Simo Simppeli sähköhommissa – arvostelussa Electrician Simulator Kommentit pois päältä artikkelissa Simo Simppeli sähköhommissa – arvostelussa Electrician Simulator

Electrician Simulator

Electrician Simulator (PC)

5 / 10
Hyvää Tarjoaa rentoa yhden päivän pelattavaa vähän kepeämmällä otteella. Huonoa Simulaattoriksi valitettavasti liiankin epärealistinen.

Electrician Simulator on simulaattoreihin erikoistuneen, niitä julkaisevan Ultimate Gamesin ja Take It-Studion kehittämä peli, jonka tarkoituksena on tutustuttaa pelaaja sähköasentajan hommiin. Nimetön asentaja löytää itsensä autotallista kaikenlaisen asiaankuuluvan rojun ympäröimänä ja tehtävänä on opetella hommat ja kasvattaa unelmien sähköfirma.

Mitään kummempaa pääjuonta pelissä ei ole. Tehtäviä poimitaan läppäriltä ja niissä on hieman jonkinlaista tarinankehitystä. Tehtävät ovat erilaisten objektiivien suorittamista, eikä turinoista tai yksityiskohdista tarvitse välittää, kunhan vaan saa ruksit täytettyä ja poistuttua paikalta. Hommat vaihtelevat lamppujen vaihtamisesta kytkentöjen tekemiseen, härpäkkeiden etsimiseen ja asettelemiseen. Lisäksi pääsee purkamaan, tarkistamaan ja korjaamaan erilaisia pienlaitteita. Resursseja joutuu usein ostamaan itse, mutta rahaa tulee pienistäkin hommista sen verran, ettei hallitseminen tuo suurempaa haastetta.

Simulaattoriksi peli ei ole kovinkaan realistinen. Tekeminen kulminoituu ikonien löytämiseen ja klikkailuun oikeassa järjestyksessä ja peli ohjaa paljon kädestä pitäen. Kunnon mokaaminen on periaatteessa mahdotonta ja johtoja voi vedellä sinne sun tänne, kunhan laitteet on asennettu ja toimii. Sähköasentaja itse on vääriin hommiin eksynyt supersankari, joka kestää rajattomasti kovempiakin tällejä. Muutaman tutoriaalin jälkeen peli alkaa nopeasti toistamaan itseään mutta onkin melko lailla saman tien läpäisty. Peliaikaa kertynee kahdesta neljään tuntia riippuen pelaajasta.

Audiovisuaalinen puoli on pelkistetty ja selkeä. Grafiikat kuvaavat selkeästi tapahtumia, mutta eivät ole mitenkään fotorealistiset. Asennuksien tekeminen on melko lailla ikonista toiseen klikkailua joten sen kummemmin ei tarvitse pikseleitä metsästää. Yleensä voisi valittaa paikoittaisista huonoista kamerakulmista, mutta tässä tapauksessa se aspekti taitaa olla pelin realistisinta antia. Pienlaitteiden purkamiseen on selkeästi panostettu ja erilaisia osia riittää napsuteltavaksi. Peliohjaimien, hiustenkuivaimien ynnä muiden anatomia vaikuttaa pääosin realistiselta.

Pelin vahvuutena on ”chilli” meno, mutta kun otetaan huomioon, miten peliä markkinoidaan simulaattorina, heikkoutena on myös helppous ja yksityiskohtaisemman säätämisen puute. Onkin hyvä kysyä itseltään kannattaako näin lyhyestä ja tyhjäksi jättävästä simulaattorista kahta kymppiä maksaa.

Dying Light: The Beast osoitti, että laatu voittaa määrän Kommentit pois päältä artikkelissa Dying Light: The Beast osoitti, että laatu voittaa määrän

on noussut esiin esimerkkinä siitä, miten pelisarja voi löytää itsensä uudelleen, kun kehityksessä keskitytään vähemmän kaikkeen mahdolliseen ja enemmän siihen, mikä oikeasti toimii. Sarjan entinen ohjaaja Tymon Smektala kuvailee nyt, että tärkein opetus oli lopulta yksinkertainen: laatu voittaa määrän.

sai kokea tämän kantapään kautta -pelin julkaisun yhteydessä. Vaikka peliä odotettiin valtavasti, pelaajilta tuli nopeasti palautetta siitä, että yksityiskohdat ja pienet jutut, jotka tekivät ensimmäisestä pelistä erityisen, olivat jääneet osittain sivuun.

Smektalan mukaan ongelmana oli osittain se, että kehityksessä yritettiin miellyttää kaikkia yhtä aikaa. Yksi halusi enemmän roolipelielementtejä, toinen taas raaempaa toimintaa, kolmas realistisempaa selviytymistä. Lopputulos oli kompromissien sekamelska, jossa ydinkokemus alkoi hämärtyä.

Dying Light 2 Stay Human ja myöhemmät päivitykset sekä Dying Light: The Beast näyttivät kuitenkin suunnan muutoksen. Kehityksessä alettiin keskittyä takaisin sarjan ytimeen, parkouriin, selviytymiseen ja tiiviiseen kauhun ja toiminnan yhdistelmään. Tulokset näkyivät myös vastaanotossa, sillä The Beast sai Steamissä erittäin positiivisia arvioita.

Kehittäjien viesti on nyt selvä, kaikkea ei tarvitse yrittää tehdä enemmän, vaan paremmin. Kun ydinkokemus toimii, pelaajat kyllä pysyvät mukana, vaikka ruudulla olisi välillä turhan paljon zombeja ja vielä vähän enemmän pääosumilla varustettua kaaosta.

Forza Horizon 6 kaasutti heti Steam-huipulle Kommentit pois päältä artikkelissa Forza Horizon 6 kaasutti heti Steam-huipulle

on lähtenyt liikkeelle sellaisella vauhdilla, että moni ehtii hädin tuskin kiinnittää turvavyötä. Avoimen maailman ajopeli nousi heti Steamin viiden pelatuimman pelin joukkoon, kun samaan aikaan kaahasi yli 300 000 pelaajaa. Samalla se jätti taakseen jättipelejä kuten ja .

Sarjan resepti ei ole juuri muuttunut: nopeita autoja, valtava avoin maailma ja arcade-henkistä ajamista. Tällä kertaa mukaan on kuitenkin heitetty jättirobotteja, kei-autoja ja jopa Babymetal, joten täysin vanhaa uusintakierrosta peliä on vaikea kutsua. Pelin perusversio maksaa noin 65 euroa ja Premium Edition kipuaa noin 110 euroon.

Gamerin arviossa peliä kuvailtiin tutulla kaavalla eteneväksi jatko-osaksi, mutta siitä huolimatta pelaajat näyttävät olevan täysin mukana kyydissä. Jo ennen julkaisua peli rikkoi sarjan ennätyksiä PC:llä, eikä vuodot tai kohut juuri hidastaneet menoa. Pelaajien keskuudessa puhuttivat jopa hurjat 8 000 vuoden pelikiellot huijaamisesta ja siinä ainakin ehtii miettiä ajotapojaan uudelleen.

Menestys näyttää myös vahvistavan sitä, että Horizon-sarja on nykyään koko Forzan tärkein vetonaula. Perinteinen on jäänyt taka-alalle, etenkin sen jälkeen kun teki suuria irtisanomisia pelistudio Turn 10 Studiosssa. Horizonin rennompi ja helpommin lähestyttävä tyyli näyttää vetoavan yleisöön huomattavasti paremmin.

Kehittäjä on jo kertonut ensimmäisistä korjauksista, jotka liittyvät muun muassa tekoälyvastustajien vaikeustasoon, kaatumisbugeihin ja optimointiin. Sillä välin pelaajat voivat keskittyä tärkeimpään tehtävään, eli törmäilemään pelin 618 autolla kaikkeen mahdolliseen mahdollisimman näyttävästi.