Arvostelut, Pelit

Symppis tasohyppely retroilun ystäville – arvostelussa Bat Boy Kommentit pois päältä artikkelissa Symppis tasohyppely retroilun ystäville – arvostelussa Bat Boy

Bat Boy

Bat Boy (PC/Steam)

7 / 10
Hyvää Peruspeli toimii ok ja saa varmasti retro-pelien ystävien pelisormet syyhyämään, miksei myös aivan uusienkin pelaajien. Todella mukavaa ajankulua. Hyvä kenttäsuunnittelu ja tarttuva chiptune-soundtrack. Huonoa Vaikeustason vaihtelevaisuus. Kontrollit tuntuvat hitusen löysiltä. Muutama ärsyttävä bugi. Yhteenveto Erittäin symppis peli on eheä valinta etenkin retro-pelien ystäville. Jos haluat pitkästä aikaa, tai jopa ensimmäistä kertaa, sukeltaa mukavan 2D-tasohyppelyn äärelle niin Bat Boy ei ole huono valinta.

Baseball-aiheinen kaksiulotteinen tasohyppely-seikkailu vuonna 2023 kuulostaa hieman oudolta idealta, mutta jos toteutus on näin hyvä kuin toukokuun lopulla julkaistu , niin se ei haittaa menoa.

Ilkeä Lord Vicious houkuttelee joukkuetoverisi ja ystäväsi toiseen ulottuvuuteen omia tarkoituksiaan varten ja sinun tehtäväsi on vapauttaa heidät ja tietenkin pistää loppu pahiksen suunnitelmille. Ryosuken alias Bat Boyn aseena on tietenkin pesäpallomaila, jonka avulla tämä homma pitäisi hoitaa.

Bat Boyn toverit, idoli ja ihastus ovat tietenkin vastustajan vallan alla ja heidät pitäisi välipomoina hoidella takaisin puolellesi. Pelkällä mailalla ei tarvitse tietenkään huitoa vaan etenemisen myötä sinulla on mahdollista saada kamujen erikoiskykyjä käyttöösi.

Tarina antaa motivaation pelaamiseen ja tarttuvan chiptune-tyylisen ääniraidan myötä pelaaminen on mukavaa hommaa. Pelin -versiota voi näppäimistön lisäksi pelata ohjaimella, mutta siinä kontrollit tuntuvat löysiltä. Vaikka liikkumisen lisäksi pelissä on vain hyppy -ja lyöntinapit niin olisi kiva jos ne voisi määrittää haluamalleen paikalle.

Hienona lisänä pelissä on tarina-moodin lisäksi myös speedrunner-tila, joka ei näytä keskustelu-dialogia ja cutscene-kohtauksia lainkaan. Se lisää peliin myös ajastimen, että voit helposti seurata pelin läpäisemiseen (mahdollisimman nopeasti tietenkin) kuluvaa aikaa.

12 tason mittainen peli vaikuttaa lyhyeltä pelikokemukselta, etenkin jos on tottunut pelaamaan 2D-tasohyppelyitä. Bat Boyn graafinen tyyli ja paikoin myös vaikeustaso muistuttaa -pelejä ja se on PC-version () lisäksi saatavilla seuraaville alustoille: ja , Nintendo . , ja S.

PlayStation sulkee PC-portit? Tulevat jättihitit saattavat jäädä vain konsoleille Kommentit pois päältä artikkelissa PlayStation sulkee PC-portit? Tulevat jättihitit saattavat jäädä vain konsoleille

näyttää harkitsevan suurta suunnanmuutosta pelistrategiassaan. PlayStationin sisäisessä tilaisuudessa kerrottiin, että yhtiö haluaa pitää tulevat tarinavetoiset yksinpelinsä konsoliyksinoikeuksina. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, ettei esimerkiksi , Marvel’s Wolverine tai Ghost of Yōtei olisi tulossa :lle lainkaan.

Muutos olisi iso täyskäännös verrattuna viime vuosien linjaan. on tuonut PC:lle monia suurimpia hittejään, kuten , Marvel’s Spider-Man 2 ja The Last of Us Part I. Tarkoituksena oli saada lisätuloja vanhemmista peleistä ja ehkä houkutella PC-pelaajia ostamaan myös jatko-osia varten.

Kaikki ei kuitenkaan ole ilmeisesti mennyt Sonyn toivomalla tavalla. Raportin mukaan yksinpelit eivät ole keränneet Steamissa yhtä suuria pelaajamääriä kuin yhtiön moninpelit. Esimerkiksi nousi PC:llä valtavaan suosioon samanaikaisen julkaisun ansiosta, kun taas osa yksinpeleistä jäi selvästi vaatimattomampiin lukuihin.

Mielenkiintoisesti huhuttu uusi strategia koskisi nimenomaan yksinpelejä. Tämä voisi tarkoittaa, että moninpelit julkaistaisiin jatkossakin myös PC:lle, jotta suurempi pelaajapohja pitäisi palvelimet elossa ja kassavirran käynnissä. Sony vaikuttaakin etsivän tasapainoa kahden asian välillä, konsolien myynnin kasvattamisen ja mahdollisimman suuren yleisön tavoittamisen.

Samalla myös pohtii omaa eksklusiivisuusstrategiaansa. Peliala näyttää olevan tilanteessa, jossa kaikki kokeilevat uusia sääntöjä ja välillä myös peruuttavat vanhoja päätöksiään yhtä nopeasti kuin pelaaja ragequittaa pomotaistelun jälkeen.

Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream Kommentit pois päältä artikkelissa Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream

on huhtikuussa 2026 julkaistu sosiaalinen simulaattori, joka jatkaa kymmenen vuotta sitten 3DS-konsolilla nähdyn hittipelin jalanjäljissä. Kyseessä on Switchille ja 2:lle julkaistu teos, jossa pelaaja ottaa eräänlaisen ”jumalhahmon” roolin saarella. Toisin kuin esimerkiksi Animal Crossingissa, tässä pelissä et ohjaa yhtä hahmoa, vaan luot ja hallinnoit kokonaista -yhteisöä. Pelin ydin on seurata hahmojen arkea, ruokkia heitä, ratkoa heidän arkisia pulmiaan ja todistaa täysin absurdeja sosiaalisia tilanteita, jotka syntyvät hahmojen omista persoonallisuuksista. Se on uniikki yhdistelmä meemigeneraattoria, hiekkalaatikkopeliä ja surrealistista reality-sarjaa.

Tomodachi Life: Living the Dream, peli ei huuda huomiota, ei pakota pelaamaan tuntikausia eikä yritä vakuuttaa sinua syvällisyydellään. Sen sijaan se tarjoaa jotain paljon yksinkertaisempaa ja ehkä siksi myös yllättävän arvokasta.

Saari, jossa mikään ei ole oikeasti tärkeää

Peli alkaa tyhjältä saarelta. Ei tehtävälistoja, ei kiirettä, eikä panoksia. Sinä tuot saarelle ihmiset, Miit ja annat heidän elää. He syövät, riitelevät, ihastuvat, näkevät outoja unia ja pyytävät apua täysin arkisiin ongelmiin. Jossain vaiheessa huomaat vain seuraavasi heidän elämäänsä, kuin jonkinlaista absurdia reality-sarjaa. 

 Pienistä hetkistä syntyy merkitys

Suuriman osaa ajasta mitään erityistä ei tapahdu ja silti tapahtuu koko ajan. Yksi Mii kaatuu keskelle katua, toinen pohtii rakkauselämäänsä ja kolmas haluaa vain uuden hatun. Kuulostaa tylsältä, mutta käytännössä se on juuri päinvastaista. Pelin viehätys syntyy siitä, miten tavalliset tilanteet muuttuvat täysin oudoiksi ja usein ilman mitään syytä.

Se on kevyttä, välillä typerää ja yllättävänkin samaistuttavaa.

 Ihmissuhteet, jotka tuntuvat… oikeilta?

Yksi pelin suurimmista vahvuuksista on tapa, jolla se käsittelee ihmissuhteita. Vaikka kaikki on pinnalta katsottuna yksinkertaista, Miien väliset suhteet alkavat tuntua yllättävän merkityksellisiltä. Pelaaja voi vaikuttaa niihin enemmän kuin ennen, mutta lopputulos ei ole koskaan täysin hallinnassa. Ehkä juuri siksi ne tuntuvat aidoilta.

Peli ottaa myös selkeän askeleen nykyaikaan, jossa identiteettejä voi muokata vapaammin ja suhteet eivät ole enää rajattuja. Tämä ei tee tästä pelistä “syvällistä”, mutta tekee siitä inhimillisemmän.

 Rutiinia vai rauhaa?

Totuus on silti, että Tomodachi Life: Living the Dream on liian itseääntoistava peli. Samat ongelmat, samat pyynnöt, samat loopit. Sellainen peli, johon palaat hetkeksi joka päivä ilman stressiä tai pakkoa. Peliä suosittelen heille, jotka pitävät luovasta kaaoksesta , yllätyksellisestä huumorista ja kummallisten tarinoiden seuraamisesta , mutta miinuspuolena on se, että toisteisuus ja tiettyjen rakastettujen ominaisuuksien karsiminen voivat tehdä kokemuksesta pidemmän päälle ohuen.

: EA Lehto

omodachi Life: Living The Dream (Switch 1 / Switch 2)

8 / 10
Hyvää +Rentouttava +Absurdi huumori +Luovat työkalut +Elävä- ja söpö maailma Huonoa -Itseään toistava -Pinnallinen perhesimulaatio Yhteenveto Tomodachi Life: Living the Dream ei ole peli, joka jää historiaan suurena mestariteoksena. Mutta se voi olla peli, joka jää sinun arkeesi. Se on pieni digitaalinen paikka, jossa mikään ei ole kiireellistä, tärkeää tai vakavaa ja juuri siksi se toimii.