Stranger Thingsin kolmoskausi kärsii nostalgiansa varjopuolista Kommentit pois päältä artikkelissa Stranger Thingsin kolmoskausi kärsii nostalgiansa varjopuolista 126

Stranger Things (Netflix)

5.5 / 10
Hyvää Uudet hahmot ovat hyviä, vanhat hahmot ovat myös hyviä. Huonoa Ristiriitaiset tunteet herättävä nostalgian palvonta. Coca Colan palvonta. Lyhyesti Stranger Thingsin kolmoskausi on kelpo kausi niille, jotka vielä jaksavat kasarituputusta.

80-luku on pääosin hieno juttu. Silloin musiikki oli pääosin hyvää ja aloitti nykyajan suuria marginaalimusiikista valtavirtaan siirtyneitä suuntauksia kuten ison osan elektronisen musiikin genreistä, modernin metallimusiikin ja hip hopin. 80-lukua leimaa myös eräänlainen sokerikuorrutetun, brändeillä, muodilla, leluilla ja kuluttajaelektroniikalla kyllästetyn kulutusyhteiskunnan katku. Tuntuu, että suuri osa asioista mitä meidän kuuluu muistaa kyseiseltä vuosikymmeneltä ovat tavaroita mitä olemme omistaneet.

tietää sen. Vuonna 1985 julkaistu, yhdeksi suurimmista tuoteflopeista kutsuttu Coca-Colan New Coke palaa markkinoille Stranger Thingsin avustuksella. Se avustus ei mitään pientä ole. Kokistölkit paistavat läpi kuin pastakastike valkoisessa paidassa kohtauksissa, jotka olisi pitänyt jättää vain hahmoille. Tuotesijoittelu on niin näkyvää, että se häiritsee sarjan katsomista. Jopa niin häiritsevää, että välillä miettii onko se tehty piruuttaan.

Sitten itse sarjaan. Kolmas kausi on kelvollisesti kirjoitettu ja esittelee tuntemattoman uhkaa samalla tehokkuudella kuin se on aina tehnyt. Tosin se ottaa keskittäessään teemaansa Hawkinsin uuteen ostoskeskukseen kantaa hyvin oudolla tavalla yhteiskunnallisiin asioihin – se toisaalta kritisoi ketjuliikkeiden vaikutusta pikkukaupungin teollisuuteen, mutta samalla myös juhlii niitä pitämällä brändit ja tyylit näkyvissä.

Sarjassa on paljon tuttua, uusia pelottavia asioita ylösalaisesta ja myös vanhojen tuttujen hahmojen uusia tuulia, josta mainittavinta on keskiössä olevien lasten kasvaminen teineiksi. Vieraan vallan läsnäolo tuo myös sarjaan uuden voiman, jota vastaan saadaan sarjan ensemble castin jäseniä osan keskittyessä kauhujen torjuntaan.

Englanninkielinen termi franchise fatigue on ilmiö joka koskee varsinkin tietyn teeman ympärille rakennettuja sarjoja, joiden erityispiirteet muuttuvat lähinnä ärsyttäviksi. Franchise fatigue iskee Stranger Thingsiin erityisen kipeästi varsinkin aikana kun yksi Spielbergin huonoimmista elokuvista, , osoitti miten tyhjää ja keinotekoista iso osa sekä modernista kasarinostalgiasta että pop-kulttuurifanituksesta on. Nostalgia ei ole ainoa ongelma. Yhdestä sarjan tunteikkaammasta hetkestä irrotettu korulause on kuin moderni ”hold the door”, joka on olemassa vain meemejä varten.

Siksi Stranger Thingsin suurin ongelma on siinä, miten suuren huomion se antaa vuosikymmenensä kulutusyhteiskunnalle. Samaan aikaan kun massat pohtivat populaarikulttuurin lähinnä huomiota häiritseväksi voimaksi niihin asioihin, tiloihin ja ihmisiin, jotka ovat menneisyydessämme, häiritsee myös Stranger Thingsin populaarimedian juhlinta sen sisällään pitämää tunnetta ja vuorovaikutusta. Sillä pohjimmiltaanhan Stranger Things on ihan kelpo sarja, mutta vain ihan kelpo.

Pelinkehittäjä, muotoilukeskuksen VR/AR -hessu, kolmekymppinen pc-pelaaja, indie guy. For reviews, contact sebastian ( at ) errori.net

Kommentoi

Kolmas Stranger Things -kausi sai viimeisen trailerinsa ennen julkaisua Kommentit pois päältä artikkelissa Kolmas Stranger Things -kausi sai viimeisen trailerinsa ennen julkaisua 149

Odotettu kolmas -kausi on saanut viimeisen trailerinsa. Kausi saapuu Netflix -palveluun heinäkuun 4. päivä.

Kolmannen kauden tapahtumat sijoittuvat Halloweenin sijaan kesään ja vuoteen 1985. Portti ylösalaiseen maailmaan on suljettu, rakkaus kukoistaa, mutta uhka vaanii edelleen Hawkinsin asukkaita. Eleven ja kumppanit joutuvat ryhtymään jälleen taistoon.

Tulevan kauden aiemmat trailerit voit katsoa tästä:

Sivuston perustaja ja toimittaja.

Kommentoi

Kotimaisen Next Gamesin uusi Stranger Things -mobiilipeli ilmestyy ensi vuonna Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimaisen Next Gamesin uusi Stranger Things -mobiilipeli ilmestyy ensi vuonna 80

Helsinkiläinen Next Games -pelifirma on tuottamassa yhteistyössä Netflixin kanssa kolmatta The -aiheista mobiilipeliä. Vielä nimetön peli ilmestyy vuonna 2020 Androidille ja iOS:lle. Firma on aiemmin tuottanut The Walking Dead -mobiilipelejä.

Alustavien tietojen perusteella peli perustuu sijaintiin ja siinä on pulmanratkonta- ja roolipelielementtejä. Pelissä pääsee seikkailemaan ja taistelemaan toisten pelaajien kanssa Upside Down -maailmassa. Pelissä on myös Google Maps -integraatio. Tyyliltään peli noudattelee 80-luvun estetiikkaa.

Järjestyksessään toinen ja kolmanteen kauteen keskittyvä Stranger Things 3: The Game ilmestyy heinäkuun 4. päivänä. Samana päivänä ilmestyy myös sarjan kolmas tuotantokausi. Aiempi ensimmäisen ja toisen kauden väliin sijoittuva Stranger Things: The Game -mobiiliseikkailupeli ilmestyi vuonna 2017.

Sivuston perustaja ja toimittaja.

Kommentoi

Love, Death & Robotsin piti olla uusi Heavy Metal, mutta se on jotain paljon parempaa Kommentit pois päältä artikkelissa Love, Death & Robotsin piti olla uusi Heavy Metal, mutta se on jotain paljon parempaa 204

9.4 / 10
Hyvää Reipas yhteiskuntakritiikki, scifin synkkyys ja musta huumori yhdistettynä ronskiin ja taitavasti toteutettuun animaatioon tekevät tästä kokemuksen, jota ei tällä hetkellä oikein muualta saa. Huonoa Antologiassa kaikki jaksot eivät ole timanttia. Lyhyesti Roisi science fiction -animaatioantologia, joka jättää hyvän scifin tavoin tarinansa kummittelemaan mielessä pitkään.

Alkuperäinen Heavy Metal julkaistiin vuonna 1981. Allekirjoittanut taas vuotta myöhemmin, joten tutustuin teokseen ja siihen johtaneisiin sarjakuviin paljon elokuvan ilmestymisen jälkeen. David Fincher, joka on ohjannut muun muassa klassikon Fight Club ja Tim Miller joka yllätti kelpo Deadpool -filmatisoinnilla suunnittelivat Heavy Metal -rebootia jo vuonna 2008. Melkein neljä vuosikymmentä on kulunut alkuperäisestä Heavy Metalista ja sen huonosta, vuonna 2000 ilmestyneestä, jatko-osasta. Länsimainen, aikuisille suunnattu animaatio on ollut valitettavan harvassa, ja Heavy Metalin sekä Ralph Bakshi :n tuotosten lisäksi on vain 90-luvun MTV -pätkä Liquid Television joka osaltaan määritteli X-sukupolven MTV:tä.

Sarjassa ei tosiaan olla säästelty missään osa-alueessa. Veri lentää ja paljasta pintaa on sen verran, että K-18 -leima on ansaittu. Nämä eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen intensiteettiin mitä usean jakson lähdemateriaalin novelleissa ja varsinkin niiden karuissa lopuissa on. Erinomaisesta Old Man’s War -kirjasarjasta tunnettu John Scalzi loistaa pikimustalla huumorilla, jonka taitaa myös splatterpunk-legenda Joe R. Lansdale. Sarjan huippukohdat perustuvat kuitenkin scifi-kirjailija Alastair Reynolds :in novelleihin, ja ne jäävät kummittelemaan mielen sopukoihin pitkään, kuten hyvän scifin kuuluu.

Mitä helvettiä me nyt tehdään?

Love, Death and Robots on Black Mirror :in tavoin antologiasarja, jossa on myös keskinkertaisia jaksoja, mutta sarjaa ei voi arvioida hyvien ja huonojen jaksojen keskiarvon mukaan vaan sen miten paljon sarjan massasta poikkeava ote antaa anteeksi heikoille hetkilleen. Kuten Black Mirror, on tämäkin eräänlainen kunnianosoitus sille mitä science fiction on parhaimmillaan. Mustaa huumoria, teknologian ja tieteen tuomaa toivoa ja toivottomuutta ja yhteiskuntakritiikkiä. Se on hyvin tervetullutta kaiken maailman -roskan keskellä.

Pelinkehittäjä, muotoilukeskuksen VR/AR -hessu, kolmekymppinen pc-pelaaja, indie guy. For reviews, contact sebastian ( at ) errori.net

Kommentoi