Arvostelut, Pelit

Tarinallinen taideteos – arvostelussa Senua’s Saga: Hellblade II Kommentit pois päältä artikkelissa Tarinallinen taideteos – arvostelussa Senua’s Saga: Hellblade II

Senua's Saga: Hellblade II

Senua's Saga: Hellblade II (PC)

7 / 10
Hyvää Grafiikat. Äänimaailma ja -näyttely. Senuan ilmeet. Huonoa Erittäin suoraviivainen. Ei juurikaan haasteita. Vaisut taistelukohtaukset. Oudot fps romahtamiset.

Palkitun Hellblade: Senua’s Sacrificen jatko-osassa, Seanua’s Saga: Hellblade II, Senua palaa raa’alle selviytymismatkalle läpi viikinkiajan Islannin myyttien ja kärsimysten. Senuan aikomuksena on pelastaa tyrannian kauhujen uhreiksi joutuneet, ja hänen edessään on taistelu sekä sisäisen että ulkoisen pimeyden kukistamiseksi.

Aiempaa peliä arvostelija ei ole pelannut, joten tämä peli on ensikosketus kyseiseen pelisarjaan. Elokuvamainen, tarinaan painottuva peli, joka kuvaa hyvin psykoosin oireita ja hallusinaatioita. Peli onkin tehty yhteistyössä ammattilaisten ja psykoosista kärsineiden ihmisten kanssa.

Pelin tarina sijoittuu 900-luvun Islantiin. Senua on jäänyt tahallaan ihmiskaappaajien vangiksi, löytääkseen näiden päällikön ja lopettaakseen ihmisten kaappaamiset. Miksi he kaappaavat ihmisiä? Kuka on kaiken takana ja mitä salaisuuksia saari ja sen asukkaat piilottelevat?

Senua

Jokaisella taistelulla on tarinansa

Senua’s Saga: Hellblade II tarjoaa brutaaleja ja kiihkeitä taisteluja Senuan kamppaillessa selviytymisestä sekä ulkoisia, että sisäisiä vihollisia vastaan. Taistelusysteemi on melko simppeli: sinulla on kevyt ja raskas hyökkäys, sekä väistö ja blokkaus.

Haasteita pelissä ei valtavasti ole, pois lukien riimupuiden ja muiden piilotettujen salaisuuksien etsiminen.
Pulmia pelissä on muutamia, mutta nekään eivät ole mahdottoman hankalia. Käytännössä Senua on vuorovaikutuksissa erilaisten esineiden kanssa, jotka omalta osaltaan muuttavat maailmaa, avaten ja sulkien reittejä kohti pulmien ratkaisuja. Näitä vaihtelemalla pelaaja pääsee askel askeleelta pelissä ja pulmien ratkonnassa eteenpäin.

Kuten useimmissa nykypeleissä, grafiikat ovat tässäkin erinomaiset. Elokuvamainen laajakuva (mustat palkit ylhäällä ja alhaalla) oli välillä ärsyttävä, mutta teemallisesti sopiva. Senuan ilmeet olivat erinomaisesti tehty ja kauhun, paniikin sekä surun ja epäilyksen pystyi näkemään helposti kasvoilta.
Peli ei myöskään säästele raakuuden kanssa, vaan näyttää miten ihmiset toisiaan kohtelevat, kun se kaikista pahin tapahtuu.

Senua

Välillä pelissä oli selittämättömiä kuvataajuuden (fps) romahtamisia, jolloin ne tippuivat 70:stä alle 10:neen. Tällaisi romahduksia sattui muutamaan otteeseen ja ne tekivät pelistä lähes mahdottoman pelata, etenkin jos fps romahti ennen taistelua tai sen aikana. Tämä teki mahdottomaksi väistää tai blokata vihollisten hyökkäyksiä.

Vaikka Senua’s Saga: Hellblade II on graafisesti ja tarinallisesti erinomainen peli, jotain jäi puuttumaan. Oliko se pelin pituus? Kenties erittäin suoraviivainen pelin eteneminen? Tai hieman tylsät taistelukohtaukset? Jotain pelistä jäi joka tapauksessa hieman kaipaamaan, jonka seurauksena voi Steamin 49.99€:n hintaa hieman kyseenalaistaa. Parempi kenties heittää toivelistalle ja odottaa alennuksia.

Arvosanaksi pelinä Senua’s Saga: Hellblade II saa 7/10, juurikin edellä mainittujen puutteiden/ongelmien takia. Mutta jos siihen suhtautuu interaktiivisena elokuvana tai taiteena, voisi arvosana olla helposti 9/10. Kokemuksena erinomainen, pelinä vähän vaisu.

Kotimatka täynnä kissamaista kaaosta – arvostelussa Little Kitty, Big City Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimatka täynnä kissamaista kaaosta – arvostelussa Little Kitty, Big City

Minulla on heikko kohta peleille, joissa saa olla eläin. Vielä heikompi, jos se eläin on kissa. Kun Little Kitty, Big City lupasi seikkailun eksyneen kissan tassuissa keskellä suurkaupunkia, olin myyty. Double Dagger Studion debyyttipeli ei yritä olla iso ja mahtipontinen, vaan tekee jotain paljon vaikeampaa: se on vilpittömän sympaattinen. Tämä on peli, joka hymyilyttää jo ennen kuin ohjaimeen koskee ja usein myös sen jälkeen.

Pieni kissa, iso kaupunki

Tarina käynnistyy yksinkertaisesti ja kissamaisen realistisesti, torkahdat ikkunalaudalle ja putoat alas. Siitä alkaa matka takaisin kotiin urbaanin asfaltti sokkelon halki. Matkallasi saat oppaaksesi nokkelan variksen, joka antaa neuvoja ja ohjaa sinua eteenpäin. Vastaan tulee myös muita eläimiä, joilla on pieniä pulmia ja koska olet kissa, autat heitä tietenkin… tai ainakin harkitset sitä hetken ennen kuin kaadat jotain pöydältä.

Pelin rakenne on avoin, mutta selkeä. Päätavoite on palata kotiin, ja se onnistuu keräämällä kaloja, joilla kasvatat kissasi kestävyyttä. Kestävyys ei ole vain numero ruudulla, vaan konkreettinen osa etenemistä, sillä ilman voimaa et yksinkertaisesti jaksa kiivetä tarpeeksi korkealle. Sivutehtävät ja ympäristön tutkiminen tukevat tätä luontevasti, eikä mikään tunnu turhalta täytteeltä.

Ohjattavuus ja pelaamisen tunne

Little Kitty, Big City tuntuu selvästi peliltä, joka on alun perin tehty PC:lle. Näppäimistö ja hiiri tarjoavat sulavamman ja tarkemman kokemuksen kuin ohjain, joka tuntuu ajoittain hieman kömpelöltä, erityisesti tarkkaa liikkumista vaativissa kohdissa. Toisaalta pelin matala haasteaste tekee tästä helposti anteeksiannettavaa. Tämä ei ole peli, jossa hiotaan refleksejä tai avataan monimutkaisia taitopuita. Tässä keskitytään fiilikseen, tutkimiseen ja pieneen, hyväntahtoiseen sähläykseen.

Suloista sarjakuvamaailmaa

Visuaalisesti peli nojaa vahvasti pehmeään, sarjakuvamaiseen tyyliin. Animaatiot eivät pyri realismiin, vaan korostavat kissan liikkeitä ja eleitä, ehkä juuri siksi ne toimivat niin hyvin. Kaupunki on täynnä yksityiskohtia, mutta ihmiset on jätetty tarkoituksella kasvottomiksi hahmoiksi. Ratkaisu ohjaa huomion eläimiin ja tekee maailmasta hieman satumaisen, aivan kuin kaupunki olisi olemassa ensisijaisesti nelijalkaisia varten.

Äänimaailma tukee tunnelmaa

Äänisuunnittelu on hillittyä mutta toimivaa. Taustamusiikki on rauhallista ja tunnelmallista, eikä se koskaan vie huomiota itse tekemiseltä. Ääniefektit, kuten tassujen töminä, esineiden kolahdukset ja ympäristön äänet tukevat kokonaisuutta juuri sopivasti. Monien pelaajien tavoin jäin kaipaamaan hieman enemmän musiikillista persoonallisuutta, mutta toisaalta hiljaisempi äänimaailma sopii yllättävän hyvin kissan näkökulmasta kerrottuun seikkailuun.

Yhteenveto

Little Kitty, Big City ei yritä mullistaa pelimaailmaa, eikä sen tarvitsekaan. Se tarjoaa muutaman tunnin mittaisen, lämpimän ja stressittömän kokemuksen, joka sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tunnelmaa ja eläinläheisiä tarinoita. Noin 20–25 euron hintaluokassa peli tuntuu reilulta ostokselta. Se ei ole pitkä, mutta se jättää jälkeensä hyvän mielen. Tämä on peli, jonka parissa on helppo rentoutua ja joskus juuri sitä kaipaa eniten.

Little Kitty, Big City on pieni peli isolla sydämellä. Jos eläimet ovat lähellä sydäntäsi ja ajatus kissana seikkailemisesta kaupungissa saa hymyn huulille, olet juuri oikeaa kohderyhmää.

9.5 / 10
Hyvää + Erittäin sympaattinen ja persoonallinen tunnelma. + Suloinen visuaalinen tyyli ja onnistuneet animaatiot. + Helposti lähestyttävä, stressitön pelaaminen. + Kissamainen huumori ja oivaltava kerronta. Huonoa - Ohjainohjaus tuntuu ajoittain kömpelöltä. - Vähäinen haaste voi tylsistyttää osaa pelaajista. - Äänimaailma jää hieman taustalle. Yhteenveto: Little Kitty, Big City ei yritä mullistaa pelimaailmaa, eikä sen tarvitsekaan. Se tarjoaa muutaman tunnin mittaisen, lämpimän ja stressittömän kokemuksen, joka sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tunnelmaa ja eläinläheisiä tarinoita. Noin 20–25 euron hintaluokassa peli tuntuu reilulta ostokselta. Se ei ole pitkä, mutta se jättää jälkeensä hyvän mielen. Tämä on peli, jonka parissa on helppo rentoutua ja joskus juuri sitä kaipaa eniten. Little Kitty, Big City on pieni peli isolla sydämellä. Jos eläimet ovat lähellä sydäntäsi ja ajatus kissana seikkailemisesta kaupungissa saa hymyn huulille, olet juuri oikeaa kohderyhmää.

Splitgaten tekijät puolustavat peliään: ”Steam-tilastot eivät mittaa hauskuutta” Kommentit pois päältä artikkelissa Splitgaten tekijät puolustavat peliään: ”Steam-tilastot eivät mittaa hauskuutta”

Splitgate: Arena Reloaded julkaistiin uudelleen joulukuussa, mutta PC-pelaajien määrät Steamissä jäivät vaatimattomiksi. Tämä herätti nopeasti huolta pelin tulevaisuudesta, kun ilmaiseksi pelattava räiskintä keräsi julkaisussa vain noin 2 300 yhtäaikaista pelaajaa ja myöhemmin enää reilut 800. Kehittäjä 1047 Games ei kuitenkaan panikoi, päinvastoin.

Studion viesti faneille on selvä: Steam Charts ei kerro koko totuutta. Kehittäjien mukaan tilastot näyttävät vain yhden hetken ja yhden alustan tilanteen, eivätkä ne mittaa sitä, miltä peli oikeasti tuntuu pelata tai kuinka aktiivinen yhteisö on. Arena Reloaded julkaistiin samanaikaisesti myös PlayStationeille, Xboxille ja Epic Games Storeen, joiden pelaajamääriä ei nähdä yhtä avoimesti kuin Steamissä.

Uudelleenjulkaisu on osa isompaa suunnanmuutosta. Viime kesänä 1047 Games veti käsijarrusta Splitgate 2:n kanssa, veti pelit hetkellisesti pois linjoilta ja palasi nyt laajoilla ja rohkeilla muutoksilla. Arena Reloaded toi mukanaan uudistetun etenemisjärjestelmän, uusia ja muokattuja kenttiä sekä lisää sisältöä, kuten tulossa olevan Arena Royale -pelimuodon.

Kehittäjät kiittävät yhteisöä tuesta ja palautteesta, ja kutsuvat uusia pelaajia kokeilemaan peliä itse. Heidän mukaansa Splitgate ei ole koskaan ollut näin hyvässä pelikunnossa ja koska peli on ilmainen, oman mielipiteen muodostaminen ei maksa mitään. Pelaajamäärät voivat ailahdella, mutta 1047 Games vakuuttaa, ettei Splitgaten tarina ole vielä lähelläkään loppua.