Behaviour Interactive on paljastanut odotetun Dead by Daylight -spinoffinsa, The Casting of Frank Stonen julkaisupäivän. Until Dawn– ja The Quarry -peleistä tunnetun Supermassive Gamesin kehittämä pelin on määrä ilmestyä 3. syyskuuta 2024.
The Casting of Frank Stonen tarina seuraa ystäväporukkaa, joka aikoo tehdä kauhuelokuvan hylätyssä terästehtaassa. He huomaavat kuitenkin nopeasti olevansa todellisen slasher-kauhuleffan keskellä ja joutuvat taistelemaan selviytyäkseen. Supermassiven aiempien pelien tapaan pelaajat ohjaavat useita hahmoja, joiden kohtalot määräytyvät pelaajan valintojen mukaan.
Behaviour ilmoitti ensimmäisen kerran viime vuonna, että Supermassive työskentelee tarinapohjaisen Dead by Daylight -spinoffin parissa, mutta varsinainen paljastus tapahtui vasta vuoden 2023 Game Awards -gaalassa. the casting of frank stone on kolmas Dead by Daylight -spinoff vuoden 2022 deittiseikkailupeli Hooked on You: A Dead by Daylight Dating Simin ja toukokuussa julkaistun co-op-roolipelin What the Fogin jälkeen. Lisäksi Behaviour kehittää nimeämätöntä Dead by Daylight -spinoffia, joka tunnetaan nimellä Project T.
Dead by Daylight on vihdoin tehnyt sen, mitä fanit ovat odottaneet lähes kymmenen vuotta: Jason Voorhees liittyy pelin uudeksi tappajaksi. Uutinen vahvistettiin pitkän ja piinaavan livelähetyksen päätteeksi, joka sai osan pelaajista vitsailemaan olevansa itse kohta seuraava uhri.
Kaikki alkoi oudosta striimistä, jossa nähtiin tuntikausia vain mökki keskellä metsää. Katsojat odottivat suurta juhlapaljastusta pelin 10-vuotisjuhlan kunniaksi, mutta sen sijaan he saivat 13 tuntia hengästyttävää hiljaisuutta, satunnaisia outoja ääniä ja kamerahäiriöitä. Tunnelma muuttui nopeasti internetin yhteiseksi hermoromahdukseksi.
Fanien teoriat ehtivät laukata täysin villiin suuntaan. Mukaan veikkailtiin muun muassa Pennywisea, Slender Mania, Jawsin haita ja jopa BioShockin hahmoja. Kun mitään ei tapahtunut tuntikausiin, osa pelaajista alkoi jo epäillä, että itse mökki olisi uusi pelattava hahmo.
Lopulta odotus kuitenkin palkittiin, kun Jason ilmestyi ruutuun ikoninen jääkiekkonaamionsa kasvoillaan. Reaktiot olivat silti kaksijakoisia. Moni oli aidosti innoissaan kauhuklassikon saapumisesta, mutta osa piti paljastustapaa enemmän turhauttavana kuin nerokkaana. Yksi pelaaja tiivisti tunnelman osuvasti kysymällä, tuijottiko Jason todella mökkiä liikkumatta 13 tuntia putkeen.
Jasonin saapuminen on iso hetki pelille myös siksi, että hahmon oikeuksiin liittyvät ongelmat ovat vuosien ajan estäneet yhteistyön toteutumisen. Behaviour Interactive on aiemmin kutsunut tilannetta suorastaan juridiseksi suoksi. Nyt ongelmat näyttävät vihdoin ratkenneen, ja Jason liittyy muiden kauhuikonien, kuten Freddy Kruegerin, Chuckyn ja Michael Myersin seuraan.
Jason saapuu peliin 16. kesäkuuta. Siihen asti Dead by Daylight -fanit voivat yrittää toipua siitä, että he katsoivat vapaaehtoisesti metsämökkiä yli puoli vuorokautta.
Directive 8020 on Supermassive Gamesin uusin yritys viedä interaktiivinen kauhudraama syvälle avaruuden kylmyyteen. Peli julkaistiin 12.5.2026 ja jatkaa Dark Pictures -henkistä tarinankerrontaa, mutta toimii itsenäisenä kokonaisuutena, kuten muutkin sarjan pelit. Lähtökohta on kunnianhimoinen, missä kuolevaa Maata pakeneva siirtokunta-alus on matkalla kohti uutta kotiplaneettaa, kun viimeinen rutistus muuttuu painajaiseksi meteori-iskun jälkeen. Miehistö joutuu tilanteeseen, jossa selviytyminen, luottamus ja todellisuuden hajoaminen kietoutuvat yhteen.
Pelin ydin on tuttu Supermassive Gamesin aiemmista teoksista, jossa valintoihin perustuva tarinavetoisuus ja pienetkin päätökset voivat muuttaa hahmojen kohtaloita. Tällä kertaa mukaan on lisätty aiempaa enemmän pelimekaanista vapautta ja uusia järjestelmiä, mutta lopputulos ei ole täysin tasainen.
Ensituntuma – vahva alku, mutta tekniset ongelmat rikkovat immersion
Ensikosketus peliin on mielestäni lupaava. Pelissä tunnelma rakennetaan heti alussa onnistuneesti ja avaruusaluksen ahdas, kylmä ympäristö luo painostavan fiiliksen. Supermassive Gamesin vahvuus, elokuvamainen kerronta on heti nähtävissä. Vaikka pelin alku on toiminnallinen ja koukuttava, tämä muuttuu nopeasti keskusteluvetoiseksi ja hitaammin eteneväksi kauhuksi, mikä tekee pelin alkupuolesta jopa hieman epätasainen.
Kokemus ei ole täysin hiottu loppuun, kun peli kärsii myös pienistä, mutta ärsyttävistä teknisistä ongelmista. Jump scare -hetkien viiveet, satunnaiset animaatiobugit sekä esineiden outo fysiikka rikkovat tunnelmaa juuri silloin kun sen pitäisi olla vahvimmillaan. Toisaalta nämä ongelmat eivät täysin pilaa kokemusta, vaan muistuttavat ennemminkin siitä, että kyseessä on “hyvä mutta rosoinen” Supermassive-peli.
Pelin pituus yllättää positiivisesti. Kun aiemmat sarjan osat ovat pyörineet noin 4–5 tunnin haarukassa, Directive 8020 tarjoaa noin 7–8 tunnin kokemuksen, mikä antaa tarinalle enemmän tilaa hengittää.
Pelirakenne – valintojen paino kasvaa
Directive 8020 rakentuu vahvasti valintojen ja seurausten varaan, kuten sarjan aiemmatkin osat. Pelaajilla on käytössään kaksi pelityyliä: Survivor-tila, jossa jokainen päätös on lopullinen ja hahmon kuolema pysyvä. Explorer-tila puolestaan antaa mahdollisuuden käyttää aikajanan rewind-toimintoa ja korjata virheitä.
Explorer-tila tekee kokemuksesta huomattavasti helpomman ja antaa enemmän tilaa tarinan tutkimiselle, kun taas Survivor-tila tarjoaa aidomman jännityksen ja paineen tunteen.
Turning Points -järjestelmä, joka näyttää tarinan haarautumiset aikajanalla on hyvä lisä peliin. Tämän avulla pelaaja näkee konkreettisesti, miten päätökset vaikuttavat kokonaisuuteen.
Sen sijaan Robin Switch -järjestelmä on yksi ominaisuus, joka saa minulta ehkä eniten krittiikkiä. Vaikka idea ohjaimen kierrättämisestä kotisohvalla pelaajien välillä on hauska, käytännössä se tekee tästä vain sekavaa, kun ohjain voi vaihtua kesken tärkeän kohtauksen, mikä rikkoo immersion ja tekee kokemuksesta hajanaisen.
Pelattavuus ja kontrollit – toimivia ideoita, mutta kameratyöskentely rajoittaa
Pelattavuus rakentuu tutkimisen, kevyiden toimintaelementtien ja päätöksenteon varaan. Pelaajalla on käytössään skannauslaite, jolla voi paikantaa kohteita, laittaa viestiä muiden miehistön jäsenien kesken, tunnistaa uhkia ja avata reittejä. Skannerin avulla pelaaja hyödyntää hakkerointimekaniikkoja ja avaa lukittuja ovia pienen minipelin avulla tai etäohjaa järjestelmiä.
Tässä pelissä päätöksillä on selkeä vaikutus tarinaan. Miehistön väliset suhteet, kuten luottamus ja lojaalisuus, muuttuvat valintojen perusteella, ja hahmojen selviytyminen muokkaa tarinan kulkua merkittävästi. Tämä on edelleen yksi pelin vahvimmista elementeistä.
Kritiikkiä saa erityisesti kameraratkaisu. Kolmannen persoonan kuvakulma on liian lähellä hahmoa, mikä tekee etenkin hiiviskelyosuuksista hankalia ja pelaajan näkökenttä jää usein ahtaaksi sekä rajoittuneeksi. Peli vaihtaa ensimmäisen persoonan kuvakulmaan, esimerkiksi ahtaissa tuuletuskanavissa ja nämä hetket ovat selvästi onnistuneempia, sillä ne lisäävät jännitystä ja parantavat kontrollituntumaa.
Grafiikka – elokuvamainen, kylmä ja yksityiskohtainen
Visuaalisesti peli on selkeä harppaus eteenpäin Supermassiven aiempiin teoksiin verrattuna. Valaistus, metalliset pinnat, ympäristöjen yksityiskohdat ja avaruusaluksen klaustrofobinen rakenne luovat vahvan tunnelman, joka pelin suurin vahvuus.
Avaruusaluksen käytävät ovat ahtaita, metallisia ja jatkuvasti muuttuvan valaistuksen varassa. Sinertävän kylmät käytävät ja punaiset hälytysvalot pitävät tunnelman jatkuvasti painostavana. Pelin estetiikka ammentaa selvästi inspiraatiota elokuvista kuten Alien ja The Thing. Täydellinen tekninen suoritus ei kuitenkaan ole. Hahmoanimaatiot kärsivät ajoittain jäykkyydestä, ja “uncanny valley” -efekti rikkoo realismia. Myös huulisynkka ei aina pysy täysin mukana hahmojen dialogissa.
Äänimaailma – hiljaisuus toimii, mutta dialogi horjuu
Äänimaailma on yksi pelin onnistuneimmista osa-alueista. Ambient-äänet, metallin narinat ja kaukaiset koneiden äänet rakentavat tehokkaan ja ahdistavan tunnelman.
Erityisen toimiva ratkaisu on musiikin vähäisyys pelin aikana. Hiljaisuus korostaa jännitystä ja tekee yksittäisistä äänistä merkittävämpiä. Kritiikkiäkin löytyy ja se kohdistuu tässä ääninäyttelyyn. Osa dialogista kuulostaa irralliselta tai liian mekaaniselta, ikään kuin repliikit olisi luettu ilman riittävää tunnetta tai kontekstia. Tämä heikentää pelatessa hetkittäin tarinan emotionaalista syvyyttä.
Yhteenveto – Hyvä mutta rosoinen
Directive 8020 on tunnelmaltaan vahva ja visuaalisesti vaikuttava selviytymiskauhupeli, joka tarjoaa kiinnostavan avaruusympäristön ja merkityksellisiä valintoja.
Sen suurimmat vahvuudet löytyvät tarinasta, valinnoista ja audiovisuaalisesta ilmeestä. Peli kärsii samaan aikaan kuitenkin selkeistä ongelmista. Se onnistuu luomaan mieleenpainuvan kokemuksen, mutta tekniset ongelmat ja pelillistä rytmiä rikkovat ominaisuudet haittaavat pelaamista. Kokonaisarviona peli jää kiinnostavaksi mutta epätasaiseksi kokemukseksi. Se ei nouse sarjan parhaiden osien tasolle, mutta tarjoaa silti vahvan tunnelmapohjaisen kauhuelämyksen niille, jotka arvostavat tarinavetoista selviytymistä enemmän kuin hiottua pelimekaniikkaa.
7 / 10
Hyvää:+ Vahva ja elokuvamainen tunnelma
+ Turning Points -järjestelmä toimii hyvin ja on selkeä
+ Valinnat vaikuttavat aidosti tarinaan
+ Grafiikka ja valaistus erinomaisia
Huonoa:- Robin Switch -järjestelmä rikkoo rytmin ja sen ajoitus on huono
- Kamera liian rajoittava ja liian usein lähellä hahmoa
- Hiiviskelyosiot toistuvat
- Teknisiä bugeja ja animaatio-ongelmia
- Ääninäyttely epätasainen
Yhteenveto:Directive 8020 on tunnelmaltaan vahva ja visuaalisesti vaikuttava selviytymiskauhupeli, joka tarjoaa kiinnostavan avaruusympäristön ja merkityksellisiä valintoja.
Sen suurimmat vahvuudet löytyvät tarinasta, valinnoista ja audiovisuaalisesta ilmeestä.
Peli kärsii samaan aikaan kuitenkin selkeistä ongelmista. Se onnistuu luomaan mieleenpainuvan kokemuksen, mutta tekniset ongelmat ja pelillistä rytmiä rikkovat ominaisuudet haittaavat pelaamista.
Kokonaisarviona peli jää kiinnostavaksi mutta epätasaiseksi kokemukseksi. Se ei nouse sarjan parhaiden osien tasolle, mutta tarjoaa silti vahvan tunnelmapohjaisen kauhuelämyksen niille, jotka arvostavat tarinavetoista selviytymistä.
