Arvostelut

Testi: Nintendo Switch 2 ei keksi pyörää uudelleen, mutta onnistuu silti saamaan pelaajan puolelleen Kommentit pois päältä artikkelissa Testi: Nintendo Switch 2 ei keksi pyörää uudelleen, mutta onnistuu silti saamaan pelaajan puolelleen

Raskaan työreissun jälkeen palasin toimistolle väsymyksen ja kahvihampaan kolotuksen saattelemana. Silmät ristissä, takkini puoliksi päällä ja sieluni jossain VR:n ravintolavaunun ja todellisuuden välimaastossa. Mutta sitten näin sen. Toimiston pöydällä odotti paketti, eikä kyseessä ollut mikä tahansa pahviloota, vaan SE paketti. Se, jota on odotettu kuin uutta kesähelteitä konsanaan, se joka on kummitellut sähköposteissa, foorumeilla ja unissa. Nintendo Switch 2 oli vihdoin saapunut.

Väsy katosi. Silmät kirkastuivat. Jopa kahvi jäi kesken, ja se jos mikä kertoo tilanteen vakavuudesta.

Mutta sitten itse asiaan….

Nintendo Switch 2 on siis vihdoin täällä, ei liekeistä nousseena uudestisyntyneenä legendana, vaan hillitysti hiottuna jatko-osana. Nintendo on selvästi ymmärtänyt, mikä teki alkuperäisestä Switchistä koko kansan suosikin: monipuolisuus, helppous ja kattava pelikirjasto, unohtamatta omia yksinoikeuspelejään, jotka ovat omaa luokkaansa. Switch 2 jatkaa samalla linjalla, parantaen keskeisiä osa-alueita ilman suuria riskejä tai radikaaleja muutoksia.

Switch 2:n 7.9-tuumainen LCD-näyttö tuo lisää tilaa pelaamiseen ilman että laite menettää käsikonsolimaisuuttaan. Koko ja paino ovat hieman kasvaneet, mutta laite on edelleen varsin kompakti. Rakenteellisesti laite on jämäkämpi, ja uudistettu jalusta tuo konkreettisen parannuksen käsikäyttöön. Konsolin näyttö tukee 1080p -resoluutiota, HDR:ää ja 120Hz, joten sulavaa pelisessiota se kyllä tarjoaa käsikonsolitilassakin. Docked-tila mahdollistaa jopa 4K-resoluution 60 fps tuen HDR10-muodossa, joten meininki on komean näköistä.

Joy-Conit ovat saaneet osakseen tarvittua hienosäätöä. Ne tuntuvat vakaammilta ja ergonomisemmilta, ja kiinnitys on varmempi, itseasiassa tällä kertaa mukana oleva magneettinen kiinnitys on allekirjoittaneen mielestä lähes erinomainen. Uutena ominaisuutena mukana on myös “hiiritila”, jonka potentiaali on vielä alkuvaiheessa. Tässä kohtaa hiiritilan täydellinen toimivuus vaatii kuitenkin vakaan pöytätilan, joten perinteiseen sohvakäyttöön se ei oikein ole soveltuva. Tulevaisuus näyttää kuitenkin, mitä Nintendo tämän suhteen meille voisi tuoda?

Konsolin sisällä sykkii Nvidian mukautettu järjestelmäpiiri, joka tuo mukanaan DLSS-tuen ja mahdollistaa 4K-ylösskaalauksen telakkatilassa. Käytännössä tämä näkyy nopeampina latausaikoina ja tasaisempana ruudunpäivityksenä, etenkin bundlen mukana tulleessa spektaakkelissa, Mario kart Worldissa.

RAM-muistia on enemmän ja tallennus on nopeampaa. Tämä mahdollistaa raskaampien pelien, mutta myös samaan aikaan nopeamman akun kulumisen.

Kyseessä ei kuitenkaan ole suorituskykyloikka, joka haastaisi nykyisen konsolisukupolven kärkinimet pelikonsolien raskaansarjan mestaruudesta, mutta sellaista ei edes yritetäkään. Nintendo ei selvästikään pyri kilpailemaan graafisella loistolla, vaan edelleen sillä kuuluisalla käyttökokemuksella. Se panostaa siihen taikaan, joka yhdistää 36-vuotiaan isomahaisen, nostalgiannälkäisen perheenisän ja hänen 4- ja 7-vuotiaat lapsensa yhteisen ruudun ääreen nauramaan. Ja teroitetaan tässä kohta muuten, että se isomahainen mies muuten olen minä!

Toimintavarmuutta ja pieniä murheenkryynejä

Switch 2 on lähes täysin taaksepäin yhteensopiva alkuperäisen Switchin pelikirjaston kanssa. Osa vanhoista peleistä hyötyy suorituskyvyn noususta, mutta automaattisia parannuksia ei ole – kehittäjien on täten julkaistava erillisiä päivityksiä.

Uusia ohjelmisto-ominaisuuksia ovat muun muassa sisäänrakennettu GameChat, joka mahdollistaa äänikeskustelut ilman erillistä sovellusta, sekä GameShare, jolla voi jakaa pelisessioitaan kavereille. Molemmat ovat tervetulleita uudistuksia pitkään kritisoituun verkkotoimintoon.

Hieman hämmentävämpi lisä on kuitenkin maksullinen Welcome Tour, joka opastaa laitteen käytössä – ominaisuus, jonka voisi odottaa sisältyvän laitteeseen ilmaiseksi, mutta ei.

Myös ehkä yksi harmittava ominaisuus on se, että tässä julkaisussa ei ole mukana OLED-paneelia. Mutta tämähän nyt oli ennustettavissa, ja uusi julkaisu sen suhteen tullaan näkemään lähivuosien aikana.

Tuttu ja turvallinen päivitys suurille massoille

Nintendo Switch 2 on harkittu ja varovainen päivitys, joka ei pyri keksimään konseptia uudelleen. Se korjaa useita aiempia heikkouksia ja tuo kaivattuja parannuksia käyttökokemukseen, mutta ei tarjoa tällä aloituskokoonpanolla välttämättä kaikille vielä suurta hinkua juosta konsolikaupoille. Katse kääntyykin nyt tulevaisuuden pelijulkaisuihin, ja siihen mitä kortteja Nintendo voi konsolin tehoa hyödyntääkseen vielä nostaakaan hihasta.

Nintendo ottaa varman päälle uuden konsolinsa kanssa. Switch 2 ei räjäytä pankkia uutuuksillaan, mutta tekee juuri sen verran kuin tarvitsee, ja ehkä vähän enemmänkin.

Muistan yhä elävästi 90-luvun loppupuolen, kun pieni nörttinalku nimeltänsä Nygårdin Jaakko, hiippaili paikalliseen Asunmaan kodinkoneliikkeeseen kuin pyhiinvaellukselle. Siellä, kuin pyhäinjäännös pleksikuvun alla, lepäsi Nintendo 64 – ja sen kyljessä Mario 64, peli, joka näytti siltä kuin maailma olisi saanut uuden ulottuvuuden.

Myöhemmin aikuisena koin uuden valaistumisen, kun alkuperäinen Switch julkaistiin. Se oli mullistava, monipuolinen ja samalla hieman hupsu, vähän kuin allekirjoittanut. Nyt, Switch 2:n kohdalla, emme enää näe vallankumousta, vaan vakaata evoluutiota. Eikä tämä välttämättä ole huonoa asia, mutta tulevaisuus ja uudet Switch 2 julkistukset tulevat lopulta näyttämään suunnan, kuinka kova konsolialusta meillä todella onkaan käsissämme.

Siihen asti…

Nintendo Switch 2

8 / 10
Hyvää +Kirkas ja tarkka näyttö +Reilusti lisää potkua, vaikkei kilpailijoiden tasolla ollakaan +Joy-Conien ergonomia ja magneettikiinnitys +GameChat & GameShare tuo kaivattua sosiaalisuutta +Tukevampi kickstand ja toinen USB-C-portti +Laaja taaksepäin yhteensopivuus +Nostalgiakerroin ja perheystävällisyys Huonoa -Ei OLED-paneelia -Hiiritila ehkä hakee vielä paikkaansa -Maksullinen opastustoiminto -Ei graafinen jättiläinen -Vanhojen pelien parannukset eivät automaattisia -Hinta Yhteenveto Myöhemmin aikuisena koin uuden valaistumisen, kun alkuperäinen Switch julkaistiin. Se oli mullistava, monipuolinen ja samalla hieman hupsu, vähän kuin allekirjoittanut. Nyt, Switch 2:n kohdalla, emme enää näe vallankumousta, vaan vakaata evoluutiota. Eikä tämä välttämättä ole huonoa asia, mutta tulevaisuus ja uudet Switch 2 julkistukset tulevat lopulta näyttämään suunnan, kuinka kova konsolialusta meillä todella onkaan käsissämme.

Sormet solmussa ja hermot kireällä – arvostelussa Rogue Prince of Persia (Nintendo Switch 2) Kommentit pois päältä artikkelissa Sormet solmussa ja hermot kireällä – arvostelussa Rogue Prince of Persia (Nintendo Switch 2)

Istun hämärässä olohuoneessa uudenkarhea Nintendo Switch 2 käsissäni. Persian prinssi odottaa unestaan heräämistä, ja edessä on roguelite-seikkailu Hunnien valloittamassa maailmassa. Skeptikkona lähestyn klassikoiden uudelleenkuviointeja varauksella, mutta uteliaisuus voitti, kuinka paljon The Rogue Prince of Persia todella tarjoaa Switch 2 -pelaajalle?

Kirjautumishelvetti ja alkuvalikot

Ensimmäinen kontakti peliin on kuin kylmä suihku. Jos käytät nettiä niin heti tule ilmoitus ja itkeminen, joka vaatii kirjautumaan Nintendo -tillille, mutta myös Ubisoftin tilille. Tämä mahdollistaa pilvitallennuksen, mutta en halua itse kirjautua mihinkään, joten ilman nettiä mennään.

Alkuvalikoissa vallitsee hämmentävä hiljaisuus. Ei musiikkia eikä äniefektejä valintoja tehdessä. Tästä tuli vähän tyhjä, mutta jännityksen virittyvä olo että mitä on luvassa. Jännitys on kuitenkin ladattu: Hunni-johtaja Nogai on valloittanut palatsin mustan magian turvin, ja minun, Persian prinssin, on herättävä unesta ja pelastettava kaikki.

Tarina ja roguelite-elementit

Tarina kertoo Persialaisten ja Hunnien välisestä sodasta. Persian prinssi on tarinamme päähenkilönä, joka ratkaisee kaikkien kohtalon. Paachi, maskipäinen hahmo, joka pelasti prinssin Hunnien johtajalta Nogai:lta auttaa nyt prinssiä. Prinssin täytyy löytää perheensä ja voittaa Hunnit, jotka ovat vallanneet palatsin ja käyttävät mustaa magiaa apuna. Mustan magian käytön johdosta viholliset tiputtavat Cinder Shardeja kuollessaan jäännöksiksi, joita voi antaa alttariin, mutta, antaessasi ne alttariin se hajoaa ja palasia ei voi enään lahjoittaa enää kyseiseen alttariin juoksusi ”runin” aihana.

Kun pääset takaisin Oasis kotipaikkaan jonne päädyt, kun elämät menevat nollaan, voit Cinder Shardeilla avata taidot. Taitoja voi avata taitopisteillä, joita saa yhden lisää aina, kun prinssi saa tason itselleen. Tasoja saat nostettua tappamalla vihollisia. Taidoilla voi päivittää olemassa olevia asioita, kuten Finder Shardien määrää, jotka pysyvät kuolemankin jälkeen. Voit nostaa elämäsi määrää, sekä tietenkin energian, jota käytetään pelissä väistelyyn. Taitoja joita saa uusina on esimerkiksi, syöksyhyökkäys joka voi rikkoa suojaavan voiman tai ”Zunvan’s Seal” -taito, joka antaa kuolemishethellä mahdollisuuden jatkaa ja palauttaa 50% elämistä takaisin. Kentissä on teleportti paikkoja, jotka ovat perusasia roguelite peleissä ja helpottavat kentissä kulkemista, kun paikkoja tai huoneita jää tutkimatta tai sinun pitää päästä nopeasti esim. kauppoihin. Näitä ”unien kaivoja” löytyy todella useasti ja ne ovat melkein vieri vieressä, mutta joihin vaikuttaa kenttien koko ja pelin nopeatempoisuus.

Pelin rakenne ja mekaniikat

Itse pelaamisosuus alkaa ”ja sitten han heräsi.” – tyylisesti.
Alkuun peli tuntuu tosi adhd-menolta. Hahmo liikkuu nopeasti, mutta samaan aikaan liike on lyhyttä, joten pidempien matkojen parkour osiot ovat todella hermoille käyviä, kun niitä joutuu useamman kerran yrittämään. Tuntui kuin kyseessä olisi enemmän mobiille suunniteltu peli.
Itseltäni meinasi mennä jo tutoriaalissa hermot, mutta ehkä kyse on enemmän pelaajassa kuin pelissä, joten päätän antaa pelille mahdollisuuden ja jatkaa pelaamista. Pelissä itse taistelu tuntuu tosi mukavalta. Se on sulavaa vihollisten liikkeiden seuraamisen ja niihin reagoinnin osalta. Tähän mukaan sotkettuna parkour elementti pilaa koko taisteluiden kokemuksen, kun siitä tule taas ärsyttävä mobiilipeli hack-and-slash nappuloiden hakkausta, joka raastaa hermoja kuin juustoraastin.

Kentistä on mahdollista löytää medaljonkeja, joista osa vaativat jonkin tilanteen, jotta ne aktivoituvat.
Medajongit kestävät vain yhden juoksun ajan, mutta uusia ja erilaisia medaljonkeja löytyy jokaisella juoksu kerralla. Näitä yhdistelemällä ja niiden määrä seuraamalla voi tehdä vahvoja yhdistelmiä.
Juoksujen aikana kentistä löytää hahmoja joille voit puhua ja he auttavat sinua ilman pyyntöjä, jolloin he tulevat Oasis alueella auttamaan, kuten seppä tai toiset vastapalveluksia vastaan. Sepän saadessa Oasis kotipaikkaasi voit tällöin Cinder Shardeja käyttämällä luoda uusia aseita. Hahmoille puhumalla saa auki myös uusia kenttiä, kuten Hunnien leirin.

Luova grafiikka ja miellyttävä äänimaailma

The Rogue Prince of Persia näyttää hyvältä. Sarjakuvamainen tyyli grafiikoille tuo miellyttävän kokemuksen, kuin juoksisit sarjakuvan sivujen läpi. Taustalla olevat esineet erityisesti tuntuvat sarjakuvamisilta ja sulautuvatkin täydellisesti maailmaan. Päähenkilön ja vihollishahmojen modelit erottaa helposti taustasta, joka on hyvä taistelun ja pelin kokemuksen kannalta.
Peliin on taitavasti upotettu efektit mukaan, jotka tukevat 2.5D tyyliä ja samalla yhdistävät parkour tason, hahmot sekä muun maailman yhteensopivaksi.

Hahmojen puheäänenä on käytetty kirjoituskone tyylistä näpytystä, jolla on annettu eri äänien korkeuksilla oma ”ääni” hahmoille. Kultakolihoiden keräämisestä kuulu ihana kolikoiden helinä ja siitä saa nauttia useaan otteeseen pelin aikana. Lyömisäaniefektin tuovat hienon sarjakuvamaisen tunnelman vihollisten mäiskintään. Prinssin askeleista lähtee mukavan suloinen ääni, joka on tehty sopimaan eri materiaalille, jonka päällä askel tapahtuu. Surin osa äänistä tuleekin prinssin toimesta, kuten kiipeilystä ähkimiset ja lyönneistä sekä hyppäämisissä puhina. Myös vahinkoa ottaessaan prinssi päästää sattumiseen sopivia puhinoita. Taustamusiikki Oasis alueella on rauhallinen ja rentouttava arabialainen kielisoittimella soitettu lofi tyylinen kappale, sekä mukana tausta-ambienssina luomassa lintujen laulua ja hetkellisesti kuuluvaa tuulen huminaa. Yksi suosikki hetkistä pelissä onkin vain ottaa hengähdystaukoja Oasis-kotipaikassa tason häviämisen jälkeen ja vain nauttia musiikista ihanassa öisessä aavikon maisemissa, missä teltassa istuessa nuotion äärellä saa katsella aavikolle aavan horisontin taakse.

Juoksujen aikana kentissä kuuluu taistelu musiikki, joka oli mukava vaihtelua normaaliin videopeleissä olevaan ränkkäymusiikkiin. Prince of Persian taistelumusikii kuulostaa juuri sellaiselta, kuin itse myös laittaisi taustalle, kun pelaa roguelite peliä ja varsinkin tämän verran nopeatempoista ja reagointi ajan vaativaa ainakin parkour osioilta.

Yhteenveto:

The Rogue Prince of Persia on kuin se vaikea sukulainen. Se saa sinut huutamaan raivosta, mutta loppujen lopuksi sen seurassa viihtyy, kunhan säännöt ovat selvät. Upea sarjakuvamainen tyyli antaa pelille oman näköisen kuvan ja rakentaa maailmaa hienosti sen kanssa. Roguelite-faneille ja Switch 2:n omistajille tämä on varma valinta talven pimeisiin iltoihin.

8 / 10
Plussat: + Upea sarjakuvamainen grafiikka ja 2.5D-efektit. + Sulava ja reaktiivinen taistelumekaniikka. + Rauhoittava ja tunnelmallinen musiikki Oasiksessa. + Toimii moitteettomasti Switch 2:lla. Miinukset: - Ärsyttävät ja töksähtävät parkour-osiot. - Pakkopulla-kirjautumiset (Ubisoft & Nintendo). - Alkuvalikkojen täydellinen äänettömyys. - Mobiilipelimäinen tuntu tietyissä kontrolleissa. Yhteenveto: The Rogue Prince of Persia on kuin se vaikea sukulainen. Se saa sinut huutamaan raivosta, mutta loppujen lopuksi sen seurassa viihtyy, kunhan säännöt ovat selvät. Upea sarjakuvamainen tyyli antaa pelille oman näköisen kuvan ja rakentaa maailmaa hienosti sen kanssa. Roguelite-faneille ja Switch 2:n omistajille tämä on varma valinta talven pimeisiin iltoihin.

Metroid Prime 4: Beyond on scifi-spektaakkeli, joka yllätti ensikertalaisen täysin Kommentit pois päältä artikkelissa Metroid Prime 4: Beyond on scifi-spektaakkeli, joka yllätti ensikertalaisen täysin

Metroid Prime 4: Beyond on Retro Studiosin kehittämä ja Nintendon julkaisema ensimäisen persoonan toimintaseikkailu, joka on saatavilla sekä Nintendo Switch 2:lle että alkuperäiselle Switchille. Pitkän odotuksen jälkeen julkaistu peli jatkaa legendaarista Metroid Prime -sarjaa ja tekee sen vakuuttavasti myös pelaajalle, joka ei ole aiemmin sarjaan syvällisesti tutustunut.

Lähdin peliin varsin maltillisin odotuksin. En ollut pelannut aiempia Metroid Prime -osia, vaikka sarja nimenä olikin tuttu. Siinä mielessä olen ummikon roolissa, enkä arvostele peliä nostalgialasit, tai edes suuret ennakko-odotukset mielessäni. Beyond onnistui kuitenkin yllättämään heti alkumetreillä: peli tempaa mukaansa nopeasti ja herättää aidon halun jatkaa tutkimusretkeä planeetan salaisuuksien parissa. Tunnelma on vahva alusta asti, ja peli palkitsee uteliaisuuden.

Sisältö ja pelattavuus

Pelissä ratkotaan ympäristöpohjaisia pulmia, taistellaan erilaisia hirviöitä, palkkionmetsästäjiä ja avaruuspiraatteja vastaan sekä selvitetään, mitä mystisellä planeetalla on oikein tapahtunut.

Kontrollit ovat yksi pelin vahvuuksista. Ne ovat helposti opittavat, sulavat ja tarkat. Peli tarjoaa kolme erilaista ohjaustapaa, joista oma suosikkini on hiirimoodi. Siinä toista Joy-Conia käytetään PC-hiiren tapaan tähtäykseen, mikä tuntui luontevalta erityisesti PC-pelaajalle. Aluksi Joy-Conin muoto tuntuu hieman oudolta kädessä, mutta tähän tottuu nopeasti.

Perinteinen ohjainohjaus toimii myös hyvin, eikä siinä ollut varsinaisia ongelmia. Tähtäimen liikeohjauksen kanssa peli tuntui ajoittain hankalammalta, mutta tämä johtui todennäköisesti siitä, että pelasin Switchin omalta pieneltä näytöltä läheltä, TV:n kautta sohvalta pelattuna kokemus olisi todennäköisesti tasaisempi ja tämäkin korjaantuisi todenäköisesti totuttelemalla.

Grafiikka ja äänimaailma

Graafisesti Metroid Prime 4: Beyond on erittäin näyttävä ja tunnelmallinen. Visuaalinen ilme ylitti omat odotukseni ja tukee erinomaisesti pelin yksinäistä, hieman uhkaavaa scifi-tunnelmaa. Ympäristöt ovat yksityiskohtaisia ja vaihtelevia, ja ne houkuttelevat tutkimaan joka nurkan.

Äänimaailma on niin ikään onnistunut. Musiikit ovat erityisen mieleenpainuvia ja toimivat myös pelillisinä vihjeinä: ne kertovat esimerkiksi, milloin taistelu on ohi tai milloin saavut alueelle, jolla on tarinan tai etenemisen kannalta jotain tärkeää.

Yhteenveto

Metroid Prime 4: Beyond on kokonaisuutena erittäin miellyttävä ja koukuttava pelikokemus. Siinä on kiinnostava tarina, toimiva tutkimusrakenne sekä palkitseva päivitys- ja keräilyjärjestelmä. Välillä peli jättää pelaajan hieman epätietoiseksi siitä, minne seuraavaksi pitäisi suunnata, mutta tämä tuntuu enemmän pelaajan virheeltä.

Kaiken kaikkiaan Beyond toimii loistavasti meille uusille tulokkaille, mutta myös takuulla sarjan aiemmillekin faneille. Se on vahva osoitus siitä, että Metroid Prime -sarjalla on paikkansa ja se paikka on parhaimmillaan juuri silloin, kun se uskaltaa luottaa tunnelmaan, tutkimiseen ja pelaajan omaan oivallukseen.

Arvostelu: Aaron Veijalainen

8 / 10
Hyvää + Pelattavuus + Musiikit + Tunnelma + Grafiikat Huonoa - ajoittainen eksyminen (mihin pitää mennä ja mitä tehä)