Peli sijoittuu World’s Fair Hotelliin, jossa pelaajat pääsevät selvittämään pulmia ja liikkumaan pelisarjalle epätyypillisine tapoine kuten juosten, hyppien ja kiipeillen.
Pelaajien täytyy paeta mutkikkaista huoneista ja pelata voi yksin tai moninpelinä 5 pelaajan voimin.
Xbox avasi uuden Xbox Player Voice -palautepalvelun tarkoituksenaan kuunnella pelaajien toiveita ja parantaa suhdetta faneihin. Vastaukset olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin hienovaraisia. Yli 6500 ääntä kerännyt suosituin viesti vaatii yhtä asiaa ylitse muiden, Xboxin yksinoikeuspelit takaisin.
Monien pelaajien mielestä Xbox on menettänyt identiteettiään viime vuosina, kun sen suurimmat pelisarjat ovat alkaneet ilmestyä myös kilpaileville alustoille. Fanit muistuttavat, että juuri yksinoikeuspelit rakensivat Xboxin maineen aikanaan. Esille nousivat erityisesti Halo, Gears Of War, Forza Horizon ja Fable, joiden moni haluaisi pysyvän jatkossa vain Xboxilla ja PC:llä.
Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä. Osa pelaajista kokee yksinoikeuspelit vanhanaikaiseksi ajatteluksi ja toivoo pelien leviävän mahdollisimman monelle alustalle. Erityisesti moninpeleissä ristiinpelaaminen ja laajempi saavutettavuus nähdään tärkeämpänä kuin konsolisodat. Vähemmistöön jääneet kommentit kuitenkin hukkuivat nopeasti eksklusiivipelejä vaativien viestien alle.
Tilanne kertoo paljon siitä, miten epävarmana Xboxin strategia nähdään tällä hetkellä. Viime vuosina yhtiö on korostanut ajatusta siitä, että “kaikki on Xboxia”, mutta osa pelaajista kokee tämän samalla syöneen syyn ostaa itse konsolia. Jos kaikki pelit löytyvät myös muualta, moni miettiikin miksi hankkia Xbox lainkaan?
Mielenkiintoisesti samaan aikaan Sonyn kerrotaan palaavan vahvemmin omiin yksinoikeuspeleihinsä, ainakin yksinpeleissä. Konsolisota ei siis ehkä olekaan kuollut, se on vain vaihtanut hieman muotoaan.
Directive 8020 on Supermassive Gamesin uusin yritys viedä interaktiivinen kauhudraama syvälle avaruuden kylmyyteen. Peli julkaistiin 12.5.2026 ja jatkaa Dark Pictures -henkistä tarinankerrontaa, mutta toimii itsenäisenä kokonaisuutena, kuten muutkin sarjan pelit. Lähtökohta on kunnianhimoinen, missä kuolevaa Maata pakeneva siirtokunta-alus on matkalla kohti uutta kotiplaneettaa, kun viimeinen rutistus muuttuu painajaiseksi meteori-iskun jälkeen. Miehistö joutuu tilanteeseen, jossa selviytyminen, luottamus ja todellisuuden hajoaminen kietoutuvat yhteen.
Pelin ydin on tuttu Supermassive Gamesin aiemmista teoksista, jossa valintoihin perustuva tarinavetoisuus ja pienetkin päätökset voivat muuttaa hahmojen kohtaloita. Tällä kertaa mukaan on lisätty aiempaa enemmän pelimekaanista vapautta ja uusia järjestelmiä, mutta lopputulos ei ole täysin tasainen.
Ensituntuma – vahva alku, mutta tekniset ongelmat rikkovat immersion
Ensikosketus peliin on mielestäni lupaava. Pelissä tunnelma rakennetaan heti alussa onnistuneesti ja avaruusaluksen ahdas, kylmä ympäristö luo painostavan fiiliksen. Supermassive Gamesin vahvuus, elokuvamainen kerronta on heti nähtävissä. Vaikka pelin alku on toiminnallinen ja koukuttava, tämä muuttuu nopeasti keskusteluvetoiseksi ja hitaammin eteneväksi kauhuksi, mikä tekee pelin alkupuolesta jopa hieman epätasainen.
Kokemus ei ole täysin hiottu loppuun, kun peli kärsii myös pienistä, mutta ärsyttävistä teknisistä ongelmista. Jump scare -hetkien viiveet, satunnaiset animaatiobugit sekä esineiden outo fysiikka rikkovat tunnelmaa juuri silloin kun sen pitäisi olla vahvimmillaan. Toisaalta nämä ongelmat eivät täysin pilaa kokemusta, vaan muistuttavat ennemminkin siitä, että kyseessä on “hyvä mutta rosoinen” Supermassive-peli.
Pelin pituus yllättää positiivisesti. Kun aiemmat sarjan osat ovat pyörineet noin 4–5 tunnin haarukassa, Directive 8020 tarjoaa noin 7–8 tunnin kokemuksen, mikä antaa tarinalle enemmän tilaa hengittää.
Pelirakenne – valintojen paino kasvaa
Directive 8020 rakentuu vahvasti valintojen ja seurausten varaan, kuten sarjan aiemmatkin osat. Pelaajilla on käytössään kaksi pelityyliä: Survivor-tila, jossa jokainen päätös on lopullinen ja hahmon kuolema pysyvä. Explorer-tila puolestaan antaa mahdollisuuden käyttää aikajanan rewind-toimintoa ja korjata virheitä.
Explorer-tila tekee kokemuksesta huomattavasti helpomman ja antaa enemmän tilaa tarinan tutkimiselle, kun taas Survivor-tila tarjoaa aidomman jännityksen ja paineen tunteen.
Turning Points -järjestelmä, joka näyttää tarinan haarautumiset aikajanalla on hyvä lisä peliin. Tämän avulla pelaaja näkee konkreettisesti, miten päätökset vaikuttavat kokonaisuuteen.
Sen sijaan Robin Switch -järjestelmä on yksi ominaisuus, joka saa minulta ehkä eniten krittiikkiä. Vaikka idea ohjaimen kierrättämisestä kotisohvalla pelaajien välillä on hauska, käytännössä se tekee tästä vain sekavaa, kun ohjain voi vaihtua kesken tärkeän kohtauksen, mikä rikkoo immersion ja tekee kokemuksesta hajanaisen.
Pelattavuus ja kontrollit – toimivia ideoita, mutta kameratyöskentely rajoittaa
Pelattavuus rakentuu tutkimisen, kevyiden toimintaelementtien ja päätöksenteon varaan. Pelaajalla on käytössään skannauslaite, jolla voi paikantaa kohteita, laittaa viestiä muiden miehistön jäsenien kesken, tunnistaa uhkia ja avata reittejä. Skannerin avulla pelaaja hyödyntää hakkerointimekaniikkoja ja avaa lukittuja ovia pienen minipelin avulla tai etäohjaa järjestelmiä.
Tässä pelissä päätöksillä on selkeä vaikutus tarinaan. Miehistön väliset suhteet, kuten luottamus ja lojaalisuus, muuttuvat valintojen perusteella, ja hahmojen selviytyminen muokkaa tarinan kulkua merkittävästi. Tämä on edelleen yksi pelin vahvimmista elementeistä.
Kritiikkiä saa erityisesti kameraratkaisu. Kolmannen persoonan kuvakulma on liian lähellä hahmoa, mikä tekee etenkin hiiviskelyosuuksista hankalia ja pelaajan näkökenttä jää usein ahtaaksi sekä rajoittuneeksi. Peli vaihtaa ensimmäisen persoonan kuvakulmaan, esimerkiksi ahtaissa tuuletuskanavissa ja nämä hetket ovat selvästi onnistuneempia, sillä ne lisäävät jännitystä ja parantavat kontrollituntumaa.
Grafiikka – elokuvamainen, kylmä ja yksityiskohtainen
Visuaalisesti peli on selkeä harppaus eteenpäin Supermassiven aiempiin teoksiin verrattuna. Valaistus, metalliset pinnat, ympäristöjen yksityiskohdat ja avaruusaluksen klaustrofobinen rakenne luovat vahvan tunnelman, joka pelin suurin vahvuus.
Avaruusaluksen käytävät ovat ahtaita, metallisia ja jatkuvasti muuttuvan valaistuksen varassa. Sinertävän kylmät käytävät ja punaiset hälytysvalot pitävät tunnelman jatkuvasti painostavana. Pelin estetiikka ammentaa selvästi inspiraatiota elokuvista kuten Alien ja The Thing. Täydellinen tekninen suoritus ei kuitenkaan ole. Hahmoanimaatiot kärsivät ajoittain jäykkyydestä, ja “uncanny valley” -efekti rikkoo realismia. Myös huulisynkka ei aina pysy täysin mukana hahmojen dialogissa.
Äänimaailma – hiljaisuus toimii, mutta dialogi horjuu
Äänimaailma on yksi pelin onnistuneimmista osa-alueista. Ambient-äänet, metallin narinat ja kaukaiset koneiden äänet rakentavat tehokkaan ja ahdistavan tunnelman.
Erityisen toimiva ratkaisu on musiikin vähäisyys pelin aikana. Hiljaisuus korostaa jännitystä ja tekee yksittäisistä äänistä merkittävämpiä. Kritiikkiäkin löytyy ja se kohdistuu tässä ääninäyttelyyn. Osa dialogista kuulostaa irralliselta tai liian mekaaniselta, ikään kuin repliikit olisi luettu ilman riittävää tunnetta tai kontekstia. Tämä heikentää pelatessa hetkittäin tarinan emotionaalista syvyyttä.
Yhteenveto – Hyvä mutta rosoinen
Directive 8020 on tunnelmaltaan vahva ja visuaalisesti vaikuttava selviytymiskauhupeli, joka tarjoaa kiinnostavan avaruusympäristön ja merkityksellisiä valintoja.
Sen suurimmat vahvuudet löytyvät tarinasta, valinnoista ja audiovisuaalisesta ilmeestä. Peli kärsii samaan aikaan kuitenkin selkeistä ongelmista. Se onnistuu luomaan mieleenpainuvan kokemuksen, mutta tekniset ongelmat ja pelillistä rytmiä rikkovat ominaisuudet haittaavat pelaamista. Kokonaisarviona peli jää kiinnostavaksi mutta epätasaiseksi kokemukseksi. Se ei nouse sarjan parhaiden osien tasolle, mutta tarjoaa silti vahvan tunnelmapohjaisen kauhuelämyksen niille, jotka arvostavat tarinavetoista selviytymistä enemmän kuin hiottua pelimekaniikkaa.
7 / 10
Hyvää:+ Vahva ja elokuvamainen tunnelma
+ Turning Points -järjestelmä toimii hyvin ja on selkeä
+ Valinnat vaikuttavat aidosti tarinaan
+ Grafiikka ja valaistus erinomaisia
Huonoa:- Robin Switch -järjestelmä rikkoo rytmin ja sen ajoitus on huono
- Kamera liian rajoittava ja liian usein lähellä hahmoa
- Hiiviskelyosiot toistuvat
- Teknisiä bugeja ja animaatio-ongelmia
- Ääninäyttely epätasainen
Yhteenveto:Directive 8020 on tunnelmaltaan vahva ja visuaalisesti vaikuttava selviytymiskauhupeli, joka tarjoaa kiinnostavan avaruusympäristön ja merkityksellisiä valintoja.
Sen suurimmat vahvuudet löytyvät tarinasta, valinnoista ja audiovisuaalisesta ilmeestä.
Peli kärsii samaan aikaan kuitenkin selkeistä ongelmista. Se onnistuu luomaan mieleenpainuvan kokemuksen, mutta tekniset ongelmat ja pelillistä rytmiä rikkovat ominaisuudet haittaavat pelaamista.
Kokonaisarviona peli jää kiinnostavaksi mutta epätasaiseksi kokemukseksi. Se ei nouse sarjan parhaiden osien tasolle, mutta tarjoaa silti vahvan tunnelmapohjaisen kauhuelämyksen niille, jotka arvostavat tarinavetoista selviytymistä.
