Testi: HyperX Pulsefire Saga Pro on pelihiiri, joka taipuu pelaajaan Kommentit pois päältä artikkelissa Testi: HyperX Pulsefire Saga Pro on pelihiiri, joka taipuu pelaajaan

on langaton , joka pyrkii täyttämään kaikki muokattavuuden unelmat. Valmistajan mukaan kyseessä on “sen muokattavin pelihiiri”, ja täytyy sanoa, että lupaus ei ole pelkkää hypeä: hiiren kuorta, näppäimiä ja näppäinsuojia voi vaihtaa melko vapaasti. Korkeampi tai matalampi kuori, kevyemmät tai tukevammat napit – vaihtoehtoja riittää.

Kuva: Joni Mickos

Akunkesto on vakuuttava 90 tuntia, mutta jos otat käyttöön 4000 Hz päivitysnopeuden, se hupenee 30 tuntiin. Hyvä kompromissi tällaiselle hiirelle, joka on suunniteltu erityisesti tarkkuutta ja nopeaa reagointia vaativiin peleihin. Kevyen rakenteen ja responsiivisten nappien ansiosta Pulsefire Saga Pro tuntuu mukavalta kädessä – nappeja ei tarvitse painaa liikaa, mikä on plussaa pitkillä pelisessioilla.

Kuva: Joni Mickos

Hiiri toimii PC:n lisäksi myös PlayStation 5:llä ja Xbox Series X/S:llä, mikä tekee siitä melko monipuolisen työkalun konsolipelaajalle. Ulkoisesti hiiri on musta, hillitty ja yksinkertainen, varustettuna yhdellä RGB-valolla hiirenrullassa. Tämä ei ehkä käännä päitä, mutta toimii hyvin niille, jotka eivät kaipaa pelitilassa diskopallon estetiikkaa.

Kuva: Joni Mickos

Pulsefire Saga Pro on erinomainen valinta pelaajalle, joka arvostaa tarkkuutta ja muokattavuutta yli silmäniloisen designin. Jos haluat hiiren, joka mukautuu käteesi ja peliisi, mutta ei huuda “katso minua!”, tämä on varma valinta.

Testi: Joni Mickos

HyperX Pulsefire Saga Pro

8.5 / 10
Plussat + Kevyt, Muokattava, Tarkka. Miinukset - Ulkonäkö on yksinkertainen.

Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream Kommentit pois päältä artikkelissa Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream

on huhtikuussa 2026 julkaistu sosiaalinen simulaattori, joka jatkaa kymmenen vuotta sitten 3DS-konsolilla nähdyn hittipelin jalanjäljissä. Kyseessä on Switchille ja 2:lle julkaistu teos, jossa pelaaja ottaa eräänlaisen ”jumalhahmon” roolin saarella. Toisin kuin esimerkiksi Animal Crossingissa, tässä pelissä et ohjaa yhtä hahmoa, vaan luot ja hallinnoit kokonaista -yhteisöä. Pelin ydin on seurata hahmojen arkea, ruokkia heitä, ratkoa heidän arkisia pulmiaan ja todistaa täysin absurdeja sosiaalisia tilanteita, jotka syntyvät hahmojen omista persoonallisuuksista. Se on uniikki yhdistelmä meemigeneraattoria, hiekkalaatikkopeliä ja surrealistista reality-sarjaa.

Tomodachi Life: Living the Dream, peli ei huuda huomiota, ei pakota pelaamaan tuntikausia eikä yritä vakuuttaa sinua syvällisyydellään. Sen sijaan se tarjoaa jotain paljon yksinkertaisempaa ja ehkä siksi myös yllättävän arvokasta.

Saari, jossa mikään ei ole oikeasti tärkeää

Peli alkaa tyhjältä saarelta. Ei tehtävälistoja, ei kiirettä, eikä panoksia. Sinä tuot saarelle ihmiset, Miit ja annat heidän elää. He syövät, riitelevät, ihastuvat, näkevät outoja unia ja pyytävät apua täysin arkisiin ongelmiin. Jossain vaiheessa huomaat vain seuraavasi heidän elämäänsä, kuin jonkinlaista absurdia reality-sarjaa. 

 Pienistä hetkistä syntyy merkitys

Suuriman osaa ajasta mitään erityistä ei tapahdu ja silti tapahtuu koko ajan. Yksi Mii kaatuu keskelle katua, toinen pohtii rakkauselämäänsä ja kolmas haluaa vain uuden hatun. Kuulostaa tylsältä, mutta käytännössä se on juuri päinvastaista. Pelin viehätys syntyy siitä, miten tavalliset tilanteet muuttuvat täysin oudoiksi ja usein ilman mitään syytä.

Se on kevyttä, välillä typerää ja yllättävänkin samaistuttavaa.

 Ihmissuhteet, jotka tuntuvat… oikeilta?

Yksi pelin suurimmista vahvuuksista on tapa, jolla se käsittelee ihmissuhteita. Vaikka kaikki on pinnalta katsottuna yksinkertaista, Miien väliset suhteet alkavat tuntua yllättävän merkityksellisiltä. Pelaaja voi vaikuttaa niihin enemmän kuin ennen, mutta lopputulos ei ole koskaan täysin hallinnassa. Ehkä juuri siksi ne tuntuvat aidoilta.

Peli ottaa myös selkeän askeleen nykyaikaan, jossa identiteettejä voi muokata vapaammin ja suhteet eivät ole enää rajattuja. Tämä ei tee tästä pelistä “syvällistä”, mutta tekee siitä inhimillisemmän.

 Rutiinia vai rauhaa?

Totuus on silti, että Tomodachi Life: Living the Dream on liian itseääntoistava peli. Samat ongelmat, samat pyynnöt, samat loopit. Sellainen peli, johon palaat hetkeksi joka päivä ilman stressiä tai pakkoa. Peliä suosittelen heille, jotka pitävät luovasta kaaoksesta , yllätyksellisestä huumorista ja kummallisten tarinoiden seuraamisesta , mutta miinuspuolena on se, että toisteisuus ja tiettyjen rakastettujen ominaisuuksien karsiminen voivat tehdä kokemuksesta pidemmän päälle ohuen.

: EA Lehto

omodachi Life: Living The Dream (Switch 1 / Switch 2)

8 / 10
Hyvää +Rentouttava +Absurdi huumori +Luovat työkalut +Elävä- ja söpö maailma Huonoa -Itseään toistava -Pinnallinen perhesimulaatio Yhteenveto Tomodachi Life: Living the Dream ei ole peli, joka jää historiaan suurena mestariteoksena. Mutta se voi olla peli, joka jää sinun arkeesi. Se on pieni digitaalinen paikka, jossa mikään ei ole kiireellistä, tärkeää tai vakavaa ja juuri siksi se toimii.

Kun täysikokoinen on liikaa ja mini liian vähän – arvostelussa HyperX Origins 2 1800 Kommentit pois päältä artikkelissa Kun täysikokoinen on liikaa ja mini liian vähän – arvostelussa HyperX Origins 2 1800

Origins 2 1800 on näppäimistö, joka yrittää tarjota kompaktin muodon ilman että käyttökokemus kärsii. Käytännössä se sijoittuu mielenkiintoisesti täysikokoisen ja pienen näppäimistön väliin, säilyttäen kuitenkin tärkeimmät toiminnot helposti saatavilla. Näppäimistössä on lisä numeronäppäimet mitkä puuttuvat yleensä tämän kokoisista näppäimistöistä kokonaan. Näppäimistön kokonsa puolesta se on hyvä valinta, jos tarvitset vähän enemän pöytätilaa setupissasi.

Ensituntuma näppäimistöön on positiivinen. Näppäimet reagoivat nopeasti ja tuntuvat kirjoittaessa tarkoilta, mutta samalla ne ovat hieman herkempiä, kuin mihin monet ovat tottuneet. Tämä tekee laitteesta erinomaisen pelaamiseen, jossa nopeus ja vasteaika ovat tärkeitä, mutta kirjoittamisessa voi aluksi vaatia pientä totuttelua. Lisäksi näppäimistö on selvästi äänekkäämpi, mikä ei ole ongelma kaikille, mutta voi häiritä hiljaisessa ympäristössä. Näppäimistölle ei vielä ainakaan löydy Hyperx ngenuity yhteensopivuuta, eli näppimistön asetuksia ei pääse säätämään sen kautta.

Käyttötarkoitukseltaan laite on selvästi suunniteltu sekä pelaamiseen, että kirjoittamiseen ja se suoriutuu molemmista tehtävistä erittäin hyvin. Pelaamisessa kompakti koko tuo lisää tilaa hiirelle, mikä parantaa ergonomiaa etenkin nopeissa peleissä. Kirjoittamisessa tarkkuus on hyvä, mutta korkea profiili ja näppäinten herkkyys voivat aluksi tuntua hieman erikoisilta.

Ulkoisesti näppäimistö on yksinkertainen ja siisti, mikä tekee siitä helposti lähestyttävän. Plussaa saa myös muokattavuus: eri väriset kuoret (sininen, pinkki ja valkoinen) mahdollistavat ulkonäön personoinnin. Miinuksena on kuitenkin kuorien vaihtaminen, joka tapahtuu ruuvien kautta ja tekee prosessista turhan työlään. Pikalukitusjärjestelmä olisi tässä selkeä parannus. Näppäimistön mukana tulee työkalu millä on helppo vaihtaa näppäinhatut sekä kytkimet.

Kaiken kaikkiaan on laadukas ja monipuolinen näppäimistö, joka sopii erityisesti pelaajille ja aktiivisille kirjoittajille, jotka arvostavat nopeaa tuntumaa ja kompaktia muotoa. Pienet miinukset, kuten äänekkyys ja kuorien vaihdon hankaluus, eivät vie kokonaisuudelta liikaa pois.

: Aaron Veijalainen

8 / 10
Hyvää +Kompakti 1800-layout +Erinomainen pelituntuma +Muokattavuus: Näppäinhatut ja kytkimet ovat vaihdettavissa (hot-swap), ja laitteeseen on saatavilla eri värisiä kuoria. +Ulkoasu Huonoa -Työläs kuorien vaihto -Ei ohjelmistotukea: HyperX NGENUITY -yhteensopivuus puuttuu toistaiseksi. -Äänekkyys: Kytkinten ääni voi olla häiritsevän kova hiljaisessa tilassa. Yhteenveto Kaiken kaikkiaan HyperX Origins 2 1800 on laadukas ja monipuolinen näppäimistö, joka sopii erityisesti pelaajille ja aktiivisille kirjoittajille, jotka arvostavat nopeaa tuntumaa ja kompaktia muotoa. Pienet miinukset, kuten äänekkyys ja kuorien vaihdon hankaluus, eivät vie kokonaisuudelta liikaa pois.