Stephen King paljastaa suosikkielokuvansa – omat adaptaatiot heitettiin sivuunKommentit pois päältä artikkelissa Stephen King paljastaa suosikkielokuvansa – omat adaptaatiot heitettiin sivuun
Kauhu-kirjailija Stephen King on julkaissut listansa kymmenestä lempielokuvastaan, ja kuten arvata saattaa, valinnat ovat todellisia klassikoita. Hän kertoi Twitterissä, että listalta on jätetty pois hänen omien teostensa adaptaatiot, kuten Misery, Shawshank Redemption, The Green Mile ja Stand By Me.
Kingin kymmenen suosikkia, ilman erityistä järjestystä, ovat, Sorcerer, The Godfather 2, The Getaway, Groundhog Day, Casablanca, Treasure of the Sierra Madre, Jaws, Mean Streets, Close Encounters of the Third Kind ja Double Indemnity. Huomionarvoista on, että kaikki elokuvat ovat vuoteen 1993 asti, jolloin Groundhog Day julkaistiin, modernit teokset eivät siis ole vielä löytäneet tietään Kingin top-listalle.
Kirjailija jätti siis tietoisesti omat elokuvaadaptionsa pois, mutta fanit voivat arvailla, että esimerkiksi Misery ja Shawshank Redemption olisivat korkealla. Kingin teoksia on yhä enemmän tulossa myös elokuvaksi, ja seuraava ison luokan julkaisu on The Long Walk, joka saapuu teattereihin 12. syyskuuta.
Kun vuosi 2025 vetää viimeisiä henkäyksiään, valkokankailla nähtiin vain yksi kiistaton totuus: kauhu söi elokuvamaailman elävältä. Isot, kalliit menestyselokuvat kompuroivat, vanhat tutut jatko-osat yskivät puuskan verran ja suuret sarjat haukkoivat henkeä. Mutta kauhuelokuva? Se eli ja voi kuin villiäinen!
Genre, joka on usein pidetty pienenä ja synkkänä sivujuonteena, nousi tänä vuonna valokeilaan ennennäkemättömällä kekseliäisyydellä ja häpeilemättömyydellä. Sekä yllättävän hyvät jatko-osat että rohkeat, omaperäiset painajaiset nostivat kauhun valta-asemaan, jollaista emme ole vuosikymmeniin nähneet. Se ei vain määritellyt kauhua, vaan se määritti koko elokuvavuoden.
Vuoden parhaiden kauhuelokuvien listalla nähdään niin yllätyksellisiä jatko-osia kuin rohkeita uusia painajaisia.
10. Final Destination: Bloodlines
Final Destination: Bloodlines on vuoden 2025 kauhuelokuva, joka palauttaa franchisen tutuille, armottomille urilleen. Elokuva tarjoaa kekseliäitä ja julmia Rube-Goldberg-tyylisiä kuolemankauhujaksoja, joissa sattuma ja kohtalo kietoutuvat yllättäviin ja väkivaltaisiin tapahtumaketjuihin. Vaikka se ei ehkä ole sarjan paras osa, se on hauskin ja viihdyttävin vuosiin, täynnä jännitystä ja verisiä yllätyksiä.
9. The Ugly Stepsister
The Ugly Stepsister on kauhuelokuva, joka kääntää satumaailman päälaelleen. Tässä kieroutuneessa Tuhkimo-tarinassa kateus muuttuu hirvittäväksi monsteriksi, ja perinteiset satuasetelmat saavat synkän, psykologisen käänteen. Elokuva yhdistää kansanperinteen ja hitaan, kutkuttavan pelon tavalla, joka jää mieleen vielä pitkään lopputekstien jälkeen.
8. The Long Walk
The Long Walk rakentaa kauhun vähäeleisesti mutta tehokkaasti. Elokuva on hidas polte täynnä syvää ahdistusta ja eksistentiaalista pelkoa, jossa jännitys hiipii ihon alle ja pysyy siellä. Minimalistinen tyyli ja kammottava tunnelma tekevät siitä unohtumattoman kauhukokemuksen.
7. 28 Years Later
28 Years Later merkitsee odottamatonta paluuta klassiseen zombie-franchiseen. Elokuva yhdistelee raivokasta toimintaa ja emotionaalista painoa, laajentaen tarinaa ilman halpaa nostalgiaa. Tuloksena on intensiivinen ja yllätyksellinen kauhukokemus, joka yllättää niin vanhat fanit kuin uudetkin katsojat.
6. Good Boy
Good Boy näyttää, että söpö koira voi olla karmiva. Alkuun yksinkertainen ja sympaattinen tarina kääntyy teräväksi kommentiksi yksinäisyydestä ja pakkomielteistä. Elokuva on hauskan mustasukkainen, yllättävän julma ja jää mieleen pitkäksi aikaa.
5. Frankenstein
Frankenstein ohjaaja Guillermo Del Toron käsittelyssä tuo klassisen hirviön tarinan tähän päivään. Moderni goottinen versio kunnioittaa Mary Shelleyn alkuperäistä kertomusta, mutta lisää siihen omaperäistä kauhua ja visuaalista loistoa. Tuloksena on traaginen, kauniisti kuvattu ja aidosti pelottava elokuva, jossa hirviö tuntuu jälleen aidolta ja uhkaavalta.
4. Bring Her Back
Bring Her Back on yliluonnollinen trilleri, jossa suru muuttuu tappavaksi voimaksi. Elokuva yhdistää sydäntäsärkevän tarinan ja kauhun taitavasti, jolloin katsoja kokee samanaikaisesti myötätuntoa ja jännitystä. Se on harvinaisen tasapainoinen sekoitus tunteita ja pelottavia hetkiä, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
3. Presence
Presence on minimalistinen kauhuelokuva, joka todistaa, että vähemmän on joskus enemmän. Koko tarina sijoittuu yhteen paikkaan ja seuraa pientä hahmoryhmää, mutta jännitys on niin tiivistä, että se lähes leikkaa katsojan ihon päältä. Indie-kauhuksi elokuva on äärimmäisen tehokas ja pysäyttävä kokemus.
2. Weapons
Weapons on rajojen rikkomista rakastava kauhuelokuva, joka ei tunnusta sääntöjä. Elokuva yhdistelee kosmista pelkoa, psykologista romahdusta ja yhteiskunnallista kauhua tavalla, joka haastaa katsojan odotukset. Se on brutaali, kunnianhimoinen ja jää varmasti analysoitavaksi vuosiksi eteenpäin.
1. Sinners
Sinners on vuoden 2025 kauhuelokuvien kruununjalokivi: armoton, ennakkoluuloton ja taiteellisesti peloton. Jokainen kohtaus tihkuu syntiä ja rangaistusta, ja elokuva todistaa, että kauhu ei ollut vain elossa vuonna 2025, se omisti koko vuoden.
Hollywoodin komediaelokuvat ovat aina osanneet saada katsojat nauramaan, ja Variety-lehden tuore lista kaikkien aikojen 100 parhaasta komediasta näyttää, miksi. Lista ulottuu mykkäelokuvien mestarista Charlie Chaplinista aina Jim Carreyn hulvattomiin rooleihin. Jos siis kaipaat elokuvia, jotka saavat vatsalihaksesi kipeiksi nauramisesta, listaamamme top 10 lista on sinulle.
Bill Murrayn Groundhog Day (1993) vie katselijan aikasilmukkaan, jossa samapäiväinen säätiedottaja joutuu kohtaamaan oman itsekkyytensä ja oppii vähitellen olemaan parempi ihminen.
Mel Brooksin Young Frankenstein (1974) puolestaan yhdistää kauhun ja komedian täydellisesti. Gene Wilderin hulvaton tiedemies ja Peter Boylen laulava hirviö tekevät tästä satiirista kunnianosoituksen vanhalle Hollywoodille, mutta samalla nauruhermoja kutkuttavan mestariteoksen.
Coenien Fargo (1996) yhdistää pikkukaupungin idyllin ja rikoksen hurjuuden mustaksi huumoriksi, kun William H. Macyn epätoivoinen autokauppias lavastaa vaimonsa sieppauksen. Marx Brothersin Duck Soup (1933) on taas silkkaa anarkiaa. Slapstickia, sanaleikkejä ja hullua poliittista satiiria, joka ei jätä ketään kylmäksi.
Monty Pythonin Holy Grail (1975) vie King Arthurin legendan absurdin komedian ytimeen, ja Waiting for Guffman (1996) pilkkaa pikkukaupungin teatteripiirejä mockumentary-tyylillä, jossa paikalliset eksentrikot pääsevät loistamaan.
Charlie Chaplinin The Great Dictator (1940) osoittaa, että huumori voi olla sekä hersyvää että poliittisesti terävää, ja Woody Allenin Annie Hall (1977) yhdistelee neuroottista komiikkaa ja romantiikkaa mestarillisesti. Billy Wilderin Some Like It Hot (1959) tarjoaa puolestaan mieshahmojen naamioitumista ja hurjia käänteitä, jotka saavat katsojan purskahtamaan nauruun.
Listan ykkösenä komeilee The Naked Gun (1988). Leslie Nielsenin poliisi Frank Drebin on niin epätoivoinen ja tietämätön, että jokainen kohtaus muuttuu kommellukseksi, ja elokuva pilkkaa rohkeasti kaikkea televisiosta maailman vallankäyttäjiin. Näissä klassikoissa yhdistyvät kekseliäs käsikirjoitus, karismaattiset näyttelijät ja loputon halu rikkoa odotuksia. Juuri se, mikä tekee komediasta ikimuistoista.
