Simo Simppeli sähköhommissa – arvostelussa Electrician Simulator Kommentit pois päältä artikkelissa Simo Simppeli sähköhommissa – arvostelussa Electrician Simulator

Electrician Simulator on simulaattoreihin erikoistuneen, niitä julkaisevan Ultimate Gamesin ja Take It-Studion kehittämä peli, jonka tarkoituksena on tutustuttaa pelaaja sähköasentajan hommiin. Nimetön asentaja löytää itsensä autotallista kaikenlaisen asiaankuuluvan rojun ympäröimänä ja tehtävänä on opetella hommat ja kasvattaa unelmien sähköfirma.

Mitään kummempaa pääjuonta pelissä ei ole. Tehtäviä poimitaan läppäriltä ja niissä on hieman jonkinlaista tarinankehitystä. Tehtävät ovat erilaisten objektiivien suorittamista, eikä turinoista tai yksityiskohdista tarvitse välittää, kunhan vaan saa ruksit täytettyä ja poistuttua paikalta. Hommat vaihtelevat lamppujen vaihtamisesta kytkentöjen tekemiseen, härpäkkeiden etsimiseen ja asettelemiseen. Lisäksi pääsee purkamaan, tarkistamaan ja korjaamaan erilaisia pienlaitteita. Resursseja joutuu usein ostamaan itse, mutta rahaa tulee pienistäkin hommista sen verran, ettei hallitseminen tuo suurempaa haastetta.

Simulaattoriksi peli ei ole kovinkaan realistinen. Tekeminen kulminoituu ikonien löytämiseen ja klikkailuun oikeassa järjestyksessä ja peli ohjaa paljon kädestä pitäen. Kunnon mokaaminen on periaatteessa mahdotonta ja johtoja voi vedellä sinne sun tänne, kunhan laitteet on asennettu ja toimii. Sähköasentaja itse on vääriin hommiin eksynyt supersankari, joka kestää rajattomasti kovempiakin tällejä. Muutaman tutoriaalin jälkeen peli alkaa nopeasti toistamaan itseään mutta onkin melko lailla saman tien läpäisty. Peliaikaa kertynee kahdesta neljään tuntia riippuen pelaajasta.

Audiovisuaalinen puoli on pelkistetty ja selkeä. Grafiikat kuvaavat selkeästi tapahtumia, mutta eivät ole mitenkään fotorealistiset. Asennuksien tekeminen on melko lailla ikonista toiseen klikkailua joten sen kummemmin ei tarvitse pikseleitä metsästää. Yleensä voisi valittaa paikoittaisista huonoista kamerakulmista, mutta tässä tapauksessa se aspekti taitaa olla pelin realistisinta antia. Pienlaitteiden purkamiseen on selkeästi panostettu ja erilaisia osia riittää napsuteltavaksi. Peliohjaimien, hiustenkuivaimien ynnä muiden anatomia vaikuttaa pääosin realistiselta.

Pelin vahvuutena on ”chilli” meno, mutta kun otetaan huomioon, miten peliä markkinoidaan simulaattorina, heikkoutena on myös helppous ja yksityiskohtaisemman säätämisen puute. Onkin hyvä kysyä itseltään kannattaako näin lyhyestä ja tyhjäksi jättävästä simulaattorista kahta kymppiä maksaa.