vuonna.
Tällä hetkellä uusi Black Ops -peli on suunniteltu julkaistavaksi vuonna 2024, suunnilleen tavalliseen aikaan myöhään syksyllä/talven alussa. Windows Central vihjaa, että Activisionilla harkitaan jonkinlaista merkittävää ennakkotilausetua, joka sisältäisi useita päiviä tai jopa viikkoja aikaista pääsyä peliin.
Hei kaikki lukijat! Täällä kirjoittaa tällä kertaa Mallu, 28-vuotias Errorin toimittajaharjoittelija, joka on pelannut ihan lapsuuden alkujuurista lähtien. Pelien kiehtova maailma on ollut aina lähellä sydäntäni ja tahtoisin jakaa teille pienen pintaraapaisun mistä kaikki alkoi.
Olen ollut kiinnostunut pelaamisesta niin pitkään kuin muistan. Ensimmäiset muistoni liittyvät PlayStation 1 -konsoliin ja PC-peleihin. Aloittaessani pelimatkani vietin usein aikaa ilmaispelien parissa, mutta kun PlayStation 2 julkaistiin, oli meidän saatava se kotiin. Pelaamisen maailmaan minut johdatti vanhempi serkkuni, jonka kautta tutustuin moniin PlayStation-klassikoihin, joista tulikin lapsuuteni merkittäviä pelielämyksiä. Tässä haluan jakaa kanssanne muutamia minulle tärkeitä pelejä, jotka tekivät minusta pelaajan.
Micro Maniacs (PS1, Gameboy Color)
Micro Maniacs on Codemastersin kehittämä värikäs ja vauhdikas ajopeli, jossa pienet hahmot kilpailevat juosten ja toisiaan vastaan taistelemalla. Pelissä on 41 erilaista ympäristöä ja kahdeksan hahmoa, joilla kaikilla on omat erityistaitonsa. Tämä oli ehdoton suosikkini serkkuvierailuilla, sillä sen luovat kentät ja hauskat ääniefektit vetivät aina mukaansa.
Spyro: Year of the Dragon (PS1)
Spyro: Year of the Dragon oli aikoinaan aivan omaa luokkaansa. Insomniac Gamesin kehittämä seikkailu vei minut lohikäärmeiden maailmaan, ja siinä yhdistyi unelmoijan mielikuvitus sekä kiinnostavat hahmot. Spyron maailma oli visuaalisesti upea ja täynnä seikkailuja, jotka saivat aina palaamaan pelin pariin.
Nintendogs (Nintendo DS)
Eläinrakkaana ihmisenä Nintendogs oli lapsuudessa minulle aivan erityinen peli. Tässä simulaatiossa sai hoitaa omaa virtuaalikoiraa DS:n kosketusnäytön ja mikrofonin avulla. Vaikka pelissä ei ollut suuria haasteita tai tavoitteita, oli se silti ihana kokemus – täysi kymppi yksinkertaisuudessaan!
Sly 2: Konnakopla (PS2)
Sly Cooper 2 on edelleen yksi ikonisimmista peleistä, joita pelasin lapsena, eikä sen viehätys ole kadonnut aikuisenakaan. Sucker Punch Productionsin kehittämässä pelissä seurattiin Slyn ja hänen rikoskumppaniensa seikkailuja ympäri maailmaa. Seikkailun täyteiset kentät, hahmojen väliset kemiat ja varastelun jännitys tekivät tästä pelistä unohtumattoman.
Pokémon Emerald (Game Boy Advance)
Alun perin veljelleni kuulunut Pokémon Emerald oli myös minulle merkittävä peli, jonka parissa vietin lukemattomia tunteja. Tavoitteeni oli saada kaikki pelin Pokémonit, vaikka tajusinkin pian tarvitsevani myös toisen peliversion saadakseni kaiken. Vaikka tämä takaisku olikin harmillinen, nautin silti jokaisesta hetkestä – ja pelaan Pokémonia vielä tänäkin päivänä.
Dog's Life (PS2)
Dog's Life on yksi niistä vähemmän tunnetuista peleistä, mutta minulle se oli täynnä hauskuutta. Tässä Frontier Developmentsin luomassa pelissä sain elää koiran elämää ja tehdä kaikkea hauskaa, mitä koirat tekevät – haukkua, kaivaa kuoppia ja jopa pissiä ”kilpaillen” muiden koirien kanssa. Peli oli täynnä huumoria, ja se jäi elävästi mieleen lapsuuteni leikkisänä kohokohtana.
Ōkami (PS2)
Ōkami, jonka kauniiseen maailmaan minut tutustutti ystäväni, oli visuaalisesti ja tarinallisesti ainutlaatuinen. Clover Studion ja Capcomin kehittämä peli yhdisti taidetta ja seikkailua, ja sen japanilaistyylinen grafiikka sai minut uppoutumaan tarinaan täysin. Vaikka en lapsena vielä ymmärtänyt peliä syvällisesti, sen tunnelma teki suuren vaikutuksen.
Näiden pelien kautta löysin paikkani pelien maailmasta ja olen kiitollinen, että sain kokea nämä seikkailut osana kasvutarinaani. Nämä pelit eivät olleet vain viihdettä – ne olivat matkoja eri maailmoihin ja antoivat unohtumattomia hetkiä, jotka vieläkin inspiroivat minua pelaajana.
Vaikka pelejä julkaistaan ennätysmäärät joka päivä, pelaajakunta ei kasva samaa tahtia. Ex-PlayStation-johtaja Shawn Layden on huolissaan. Hänen mielestä ongelmaa ei ratkaista pelkästään isoilla budjeteilla tehtyillä jatko-osilla ja aina vain tehokkaammalla hardwarella.
”Jos luotamme vain jättihitteihin päästäksemme läpi, se on mielestäni kuolemantuomio”, Layden toteaa Gordon Van Dyken, indie-julkaisija Raw Furyn perustajan, haastattelussa Gamescom Asiassa.
Ongelmana ovat Laydenin mukaan yhdeksännumeroiset kehityskustannukset, jotka karkottavat suuret julkaisijat ottamasta riskejä. Lopputuloksena on pelejä, joiden rahoitus perustuu myyntiennustuksille, ei niinkään pelin hauskuudelle tai innovatiivisuudelle.
”Saamme jatko-osia ja kopioita, koska rahat jakelevat sanovat 'No niin, jos Fortnite tienasi näin paljon näin lyhyessä ajassa, niin minun Fortnite-kloonini voi tienata saman ajanjaksossa'”, Layden kuvailee. ”Pelimaailmassa vallitsee luovan voiman hiipuminen studioiden yhdistymisen ja korkeiden kehityskustannusten takia.”
Layden kommentoi VGC:lle myös hiljattain esiteltyä, kohua herättänyttä 700 dollarin PS5 Prota ja sen tarjoamia minimaalisia parannuksia. ”Olemme kehityksen tasanteella”, Layden totesi VGC:lle.
”Olemme hardwaren kehityksessä vaiheessa, jota itse kutsun 'vain koirat kuulevat eron'. Jos pelaat ja auringonvalo osuu ikkunasta televisioon, et näe mitään ray tracing -efektejä. Kaiken pitää olla optimoitua ja sinulla pitää olla 8K-näyttö pimeässä huoneessa nähdäksesi mitään.”
Laydenin mielestä konsolikilpailu on saavuttanut katon ja peliyhtiöiden tulisi kilpailla sisällöllä, ei teknisillä spekseillä. ”On aika tehdä todellinen resetti liiketoimintamallille, pelialan perusteille”, hän toteaa VGC:lle.
Layden ei ole ensimmäistä kertaa huolissaan alan tulevaisuudesta. Hän varoitti jo 2019 PlayStationilta lähtiessään isojen budjettien pelejä ja laitteiden jatkuvaa kallistumista kestämättömäksi kiertokuluksi. Hän painottaa myös, että ala tuottaa koko ajan enemmän rahaa ilman, että pelaajakunta kasvaa.
”Kyseessä on 250 miljardin dollarin globaali bisnes, mutta pelaajien määrä ei kasva samaa tahtia”, Layden toteaa Van Dyken haastattelussa. ”Saamme siis enemmän rahaa samoilta ihmisiltä. Tarvitsemme lisää pelaajia. Miten se onnistuu? Tarvitsemme enemmän pelientekijöitä.”
Layden ehdottaa yritysten tukevan nousevia kehittäjiä esimerkiksi Indonesiassa ja Intiassa. Vaikka monet murehtivat AA-pelien, indie-pelien ja jättibudjettien välimaaston, kuolemasta, osoittavat jotkin studiot edelleen menestystä tällä kilpailullisella alueella. Viime vuonna esimerkiksi Remnant II, Dark Souls -vaikutteinen loot shooter, löysi yleisönsä. Tänä vuonna on vuorossa Warhammer 40,000: Space Marine 2, joka on onnistunut luomaan upean näköisen pelin alle puolellla Doom Eternalin budjetista.
