Yksi ensimmäisiä pelejä, joita muistan pelanneeni lapsuudessa Commodore Amiga 500:lla on North & South. Vuonna 1989 julkaistu, ranskalaisen Infrogramesin kehittämä vuoropohjainen strategiapeli on yhdistelmä lautapeliä, reaaliaikastrategiaa ja tasoloikkaa, mikä teki pelistä ajalleen melko edistyksellisen pelin. Itseeni teki vaikutuksen erityisesti sarjakuvamainen tyyli, mikä lisäsi humoristista aspektia hieman taitoa vaativaan peliin. Peli perustuu löyhästi belgialaisen piirtäjä Louis Salveriuksen ja kirjoittaja Raoul Cauvinin luomaan sarjakuvaan Les Tuniques Bleues, mikä kertoo ratsuväen seikkailuista Vanhassa lännessä. Lisäksi peli julkaistiin Atari ST:lle, ja portattiin myöhemmin alustoille NES, Armstad CPC, MSX ja MS-DOS, ZX Spectrum.
Bluecoats: North & Southin näyttämönä toimii Amerikan sisällissota (1861-65), jossa pelaajalla on valittavana joko sinipukuinen Pohjoisvaltiot tai harmaaseen sonnustautunut Etelävaltioiden armeija. Tavoitteena on yksinkertaisesti valloittaa vihollisen linnoitukset ja tuhota vihollinen viimeistä yksikköä myöten. Lisäksi pelissä on mahdollista valita vastustajakseen joko tekoäly tai kahden pelaajan ottelu. Peli alkaa näkymällä Yhdysvaltojen kartasta, jossa pelaaja ja vastustaja siirtelevät vuorotellen pelinappuloiden kaltaisesti tietyn puolen univormuun sonnustautuneita yksiköitä. Hyökkäys tapahtuu, kun kaksi eri puolen yksikköä kohtaa kartalla. Vihollisten lisäksi vastapuolilla on kiusana myös kartan vasemmassa yläreunassa intiaanit ja alareunassa meksikolaiset, jotka hyökkäävät satunnaisesti osapuolen kimppuun. Ulkoiset haitat, kuten myös laivalla itärannikolle saapuvat täydennysjoukot on mahdollista kytkeä pois päältä päävalikosta.
Taistelut tapahtuvat hieman yläviistosta kuvatusta näkymässä, jossa sinitakit ovat oikealla ja harmaatakit vasemmalla. Taistelutantereena voi olla tasainen ruohokenttä, joen halkoma taistelukenttä tai karu kanjoni, riippuen missä päin karttaa taistelu tapahtuu. Pelaajalla on liikuteltavana kolme yksikköä: tykistö, ratsuväki ja jalkaväki. Siinä missä tekoäly liikuttaa kaikkia yksiköitä samaan aikaan, pelaajalla on valittavana yksi yksikkö kerrallaan, mikä luo aloittelijalle haastetta. Lisäsyvyyttä peliin tuo taistelutantereen interaktiivisuus, kun lavasteena olevia taloja sekä siltoja pystyy tuhoamaan tykistöllä, mikä hankaloittaa vihollisen etenemistä. Lisäksi taistelun äänet tykin jyrähdyksineen, muskettien paukkeineen, torvikutsuineen, kavioiden kopseineen ja kaatuneiden tuskanhuutoineen, ovat erityisesti Amigalla omaa luokkaansa. Realistinen, mutta piirroselokuvamainen äänisuunnittelu juuri vie pelaajan keskelle armotonta taistelua.
Taistelujen jälkeen voittava yksikkö ”nielaisee” häviäjän, jos hän ei ole perääntynyt taistelusta. Pelaajan on mahdollista valita päävalikosta lautapeliasetus, jossa taistelut ratkaistaan automaattisesti. Pelissä on myös mahdollista hyökätä vastustajan linnakkeeseen, siirtämällä oma yksikkö vihollisen lipulla merkittyyn linnoitukseen. Valloitus tapahtuu sivuttaissuuntaisessa tasoloikkanäkymässä, jossa pelaajan tulee ehtiä linnoituksen toiseen päähän, ennen aikarajan umpeutumista. Pelaajalla on esteenä niin pommit, vahtikoirat kuin myös vastapuolen yksiköt, jotka yrittävät hidastaa pelaajaa lyömällä hänet kanveesiin. Jos pelaaja ehtii valloittaa linnan, animaatiossa oman puolen lippu nousee salkoon, Pohjoisvaltioiden kansallislaulu Yankee Doodlen säestämänä. Samankaltainen tasoloikkajakso seuraa, kun vastapuoli on valloittanut linnoituksen junaradan varrelta. Tavoitteena on tällöin valloittaa vastapuolen junakuljetus, ehtimällä liikkuvan junan toiseen päähän ennen aikarajan umpeutumista.
Pelimekaniikaltaan North and South on kestänyt melko hyvin aikaa: Yksiköiden vaihtaminen ja liikuttaminen hoituvat melko vaivattomasti nuolinäppäimillä ja taistelukäskyt välilyönnillä. Yksiköiden siirtely karttanäkymässä toimii vaivattomasti hiirtä klikkaamalla. Yksinkertainen toteutus, jossa on myös kekseliäitä nyansseja, kuten hauskat hahmoanimaatiot ja äänitehosteet, ovat pelin valtteja, jonka vuoksi kaltaiseni veteraanipelaajat palaavat sen pariin aika ajoin. Pelistä on myös tehty uusintaversio, mikä on näyttävämpi, mutta toteutukseltaan valitettavan kankea. Hiiren avulla on mahdollista käskyttää kaikkia yksiköitä samaan aikaan, mikä tekee taisteluista melko helppoja. Taas hermoja raastava tasoloikkajakso on korvattu linnoitustaisteluissa tarkkuusammuntaosiolla, mikä on pidemmän päälle toisteista. Uusintaversiossa on omat hetkensä, mutta nostalgiaa hakevan pelaajan, kuten myös retropeliharrastajan, on syytä pitäytyä alkuperäisessä pelissä, mikä on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihastuttava vielä tänäkin päivänä. Lisäksi pelimateriaalia on katsovissa Youtubessa ja pelin MS-DOS-versiota voi kokeilla netissä alla olevasta linkistä.
Voit pelata peliä selaimessasi täällä.