Testissä Samsung The Frame TV – tyylikäs sisustustelevisio, mutta riittääkö se hifi-nörtille? Kommentit pois päältä artikkelissa Testissä Samsung The Frame TV – tyylikäs sisustustelevisio, mutta riittääkö se hifi-nörtille?

Tässä harrastuksen ja työn välimaastossa seilaavassa pestissä on yksi toistuva rituaali: uuden testilaitteen saapuminen. Se on hetki, joka saa itsessäni pienen nörttipojan hyppimään riemusta, ja aiheuttaa yleensä myös samalla pienen logistisen päänvaivan: ”Mihin tuo oma nyt sitten laitetaan jemmaan testin ajaksi?” Olen nähnyt ja kokeillut monenlaisia paneeleita, mutta kun puhelin soi ja toisessa päässä varmistui, että Samsungin uusi lippulaiva, 65-tuumainen S95F, oli matkalla hetkellisesti minun piinapenkkiini, myönnän innostuneeni tavallista enemmän.

Niinpä alkoi operaatio ’oma telkkari piiloon’. Uskollinen palvelijani kiedottiin kuplamuoviin ja survottiin oman sänkyni alle odottamaan uutta tulemistaan, kuin vanha karhu talviunille. Tilalle nousi musta jytky, joka edusti jo futuristisempaa tatsia entä oma paneelini. Mutta lunastaako se lupaukset, kun vastassa on tahmeat sormenjäljet, armoton auringonpaiste ja koti-isän pyhä peli-ilta?

Speksit pähkinänkuoressa

• Näytön koko: 65 tuumaa  (testilaitteessa)
• Paneeli: QD-OLED, 4K UHD (3840 x 2160)  
• Virkistystaajuus: 100 Hz (Natiivi) / 165 Hz (PC-pelaaminen)  
• Liitännät: 4 x HDMI 2.1  
• Ääni: 70 W, 4.2.2-kanavainen, Dolby Atmos  
• Älyalusta: Tizen (2025)  

Ohutta ja kodin viihtyisyyttä parantavaa teknologiaa

Ensimmäinen havaintoni ei ollut kovinkaan tieteellinen, mutta toki sitäkin merkittävämpi: S95F on naurettavan ohut. Jopa niinkin, että hetken pelkäsin sen katkeavan, jos laatikkoa purkaessani tuuli pääsee vähänkään ottamaan kohti, mutta totuus olikin jotain aivan toista kun yksin yritin punnertaa telkkaria laatikostaan ulos. Voin muuten kertoa, että yksin tuossa operaatiossa tuli hiki ja äitiäkin vähän ikävä. Onneksi mukana tulee tukeva jalusta ja Samsungin nerokas One Connect Box -laatikko, jotka oli yllättävän vaivattomat ruuvata paikoilleen. Kaikki johdot kiinnitetään tähän erilliseen laatikkoon, josta lähtee vain yksi siisti, ohut piuha itse televisioon. Jotenkin edes kodin viihtyvyyttä ajattelevalle, tämä on lottovoitto. Ei enää johtokaaosta, jota pienimmät tai vaikkapa lemmikit voisivat tutkia vähän liiankin innokkaasti, tai mitkä näyttää omalta sohvalta katsottuna kauhealta. Ihan kuin johtokaaosta ei olisi jo nörtin kotona muutenkin….

Kun virrat löi tähän laatikosta punnerrettuun aparaattin päälle ensimmäistä kertaa, olohuoneessa kuului kollektiivinen huokaus. Kuva on h*lvetin teränä. Värit suorastaan hyppäävät silmille ja kirkkautta riittää niin, että naapuriakin kaihistuttaa. Tämä toki niin hyvässä, kuin pahassakin. Ensimmäinen 4K-maisemavideo tuntui siltä, kuin olisi istunut Kolin huipulla kirkkaana syyspäivänä, mutta ilman kylmää pohjolan tuulta. OLED on aina OLED, ja siitä on oltava valmis maksamaan.

Ei mikään valoa karttava ”hevimörkö”, kuten allekirjoittanut

Sitten päästään television ehkä puhutuimpaan ominaisuuteen: mattapintaiseen, heijastamattomaan paneeliin. Muistatte varmaan osa ainakin lapsuuden lauantaiaamut, kun yrititte katsoa MTV3:lta Spidermania ja näitte ruudusta vain oman naamataulunne ja olohuoneen ikkunasta paistavan auringon? Samsungikin näyttää nyt vihdoin kansalle, että ne ajat ovat ohi uuden paneelitekniikan myötä. S95F suorastaan pyrkii syömään heijastuksia, mutta sen katselukulmat ovat myös upeaa seurattavaa. Voin katsoa synkintäkin Batman-elokuvaa keskellä kirkasta päivää ilman, että allekirjoittaneen tarvitsee vetää verhoja eteen. Perheelliselle, jonka olohuone ei ole pelkästään mikään hämäriä iltoja varten olemassa olevapimeä leffaluola, tämä on kohtalaisen mullistava juttu.  

Mutta kuten elämässä aina, täydellistä onnea ei ole. Kun illalla laittaa valot pois ja virittäytyy elokuvatunnelmaan, huomaa mattapinnan kääntöpuolen. Täysin pimeässä huoneessa, jos jostain pääsee livahtamaan pienikin valonsäde, ruudun täydelliset mustat sävyt voivat näyttää aavistuksen ylikorostetuilta, tässä tapauksessa siis hitusen harmahtavilta. Elokuvahifistelijä saattaa tässä kohtaa laskea pikkurilliään, mutta mielestäni tämä on varsin kohtuullinen kompromissi meille päivänvalostakin nauttiville ihmisille. Tämän lisäksi paneelin liika kirkkaus tekee myös sen ilmiön, että

Pelitelkkareiden mersu?

Kun on vuoroviikkoisän oma aika ja talo hiljenee, alkaa viihdekattaus. Ensin laitan Netflixistä showpainit pyörimään, aivot narikkaan ja antaa mennä. Sen jälkeen on aika siirtyä vähän laadukkaampaan elokuvamateriaaliin Blu-raylta. Mutta illan todellinen huipennus on, kun Nintendo Switch 2 ja Xbox Series X käynnistyvät. Ja tässä, rakkaat lukijani, S95F näyttää todellisen luonteensa. Telkkarihan on kuin joulupukinpajalla vartavasten räätälöity pelaamiseen. Neljä HDMI 2.1 -porttia, tuki jopa 165 hertsin virkistystaajuudelle PC:llä ja äärimmäisen pieni viive tekevät pelaamisesta niin sulavaa, että refleksit tuntuivat yliluonnollisilta. Voin myös myöntää, että showpaini liittyi vahvasti myös pelien rintamalla testikatalogiin.   

Vaikka kuinka yritin kaivella asetuksia, en päässyt täysin eroon pienestä nykimisestä ja tärinästä, joka vaivaa etenkin nopeissa kohtauksissa ja urheilua katsoessa, enkä näköjään ole ainoa, joka on tämän huomannut. Se ei ole jatkuvaa, mutta kun silmä siihen kerran tottuu, sitä ei voi olla näkemättä. Tulee mieleen vanha VHS-kasetti, joka on pyörinyt vähän liian monta kertaa. Tämä on television selkein heikkous, ja se on asia, joka kannattaa tiedostaa.  

Pelitilassa joudut tekemään myös valitettavan valinnan: joko täysi, silmiä hivelevä kirkkaus, mutta värit ovat hieman ylikorostuneita kuin vanhassa Technicolor-leffassa, tai sitten täydellisen tarkat ja luonnolliset värit, mutta kirkkaudesta leikataan noin 30 %. Tämä on pieni, mutta tärkeä yksityiskohta kilpapelaajille.

Älykästä ääntä, mutta kultakorville ei ehkä niinkään riittävää

Television omat kaiuttimet ovat… no, ne on olemassa. Eikä siitä oikein sen enempää. Ääntä lähtee 70 watin edestä, ja se on sehän toki on kelpo suoritus. Uutislähetykset ja lastenohjelmat kuulostavat ihan kelvollisilta. Mutta kun haluat tuntea Tie Fightereiden jylinän rinnassasi, ääni on kuin kuuntelisi Rammsteinia festarialueen ulkopuolelta parkkipaikalta, jotain kuulee joo, mutta fiilis jää puolitiehen. Lisäksi äänenvoimakkuutta nostaessa alkaa esiintyä selvää rätinää, joka ainakin itseäni häiritsi toimintakohtausten pauhussa. Eikä ne bassotkaan luonnollisestikaan ole kovin napakkaa nähneetkään. Eli kyllä, se soundbar näin suureen rahaan on kuitenkin edelleen ihan suositeltava vaihtoehto, vähintäänkin.

Television sisällä asuu pieni tekoälyapurilainen nimeltä Active Voice Amplifier Pro. Se kuuntelee television mikrofonilla huoneen melutasoa ja nostaa automaattisesti dialogin voimakkuutta, jos imuri on päällä tai lapset päättävät perustaa olohuoneeseen rumpuorkesterin. Nerokasta, mutta toisaalta toiminto on myös melko ärsyttävä.

Älypuoli hoituu Samsungin Tizen-käyttöjärjestelmällä. Sieltä löytyvät kaikki tarvittavat sovellukset Yle Areenasta Netflixiin. Käyttöliittymä on tosin edelleenkin hieman sekava ja välillä tuskastuttavan hidas, vähän kuin yrittäisi asioida virastossa ruuhka-aikaan. Homma tulee hoidettua, mutta ei se mikään riemujuhla ole.

Samsungin kaukosäädinratkaisuja olen sekä kehunut, mutta myöskin moittinut ennenkin. Aurinkoladattava pieni ja yksinkertainen kapistus on hiilijalanjäljeltään mahtava luomus, mutta kyllä se vain edelleenkin joutuu tuskastuttavan usein hukkaan ja ne kuuluisat todella helpot vahinkopainallukset ovat edelleenkin läsnä.

Onko pikavippi tämän mallin hankkimisessa tarpeen?

Nostetaan siis kissa pöydälle meidän nuukien miesten rakkaasta aiheesta: nimittäin hintapolitiikka. Kyseinen televisio ei ole edullisimmasta päästä. Itse asiassa, kun katsoo virallisia suositushintoja, jotka pyörivät jossain kolmen ja puolen tonnin euron paremmalla puolella, saattaa hintatiedottomilla aamukahvi mennä väärään kurkkuun. 

Mutta tässä piilee juju. Samsungin hinnoittelustrategia tuntuu olevan ”pyydä kuuta taivaalta, mutta myy se maanläheiseen hintaan”. Vaikka ohjehinta on korkea, todellinen kauppahinta on usein jotain aivan muuta. Eri liikkeiden tarjouksia ja kampanjoita seuraamalla tämän saman television voi löytää reilulla 2 000 eurolla. Onpa se nähty jopa alle kahden tonnin nähtävästi tälle syksyä.

Black Friday on myös aivan nurkan takana. Jos television hinta on jo nyt pudonnut näin paljon suositushinnastaan, mitä se tekeekään marraskuun suurimmissa alennusmyynneissä? Täydellä hinnalla tämä on luksustuote, jonka hankintaa pitää perustella itselleen pitkään ja hartaasti. Mutta jos Black Friday -tarjouksesta tai jostakin muusta tämä löytynee edukkaamman pään hintaan, niin diili on erityisen kova.

Palataan siis otsikkoon: onko Samsung S95F se täydellinen ”Tinder-match?”. On ja ei, nimittäin täydellisyyttä ei ole olemassakaan, vaan meissä jokaisessa on aina omat särönsä. Samsungin liikkeenkäsittelyssä on parantamisen varaa, ja todellinen elokuvahifistelijä saattaa kaivata perinteisemmän mallista paneelia ja kieltämättä myöskin vielä Dolby Vision -tukea. Nämä ovat ne luonneviat, joiden kanssa on vain opittava elämään.   

Mutta juuri siinä piilee eräänlainen nerous. S95F on loistava kompromissi huipputeknologian ja arjen realiteettien välillä. Se tekee aamun piirretyistä siedettävän näköisiä ja isän pyhästä peli-illasta eeppisen. Se ei yritä olla täydellinen pimeän leffahuoneen puristitelevisio, vaan paras mahdollinen televisio tavalliseen olohuoneeseen. Ja juuri sen kanssa olisi voinut jatkaa elämää pidempäänkin. Mutta testi-ajat ovat jo kaukaista historiaa…ja arki on koittanut jälleen, valitettavasti….