Arvostelut, Pelit

Simo Simppeli sähköhommissa – arvostelussa Electrician Simulator Kommentit pois päältä artikkelissa Simo Simppeli sähköhommissa – arvostelussa Electrician Simulator

Electrician Simulator

Electrician Simulator (PC)

5 / 10
Hyvää Tarjoaa rentoa yhden päivän pelattavaa vähän kepeämmällä otteella. Huonoa Simulaattoriksi valitettavasti liiankin epärealistinen.

Electrician Simulator on simulaattoreihin erikoistuneen, niitä julkaisevan Ultimate Gamesin ja Take It-Studion kehittämä peli, jonka tarkoituksena on tutustuttaa pelaaja sähköasentajan hommiin. Nimetön asentaja löytää itsensä autotallista kaikenlaisen asiaankuuluvan rojun ympäröimänä ja tehtävänä on opetella hommat ja kasvattaa unelmien sähköfirma.

Mitään kummempaa pääjuonta pelissä ei ole. Tehtäviä poimitaan läppäriltä ja niissä on hieman jonkinlaista tarinankehitystä. Tehtävät ovat erilaisten objektiivien suorittamista, eikä turinoista tai yksityiskohdista tarvitse välittää, kunhan vaan saa ruksit täytettyä ja poistuttua paikalta. Hommat vaihtelevat lamppujen vaihtamisesta kytkentöjen tekemiseen, härpäkkeiden etsimiseen ja asettelemiseen. Lisäksi pääsee purkamaan, tarkistamaan ja korjaamaan erilaisia pienlaitteita. Resursseja joutuu usein ostamaan itse, mutta rahaa tulee pienistäkin hommista sen verran, ettei hallitseminen tuo suurempaa haastetta.

Simulaattoriksi peli ei ole kovinkaan realistinen. Tekeminen kulminoituu ikonien löytämiseen ja klikkailuun oikeassa järjestyksessä ja peli ohjaa paljon kädestä pitäen. Kunnon mokaaminen on periaatteessa mahdotonta ja johtoja voi vedellä sinne sun tänne, kunhan laitteet on asennettu ja toimii. Sähköasentaja itse on vääriin hommiin eksynyt supersankari, joka kestää rajattomasti kovempiakin tällejä. Muutaman tutoriaalin jälkeen peli alkaa nopeasti toistamaan itseään mutta onkin melko lailla saman tien läpäisty. Peliaikaa kertynee kahdesta neljään tuntia riippuen pelaajasta.

Audiovisuaalinen puoli on pelkistetty ja selkeä. Grafiikat kuvaavat selkeästi tapahtumia, mutta eivät ole mitenkään fotorealistiset. Asennuksien tekeminen on melko lailla ikonista toiseen klikkailua joten sen kummemmin ei tarvitse pikseleitä metsästää. Yleensä voisi valittaa paikoittaisista huonoista kamerakulmista, mutta tässä tapauksessa se aspekti taitaa olla pelin realistisinta antia. Pienlaitteiden purkamiseen on selkeästi panostettu ja erilaisia osia riittää napsuteltavaksi. Peliohjaimien, hiustenkuivaimien ynnä muiden anatomia vaikuttaa pääosin realistiselta.

Pelin vahvuutena on ”chilli” meno, mutta kun otetaan huomioon, miten peliä markkinoidaan simulaattorina, heikkoutena on myös helppous ja yksityiskohtaisemman säätämisen puute. Onkin hyvä kysyä itseltään kannattaako näin lyhyestä ja tyhjäksi jättävästä simulaattorista kahta kymppiä maksaa.

Gabe Newell vetäytyi pelinkehityksestä – syynä yllättävä ongelma: liikaa myötäilijöitä Kommentit pois päältä artikkelissa Gabe Newell vetäytyi pelinkehityksestä – syynä yllättävä ongelma: liikaa myötäilijöitä

Peliyhtiö tunnetaan monista klassikoistaan, mutta kulissien takana yksi sen keskeisistä hahmoista teki aikoinaan yllättävän päätöksen. Yhtiön perustaja vetäytyi aktiivisesta pelinkehityksestä -pelin jälkeen, eikä syynä ollut väsymys tai kiinnostuksen puute, vaan päinvastoin työympäristön dynamiikka.

Portal 2:n pääsuunnittelijana toiminut Josh Weier kertoo, että Newell halusi aidosti olla osa tiimiä ja ideoida yhdessä muiden kanssa. Ongelmana oli kuitenkin hänen asemansa ja harva uskalsi olla eri mieltä. Kun pomo ehdotti jotain, vastaus oli usein myöntävä nyökkäys, vaikka tarkoitus olisi ollut käydä avointa ja luovaa keskustelua.

Tilanne johti siihen, että Newell koki yhteistyön vaikeaksi. Hän ei halunnut ympärilleen “kyllä-ihmisiä”, vaan tiimin, joka haastaisi ajatuksia ja kehittäisi niitä eteenpäin. Kun tämä ei toteutunut, hän päätti ottaa etäisyyttä suoraan kehitystyöhön ja siirtyä enemmän taustalle.

Ajoitus osui aikaan, jolloin Valve oli huipulla. oli jo vakiinnuttanut asemansa klassikkona, ja kasvoi nopeasti -pelaamisen jättiläiseksi. Juuri tällainen menestys saattoi kuitenkin tehdä Newellin haastamisesta entistä vaikeampaa.

Nykyään Newellin rooli onkin enemmän valvova ja ohjaava kuin suoraan kehitykseen osallistuva. Tarina toimii muistutuksena siitä, että luovassakin työssä liiallinen arvovalta voi kääntyä itseään vastaan ja joskus parhaat ideat syntyvät nimenomaan eriävistä mielipiteistä.

Tombwater: Kun Dark Souls kohtaa villin lännen kauhun Kommentit pois päältä artikkelissa Tombwater: Kun Dark Souls kohtaa villin lännen kauhun

Jos olet joskus miettinyt, miltä näyttäisi länkkäriteemalla ja pikseligrafiikalla, vastaus on nyt täällä. Kehittäjäkaksikko ja julkaisija ovat julkaisseet uuden pelinsä Tombwaterin, joka yhdistää armottoman soulslike-haasteen mystiseen villiin länteen.

Pelaaja astuu yksinäisen revolverisankarin saappaisiin ja saapuu rapistuvaan Tombwaterin kaupunkiin etsimään kadonnutta ystäväänsä, sheriffi Elliott Flintwoodia. Vastassa ei kuitenkaan ole pelkkää pölyä ja hiljaisuutta, vaan karmivia, eldritch-henkisiä kauhuja, jotka uhkaavat sekä henkeä että mielenterveyttä.

Sisältöä Tombwaterissa riittää, sillä luvassa on peräti 95 vihollistyyppiä, 25 pomovastusta ja 16 erilaista aluetta. Pelin läpäisyyn saa uppoamaan arviolta 20–25 tuntia, eikä matka todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä. Kartta- ja tehtäväloki helpottavat suunnistamista, kun taas erilaisten tonicien ja räjähteiden valmistus tuo kaivattua etua taisteluihin.

Pelin taustalla ovat kehittäjät Max Mraz ja Jake Wagner, joista Mraz tunnetaan aiemmin esimerkiksi pelistä sekä -henkisestä demake-projektista . Itse asiassa Yarntown toimii eräänlaisena Tombwaterin esiasteena ja sen voi edelleen pelata ilmaiseksi.

on nyt saatavilla :lle -palvelussa. Jos synkkä tunnelma, haastavat pomotaistelut ja länkkäritwistillä höystetty kauhu kuulostavat houkuttelevalta, tässä voi olla seuraava pelipakkomielteesi.