PlussatTehokas suorituskyky peleissä. Tyylikäs muotoilu. Helppo päivittää. Kilpailukykyinen hinta MiinuksetHalvat komponentit. Prosessorin lämpötilat voivat nousta korkealle. Rajoitettu päivityspotentiaali
Erazer Engineer X10 MD34630 on Pelitietokone, joka kuuluu Erazer Engineer X10 -sarjaan. Se on suorituskykyinen tietokone, joka on suunniteltu pelaajille ja muille käyttäjille, jotka tarvitsevat tehokkaan koneen vaativiin tehtäviin.
Erazer Engineer X10 MD34630:ssä on Intel Core i5-11400 -prosessori ja NVIDIA RTX 4060 -näytönohjain. Siinä on myös 16 Gt DDR4 RAM-muistia ja 1 Tt:n kiintolevy (SSD). Tämä laitekokoonpano pystyy käsittelemään jopa vaativimmat pelit ja sovellukset. Erazer Engineer X10 MD34630:ssa on valkoinen ja lasinen kotelointi tyylikkäällä designilla. Siinä on myös monipuolisesti portteja, kuten USB-A, USB-C, HDMI ja Ethernet.
Erazer Engineer X10 MD34630 on tyylikäs pelitietokone, joka tarjoaa houkuttelevan hinta-laatusuhteen. Tässä arvostelussa tarkastelemme koneen ominaisuuksia, suorituskykyä ja hintaa, ja annamme arvion sen sopivuudesta erilaisille käyttäjille.
Testitulokset osoittavat, että Erazer Engineer X10 MD34630 pystyy pyörittämään vaativiakin pelejä korkeilla grafiikka-asetuksilla. Näytönohjaimen lämpötilat pysyivät kohtuullisissa rajoissa jopa raskaassa rasituksessa, ja prosessorin lämpötilat pysyivät enimmäkseen kurissa.
Esimerkiksi nuorille erittäin osuva titteli Fortnite pyöri keskimäärin 150 fps:n nopeudella suurimmalla osalla asetuksista high-tasolla ja osalla epic-tasolla. Kuvataajuus tipahteli ajoittain, mutta pysyi yleisesti ottaen vakaana. Raskaassa kuormituksessa prosessorin lämpötilat saattoivat nousta korkeiksi, mikä saattoi johtaa pätkimiseen.
Järjestelmän komponentit ovat pääosin edullisia, mutta ne on asennettu siististi ja ammattimaisesti. Osien päivittäminen on helppoa, mutta kalliimpien komponenttien asentaminen voi nostaa järjestelmän hintaa merkittävästi.
Erazer Engineer X10 MD34630:n hinta on kilpailukykyinen, ja se tarjoaa hyvää vastinetta rahalle. Takuu on kaksi vuotta, mikä on tavallinen tässä hintaluokassa.
Erazer Engineer X10 MD34630 on hyvä vaihtoehto pelaajille, jotka etsivät tehokasta ja tyylikästä pelikonetta kohtuulliseen hintaan. On kuitenkin tärkeää muistaa, että edulliset komponentit saattavat lyhentää järjestelmän käyttöikää ja rajoittaa sen suorituskykyä tulevaisuudessa.
Sopii parhaiten:
Pelaajille, jotka etsivät tehokasta pelikonetta kohtuulliseen hintaan.
Käyttäjille, jotka arvostavat tyylikästä muotoilua.
Käyttäjille, jotka haluavat helposti päivitettävän järjestelmän.
Ei sovi:
Käyttäjille, jotka etsivät pitkäikäistä järjestelmää.
Käyttäjille, jotka haluavat parhaan mahdollisen suorituskyvyn.
Käyttäjille, jotka haluavat päivittää järjestelmää kalliimmilla komponenteilla.
Nvidia on saamassa valmiiksi Arm-arkkitehtuuriin perustuvan APU-piirin, joka on kehitetty yhteistyössä MediaTekin kanssa. Tuoreimmat Geekbench-testitulokset viittaavat siihen, että piiri on tuotantovalmiina tai hyvin lähellä sitä. Testissä Nvidia N1X -prosessorilla, jossa on 20 ydintä ja 2,81 GHz peruskellotaajuus, saavutettiin 3 096 pistettä yhden ytimen testissä ja 18 837 pistettä moniydintestissä. Tulokset sijoittuvat samalla tasolle esimerkiksi Intelin Core i9-14900HX -suorittimen kanssa.
N1X perustuu ilmeisesti DGX Spark -piiriin, joka sisältää 20 Arm-ydintä ja Blackwell-grafiikkapiirin. Näin ollen suorituskyky voi vastata tai jopa ylittää RTX 4070 -tason mobiilinäytönohjaimia. Tämä tukee aiempia huhuja siitä, että Nvidia aikoo tuoda tehokkaan Arm-pohjaisen APU:n kuluttajalaitteisiin, mahdollisesti jo Alienware-kannettaviin ensi vuoden loppupuolella tai vuoden 2026 alussa.
Testijärjestelmässä oli poikkeuksellisen paljon muistia, 120 gigatavua, mikä viittaa siihen, että N1X voi aluksi tulla markkinoille ensisijaisesti tekoälykehittäjille ja vaativaan työasemakäyttöön. Kuluttajakannettaviin piiri voisi silti päätyä myöhemmin, mikä vaatisi Windows on Arm -alustan laajempaa tukea, erityisesti pelikehittäjiltä.
Nvidia N1X:n myötä Arm-arkkitehtuurin asema PC-pelaamisessa voisi vahvistua merkittävästi, mikäli pelinkehittäjät alkavat panostaa natiivin Arm-tuen lisäämiseen. Tämä olisi suuri muutos nykytilanteeseen, jossa Windows on Arm -pelaaminen on vielä melko marginaalista.
Blades of Fire on 22. toukokuuta 2025 julkaistu toimintaseikkailupeli, jonka on kehittänyt MercurySteam ja julkaissut 505 Games. Peli on saatavilla PS5:lle, Xbox Series X/S:lle sekä Windowsille. Arvostelukappale on Windowsilla Epic Games Storesta.
Ensituntuma pelistä oli todella lupaava: grafiikat ovat näyttävät ja pelin yleisilme vakuutti heti alussa. Tutoriaalitaistelussa oli mahtavaa antaa vihollisille köniin ja sen jälkeen ihailla upeita maisemia. Valitettavasti tämä hurmaava ensivaikutelma karisi nopeasti, kun päästiin varsinaiseen peliin. Kävi hyvin äkkiä selväksi, että kyseessä on kuin halpakopio Dark Soulsista – ”Pirkka Dark Souls”, kuten itse sen nimesin.
Ensimmäinen kuolema toi kuitenkin vielä hymyn huulille. Viholliset palautuvat, aseet putoavat kuolinpaikalle ja ne pitää noutaa takaisin – tämä tuntui mielenkiintoiselta ja jollain tavalla jopa hauskalta. Erityisesti pidin siitä, että jos kuolet ja muut aseesi ovat tippuneet taistelukentälle, joudut juoksemaan paljain käsin takaisin taistelutantereelle. Se on yhtä aikaa haastavaa ja huvittavaa, mutta ei kohtuuttoman rankaisevaa: aseet eivät katoa kokonaan, vaikka kuolisit useamman kerran, vaan ne voi hakea uudelleen.
Yksi pelin parhaista puolista on ehdottomasti aseiden rakentaminen. Saat itse suunnitella ja valmistaa aseesi terästä varteen, eri materiaaleilla varustettuna. Tämä tuo peliin syvyyttä ja strategiaa – erityisesti, kun eri viholliset ovat herkkiä eri aseille ja hyökkäystyypeille. Esimerkiksi miekassa ja keihäässä on perusiskut sekä pistohyökkäys, joka toimii erityisen hyvin panssaroituja vihollisia vastaan.
Pelin mekaniikka tukee tätä: kun lukitset vihollisen, näet ympärillä värireunuksen – vihreä tarkoittaa tehokasta asetta, keltainen kohtalaista ja punainen lähes hyödytöntä. Tämä auttaa valitsemaan oikeat työkalut oikeaan tilanteeseen ja säästämään aseiden kestävyyttä, jota ei voi korjata loputtomiin. Onneksi materiaaleja saa helposti – hakkaa vaan kaikki mahdollinen tynnyreistä pöytiin ja kaada vihollisia.
Mutta nyt tulee iso miinus: näppäimistö ja hiiri. Peli kyllä toimii niillä, mutta on selvää, ettei niitä ole ajateltu ensisijaiseksi ohjaustavaksi. Aseiden tekeminen varsinkin on kankeaa, kun hiiri ei toimi valikoissa lainkaan ja kolmion muotoiset valintaruudut tekevät navigoinnista hankalaa. Onneksi ongelma ratkesi siirtymällä ohjaimeen – jonka käyttöön peli selvästi on alun perin suunniteltu.
Pelissä on myös tarina, joka alkaa mielenkiintoisesti. Aran, päähenkilömme, on klassinen ”rugged good looking man”, joka asustaa rauhassa mökissään metsässä, kunnes saa aavistuksen, että joku tarvitsee apua. Tarina polkaistaan kunnolla käyntiin, kun Aranin vanha tuttava kuolee hyökkäyksessä ja hänen mukanaan ollut poika Adso (joka näyttää suoraan Final Fantasysta revityltä hahmolta) liittyy seuraan. Adso luovuttaa Aranille paketin, josta paljastuu legendaarinen “Forgereiden” vasara – ja peli avaa aseiden takomismekaniikan kunnolla.
Seuraavaksi isketään päälle vihollishyökkäys, esitellään ensimmäinen panssaroitu vihollinen, sekä lukitusmekaniikka ja vihollisten ympärille ilmestyvät väriviitteet. Pelin aikana kerätään myös arkuista palasia, joilla päivitetään hahmon elämää tai kestävyyttä – neljä palasta täyttää yhden ”slotin”, jonka jälkeen saa uuden tason. Peli ei tarjoa varsinaista varustetason parantamista, mutta erilaisia ulkonäöllisiä panssareita löytyy, jos haluaa tyyliä mukaan. Kykyjä ei ole, vaan kaikki perustuu aseiden kehittämiseen.
Mutta sitten se ongelmien vuori
Taistelut ovat pääasiassa turhauttavia. Vihollisten hyökkäyksiä on vaikea väistää, kestävyys hupenee nopeasti ja blokkaaminen on kaksiteräinen miekka – saat energiaa takaisin, mutta saatat samalla ottaa osuman. Ymmärrän, että kyse voi olla myös henkilökohtaisesta taitotasosta, mutta peli ei kannusta opettelemaan: vihollisten ohitse voi lähes aina vain juosta, eikä taisteluista saa kunnollista palkintoa.
Usein käy myös niin, että olet jo taistelussa, kun joku näkymättömissä ollut vihollinen hyökkää takaapäin, koska heidän aggroalueensa on valtava. Taistelut tuntuvat olevan suunniteltuja 1v1-tilanteisiin, mutta peli tarjoilee usein moninpelimäisiä joukkomähinöitä, joihin mekaniikat eivät taivu. Lopputuloksena on kaoottinen, turhauttava ja epäpalkitseva mättö.
Kontrollit ovat muuten sujuvat – kunhan pelaat ohjaimella. Näppäimistö ja hiiri on selvästi lisätty vain PC-julkaisua varten, ei suunniteltu alusta asti mukaan.
Grafiikat ja animaatiot sen sijaan ovat kiitettäviä. Ne tukevat pelin tunnelmaa eikä immersio rikkoudu visuaalisten elementtien takia. Animaatioista näkee yleensä hyvin vihollisten aikeet, vaikka toisinaan, erityisesti ihmisvihollisten kanssa, on vaikea sanoa, aikooko vihollinen iskeä vai vain vaihtaa aseen toiseen käteen.
Äänimaailma? Ihan ok. Taistelumusiikki alkaa heti, kun vihollinen näkee sinut, ja jatkuu pitkään sen jälkeenkin – usein aivan liian pitkään. Ambient-musiikki ei jäänyt mieleen, joten se ei ollut erityisen onnistunutta. Dialogia kuulee silloin tällöin, etenkin kun Adso päättää avautua, jos et liiku hetkeen. Vaikka muuten ääninäyttely ja heidän keskeinen keskustelunsa on erittäin viihdyttävää ja mukavaa seurata.
Yhteenveto
Blades of Fire on visuaalisesti vaikuttava ja ideatasolla kiinnostava peli, mutta kompastuu omaan yrittämiseensä. Se haluaa olla Dark Souls, mutta jättää pelaajan ilman sitä saavutuksen tunnetta, joka Souls-pelien viehätyksen luo. Taistelut ovat kömpelöitä, valikot kankeita ja palkitsevuus lähes olematonta.
En suosittele tätä peliä kenellekään, ellei tarkoituksesi ole kärsiä tietoisesti. 60 euron hintalappu on naurettava – korkeintaan 20 euron alelaarilöytönä tai käytettynä tämä voisi olla edes harkinnan arvoinen. Lopputuomio: Pirkka Dark Souls ilman makua tai menestystä.
Arvostelu: Nova Kallio
6 / 10
Plussat+ Grafiikat, peli on upean näköinen
+ Aran on komea mies
+ Aseiden tekeminen ja takominen
+ Pelin dialogi
+ ÄäninäyttelyMiinukset- Taistelu
- Action Queue
- Musiikki varsinkin taistelun
- Saavutuksen tunne