Stop Killing Games -kampanja saavutti tavoitteensa – ovatko kaikki allekirjoitukset siltikään aitoja? Kommentit pois päältä artikkelissa Stop Killing Games -kampanja saavutti tavoitteensa – ovatko kaikki allekirjoitukset siltikään aitoja?

Pelaajien oikeuksia puolustava -kampanja on ylittänyt tavoitteensa sekä Britanniassa että EU:ssa, mutta onnistumisen taustalle on alkanut hiipiä huolia, ovatko kaikki allekirjoitukset aitoja?

Kampanjan keulahahmo kertoi aiemmin, että allekirjoituksia oli kertynyt liian hitaasti ja aikaa alkoi olla vähän. Mutta sitten alkoi tapahtua: kampanja sai huomiota ja allekirjoituksia alkoi tulvia ovista ja ikkunoista. Iso-Britannian vetoomus ylitti vaaditun 100 000 allekirjoituksen rajan ja etenee parlamenttikäsittelyyn, ja EU:n kansalaisaloite keräsi yli miljoona nimeä, mikä velvoittaa Euroopan komission ottamaan asian käsittelyyn.

Mutta ilo voi jäädä lyhytaikaiseksi. Scott kertoi, että osa allekirjoituksista saattaa olla väärennettyjä. Verkossa on jaettu ohjeita tekaistujen allekirjoitusten syöttämiseen, erityisesti keskustelupalstoilla kuten Discordissa ja 4chanissa. Scott varoittaa vakavasti ettei tämä ei ole mikään Change.org-vetoomus. Tämä on virallinen hallinnollinen prosessi. Nimien väärentäminen on rikos.

Vaikka tekaistut nimet eivät mitätöi kampanjaa, ne voivat hämärtää kuvaa todellisesta kannatuksesta ja saada ihmiset luulemaan, ettei heidän nimensä enää vaikuta. Scottin mukaan oikeita allekirjoituksia saattaa olla noin 600 000–700 000, mutta hän ei enää tiedä, mihin voi luottaa.

Scott myös varoittaa Stop Killing Games -nimikkeellä liikkeellä olevasta kryptovaluutasta, kampanjalla ei ole sen kanssa mitään tekemistä, ja kyseessä on todennäköisesti huijaus.

Vaikka lopulliset seuraukset ovat vielä epäselviä, yksi asia on varma: keskustelu digipelien omistajuudesta ja palvelinten sulkemisista käy kuumana, eikä pelimaailmassa olla enää valmiita nielemään kaikkea purematta.

70 % nettiyhteyttä vaativista peleistä on tuomittu katoamaan – sanoo Stop Killing Gamesin kysely Kommentit pois päältä artikkelissa 70 % nettiyhteyttä vaativista peleistä on tuomittu katoamaan – sanoo Stop Killing Gamesin kysely

Mass Effect 3

on kuluttajaliike, joka on kyllästynyt siihen, miten verkkoa vaativat pelit muuttuvat täysin tai osittain pelikelvottomiksi, kun julkaisijat lopettavat palvelintuen. Nyt he yrittävät vaikuttaa suurempiin kuluttajajärjestöihin, kuten The European Consumer Organisationiin, saadakseen aikaan lakeja, jotka estäisivät tämän kaltaisen pelien ”hylkäämisen”.

Tukeakseen kampanjaansa ryhmä teki kyselyn: he kartoittivat, kuinka moni nettiyhteyden vaativa peli on jo “kuollut”, kuolemassa, tai onnistuttu pelastamaan joko kehittäjien tai fanien tekemien korjausten ja offline-päivitysten avulla. Tulokset löytyvät Google Sheets -taulukosta, jossa on 738 peliä – ja niistä huimat 70 % on joko jo pelaamattomia tai matkalla siihen suuntaan.

Taulukko on julkisesti katsottavissa, mutta Google saattaa merkitä sen “epäilyttäväksi”, koska se sisältää paljon linkkejä pelien julkaisijasivuille. Mukana ei tosin ole haittakoodia, mutta Googlen algoritmi suhtautuu varauksella suuriin linkkilistoihin. Yksi kampanjan vetäjistä, YouTubessa vaikuttava , on julkaissut myös videon, jossa hän käy läpi kyselyn metodit ja tärkeimmät havainnot.

Kolme luokkaa: kuollut, vaarassa vai pelastettu?

Kyselyssä pelit jaettiin kolmeen pääryhmään:

  • Kuolleet: eivät enää toimi, koska virallinen palvelintuki on päättynyt eikä korvaavaa ratkaisua ole.
  • Vaarassa: eivät vielä ole täysin poissa, mutta niiden tulevaisuus on epävarma ilman toimenpiteitä.
  • Pelastetut: toimivat edelleen, joko kehittäjien tai pelaajayhteisön omien korjausten ansiosta.

Tarkemmin katsottuna:

  • 299 peliä on jo “kuollut”
  • 313 peliä on vaarassa, jos mitään ei tehdä
  • 110 peliä on fanien ansiosta pelastettu
  • Vain 16 peliä on pelastettu alkuperäisten kehittäjien toimesta

Entä yksinpelit, joissa on nettipakko?

Listalle on lisätty myös yksinpelejä, joilla on nettipohjainen moninpeli – kuten . Ross Scottin mukaan nämä kuuluvat ehdottomasti mukaan, koska peliä ostaessa ei voi valita, maksaa tai ei moninpelistä. Ja vaikka tällaiset pelit jättäisi pois, lähes 69 % jäljelle jäävistä peleistä on silti menetettyjä tai vaaravyöhykkeellä.

Toinen ongelma on läpinäkyvyyden puute: julkaisijat eivät aina selvästi kerro, onko peli mahdollista pelata esimerkiksi yksityispalvelimilla virallisen tuen loputtua – tai edellyttävätkö nämäkin yhä yhteyttä heidän omiin järjestelmiinsä.

Elämä palveluiden varassa

Nykyään moni peli rakennetaan alusta asti ns. live service -mallilla, vaikka useat niistä ovat flopanneet ja pelaajat ovat äänekkäästi kritisoineet mallia. Onkin melko odotettavaa, että näin moni verkkopeleistä katoaa, kun ne eivät enää tuota – isot pörssiyhtiöt eivät tunnetusti elä hyväntahdon voimalla.

Silti toivoa on: yksittäiset kehittäjätiimit ja yhteisöt ovat onnistuneet pitämään joitakin pelejä hengissä omin keinoin.

Stop Killing Gamesin tiimi suunnittelee myös kokoavansa wikimuotoisen tietopankin peleistä, jotka ovat vaarassa kadota. Jos haluat osallistua projektiin, voit ottaa yhteyttä osoitteeseen deadgamestats@pm.me.