Testi: Nintendo Switch 2 ei keksi pyörää uudelleen, mutta onnistuu silti saamaan pelaajan puolelleen Kommentit pois päältä artikkelissa Testi: Nintendo Switch 2 ei keksi pyörää uudelleen, mutta onnistuu silti saamaan pelaajan puolelleen

Raskaan työreissun jälkeen palasin toimistolle väsymyksen ja kahvihampaan kolotuksen saattelemana. Silmät ristissä, takkini puoliksi päällä ja sieluni jossain VR:n ravintolavaunun ja todellisuuden välimaastossa. Mutta sitten näin sen. Toimiston pöydällä odotti paketti, eikä kyseessä ollut mikä tahansa pahviloota, vaan SE paketti. Se, jota on odotettu kuin uutta kesähelteitä konsanaan, se joka on kummitellut sähköposteissa, foorumeilla ja unissa. oli vihdoin saapunut.

Väsy katosi. Silmät kirkastuivat. Jopa kahvi jäi kesken, ja se jos mikä kertoo tilanteen vakavuudesta.

Mutta sitten itse asiaan….

Switch 2 on siis vihdoin täällä, ei liekeistä nousseena uudestisyntyneenä legendana, vaan hillitysti hiottuna jatko-osana. Nintendo on selvästi ymmärtänyt, mikä teki alkuperäisestä Switchistä koko kansan suosikin: monipuolisuus, helppous ja kattava pelikirjasto, unohtamatta omia yksinoikeuspelejään, jotka ovat omaa luokkaansa. Switch 2 jatkaa samalla linjalla, parantaen keskeisiä osa-alueita ilman suuria riskejä tai radikaaleja muutoksia.

Switch 2:n 7.9-tuumainen LCD-näyttö tuo lisää tilaa pelaamiseen ilman että laite menettää käsikonsolimaisuuttaan. Koko ja paino ovat hieman kasvaneet, mutta laite on edelleen varsin kompakti. Rakenteellisesti laite on jämäkämpi, ja uudistettu jalusta tuo konkreettisen parannuksen käsikäyttöön. Konsolin näyttö tukee 1080p -resoluutiota, HDR:ää ja 120Hz, joten sulavaa pelisessiota se kyllä tarjoaa käsikonsolitilassakin. Docked-tila mahdollistaa jopa 4K-resoluution 60 fps tuen HDR10-muodossa, joten meininki on komean näköistä.

Joy-Conit ovat saaneet osakseen tarvittua hienosäätöä. Ne tuntuvat vakaammilta ja ergonomisemmilta, ja kiinnitys on varmempi, itseasiassa tällä kertaa mukana oleva magneettinen kiinnitys on allekirjoittaneen mielestä lähes erinomainen. Uutena ominaisuutena mukana on myös “hiiritila”, jonka potentiaali on vielä alkuvaiheessa. Tässä kohtaa hiiritilan täydellinen toimivuus vaatii kuitenkin vakaan pöytätilan, joten perinteiseen sohvakäyttöön se ei oikein ole soveltuva. Tulevaisuus näyttää kuitenkin, mitä Nintendo tämän suhteen meille voisi tuoda?

Konsolin sisällä sykkii Nvidian mukautettu järjestelmäpiiri, joka tuo mukanaan DLSS-tuen ja mahdollistaa 4K-ylösskaalauksen telakkatilassa. Käytännössä tämä näkyy nopeampina latausaikoina ja tasaisempana ruudunpäivityksenä, etenkin bundlen mukana tulleessa spektaakkelissa, Mario kart Worldissa.

RAM-muistia on enemmän ja tallennus on nopeampaa. Tämä mahdollistaa raskaampien pelien, mutta myös samaan aikaan nopeamman akun kulumisen.

Kyseessä ei kuitenkaan ole suorituskykyloikka, joka haastaisi nykyisen konsolisukupolven kärkinimet pelikonsolien raskaansarjan mestaruudesta, mutta sellaista ei edes yritetäkään. Nintendo ei selvästikään pyri kilpailemaan graafisella loistolla, vaan edelleen sillä kuuluisalla käyttökokemuksella. Se panostaa siihen taikaan, joka yhdistää 36-vuotiaan isomahaisen, nostalgiannälkäisen perheenisän ja hänen 4- ja 7-vuotiaat lapsensa yhteisen ruudun ääreen nauramaan. Ja teroitetaan tässä kohta muuten, että se isomahainen mies muuten olen minä!

Toimintavarmuutta ja pieniä murheenkryynejä

Switch 2 on lähes täysin taaksepäin yhteensopiva alkuperäisen Switchin pelikirjaston kanssa. Osa vanhoista peleistä hyötyy suorituskyvyn noususta, mutta automaattisia parannuksia ei ole – kehittäjien on täten julkaistava erillisiä päivityksiä.

Uusia ohjelmisto-ominaisuuksia ovat muun muassa sisäänrakennettu GameChat, joka mahdollistaa äänikeskustelut ilman erillistä sovellusta, sekä GameShare, jolla voi jakaa pelisessioitaan kavereille. Molemmat ovat tervetulleita uudistuksia pitkään kritisoituun verkkotoimintoon.

Hieman hämmentävämpi lisä on kuitenkin maksullinen Welcome Tour, joka opastaa laitteen käytössä – ominaisuus, jonka voisi odottaa sisältyvän laitteeseen ilmaiseksi, mutta ei.

Myös ehkä yksi harmittava ominaisuus on se, että tässä julkaisussa ei ole mukana OLED-paneelia. Mutta tämähän nyt oli ennustettavissa, ja uusi julkaisu sen suhteen tullaan näkemään lähivuosien aikana.

Tuttu ja turvallinen päivitys suurille massoille

Nintendo Switch 2 on harkittu ja varovainen päivitys, joka ei pyri keksimään konseptia uudelleen. Se korjaa useita aiempia heikkouksia ja tuo kaivattuja parannuksia käyttökokemukseen, mutta ei tarjoa tällä aloituskokoonpanolla välttämättä kaikille vielä suurta hinkua juosta konsolikaupoille. Katse kääntyykin nyt tulevaisuuden pelijulkaisuihin, ja siihen mitä kortteja Nintendo voi konsolin tehoa hyödyntääkseen vielä nostaakaan hihasta.

Nintendo ottaa varman päälle uuden konsolinsa kanssa. Switch 2 ei räjäytä pankkia uutuuksillaan, mutta tekee juuri sen verran kuin tarvitsee, ja ehkä vähän enemmänkin.

Muistan yhä elävästi 90-luvun loppupuolen, kun pieni nörttinalku nimeltänsä Nygårdin Jaakko, hiippaili paikalliseen Asunmaan kodinkoneliikkeeseen kuin pyhiinvaellukselle. Siellä, kuin pyhäinjäännös pleksikuvun alla, lepäsi Nintendo 64 – ja sen kyljessä Mario 64, peli, joka näytti siltä kuin maailma olisi saanut uuden ulottuvuuden.

Myöhemmin aikuisena koin uuden valaistumisen, kun alkuperäinen Switch julkaistiin. Se oli mullistava, monipuolinen ja samalla hieman hupsu, vähän kuin allekirjoittanut. Nyt, Switch 2:n kohdalla, emme enää näe vallankumousta, vaan vakaata evoluutiota. Eikä tämä välttämättä ole huonoa asia, mutta tulevaisuus ja uudet Switch 2 julkistukset tulevat lopulta näyttämään suunnan, kuinka kova konsolialusta meillä todella onkaan käsissämme.

Siihen asti…

Nintendo Switch 2

8 / 10
Hyvää +Kirkas ja tarkka näyttö +Reilusti lisää potkua, vaikkei kilpailijoiden tasolla ollakaan +Joy-Conien ergonomia ja magneettikiinnitys +GameChat & GameShare tuo kaivattua sosiaalisuutta +Tukevampi kickstand ja toinen USB-C-portti +Laaja taaksepäin yhteensopivuus +Nostalgiakerroin ja perheystävällisyys Huonoa -Ei OLED-paneelia -Hiiritila ehkä hakee vielä paikkaansa -Maksullinen opastustoiminto -Ei graafinen jättiläinen -Vanhojen pelien parannukset eivät automaattisia -Hinta Yhteenveto Myöhemmin aikuisena koin uuden valaistumisen, kun alkuperäinen Switch julkaistiin. Se oli mullistava, monipuolinen ja samalla hieman hupsu, vähän kuin allekirjoittanut. Nyt, Switch 2:n kohdalla, emme enää näe vallankumousta, vaan vakaata evoluutiota. Eikä tämä välttämättä ole huonoa asia, mutta tulevaisuus ja uudet Switch 2 julkistukset tulevat lopulta näyttämään suunnan, kuinka kova konsolialusta meillä todella onkaan käsissämme.

Sothiksen valitsema sankari aikamatkalla – arvostelussa Fire Emblem: Fortune’s Weave (Nintendo Switch 2) Kommentit pois päältä artikkelissa Sothiksen valitsema sankari aikamatkalla – arvostelussa Fire Emblem: Fortune’s Weave (Nintendo Switch 2)

Fire Emblem: Fortune’s Weave on vuoropohjainen strategiaroolipeli, joka yhdistää taktiset taistelut, fantasiaa pursuavan tarinan ja joukon hahmoja, joiden kohtaloon pelaaja pääsee vaikuttamaan. Pelisarja oli itselleni uusi tuttavuus, joten lähdin seikkailuun Normal-vaikeusasteella ja Casual-pelimuodossa. Näin kaatuneet taistelijat palaavat seuraavaan taisteluun, eikä yksittäinen virhe tarkoita pysyvää menetystä. Kokeneemmille pelaajille tarjolla on Hard-vaikeusaste sekä Classic-muoto, jossa kaatunut yksikkö menetetään pysyvästi. Jälkimmäinen vaihtoehto tuo taisteluihin aivan omanlaistaan painetta, kun jokaista liikettä joutuu miettimään tavallista tarkemmin.

Uusi sankari, vanha maailmanloppu

Tarina sijoittuu vuoteen 1450. Pelaajana olet Sothiksen, kaiken alun, valitsema sankari, jonka tehtävänä on pysäyttää alamaailman kuningas Balor ja pelastaa maailma kuolleista nousseiden sotureiden uhalta. Tehtäväksesi tulee matkustaa menneisyyteen ja muuttaa Tulen Lordien elämän tapahtumia, jotta heidän kohtalonsa voisi kääntyä parempaan suuntaan. Matkalla apuna toimii Fortuna, ajan jumalatar, ja vastassa ovat muun muassa neljä Tulen Lordia, joiden kohtalo liittyy olennaisesti maailman tulevaisuuteen. Tarkoituksena on saada heidät mukaan tulevaisuuden taisteluun Baloria vastaan. Ajan kulku etenee pääosin päivä kerrallaan, mutta pelaajan toiminta vaikuttaa siihen, miten tapahtumat etenevät. Myöhemmin seikkailu vie Dragman kaupunkiin ja Sankarien Turnaukseen, jossa maailman voimakkaimmat taistelijat ottavat mittaa toisistaan.

Oman hahmon luominen on toteutettu mukavasti osana tarinaa. Vaihtoehtoja ei ole valtavasti, mutta esimerkiksi hiusten ja silmien värit voi valita varsin vapaasti väriympyrän avulla. Vielä kiinnostavampaa on se, ettei hahmon luominen jää irralliseksi valikoksi, vaan sillä on tarinallinen peruste. Päähenkilö on menettänyt kuollessaan lähes koko kehonsa, ja jäljelle on jäänyt ainoastaan sydän. Uuden kehon rakentaminen vie kolme vuotta, minkä jälkeen tarina käynnistyy kunnolla kaupungin joutuessa hyökkäyksen kohteeksi.

Taistelukentällä jokaisella liikkeellä on merkitystä

Fortune’s Weaven sydän on vuoropohjainen taistelujärjestelmä, jossa omia joukkoja liikutetaan ruudukolla ja niille valitaan sopivat toiminnot. Yksikön voi lähettää vihollisen kimppuun, siirtää parempaan asemaan tai käyttää tukemaan ja parantamaan muita. Ennen taistelua omien joukkojen lähtöpaikkoja voi järjestellä uudelleen, vaikka kaikki hahmot eivät olekaan siirrettävissä. Tämä antaa mahdollisuuden suunnitella omaa taktiikkaa jo ennen ensimmäistä iskua.

Taistelujärjestelmä syvenee pelin edetessä. Hahmot voivat tehdä yhteistyöhyökkäyksiä, jotka vahvistavat hyökkäyksiä tai parannustaitoja, ja käytössä ovat myös Link-hyökkäykset. Combat Arts -taidot tuovat hahmoille ja niiden luokille ominaisia erikoisliikkeitä. Lisäksi tarinan keskeisillä hahmoilla, neljällä Tulen Lordilla ja White Ravenilla, on omat Blaze Art -kykynsä. Ne erottavat hahmoja toisistaan ja sitovat erikoiskyvyt osaksi tarinaa.

Asevalikoima tuo taisteluihin mukavasti vaihtoehtoja. Miekkojen ja keihäiden rinnalla käytössä ovat pitkän kantaman jouset sekä erilaiset taikuuden muodot. Myös taistelukentän maastolla on väliä. Esimerkiksi ruohoiset alueet tarjoavat suojaa ja vaikeuttavat vihollisten osumia. Kaikkea ei siis ratkaista pelkällä hyökkäysvoimalla, vaan oikea sijoittuminen voi pelastaa hahmon ikävältä yllätykseltä. Myös aseita kehitetään taisteluiden lomassa. Vihollisten kukistamisesta saa kokemusta sekä hahmolle että käytössä olevalle aseelle, mikä avaa uusia taitoja. Taikuuden käyttäjät voivat puolestaan auttaa joukkuetovereitaan palauttamalla näiden elinvoimaa ilman parannusjuomia. Erilaiset järjestelmät tarjoavat paljon opeteltavaa, mutta kaikkea ei tarvitse hallita heti ensimmäisellä pelikerralla.

Luolastot tuovat vaihtelua taisteluihin

Kaikki taistelut eivät noudata samaa kaavaa. Luolastoissa eli Dungeoneissa kohtaamiset pelataan vuoropohjaisesti ilman tavallista liikkumista taistelukentällä. Tämä muuttaa tekemisen rytmiä ja pakottaa hyödyntämään käytettävissä olevia kykyjä eri tavalla.

Luolastoista löytyy arkkuja, joista saa tavaroita, sekä rikottavia laatikoita, joiden sisältä voi kerätä lepohetkiä varten tarvittavia tarvikkeita. Matkan varrelta löytyvillä lepopaikoilla näitä tarvikkeita voi käyttää hahmojen parantamiseen. Pienet tutkimishetket tuovat taisteluiden väliin mukavaa tekemistä, vaikka luolastojen erilainen toimintatapa vaatiikin aluksi hieman totuttelua.

Kaikki mukaan liittyvät hahmot eivät myöskään ole täysin pelaajan hallinnassa. Joissakin tarinan vaiheissa saat joukkoihisi väliaikaisia yksiköitä, joiden ympärillä näkyy tavallisista hahmoista poikkeava vaaleansininen merkintä. Niiden varusteita ei voi vaihtaa samalla tavalla kuin omien joukkojen varusteita. Tämä on pieni yksityiskohta, mutta se muistuttaa siitä, ettei kaikkea voi aina järjestellä juuri haluamallaan tavalla.

Theodoran kohtalo tekee vaikutuksen

Valitsin ensimmäiseksi pelattavaksi tarinaosuudeksi Theodoran, jonka kohtalo tarjoaa melkoisen annoksen fantasiaa ja tragediaa. Hänen tarinansa alkaa pikkuveljen petoksesta ja isän kuolemasta, minkä seurauksena Theodora menettää myös kätensä. Mahadun temppelissä hän saa kuitenkin uuden käden, jonka ansiosta hänellä on mahdollisuus haastaa veljensä ja vaatia itselleen oikeutta Saramiksen valtakunnan kruununperillisenä.

Lahjalla on kuitenkin hintansa. Uusi käsi antaa Theodoralle kymmenen vuotta aikaa ennen kuin pimeät voimat uhkaavat viedä hänen mielensä ja hallintansa itsestään. Tarinan lähtökohta herättää kysymyksiä siitä, kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään saadakseen takaisin menettämänsä. Se tuo mukaan myös aikarajan tuntua, vaikka kyse ei olekaan tavallisesta kellon kanssa kilpailemisesta.

Theodoran tarina toimii hyvänä johdatuksena pelin maailmaan ja sen keskeisiin järjestelmiin. Opastusosuus auttaa pääsemään mukaan tekemiseen, mutta alkuvaiheessa tietoa ja uusia käsitteitä tulee melko paljon. Pelisarjaa ennestään tuntevalle moni asia voi olla tuttua, mutta ensikertalaisena jouduin välillä pysähtymään miettimään, mitä kaikkea eri kyvyillä ja taistelun vaihtoehdoilla voikaan tehdä.

Animehenkinen maailma näyttää hyvältä

Graafisesti Fortune’s Weave on omaan silmääni miellyttävän näköinen. Se näyttää selvästi konsolille suunnitellulta animehenkiseltä roolipeliltä, eikä sen tarvitse yrittää olla mitään muuta. Hahmot, aseet, vaatetus ja ympäristöt sopivat yhteen, ja visuaalinen tyyli pysyy johdonmukaisena tarinan eri vaiheissa.

Erityisesti taisteluiden efektit sopivat pelin ilmeeseen. Miekkojen iskut, taikuus ja erikoishyökkäykset erottuvat sopivasti ilman, että ne tuntuisivat irrallisilta muusta maailmasta. Myös tavallisessa ympäristössä on mukava liikkua ja katsella ympärilleen. Tehtävämerkit ja puhuttavien hahmojen yläpuolella näkyvät kuvakkeet auttavat hahmottamaan, missä tapahtuu, mutta eivät tunnu rikkovan tunnelmaa.

Ohjaus toimii pääosin hyvin. Taistelukentällä joukkojen valitseminen ja liikuttaminen onnistuu sekä painikkeilla että hiiriohjauksella. Jälkimmäinen on erityisen mukava lisä, sillä osoittimella yksiköiden valitseminen ja niiden siirtäminen tuntuu luontevalta vaihtoehdolta perinteiselle ohjaukselle. Se ei ole välttämätön, mutta helpottaa taisteluiden hallintaa ja tarjoaa uuden tavan pelata strategiapeliä konsolilla.

Maailmassa liikkuessa ohjaus ei kuitenkaan ole aivan yhtä sulavaa. Kävelyanimaatiot näyttävät hyviltä, mutta juokseminen tuntuu hieman jäykältä. Hahmoa voi olla hankala kääntää nopeasti oikeaan suuntaan, etenkin pienissä tiloissa. Aluksi tämä aiheutti pientä turhautumista, mutta pelaamiseen tottuessa ongelma ei enää tuntunut yhtä suurelta. Ohjauksessa on siis pientä hiottavaa, vaikka se ei lopulta estä nauttimasta seikkailusta.

Äänimaailma pitää tunnelman kasassa

Äänimaailma noudattaa tuttua animehenkisten pelien linjaa, mutta tekee sen onnistuneesti. Taisteluissa miekkojen kolina, haarniskoihin osuvat iskut ja taikuuden erilaiset ääniefektit tukevat tapahtumia. Myös parannusloitsut kuulostavat omiltaan, joten taistelun tapahtumia on helppo seurata pelkkien äänienkin perusteella.

Taustamusiikki on yksi pelin onnistuneista puolista. Se sopii eri tilanteisiin ja pysyy sopivasti taustalla, eikä yritä jatkuvasti viedä huomiota itse tapahtumilta tai luettavalta tekstiltä. Maailmassa liikkuessa myös askeleet kuuluvat, mikä tuo tekemiseen pientä lisäelävyyttä.

Ääninäyttely on englanniksi, eikä puhekieltä saanut vaihdettua pois englannista. Näyttelijät tekevät kuitenkin hyvää työtä, ja hahmojen puhe tukee tarinan dramaattisia käänteitä. Kun tarinassa käsitellään petoksia, menetystä ja kohtalokkaita valintoja, onnistunut ääninäyttely auttaa pääsemään paremmin mukaan hahmojen tilanteisiin.

Ensikertalaiselle paljon opittavaa, mutta myös syitä jatkaa

Fire Emblem: Fortune’s Weave jätti minulle positiivisen ensivaikutelman, vaikka alku ei ollut aivan mutkaton. Taistelujärjestelmässä on paljon vaihtoehtoja, ja hahmojen kykyjen, aseiden sekä erilaisten hyökkäysten opettelu vaatii aikaa. Toisaalta juuri näiden järjestelmien ansiosta taistelut eivät tunnu pelkältä vuorotellen lyömiseltä. Maaston hyödyntäminen, joukkojen sijoittelu ja yhteistyökyvyt antavat mahdollisuuden suunnitella omaa lähestymistapaa.

Tarina on kiinnostava, ja erityisesti oman hahmon luomisen sitominen osaksi tapahtumia tuntui onnistuneelta ratkaisulta. Theodoran kohtalo antaa myös hyvän syyn seurata, mihin pelin maailma ja sen hahmot lopulta päätyvät. Graafinen ilme ja musiikki tukevat kokonaisuutta, ja hiiriohjaus on tervetullut lisä taktiseen pelaamiseen.

Täydellinen paketti ei silti ole. Maailmassa juokseminen tuntuu ajoittain kömpelöltä, ja pelin alkuvaiheessa järjestelmien määrä voi tuntua ensikertalaisesta raskaalta. Kun tekemiseen pääsee sisälle, kokonaisuus alkaa kuitenkin toimia paremmin. Fortune’s Weave on kiinnostava tuttavuus pelaajalle, joka haluaa kokeilla taktista roolipeliä, jossa taisteluiden lisäksi seurataan hahmojen kohtaloita ja vaikutetaan tapahtumien kulkuun. Kaikkea ei tarvitse osata heti, kunhan uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen taistelukentälle.

Fire Emblem: Fortune's Weave (Nintendo Switch 2)

7 / 10
Hyvää: + Kiinnostava tarina ja hahmojen henkilökohtaiset kohtalot + Monipuolinen vuoropohjainen taistelujärjestelmä + Erilaiset aseet, erikoishyökkäykset ja yhteistyökyvyt + Yhtenäinen animehenkinen grafiikka ja onnistuneet taisteluefektit + Tunnelmaan sopiva musiikki ja toimiva ääninäyttely + Switch 2 hiiriohjaus tuo taisteluihin mukavan vaihtoehdon Huonoa: - Juokseminen ja suunnan vaihtaminen tuntuvat välillä kömpelöiltä - Alkuvaiheessa opeteltavia järjestelmiä ja käsitteitä on paljon Lyhyt Yhteenveto: Fire Emblem: Fortune's Weave tarjoaa kiinnostavan yhdistelmän fantasiaa, aikamatkustusta ja taktisia taisteluita. Sen järjestelmiin sisälle pääseminen vie aikaa, mutta monipuoliset taistelut, hahmojen tarinat ja onnistunut audiovisuaalinen toteutus palkitsevat kärsivällisen pelaajan. Ensimmäiseksi Fire Emblem -peliksi se voi tuntua aluksi hieman monimutkaiselta, mutta vaikeusasteen ja Casual-pelimuodon ansiosta mukaan pääsee ilman, että jokainen virhe muuttuu pysyväksi tragediaksi.

Kahden pelaajan avaruusseikkailu tarjoaa kekseliäitä pulmia – arvostelussa Orbitals (Nintendo Switch 2) Kommentit pois päältä artikkelissa Kahden pelaajan avaruusseikkailu tarjoaa kekseliäitä pulmia – arvostelussa Orbitals (Nintendo Switch 2)

on :lle julkaistu kahden pelaajan yhteistyöpeli, jossa ratkotaan erilaisia pulmia avaruusseikkailun lomassa. Peli rakentuu vahvasti yhteistyön ympärille, ja sen haasteet vaativat pelaajilta niin ongelmanratkaisukykyä kuin sujuvaa kommunikointiakin. Tarjolla on monipuolisia pulmia ja persoonallista visuaalista ilmettä, jotka tekevät seikkailusta kiinnostavan tuttavuuden myös niille, joilla ei ollut peliä kohtaan suuria ennakko-odotuksia.

Ensituntuma Orbitalsista oli positiivinen, Peli onnistuu esittelemään tekemistään vähitellen niin, että pelaaminen muuttuu sujuvammaksi seikkailun edetessä. Testijakson aikana vastaan ei tullut bugeja tai muitakaan teknisiä ongelmia, joten pulmien ratkomiseen pystyi keskittymään rauhassa.

Orbitalsin keskiössä on kahden pelaajan yhteistyö, jota voi harrastaa samalla konsolilla tai moninpelin välityksellä. Erityisen toimiva ratkaisu on jaetun ruudun toteutus, jossa kummallakin pelaajalla on oma näkymänsä. Näin pelaajat voivat liikkua kentän eri puolilla ja tehdä omia tehtäviään ilman, että toisen tekemisiä tarvitsee jatkuvasti odotella vierestä. Ratkaisu tuo yhteistyöhön mukavaa vapautta ja mahdollistaa pulmat, joissa molempien pelaajien pitää toimia itsenäisesti mutta yhteisen päämäärän eteen.

Pulmat ovatkin pelin suurimpia vahvuuksia. Osa haasteista ratkeaa melko suoraviivaisesti, kun taas toiset vaativat enemmän kokeilua, päättelyä ja yhteistyötä. Vaikeustason vaihtelu pitää pelaamisen mielenkiintoisena, eikä vastaan tuleva pulma tunnu automaattisesti samalta kuin edellinen. Apuna on neljä erilaista laitetta eli gadgetia, joiden ominaisuuksia hyödynnetään pulmien ratkaisemisessa. Vaikka laitteita ei ole valtavaa määrää, niitä käytetään kekseliäästi erilaisissa tilanteissa. Pulmat onnistuvatkin säilyttämään oman luonteensa läpi pelin, eikä tekeminen ala tuntua pelkältä samojen ratkaisujen toistamiselta.

Kaikki ei kuitenkaan suju aina ongelmitta. Osa pulmista on sen verran haastavia, että niiden parissa voi vierähtää yllättävän pitkä tovi. Vaikeat haasteet tarjoavat onnistumisen iloa, mutta toisinaan pieni vihje olisi tervetullut. Pitkään yhteen pulmaan jumiutuminen voi syödä seikkailun rytmiä etenkin silloin, kun oikea ratkaisu ei tunnu löytyvän yrityksistä huolimatta.

Visuaalisesti Orbitals erottuu edukseen retrohenkisellä anime-tyylillään. Ilme tuo peliin oman persoonallisen tunnelmansa ja tarjoaa mukavaa vaihtelua monien nykyisten pulmapelien ulkoasuun. Animaatiot ovat laadukkaita, eikä grafiikoissa havaittu testin aikana nykimistä. Myös pelimaailman eri alueet tuntuvat omaleimaisilta. Ympäristöt eivät jää keskenään samanlaisiksi taustoiksi, vaan jokainen alue tuo seikkailuun oman tunnelmansa ja pitää tutkimisen kiinnostavana.

Orbitals on parhaimmillaan silloin, kun kaksi pelaajaa pääsee ratkomaan pulmia yhdessä ja jakamaan onnistumisen hetket. Monipuoliset haasteet, kekseliäs neljän laitteen hyödyntäminen ja näyttävä visuaalinen tyyli muodostavat toimivan kokonaisuuden. Suurimmaksi kompastuskiveksi jää joidenkin pulmien korkea vaikeustaso sekä vihjeiden puute, sillä ajoittainen avustus voisi pitää etenemisen sujuvampana ilman, että haasteet menettäisivät merkitystään.

Arvostelu: Valtteri Seppälä

Orbitals (Nintendo Switch 2)

8 / 10
Hyvää + Puzzlet ovat monipuolisia +Toimiva jaetun ruudun yhteistyö +Omaleimainen retrohenkinen anime-tyyli +Palkitseva oivaltamisen ilo Huonoa -Vihjejärjestelmän puute -Ajoittain liian korkea vaikeustaso -Seikkailun rytmityksen katkeaminen Yhteenveto Kokonaisuutena Orbitals on onnistunut yhteistyöpeli, jota voi suositella erityisesti pulmien ystäville ja kaverin kanssa pelattavaa etsiville. Se tarjoaa riittävästi vaihtelua pitääkseen kiinnostuksen yllä ja palkitsee kärsivälliset pelaajat oivaltamisen ilolla. Jos vaikeiden pulmien äärellä ei mene heti hermo, Orbitals on ehdottomasti tutustumisen arvoinen avaruusseikkailu.