Split Fiction -kehittäjä aloittanut jo uuden pelin työstämisenKommentit pois päältä artikkelissa Split Fiction -kehittäjä aloittanut jo uuden pelin työstämisen
Hazelight Studiosin johtaja Josef Fares on kertonut uuden pelin olevan jo työn alla. Studion aiemmat yhteistyöpohjaiset Pelit, kuten IT Takes Two ja Split Fiction, ovat olleet suuria menestyksiä, ja seuraava projekti etenee jo varhaisessa vaiheessa.
Fares puhui aiheesta Friends Per Second -podcastissa ja paljasti, että vaikka Split Fiction on otettu erinomaisesti vastaan, hän itse on jo siirtänyt fokuksensa tulevaan peliin.
Kun peli on julkaistu, olen itse jo siirtynyt eteenpäin. Split Fiction oli meille erityinen projekti, mutta nyt olen täysillä seuraavassa pelissä, jonka kehitys alkoi noin kuukausi sitten. – Fares kertoi.
Vaikka Fares ei paljastanut tulevan pelin nimeä tai pelityyppiä, hän vihjasi, että Hazelight pyrkii pitämään kehitysajan kolmesta neljään vuoteen, joten peli voitaisiin nähdä markkinoilla 2028 mennessä.
EA ja Hazelight – onnistunut kumppanuus
Hazelight on tehnyt yhteistyötä EA:n kanssa vuodesta 2017 lähtien, ja vaikka julkaisijalla on vaihteleva maine, Fares on ylistänyt EA:ta hyvänä kumppanina.
Ihmiset eivät ymmärrä tätä: EA on tukija, ei ohjaaja. Me emme pitchaa pelejä heille, vaan ilmoitamme, mitä aiomme tehdä. Heillä ei ole mitään sanottavaa meidän projekteihimme. Nolla. Ei mitään. – Fares totesi.
He kunnioittavat meitä ja sitä, mitä teemme. Olemme nyt yksi heidän menestyneimmistä studioistaan. – Fares lisäsi, että vaikka EA:ta kritisoidaan usein, Hazelightilla on ollut täysin vapaat kädet kehitystyössä.
Split Fiction jo jättimenestys
Split Fiction on jatkanut Hazelightin voittokulkua myytyään miljoona kopiota 48 tunnissa ja 2 miljoonaa myytyä kopiota viikossa.
Peli näyttää jopa ylittävän It Takes Two -pelin myyntivauhdin, joka oli myynyt 20 miljoonaa kappaletta lokakuuhun 2024 mennessä.
Hazelightin seuraavasta projektista ei vielä tiedetä paljoa, mutta Faresin innostuksesta päätellen odotettavissa on jälleen jotain ainutlaatuista yhteistyöpelaamisen saralla.
Muistan yhä sen hetken, kun avasin ensimmäisen kerran alkuperäisen Resident Evilin ja pelkäsin tallentaa peliä, koska ink ribbon -nauhat olivat kortilla. Nyt, vuosia ja lukemattomia zombeja myöhemmin, istun PS5:n ohjain kädessäni ja käynnistän Resident Evil Requiemin ensimmäisen kerran. Hetki tuntuu tutulta ja tavallaan samalla virkistävän uudelta. Capcomin uusin luku sarjaan ei ainoastaan jatka perintöä, vaan leikkii sillä tietoisesti.
Resident Evil Requiem on Capcomin kehittämä ja julkaisema toimintakauhupeli PS5:lle. Se yhdistää sarjan klassisen selviytymiskauhun ja modernimman toimintapainotteisen otteen kahden pelattavan hahmon kautta, Leonin ja uuden tulokkaan, Gracen.
Ensikosketusena tuttu kylmä hiki
Heti alussa peli nappaa pelaajan mukaansa. Tarina kietoutuu nopeasti yhteen hahmojen välillä, vaikka myönnettäköön: arvasin yhden keskeisen juonenkäänteen jo varhain.
Ensimmäiset tunnit pelataan pääosin Gracella, ja suositeltu ensimmäisen persoonan kuvakulma tekee kokemuksesta aidosti ahdistavan oloisen. Ympäristöt joissa liikut näyttävät upealta! Valaistus ja äänimaailma rakentavat tiiviin tunnelman, jossa jokainen nurkan taakse kurkistus tuntuu selkäpiitä karmivalta.
Pelin ilmapiiriä ja graafista viimeistelyä on toteutettu kiitettävästi, missä Re Engine tekee jälleen positiivisen vaikutuksen. Omalla kohdallani peli toimi kokonaisuudessaan vakaasti ilman suurempia nytkähdyksiä tai FPS– droppeja.
Tarina
Requiem sijoittuu lokakuuhun 2026, 28 vuotta Raccoon Cityn tuhon jälkeen. Kaupungin Varjo ei kuitenkaan ole kadonnut, sillä osa selviytyjistä alkaa kuolla salaperäiseen, viiveellä puhkeavaan T-virustartuntaan.
Päähenkilönä nähdään FBI:n analyytikko Grace Ashcroft, joka on edesmenneen Resident Evil Outbreak -pelistä tutun Alyssa Ashcroftin tytär. Grace ei ole perinteinen toimintasankari, vaan enemmänkin sisäänpäin kääntynyt tutkija, joka joutuu keskelle painajaismaista tapahtumaketjua. Hänen rinnalleen nousee sarjan veteraani Leon S. Kennedy, joka teki ensiesiintymisensä pelissä Resident Evil 2. Leonin tukena toimii Sherry Birkin.
Gracen tutkimukset vievät hänet hylättyyn Wrenwood-hotelliin, jossa hänen äitinsä kuoli vuosia aiemmin. Hotellissa tapahtuu jotain odottamatonta, ja pian Grace joutuu vaarallisen pelinappulan rooliin. Tapahtumien taustalla vaikuttaa entinen Umbrella-tiedemies Victor Gideon, jonka tavoitteet liittyvät salaperäiseen Elpis-projektiin.
Tarina siirtyy Rhodes Hillin hoitolaitokseen, jossa tunnelma muuttuu selviytymiskauhuksi. Rakennus kätkee sisäänsä mutatoituneen T-viruksen uhreja sekä synkkiä kokeita. Grace ja Leon joutuvat erilleen, ja pelaaja pääsee kokemaan tapahtumat sekä toiminnallisesta että hiiviskelyä painottavasta näkökulmasta. Matkan varrella Grace kohtaa myös Emilyn, sokean tytön, jonka kohtalo nivoutuu tiiviisti juonen keskeisiin teemoihin.
Tarinan mittaan selviää, että Elpis-projekti liittyy Umbrellan perustajaan Oswell E. Spenceriin ja tämän perintöön. Juoni kuljettaa hahmot lopulta takaisin Raccoon Cityn raunioihin, joissa menneisyyden synnit ja nykyhetken salaisuudet törmäävät toisiinsa.
Requiem kertoo ennen kaikkea perinnöstä, syyllisyydestä ja toivosta maailmassa, jota biouhat yhä varjostavat. Tarina yhdistää sarjan pitkän historian uusiin hahmoihin ja rakentaa jännitteen, joka kantaa alusta loppuun paljastaen juuri sopivasti, mutta jättäen myös kysymyksiä tulevaisuutta varten.
Kaksi hahmoa, kaksi rytmiä
Requiemin suurin vahvuus on ehdottomasti sen rakenne. Gracen osiot painottavat resurssienhallintaa, hiiviskelyä ja selviytymistä. Hän ei ole fyysisesti yhtä vahva kuin Leon, ja se kyllä tuntuu. Kohtaamiset vihollisten kanssa ovat vaarallisempia, ja välttely on usein järkevämpää kuin suora yhteenotto. Tallennus tapahtuu klassisesti kirjoituskoneilla, ja ensimmäisen läpipeluun jälkeen avautuva ink ribbon -mekaniikka nostaa nostalgiahymyn huulille.
Leonin osuudet kallistuvat enemmän räiskinnän suuntaan. Suositeltu kolmannen persoonan kuvakulma sopii hänen tyyliinsä erinomaisesti. Requiemissa viholliset eivät ole pelkkiä aivottomia möllyköitä, vaan ne osaavat käyttää aseita, jopa moottorisahaa, mikä pitää taistelut intensiivisinä ja sormet valmiina näppäimillä torjunta- iskua odotellessa.
Pelin kokonaisuus kantaa hyvin loppuun asti, jossa saa nopeasti selville, että pelissä on yhden sijaan kaksi erilaista loppua.
Sisältöä ja järjestelmiä – liikaa vai liian vähän?
Kerättävät dokumentit syventävät taustatarinaa, ja tutut pesukarhupatsaat ilahduttavat sarjan veteraaneja. Rakennusjärjestelmä mahdollistaa panosten ja parannusesineiden valmistamisen, kunhan materiaalit löytyvät. Pelin alkupuolella Gracella pelatessa antiikkikolikoilla ostettavat parannukset jäävät harmillisen vähäisiksi. Mutta ettei Grace jäisi hahmona aivan varjoon, annetaan hänelle mahdollisuus päivittää elämäpalkkia steroideilla tai aseiden vahinkoa stabilaattorilla. Päivittäminen onnistuu joko rakentamalla itse tarvittava esine tai ostamalla antiikkikolikoilla. Stabilaattoreita ja steroideja on rajallisesti, joten hahmon kehittämistä ei voi jatkaa pelissä rajattomasti.
Pelin loppupuolella Leonin asepäivitykset CP-pisteillä (challenge points) tuo mukavaa kehityskaarta. Tämä tekee vihollisista tuhoamisen arvoista, kun jokainen tappo kasvattaa sinun CP-pistepottia. Kosmeettisia lisäsisältöjä ja charmeja voi avata trophy-haasteilla, mikä palkitsee aktiivisen pelaamisen.
Äänet ja veri virtaa sarjalle uskollisesti
Resident Evil Requiemissa musiikki ei dominoi, mutta astuu esiin juuri oikeissa kohdissa. Hiljaisuus on usein tehokkain äänitehoste jota peli tarvitsee ja se näkyy pelissä hyvin. Gorea ei ole säästelty, viimeistelyliikkeet ja väkivalta ovat ronskeja, mikä sopii sarjan henkeen.
Kokonaisuutena Requiem tuntuu tietoiselta yhdistelmältä vanhaa ja uutta. Se ei ole pelkkä toimintapläjäys, mutta ei myöskään puhdas selviytymiskauhupeli. Se on kompromissi ja yllättävän toimiva sellainen.
Nostalginen mutta moderni
Resident Evil Requiem on peli, joka ymmärtää juurensa. Se tarjoaa vanhan koulukunnan jännitystä ink ribbon -mekaniikkoineen ja resurssipulmineen, mutta tasapainottaa kokonaisuutta modernilla toiminnalla ja sujuvalla ohjattavuudella. Kontrollit toimivat moitteettomasti, vaikka kameran herkkyyden säätäminen tuntui yhtä turhalta kuin ilmaisen ämpärin jonottaminen.
PS5:llä peli näyttää ja kuulostaa erinomaiselta, mutta 70 euron hintahaarukkaan en koen pelin tarjoavan sisältönsä ja uudelleenpeluuarvonsa puolesta rahoille vastinetta, ellei kyseessä ole 100% läpipeluu.
Resident Evil Requiem ei ehkä mullista pelisarjaa, mutta se muistuttaa, miksi tähän maailmaan on aina yhtä kiehtovaa palata.
8.8 / 10
Hyvää:+ Kaksi erilaista ja toisiaan tasapainottavaa hahmoa
+ Yhdistelmä kauhua ja toimintaa
+ Tunnelmallinen ensimmäisen persoonan kauhu Gracella
+ Nostalgiset elementit (kirjoituskoneet, ink ribbon -vaikeustaso)
+ Vahva audiovisuaalinen toteutusHuonoa:- Peli yllättävän lyhyt täyteen hintaan nähden (70€ = 10 - 16 tuntia)
- Leonin pelattava osuus ei yhtä mielenkiintoinen kuin Gracen
- Osa tarinan hahmoista jopa turhia?
- Juonielementit (hahmojen motiivit ja tarinan käänteet)Yhteenveto: Resident Evil Requiem on peli, joka ymmärtää juurensa. Se tarjoaa vanhan koulukunnan jännitystä ink ribbon -mekaniikkoineen ja resurssipulmineen, mutta tasapainottaa kokonaisuutta modernilla toiminnalla ja sujuvalla ohjattavuudella. Kontrollit toimivat moitteettomasti, vaikka kameran herkkyyden säätäminen tuntui yhtä turhalta kuin ilmaisen ämpärin jonottaminen.
PS5:llä peli näyttää ja kuulostaa erinomaiselta, mutta 70 euron hintahaarukkaan en koen pelin tarjoavan sisältönsä ja uudelleenpeluuarvonsa puolesta rahoille vastinetta, ellei kyseessä ole 100% läpipeluu.
Resident Evil Requiem ei ehkä mullista pelisarjaa, mutta se muistuttaa, miksi tähän maailmaan on aina yhtä kiehtovaa palata.
Ranskan Annecystä ponnistava Gamevestor on avannut ovensa ja lupaa mullistaa pelirahoituksen. Kyseessä on eurooppalainen joukkosijoitusalusta, jossa pelaajat voivat sijoittaa suoraan PC– ja konsolipeliprojekteihin ja saada osuuden tulevista tuotoista, jos peli menestyy. Ajatus on yksinkertainen. Fanit eivät enää vain kannusta sivusta, vaan lähtevät mukaan rahoittajiksi.
Alustan ovat perustaneet pelialan konkarit Ivan Marchand (taustaa muun muassa EA:lta ja Googlelta) ja Arthur Van Clap (Ubisoft, Sega). Gamevestor toimii EU-sääntelyn puitteissa, eikä mukaan ole sotkettu kryptoa tai Web3-härpäkkeitä. Jokainen projekti käy läpi asiantuntijaraadin seulan, ja rahoitus vapautetaan kehityksen edetessä välitavoitteiden mukaan.
Sijoittaminen alkaa 100 eurosta, ja kampanjoiden tavoitteet liikkuvat 120 000 eurosta aina 1,8 miljoonaan euroon, enimmillään jopa 5 miljoonaan euroon asti. Ensimmäisissä hankkeissa esitetyt tuotto-odotukset liikkuvat 1,5–2-kertaisina sijoitettuun summaan nähden, jos peli menestyy kaupallisesti. Kyse on kuitenkin arvioista, ei lupauksista ja riski on aina olemassa.
Gamevestor ratsastaa joukkorahoituksen kasvulla, mutta vie konseptin askeleen pidemmälle tarjoamalla sijoittajille osuuden mahdollisista tuotoista. Tavoitteena on yhdistää studiot ja yhteisö tiiviimmin kuin koskaan aiemmin. Nyt kysymys kuuluu osuuko pelaaja seuraavaan indie-hittiin vai jääkö sijoitus pelkäksi kokemukseksi?
