Arvostelut, Pelit

Tarinallinen taideteos – arvostelussa Senua’s Saga: Hellblade II Kommentit pois päältä artikkelissa Tarinallinen taideteos – arvostelussa Senua’s Saga: Hellblade II

Senua's Saga: Hellblade II

Senua's Saga: Hellblade II (PC)

7 / 10
Hyvää Grafiikat. Äänimaailma ja -näyttely. Senuan ilmeet. Huonoa Erittäin suoraviivainen. Ei juurikaan haasteita. Vaisut taistelukohtaukset. Oudot fps romahtamiset.

Palkitun Hellblade: Senua’s Sacrificen jatko-osassa, Seanua’s Saga: Hellblade II, palaa raa’alle selviytymismatkalle läpi viikinkiajan Islannin myyttien ja kärsimysten. Senuan aikomuksena on pelastaa tyrannian kauhujen uhreiksi joutuneet, ja hänen edessään on taistelu sekä sisäisen että ulkoisen pimeyden kukistamiseksi.

Aiempaa peliä arvostelija ei ole pelannut, joten tämä peli on ensikosketus kyseiseen pelisarjaan. Elokuvamainen, tarinaan painottuva peli, joka kuvaa hyvin psykoosin oireita ja hallusinaatioita. Peli onkin tehty yhteistyössä ammattilaisten ja psykoosista kärsineiden ihmisten kanssa.

Pelin tarina sijoittuu 900-luvun Islantiin. Senua on jäänyt tahallaan ihmiskaappaajien vangiksi, löytääkseen näiden päällikön ja lopettaakseen ihmisten kaappaamiset. Miksi he kaappaavat ihmisiä? Kuka on kaiken takana ja mitä salaisuuksia saari ja sen asukkaat piilottelevat?

Senua

Jokaisella taistelulla on tarinansa

Senua’s Saga: Hellblade II tarjoaa brutaaleja ja kiihkeitä taisteluja Senuan kamppaillessa selviytymisestä sekä ulkoisia, että sisäisiä vihollisia vastaan. Taistelusysteemi on melko simppeli: sinulla on kevyt ja raskas hyökkäys, sekä väistö ja blokkaus.

Haasteita pelissä ei valtavasti ole, pois lukien riimupuiden ja muiden piilotettujen salaisuuksien etsiminen.
Pulmia pelissä on muutamia, mutta nekään eivät ole mahdottoman hankalia. Käytännössä Senua on vuorovaikutuksissa erilaisten esineiden kanssa, jotka omalta osaltaan muuttavat maailmaa, avaten ja sulkien reittejä kohti pulmien ratkaisuja. Näitä vaihtelemalla pelaaja pääsee askel askeleelta pelissä ja pulmien ratkonnassa eteenpäin.

Kuten useimmissa nykypeleissä, grafiikat ovat tässäkin erinomaiset. Elokuvamainen laajakuva (mustat palkit ylhäällä ja alhaalla) oli välillä ärsyttävä, mutta teemallisesti sopiva. Senuan ilmeet olivat erinomaisesti tehty ja kauhun, paniikin sekä surun ja epäilyksen pystyi näkemään helposti kasvoilta.
Peli ei myöskään säästele raakuuden kanssa, vaan näyttää miten ihmiset toisiaan kohtelevat, kun se kaikista pahin tapahtuu.

Senua

Välillä pelissä oli selittämättömiä kuvataajuuden (fps) romahtamisia, jolloin ne tippuivat 70:stä alle 10:neen. Tällaisi romahduksia sattui muutamaan otteeseen ja ne tekivät pelistä lähes mahdottoman pelata, etenkin jos fps romahti ennen taistelua tai sen aikana. Tämä teki mahdottomaksi väistää tai blokata vihollisten hyökkäyksiä.

Vaikka Senua’s Saga: Hellblade II on graafisesti ja tarinallisesti erinomainen peli, jotain jäi puuttumaan. Oliko se pelin pituus? Kenties erittäin suoraviivainen pelin eteneminen? Tai hieman tylsät taistelukohtaukset? Jotain pelistä jäi joka tapauksessa hieman kaipaamaan, jonka seurauksena voi Steamin 49.99€:n hintaa hieman kyseenalaistaa. Parempi kenties heittää toivelistalle ja odottaa alennuksia.

Arvosanaksi pelinä Senua’s Saga: Hellblade II saa 7/10, juurikin edellä mainittujen puutteiden/ongelmien takia. Mutta jos siihen suhtautuu interaktiivisena elokuvana tai taiteena, voisi arvosana olla helposti 9/10. Kokemuksena erinomainen, pelinä vähän vaisu.

The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past Kommentit pois päältä artikkelissa The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past

Melkein kymmenen vuotta vanha ei näytä suostuvan eläköitymään. ilmoitti yllättäen, että peli saa vuonna 2027 täysin uuden kolmannen lisäosan nimeltä .

Uudessa lisäosassa pelaajat palaavat jälleen legendaarisen hirviönmetsästäjän Geralt of Rivian saappaisiin täysin uudessa tarinassa. Tarkempia juoniyksityiskohtia ei vielä paljastettu, mutta lisätietoja luvataan loppukesälle 2026. Tällä hetkellä tiedetään ainakin se, että lisäosa julkaistaan :lle, :lle ja Series X|S:lle.

Projektia ei tehdä yksin, sillä mukana kehityksessä on myös , jonka riveissä työskentelee useita alkuperäisen Witcher 3:n veteraaneja. Tämä on monille faneille hyvä merkki, sillä odotukset ovat luonnollisesti korkealla. Kun peliä on pidetty jo vuosia yhtenä kaikkien aikojen parhaista roolipeleistä, uuden lisäosan pitää olla jotain muutakin kuin “Geralt käy taas hakemassa kattilan kylän mummolle”.

The Witcher 3 julkaistiin alun perin vuonna 2015, ja sen suosio on ollut lähes poikkeuksellista. Peliä on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta, ja se on kerännyt satoja Vuoden peli -palkintoja. Harva peli saa uutta suurta sisältöä näin pitkän ajan jälkeen, joten Songs of the Past on monella tavalla poikkeuksellinen paluu vanhaan mutta erittäin rakastettuun fantasiamaailmaan.

Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia Kommentit pois päältä artikkelissa Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia

on uusi :lle kehitteillä oleva moninpelikauhupeli, joka ottaa tutut lapsuuden leikit ja muuttaa ne hermoja raastaviksi selviytymishaasteiksi. Pelin taustalla on studio , ja konsepti nojaa yksinkertaiseen ideaan, jossa säännöt ovat helppoja, mutta paine tekee jokaisesta vuorosta vaarallisen.

Pelin ytimessä on sarja minipelejä, joissa pelaajat joutuvat esimerkiksi testaamaan onneaan mekaanisen “leuan” kanssa, muistamaan sekvenssejä tai reagoimaan tilanteisiin, joissa virhe voi tarkoittaa välitöntä tappiota. Ajatus on sama kuin lapsuuden seurapeleissä, mutta nyt katsojat ja vastustajat odottavat, että mokaat.

Varsinaista kaaosta lisäävät “influence cardit”, joilla pelaajat voivat muuttaa pelin kulkua, kuten sabotoida toisia, suojella itseään tai rakentaa ansakomboja. Tilanne voi kääntyä hetkessä ja turvalliselta näyttävä siirto voi muuttua katastrofiksi, jos joku on ehtinyt suunnitella ansan etukäteen.

Pelin suunnittelija Grigory kuvailee ideaa yksinkertaisesti: pelissä on tavoitteena on tehdä tutusta epämukavaa. Pelaaja tunnistaa pelit heti, mutta huomaa nopeasti jännittävänsä omaa vuoroaan enemmän kuin olisi hyväksi.

Kun “duck, duck, DEAD” -henkinen kaaos yhdistyy pelaajien väliseen psykologiseen peliin, lopputulos vaikuttaa olevan jotain, jossa nauru ja paniikki kulkevat käsikädessä aivan kuten parhaissa seurapeleissä, mutta huomattavasti vähemmällä turvallisuuden tunteella.