Testi: Nintendo Switch 2 ei keksi pyörää uudelleen, mutta onnistuu silti saamaan pelaajan puolelleen Kommentit pois päältä artikkelissa Testi: Nintendo Switch 2 ei keksi pyörää uudelleen, mutta onnistuu silti saamaan pelaajan puolelleen

Raskaan työreissun jälkeen palasin toimistolle väsymyksen ja kahvihampaan kolotuksen saattelemana. Silmät ristissä, takkini puoliksi päällä ja sieluni jossain VR:n ravintolavaunun ja todellisuuden välimaastossa. Mutta sitten näin sen. Toimiston pöydällä odotti paketti, eikä kyseessä ollut mikä tahansa pahviloota, vaan SE paketti. Se, jota on odotettu kuin uutta kesähelteitä konsanaan, se joka on kummitellut sähköposteissa, foorumeilla ja unissa. Nintendo Switch 2 oli vihdoin saapunut.

Väsy katosi. Silmät kirkastuivat. Jopa kahvi jäi kesken, ja se jos mikä kertoo tilanteen vakavuudesta.

Mutta sitten itse asiaan….

Nintendo Switch 2 on siis vihdoin täällä, ei liekeistä nousseena uudestisyntyneenä legendana, vaan hillitysti hiottuna jatko-osana. Nintendo on selvästi ymmärtänyt, mikä teki alkuperäisestä Switchistä koko kansan suosikin: monipuolisuus, helppous ja kattava pelikirjasto, unohtamatta omia yksinoikeuspelejään, jotka ovat omaa luokkaansa. Switch 2 jatkaa samalla linjalla, parantaen keskeisiä osa-alueita ilman suuria riskejä tai radikaaleja muutoksia.

Switch 2:n 7.9-tuumainen LCD-näyttö tuo lisää tilaa pelaamiseen ilman että laite menettää käsikonsolimaisuuttaan. Koko ja paino ovat hieman kasvaneet, mutta laite on edelleen varsin kompakti. Rakenteellisesti laite on jämäkämpi, ja uudistettu jalusta tuo konkreettisen parannuksen käsikäyttöön. Konsolin näyttö tukee 1080p -resoluutiota, HDR:ää ja 120Hz, joten sulavaa pelisessiota se kyllä tarjoaa käsikonsolitilassakin. Docked-tila mahdollistaa jopa 4K-resoluution 60 fps tuen HDR10-muodossa, joten meininki on komean näköistä.

Joy-Conit ovat saaneet osakseen tarvittua hienosäätöä. Ne tuntuvat vakaammilta ja ergonomisemmilta, ja kiinnitys on varmempi, itseasiassa tällä kertaa mukana oleva magneettinen kiinnitys on allekirjoittaneen mielestä lähes erinomainen. Uutena ominaisuutena mukana on myös “hiiritila”, jonka potentiaali on vielä alkuvaiheessa. Tässä kohtaa hiiritilan täydellinen toimivuus vaatii kuitenkin vakaan pöytätilan, joten perinteiseen sohvakäyttöön se ei oikein ole soveltuva. Tulevaisuus näyttää kuitenkin, mitä Nintendo tämän suhteen meille voisi tuoda?

Konsolin sisällä sykkii Nvidian mukautettu järjestelmäpiiri, joka tuo mukanaan DLSS-tuen ja mahdollistaa 4K-ylösskaalauksen telakkatilassa. Käytännössä tämä näkyy nopeampina latausaikoina ja tasaisempana ruudunpäivityksenä, etenkin bundlen mukana tulleessa spektaakkelissa, Mario kart Worldissa.

RAM-muistia on enemmän ja tallennus on nopeampaa. Tämä mahdollistaa raskaampien pelien, mutta myös samaan aikaan nopeamman akun kulumisen.

Kyseessä ei kuitenkaan ole suorituskykyloikka, joka haastaisi nykyisen konsolisukupolven kärkinimet pelikonsolien raskaansarjan mestaruudesta, mutta sellaista ei edes yritetäkään. Nintendo ei selvästikään pyri kilpailemaan graafisella loistolla, vaan edelleen sillä kuuluisalla käyttökokemuksella. Se panostaa siihen taikaan, joka yhdistää 36-vuotiaan isomahaisen, nostalgiannälkäisen perheenisän ja hänen 4- ja 7-vuotiaat lapsensa yhteisen ruudun ääreen nauramaan. Ja teroitetaan tässä kohta muuten, että se isomahainen mies muuten olen minä!

Toimintavarmuutta ja pieniä murheenkryynejä

Switch 2 on lähes täysin taaksepäin yhteensopiva alkuperäisen Switchin pelikirjaston kanssa. Osa vanhoista peleistä hyötyy suorituskyvyn noususta, mutta automaattisia parannuksia ei ole – kehittäjien on täten julkaistava erillisiä päivityksiä.

Uusia ohjelmisto-ominaisuuksia ovat muun muassa sisäänrakennettu GameChat, joka mahdollistaa äänikeskustelut ilman erillistä sovellusta, sekä GameShare, jolla voi jakaa pelisessioitaan kavereille. Molemmat ovat tervetulleita uudistuksia pitkään kritisoituun verkkotoimintoon.

Hieman hämmentävämpi lisä on kuitenkin maksullinen Welcome Tour, joka opastaa laitteen käytössä – ominaisuus, jonka voisi odottaa sisältyvän laitteeseen ilmaiseksi, mutta ei.

Myös ehkä yksi harmittava ominaisuus on se, että tässä julkaisussa ei ole mukana OLED-paneelia. Mutta tämähän nyt oli ennustettavissa, ja uusi julkaisu sen suhteen tullaan näkemään lähivuosien aikana.

Tuttu ja turvallinen päivitys suurille massoille

Nintendo Switch 2 on harkittu ja varovainen päivitys, joka ei pyri keksimään konseptia uudelleen. Se korjaa useita aiempia heikkouksia ja tuo kaivattuja parannuksia käyttökokemukseen, mutta ei tarjoa tällä aloituskokoonpanolla välttämättä kaikille vielä suurta hinkua juosta konsolikaupoille. Katse kääntyykin nyt tulevaisuuden pelijulkaisuihin, ja siihen mitä kortteja Nintendo voi konsolin tehoa hyödyntääkseen vielä nostaakaan hihasta.

Nintendo ottaa varman päälle uuden konsolinsa kanssa. Switch 2 ei räjäytä pankkia uutuuksillaan, mutta tekee juuri sen verran kuin tarvitsee, ja ehkä vähän enemmänkin.

Muistan yhä elävästi 90-luvun loppupuolen, kun pieni nörttinalku nimeltänsä Nygårdin Jaakko, hiippaili paikalliseen Asunmaan kodinkoneliikkeeseen kuin pyhiinvaellukselle. Siellä, kuin pyhäinjäännös pleksikuvun alla, lepäsi Nintendo 64 – ja sen kyljessä Mario 64, peli, joka näytti siltä kuin maailma olisi saanut uuden ulottuvuuden.

Myöhemmin aikuisena koin uuden valaistumisen, kun alkuperäinen Switch julkaistiin. Se oli mullistava, monipuolinen ja samalla hieman hupsu, vähän kuin allekirjoittanut. Nyt, Switch 2:n kohdalla, emme enää näe vallankumousta, vaan vakaata evoluutiota. Eikä tämä välttämättä ole huonoa asia, mutta tulevaisuus ja uudet Switch 2 julkistukset tulevat lopulta näyttämään suunnan, kuinka kova konsolialusta meillä todella onkaan käsissämme.

Siihen asti…

Nintendo Switch 2

8 / 10
Hyvää +Kirkas ja tarkka näyttö +Reilusti lisää potkua, vaikkei kilpailijoiden tasolla ollakaan +Joy-Conien ergonomia ja magneettikiinnitys +GameChat & GameShare tuo kaivattua sosiaalisuutta +Tukevampi kickstand ja toinen USB-C-portti +Laaja taaksepäin yhteensopivuus +Nostalgiakerroin ja perheystävällisyys Huonoa -Ei OLED-paneelia -Hiiritila ehkä hakee vielä paikkaansa -Maksullinen opastustoiminto -Ei graafinen jättiläinen -Vanhojen pelien parannukset eivät automaattisia -Hinta Yhteenveto Myöhemmin aikuisena koin uuden valaistumisen, kun alkuperäinen Switch julkaistiin. Se oli mullistava, monipuolinen ja samalla hieman hupsu, vähän kuin allekirjoittanut. Nyt, Switch 2:n kohdalla, emme enää näe vallankumousta, vaan vakaata evoluutiota. Eikä tämä välttämättä ole huonoa asia, mutta tulevaisuus ja uudet Switch 2 julkistukset tulevat lopulta näyttämään suunnan, kuinka kova konsolialusta meillä todella onkaan käsissämme.

Kierimistä, taisteluja ja Pokémonien keräilyä – arvostelussa Pokémon Legends: Z-A Kommentit pois päältä artikkelissa Kierimistä, taisteluja ja Pokémonien keräilyä – arvostelussa Pokémon Legends: Z-A

Pokémon Legends: Z-A – Nintendo Switch 2 Edition on Game Freakin tuorein yritys ravistella legendaarista pelisarjaa uuteen uskoon. Julkaisijana toimii tuttu kolmikko: Nintendo, The Pokémon Company ja Nintendo of America. Peli sijoittuu kokonaan Lumiose Cityyn, ja pelaajan tehtävänä on kerätä Battle Zone -lipukkeita, nousta Z-A-tasoilla ja tietysti siepata sekä taistella pokémoneja vastaan.

Ensikosketus – turvallista nostalgiaa

Ensikosketus peliin on nostalginen, mutta varovaisen utelias. Pokémon on aina lähellä sydäntä, ja ensimmäiset tunnit tarjoavat yleensä sitä tuttua turvallista fiilistä. Bugeja ei pelatessa juuri ilmennyt, mikä on jo itsessään helpottavaa nykypäivän isoissa julkaisuissa. Ensimmäisenä miinuksena ilmenee pelin hidas pitkän tutorial-osuus, mikä turhauttaa minua innokkaana pelaajana ja estää itsenäisen tutkimisen, sekä liikkumisen kaupungissa.

Pelin grafiikat ja animaatio ovat toisaalta kierolla tavalla kiehtovaa katseltavaa, mutta etenkin 2D mallinnetut rakennukset aiheuttavat pientä päänsärkyä. Esimerkkinä tästä: talot joissa ilmenee parveke, eivät ole mallinnettuja vaan tasapaksu kuvake rakennuksen seinässä. Lumiose City kuitenkin näyttää elävältä, ja valaistus luo tunnelmaa erityisesti yötasolla. Hahmon liikkuminen on sulavaa ja kontrollit tuntuvat luonnollisilta Switch 2:n ohjauksessa.

Kierimistä ja yötaisteluja

Pelimekaniikat sen sijaan jakavat mielipiteitäni. Kieriminen hypyn sijaan saa aikaan niin hymyjä kuin huokauksia. Hauska ja kekseliäs ominaisuus on toistaalta kömpelö ja turhauttava esteden ylittämistapa, jonka oisi voinut hyödyntää, vaikka yhdessä pokemonin kanssa. Myös Battle Zone -yötaistelut herättävät ristiriitaisia tunteita. Aluksi viihdyttävä idea, mutta monen toiston jälkeen idea käy pian puuduttavaksi, etenkin kun päätehtävät vaativat samoja rutiineja siinä edetäkseen.

Pokemonit ja katoilla liikkuminen

Uusien Pokémonien sieppaaminen tapahtuu kaupungin Wild Zone -alueilla tai talojen katoilla, joka on hauska tapa muuttaa vanhaa, mutta myös todella tylsäksi käyvä mahdollisuus päästää pelaaja tutkimaan erilaisia alueita. Sivutehtävät ovat lyhyitä ja helposti lähestyttäviä, jotka tarjoavat hetkellisen irtautumisen päätehtävien parista, mutteivät anna pelaajalle pidempää tai monipuolisempaa tekemistä juurikaan.

Äänimaailma ja nostalginen tunnelma

Äänimaailma ja musiikki toimivat hyvin pelissä. Taistelut kuulostavat energisiltä ja kaupungin taustahäly tukee immersiota. Lisäksi peli onnistuu luomaan nostalgisen Pokémon-tunnelman, joka puhuttelee erityisesti sarjaa pitkään seuranneita.

Kaiken kaikkiaan Pokémon Legends Z-A on teknisesti toimiva ja kaunis Pokémon-seikkailu, mutta pelimekaniikat ja toistuvat yötaistelut jakavat mielipiteitä. Pelaajat, jotka pitävät sarjan tutusta kaavasta ja Lumiose Cityn tyylistä, löytävät pelistä paljon nautittavaa. Uudistuksia odottaneet saattavat kuitenkin kokea pettymyksen.

Arvostelu: Mallu Millie

Pokémon Legends: Z-A (Nintendo Switch 2)

7 / 10
Hyvää: + Eläväinen pelimaailma + Sulavat kontrollit ja hyvä pelattavuus + Nostalginen tunnelma ja musiikki Huonoa: – Kieriminen hypyn sijaan jakaa mielipiteitäni – Toistuvat yötaistelut voivat käydä tylsiksi – Alun pitkä tutorial-osuus -2D mallinnetut rakennukset aiheuttavat pientä päänsärkyä Yhteenveto: Pokémon Legends Z-A tarjoaa kierolla tavalla kauniin Lumiose Cityn, sulavat kontrollit ja nostalgisen Pokémon-tunnelman. Wild Zone -alueet ja katoilla liikkuminen tuovat uutta tekemistä, mutta kieriminen hypyn sijaan ja toistuvat yötaistelut jakavat mielipiteitä. Peli sopii erityisesti sarjan pitkäaikaisille faneille, mutta ne, jotka odottivat radikaaleja uudistuksia, saattavat pettyä.

Kun galaxit räjähtää ja Bowser laskeutuu rankaisemaan kaikkia – arvostelussa Super Mario Galaxy + Super Mario Galaxy 2 Kommentit pois päältä artikkelissa Kun galaxit räjähtää ja Bowser laskeutuu rankaisemaan kaikkia – arvostelussa Super Mario Galaxy + Super Mario Galaxy 2

Eräänä synkkänä syksyisenä perjantai-iltana, lasten kanssa yhteistä laatuaikaa odottava perheenisä pääsi vihdoin korkkaamaan sen: kauan odotetun Super Mario Galaxy + Super Mario Galaxy 2 -kokoelman. Ja siinä hetkessä, kun pelikasetin muovit revittiin irti, fiilis oli kieltämättä kallellaan 90-luvun lapsuusvuosiin. Niihin huolettomiin aikoihin, kun pelejä vuokrattiin paikallisesta Kirja & kasetti -nimisestä divarista ja nappiverkkarit olivat in.

Tällä kertaa vastassa ei ollut nimittäin mikään täysin tuttu ja turvallinen seikkailupaketti, vaan kaksi peliä, joiden maine kiirii niiden edellä. Kun Nintendo ilmoitti julkaisevansa molemmat klassikot yhtenä pakettina Switchille 2. lokakuuta 2025, tiesin, että ehkä nyt on aika korjata oman elämän virheet kuntoon. On nimittäin myönnettävä, että molemmat pelit ovat minulle alkuperäisessä, Wiin aikaisessa muodossaan täysin tuntemattomia. Tämä on siis eräänlainen matka tuntemattomaan, toki pienellä etumatkalla. Ensimmäiseen osaan pääsin nimittäin käsiksi jo vuonna 2020, kun se julkaistiin osana Super Mario 3D All-Stars -kokoelmaa. Jatko-osa sen sijaan on ollut tähän asti täysi mysteeri. Kyseessä kuitenkin on peli, jonka monet ovat julistaneet jopa edeltäjäänsä paremmaksi ja jonka puuttuminen aiemmasta kokoelmasta oli suoranainen vääryys.  

Tähdet, tähdet…luoksenne tahtoisin pois

Ensimmäiseen Galaxyyn palaaminen tuntui edelleen ihanan raikkaalta, mutta samalla jo tutulta ja turvalliselta kokemukselta. Miltähän kokemus lienee tuntua teille, jotka omistitte Wiin aikoinaan? Toisille kyseiset muistot palauttavat mieleen nuoruuden, ellei jopa lapsuuden, minulle sen sijaan koronavuosien eristäytymiset neljän seinän sisään. Pelin ydinidea, pallomaiset maailmat, ei olleet ajatusmaailmana vanhentunut päivääkään siitä, eikä takuulla 2010-luvustakaan. Jokainen kenttä on kuin käsintehty, nerokas esterata, joka ei yritäkään olla maantieteellisesti uskottava, vaan ainoastaan nokkela ja hauska. Kuten minäkin joskus.

Mutta seikka, mikä todella erottaa Galaxyn muista kaltaisisistaan, on ehdottomasti sen tarjoama tunnelma. Se on eeppinen, majesteettinen ja paikoin jopa yllättävän surumielinen. Ja mollivoittoisuus, jos mikä puree myös tänne meidän perukoille!

Ja sitten oli aika astua vihdoin myös eräänlaisen uutuudenviehätyksen pariin. Super Mario Galaxy 2 oli allekirjoittaneelle täysin uusi kokemus, ja se iski kuin vaikkapa Terminator 2 konsanaan: se otti kaiken, mikä teki ensimmäisestä osasta loistavan, ja käänsi nupit heti kerrassaan kaakkoon. Jos ensimmäinen peli oli tunnelmallinen avaruusooppera, tässä paketissa loistaa puhdasverinen, mutta pohdiskeleva ja eeppinen toimintaelokuva, joka parantaa juoksuaan joka osa-alueella.

Galaxy 2 heittää hyvästit ykkösosan rauhalliselle pohdiskelulle ja iskee kaasun pohjaan heti alusta alkaen. Laaja Komeettaobservatorio on korvattu lineaarisella Starship Mario -maailmankartalla, joka poistaa kaiken turhan ja vie pelaajan suoraan asiaan. Tahti on armoton, ja peli tuntuu jatkuvasti sylkevän uusia, mielestäni jopa varsin nerokkaita ideoita pelaajan eteen. Suurin lisäys on tietenkin kaikkien rakastaman Yoshin paluu.

Ei penaalin terävin kynä, mutta osuu silti suoraan sydämeen

Miltä tämä kaikki sisäinen kauneus sitten tuntuu ja näyttää Switch 2:lla? Vaikka pelikasetti on alkuperäiselle Switchille, uusi konsoli lataa automaattisesti ilmaisen päivityksen, joka tekee kokemuksesta ehkä jopa jonkinlaista uutuudenviehätystä pursuavan paketin. Visuaalisesti pelit ovat kauniita ja pyörivät vakaalla 60 kuvan sekuntinopeudella, ja telakoituna tarjoiltava 4K-resoluutio saa kaiken näyttämään terävältä ja eloisalta. Tekstuurit on selvästi hiottu nykypäivään. Täydellinen esitys ei kuitenkaan ole, sillä työtä ehkä tämän suhteen olisi voitu tehdä ehkä kenties vieläkin enemmän?

Suurin kysymysmerkki on kuitenkin ohjaus. Koska en ole pelannut alkuperäisiä Wii-versioita, en voi verrata ohjausta niihin, mutta Switch 2:lla kokemus on hieman kaksijakoinen. Pelit on selvästi suunniteltu liikeohjauksen ympärillei. Pro Controllerilla tähtäimen liikuttelu tuntuu hieman kömpelöltä , mutta irrotetuilla Joy-Coneilla tai käsikonsolitilassa pelaaminen on yllättävän toimivaa. Switch 2:n parannetut Joy-Conit tekevät kokemuksesta vakaamman, ja kakkospelaajan hiiriohjaus on mainio lisä, jolla Switch 2 pääsee elvistelemään viimeisen päälle.

Yhteenveto

Super Mario Galaxy + Super Mario Galaxy 2 on loppujen lopuksi paketti, joka sisältää kaksi genrensä ehdotonta huipputeosta. Kokoelman hinta pyörii meidän lähikauppojen nurkilla noin 60–65 euron tuntumassa, mikä on herättänyt perinteisestikit keskustelua. Monille, jotka pelasivat nämä teokset puhki jo Wiillä, tämä voi tuntua korkealta hinnalta vanhojen pelien remasteroinneista.

Mutta minun kaltaiselleni Wii-kauden missanneelle pelaajalle, joka missasi näiden potentiaalin täysin niiden alkuperäisen julkaisun aikoihin, tässä on mukana muutakin tunnetta. Kyseessä on päräyttävä ”uusi” kokemus, jonka parissa muut nauttivat elämästään vuosina, kun itse vielä rymysin media-insinööriopiskelijan haalareissani pitkin ojia.

Pelipaketti on mahdollisuus kokea kaksi videopelien historian merkkipaalua tällä hetkellä parhaassa mahdollisessa kuosissa, ilman että tarvitsee kaivaa vanhaa Wii-konsolia ja helvetinmoista kaapelimerta esiin. Tältä kantilta katsottuna hinta ei tunnu niinkään maksulta vanhan päivittämisestä, vaan pääsylipulta kahden unohtumattoman avaruuden ikkunan pariin.

Minulle kokemukset ainakin olivat erittäin rentouttavia kokemuksia, ja myöhännäisheränneenä vihdoin ymmärrän, mistä tässäkin hypessä aikoinaan oli kyse. Kuin Rauli Baddin aikoinaan, totean kaipaavani kovasti Super Mario Galaxyn maailmaan tätä kirjoitustakin viimeistellessäni.

”Tähdet, tähdet, luoksenne tahtoisin pois….”

Mutta varovainen tuossa universumissa saa olla, nimittäin Pertti Keinonenkin voisi tässä kohtaa laulaa:

”Galaxit räjähtää ja Bowser laskeutuu rankaisemaan kaikkia”

Super Mario Galaxy + Super Mario Galaxy 2 (Nintendo Switch + Switch 2)

8 / 10
Hyvää +Ajaton pelattavuus +Ulkoasu ja visuaalinen suorituskyky +Galaxy 2 + Yoshi! Huonoa -Ohjauksen kompromissit -Hinta jakaa takuulla mielipiteet -Visuaalisessa annissa olisi pystytty vieläkin parempaan Yhteenveto Myöhäisheränneenä pelaajana Super Mario Galaxyn maailma tarjosi rentouttavan pakopaikan ja jätti jälkeensä Badding-henkisen kaipuun takaisin tähtiin. Lopputulemana on kuitenkin selvä Kummeli-viisaus: kun galaxit räjähtää ja Bowser laskeutuu rankaisemaan, on putkimiehellä hymy herkässä.