Toimintaelokuvien legenda: Top 3 Walter Hill -elokuvaa Kommentit pois päältä artikkelissa Toimintaelokuvien legenda: Top 3 Walter Hill -elokuvaa

Walter Hill

Yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja Walter Hill tunnetaan räjähtävistä testosteronia pulppuavista toimintaelokuvista, joista löytyy paljon myös veijarimaisia hahmoja sekä nokkelaa dialogia. Tästä syystä häntä on pidetty ohjaajalegenda Sam Peckinpahin manttelinperijänä. Hill aloitti ohjaamalla televisiosarjoja, kuten Gunsmoke, Wild Wild West ja Bonanza, jatkaen myöhemmin apulaisohjaajana muun muassa elokuvissa Thomas Crown Affair (1968) ja Bullitt (1968). Ensimmäisen kokoillan elokuvansa Hard Times Hill ohjasi vuonna 1975, joka kertoo kulkuri Chaneystä (Charles Bronson) ja keikarimaisesta huijari Speedistä (James Coburn) , jotka koittavat onneaan paljain käsin nyrkkeilyn parissa, 1930-luvun New Orleansissa. Hillin seuraava ohjaustyö pakoautonkuljettaja Cowboysta (Ryan O’Neil) kertova elokuva Keikkakuski (The Driver) muistetaan sen sisältämistä näyttävistä kaahailukohtauksista. Elokuvan kohtaukseen, jossa keikkakuski esittelee taitojaan häntä palkkaaville pankkirosvoille, viitataan Ubisoft Reflectionsin kehittämän videopelin surullisen kuuluisassa ja vaikeassa johdannossa. Siinä pelaaja joutuu esittelemään stuntteja, päästäkseen sisälle rikollispiireihin. Lisäksi Hill tuotti Ridley Scottin tieteiskauhuelokuvan Alien – Kahdeksas matkustaja (1979).

Tuotteliaimmillaan Walter Hill oli 1980 ja 1990-luvuilla, jolloin hän teki useita klassikoiksi muodostuneita elokuvia, kuten 48 tuntia, Liekehtivät kadut (Street of Fire), Geronimo – An American Legend, Raivoisa ajojahti (Southern Comfort) sekä Red Heat. Hill on ollut etulinjassa myös lännenelokuvagenren elvyttämisessä, ohjaten muutamia uudenaikaisia länkkäreitä, kuten Lainsuojattomat (1980), Villi Bill (1995) ja Geronimo (1993) aikana, jolloin genre ei ollut muodissa. Hän onkin kertonut kaikkien elokuviensa olevan eräänlaisia“westernejä”, jonka arvomaailma ja asetelmat ovat usein siirretty nykypäivään. 2000-luvulla ohjaajan tahti on hiljentynyt, ja hän on keskittynyt suurilta osin televisiotöihin. Hän on ohjannut western-minisarjan Broken Trail (2007) sekä tuottanut HBO:n sarjan Deadwood, joiden lisäksi elokuvia on ilmestynyt väljään tahtiin. Esitelläkseni legendaarisen toimintaohjaajan tuotantoa, olen valinnut kolme parasta kokopitkää elokuvaa Hillin pitkän uran varrelta.

3. Last Man Standing (1996)

Elokuva Last Man Standing on oivallinen esimerkki ohjaajan 1990-luvun tuotannosta, jonka toiminta hidastuksineen nousee ennennäkemättömiin sfääreihin. Tämä 1930-luvun laman aikaan sijoittunut gangsterielokuva kertoo salaperäisestä gangsterista nimeltä John Smith (Bruce Willis), joka pakenee lainvalvojia Chicagosta Eteläiseen Teksasin, missä kohtalo ajaa hänet tomuiseen pikkukaupunkiin nimeltä Jericho. Kaupunkia hallitsee kaksi kilpailevaa jengiä: italialaiset Strozzit ja irlantilaiset Doylet, jotka taistelevat kaupungin ja pimeän pirtubisneksen herruudesta. Ensimmäisenä irlantilaisgangsterit romuttavat Smithin auton, mikä ei liipasinherkkää miestä miellytä. Smith pyrkii rahastamaan molempien tahojen kustannukselle, liukumalla eri osapuolten välillä. Last Man Standing on sovitus japanilaisen Akira Kurosawan samuraielokuvasta Onnensoturi (Yojimbo), mikä inspiroi myös Clint Eastwoodin Sergio Leonen italo western-klassikkoa Kourallinen dollareita (1964). Hill vie molempien elokuvien kovaotteisen toiminnan entistä pitemmälle, Hong Kong -elokuvia muistuttavilla hidastetuilla kuolemilla, joissa ruutia palaa ja raadot lentävät näyttävässä kaaressa. Yksi elokuvan muistettavimpia kohtauksia on elokuvan alussa, jossa Smith kaivaa laukustaan kaksi Colt M1911-pistoolia, ja tokaisee tyynesti: “Menen vähän juttelemaan niille miehille, jotka romuttivat autoni”. Lopputuloksen voi arvata.

Kovassa vedossa olevan Bruce Willisin ohella nimekkäät näyttelijät, kuten Bruce Dern, Christopher Walken ja David Patrick Kelly antavat parastaan. Willisin vaitelias ja raaka hahmo tuo mieleen italo westernien karut antisankarit, kuten Sergio Leonen Dollari-trilogiassa esiintynyt Eastwoodin esittämä Mies vailla nimeä. Walken on jälleen omiaan Doylen pyssymies Hickeynä, mikä on elokuvan värikkään hahmogallerian kermaa. Nokkelaa dialogia ei myöskään pidä unohtaa, mikä tuo kovaotteiseen toimintaelokuvaan myös aimo annoksen huumoria. Lisäksi vanhanaikaisen näköinen, seepian sävyinen yleisilme ja lauluntekijä-kitaristi Ry Cooderin säröisen slide-kitaran hallitsema musiikki antavat elokuvaan oman lisävärinsä. Last Man Standing on yksi 1990-luvun tyylikkäimpiä ja aliarvosteuimpia action-leffoja.

2. Lainsuojattomat (The Long Riders, 1980)

1970-luvulla lännenelokuvien suosio alkoi hiipua, mutta genre tavoitti aallonpohjan 1980-luvulla. Tosielämän lainsuojattomasta Jesse Jamesistä, hänen veljestään Frankistä ja heidän jengistään kertovaa elokuvaa Lainsuojaton pidetään yhtenä harvoista oikeasti hyvistä 1980-luvun westerneistä. Tämä hieman romantisoitu ja toiminnantäyteinen länkkäri keskittyy Jamesien ja Youngerien veljesten muodostaman jengin viimeisiin vaiheisiin, aina hurjista junaryöstöistä epäonniseen Northfieldien ryöstöön ja Jessen salamurhaan Robert Fordin toimesta. Elokuvan vahvuuksia ovat lisäksi erityisesti pääosan esittäjien hienot roolisuoritukset, jotka esittävät oikeat veljekset: James Keach Stacy, David Keach ja Robert Carradie, Dennis ja Randy Quaid sekä Nicholas ja Christopher Quest. Elokuva sisältää useita ikimuistoisia kohtauksia, kuten Cole Youngerin (David Carradine) ja Sam Starrin (James Remarr) välinen puukkotappelu teksasilaisessa saluunassa ja näyttävien hidastuksilla ja veriroiskeilla koreileva Minnesotan Northfieldin kaupungin epäonninen pankkiryöstö . Tosielämässä Kaupungin asukkaat, jotka osasivat odottaa Jamesin veljeksiä, järjestivät väijytyksen, jossa sai surmansa kaksi jengiläistä ja useat haavoittuivat.

Kirsikkana kakun päällä toimii Hillin luottosäveltäjä Ry Cooderin tekemä akustinen, amerikkalaisten perinnemusiikkia muistuttava musiikki, jossa kuullaan niin viuluja, mandoliinia kuin myös irlantilaisperäistä kielisoitin dulcimeria. Lisäksi Cooderin lännenelokuvien suurista orkesteriteemoista poikkeava alkuperäismusiikki voitti Los Angeles Film Critics Association Awardsin parhaimman soundtrackin palkinnon.

1. Oikeuden puolesta (Extreme Prejudice, 1987)

Olen antanut ensimmäisen sijan toimintaelokuvalle Oikeuden puolesta, mikä on ehdottomasti yksi parhaimpia Hillin elokuvia 1980-luvulta. Tämä moderniin Etelä-Teksasin miljööseen sijoittuva toimintapläjäys kertoo kahdesta vanhasta kaveruksesta, jotka ovat vuosien saatossa ajautuneet lain eri puolille: harvapuheinen ja kovapintainen Jack Benteen (Nick Nolte) on lainvalvoja Texas Ranger, kun taas suulaampi Cash Bailey (Powers Booth) on Meksikon suurimpia huumeparoneita. Benteen yrittää saada vanhaa ystäväänsä antautumaan, mutta Bailey ei halua jättää korskeaa elämäntapaansa kartonoineen, helikoptereineen ja yksityisarmeijoineen. Miesten välistä jännitettä voimistaa entisestään kavereiden yhteinen nuoruudenrakkaus ja Benteenin vaimo Sarita (Maria Alonso Conchita), jota vanha suola on alkanut janottamaan.

Koko soppaan sotketaan vielä sekalainen joukkue USA:n armeijan erikoisjoukkojen sotilaita, jotka tavoittelevat myös Baileytä, joiden kanssa Benteen on pakotettu yhteistyöhön yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Benteenin ja miesten tie vie lopulta Baileyn haciendalle Meksikoon, missä sotilaat saavat surmansa Sam Peckinpahin Hurjalle joukolle kunniaa tekevässä verisessä ja esikuvaansa intensiivisemmässä ammuskelussa. Sekä kohtaus että koko elokuva ovat kunnianosoitus Peckinpahin Hurjalle joukolle, jonka asetelman, toiminnan ja miesten välisen kunnian Hill on onnistuneesti tuonut “nykypäivän” miljöön.

Elokuva on usein myös yhtä hyvä kuin sen musiikki, joka tässä tapauksessa on muun muassa Ramboista ja Total Recallista tunnetun maestro Jerry Goldsmithin vakaata käsialaa. Musiikki yhdistää orkesterisaundeja ajan syntetisaattoreihin, mikä tekee elokuvasta leimallisen 80-lukulaisen. Taas savuisissa tavernoissa ja seesteisessä haciendassa soivan meksikolaisen lähdemusiikin on tuottanut itse Ry Cooder. Oikeuden puolesta on itselleni hyvin helppo valinta ohjaajan parhaaksi elokuvaksi, koska siinä on sopivassa määrin toimintaa, huumoria, jännitystä, nokkelaa sanailua, hyviä näyttelijöitä sekä aavistus romanssia pehmentämään elokuvan muutoin maskuliinista tyyliä. Leffassa  yhdistyy perinteisten lännenelokuvien tenho ja modernien toimintaelokuvien särmä, mikä tarjoaa sekä vaikuttavan että viihdyttävän katselukokemuksen.

(Päivitetty 14.3.2020. Yleisiä korjauksia kieliasuun).

 

Parempi kuin paperi, rauhoittavampi kuin tavallinen tabletti – testissä BOOX Go 10.3 Lumi Kommentit pois päältä artikkelissa Parempi kuin paperi, rauhoittavampi kuin tavallinen tabletti – testissä BOOX Go 10.3 Lumi

on hieman erilainen tabletti. Se ei oikeastaan edes yritä olla iPadin kilpailija, vaan ennemmin paperin, muistikirjan ja e-lukulaitteen digitaalinen korvaaja. Laitteen 10,3-tuumainen E Ink -näyttö on suunniteltu ennen kaikkea lukemiseen ja kirjoittamiseen, ja mukana tulevan kynän ansiosta muistiinpanojen tekeminen tuntuu yllättävän paljon oikealta paperilta. puolestaan tuo mukaan mahdollisuuden käyttää myös tavallisia Android-sovelluksia.

Ensituntuma

Ensimmäinen vaikutelma laitteesta on hyvä. Go 10.3 Gen II Lumi on ohut ja kevyt, joten sitä on helppo kuljettaa mukana esimerkiksi töihin, kouluun tai kokouksiin. Jo muutaman minuutin käytön jälkeen on selvää, ettei tässä ole tarkoitus korvata tavallista tablettia. Laite on parhaimmillaan silloin, kun haluat lukea, kirjoittaa ja keskittyä yhteen asiaan ilman tavallisen tabletin jatkuvaa hälinää.

Tämä onkin oikeastaan koko laitteen olemassaolon syy. E Ink -näyttö heijastaa ympäristön valoa paperin tavoin sen sijaan, että näyttö hohtaisi suoraan silmiin. Lumi-mallin säädettävä etuvalo mahdollistaa lukemisen myös pimeässä, ja värilämpötilaa voi säätää tilanteen mukaan. Pitkissä lukusessioissa paperimainen näyttö on miellyttävä, eikä laite tunnu samalla tavalla tavalliselta kirkkaalta ruudulta.

Mustavalkoisuus toimii tässä myös yllättävänä vahvuutena. YouTube-videot, sosiaalinen media ja värikkäät verkkosivut eivät ole E Ink -näytöllä läheskään yhtä houkuttelevia kuin tavallisella tabletilla. Se voi kuulostaa huonolta asialta, mutta keskittymisen kannalta vaikutus on positiivinen. Kun laite ei jatkuvasti houkuttele hyppäämään sovelluksesta toiseen, lukemiseen tai kirjoittamiseen on helpompi uppoutua.

Näyttö ja kirjoittaminen

Laitteessa on 10,3 tuuman mustavalkoinen E Ink Carta 1200 -näyttö, jonka tarkkuus on 2480 × 1860 pikseliä ja 300 ppi:tä. Teksti näyttää tarkalta ja lukeminen tuntuu enemmän kirjan selaamiselta kuin tabletin tuijottamiselta. Suuri näyttö on erityisen hyödyllinen PDF-dokumenttien, luentodiojen, tutkimusartikkeleiden ja muiden pitkien tekstien kanssa, sillä sisältöä ei tarvitse jatkuvasti suurentaa ja pienentää.

Mukana tuleva aktiivinen kynä tekee Go 10.3 Gen II Lumista sähköisen muistikirjan. Kynän ja näytön välinen kitka tekee kirjoittamisesta luonnollisen tuntuista, eikä kokemus ole yhtä liukas kuin lasipinnalla kirjoitettaessa. Kynässä on myös painike, jolla virheitä voi nopeasti kumittaa. Kynä kiinnittyy magneetilla laitteen reunaan, joten se kulkee kätevästi mukana.

Yksi käytännön miinus kuitenkin löytyy. Kynässä on oma akku, eikä tabletti lataa sitä magneettisesti. Jos kynä pääsee työpäivän aikana tyhjenemään, edessä on USB-C-lataustauko. Paperivihkon kanssa tätä ongelmaa ei tietenkään pääse syntymään.

Android 15

Android 15 tekee BOOXista huomattavasti monipuolisemman kuin monet suljetummat e-paperilaitteet. Google Play Kaupan kautta laitteelle voi asentaa esimerkiksi BookBeatin, Storytelin, Kindlen, Ellibsin ja Suomen yhteisen E-kirjaston. Näin erilaisia kirjoja ja julkaisuja voi lukea yhdellä laitteella ilman jatkuvaa tiedostojen siirtelyä tietokoneen kautta.

Myös työskentelyssä Androidista on hyötyä. Muistiinpanoja voi synkronoida esimerkiksi Google Driven, Microsoft OneDriven tai Dropboxin kaltaisiin pilvipalveluihin. Palaverissa tehdyt käsinkirjoitetut muistiinpanot voi lisäksi muuntaa tekstiksi suoraan laitteella. Näin BOOX voi toimia varsin pätevänä paperittoman toimiston työkaluna.

Android ei kuitenkaan muuta E Ink -näyttöä tavalliseksi tabletiksi. Sovellusten animaatiot voivat nykiä, verkkosivujen selaaminen tuntuu verkkaiselta ja nopeat siirtymät eivät ole laitteen vahvuuksia. Myös asioiden siirtäminen ja muokkaaminen voi välillä tuntua pätkivältä. Pelaamiseen tai vauhdikkaaseen videosisältöön tätä laitetta ei siis kannata hankkia.

Ulkoasu ja käyttö

Hopeanvärinen Go 10.3 Gen II Lumi on pelkistetyn tyylikäs ja tuntuu laadukkaalta. Laitteen keveys on suuri etu, kun sitä kuljettaa mukana koko päivän. Mukana tulee myös magneettisesti kiinnittyvä suojakotelo, jonka saa tarvittaessa helposti irti.

Laitteen käyttöliittymä toimii pääosin hyvin, mutta E Ink -teknologian rajat tulevat väistämättä vastaan. Kun siirryt nopeasti työkalusta toiseen tai käytät sovelluksia, pieni viive muistuttaa siitä, ettei kädessä ole perinteinen tabletti. Myös liitännöissä on tehty kompromisseja: laitteesta puuttuvat sekä microSD-muistikorttipaikka että 3,5 millimetrin kuulokeliitäntä. Langattomat Bluetooth-kuulokkeet toimivat kuitenkin tarvittaessa.

Kaksi kaiutinta löytyvät, joten musiikin ja videoiden kuuntelu onnistuu. Äänenlaatu ei kuitenkaan ole laitteen suurimpia valtteja. Tässä tapauksessa se on oikeastaan aivan ymmärrettävää – BOOX on ensisijaisesti sähköinen muistikirja, ei olohuoneen viihdekeskus.

Onko 449 euroa liikaa?

Noin 449 euron hinta kuulostaa äkkiseltään melko suolaiselta, jos laitetta vertaa tavalliseen tablettiin. Samalla rahalla saa esimerkiksi perus-iPadin tai Android-tabletin, jossa on värikäs näyttö, enemmän suorituskykyä ja paremmat ominaisuudet videoihin, peleihin ja viihteeseen.

E-paperilaitteena vertailu näyttää kuitenkin hieman erilaiselta. Esimerkiksi reMarkable 2:n hinta nousee kynän ja suojakotelon kanssa helposti korkeaksi, eikä siinä ole BOOXin tapaan etuvaloa, kaiuttimia tai avointa Android-käyttöjärjestelmää sovelluksineen. BOOXin kohdalla hinnassa maksetaankin ennen kaikkea monipuolisuudesta ja siitä, että yksi laite voi korvata sähköisen muistikirjan, e-lukulaitteen ja osan paperisesta toimistosta.

Yhteenvetona

BOOX Go 10.3 Gen II Lumi on hyvä esimerkki laitteesta, jota ei kannata arvioida tavallisen tabletin mittapuulla. Se ei ole paras vaihtoehto viihteeseen, mutta lukemiseen, opiskeluun ja muistiinpanojen tekemiseen se on erittäin miellyttävä kumppani. Paperimainen näyttö, kynä ja pitkäkestoiseen lukemiseen sopiva käyttökokemus ovat laitteen suurimmat vahvuudet.

Android 15 nostaa BOOXin kuitenkin selvästi kiinnostavammaksi vaihtoehdoksi kuin pelkkä sähköinen muistikirja. Kirjasovellukset, pilvipalvelut ja dokumenttien käsittely tekevät siitä käyttökelpoisen myös arjen työssä. Vastapainona ovat E Ink -näytön hitaus, kynän oma lataustarve ja rajalliset liitännät.

Lopulta BOOX Go 10.3 Gen II Lumi ei yritä olla kaikkea kaikille ja juuri siinä piilee sen suurin vahvuus. Se on digitaalinen paperivihko, joka sattuu osaamaan muutaman tempun enemmän.

Testi: Valtteri Seppälä

7 / 10
Hyvää + Kevyt ja helppo kuljettaa + Laadukas kynä + Kirjoittaminen ja piirtäminen tuntuu sulavalta +Erittäin mukava myös lukulaitteena silmille Huonoa - Valikoiden käyttäminen ja sivun zoomaaminen on melko hidasta - Kynän USB-C lataus portti on sen sivussa, joka vaikeuttaa kynän käyttämistä sitä ladatessa

Mike Myersin vihjailujen mukaan Austin Powers 4:n tarina keskittyy tällä kertaa itse Dr.Eviliin Kommentit pois päältä artikkelissa Mike Myersin vihjailujen mukaan Austin Powers 4:n tarina keskittyy tällä kertaa itse Dr.Eviliin

-elokuvasarjan neljäs osa on edelleen Mike Myersin suunnitelmissa, ja sen tarina saattaa painottua tällä kertaa aivan toiseen päähenkilöön. Näyttelijä ja käsikirjoittaja kertoi Hollywood Insiders with Hawk Koch -podcastissa kirjoittavansa -elokuvaa entistä enemmän Tohtori Pahan (Dr. Evil) näkökulmasta.

Myersin mukaan fanit pitävät Tohtori Pahasta lähes yhtä paljon kuin Austin Powersista itsestään. Hän on esittänyt molempia hahmoja sarjan kolmessa aiemmassa elokuvassa.

Dr.Evil saa aiempaa suuremman roolin

Myers muisteli podcastissa, kuinka ensimmäisen Austin Powers -elokuvan koenäytöksen jälkeen studio ehdotti Tohtori Pahan osuuden vähentämistä. Studion mielestä hahmo oli liian ilkeä Austinia kohtaan, mutta Myers piti hahmon herättämiä nauruja tärkeämpinä.

Nyt Myers suunnittelee neljättä elokuvaa enemmän konnan näkökulmasta. Hän korosti kuitenkin puhuvansa käsikirjoituksen tämänhetkisestä suunnasta, joten tarina voi vielä muuttua.

Jatko-osan aikataulu on edelleen avoin

Myers vastasi jo kesäkuussa 2026 myöntävästi kysymykseen siitä, nähdäänkö Austin Powers 4. Tuolloin hän ei kertonut tarkempia yksityiskohtia hankkeen etenemisestä.

Ensimmäinen Austin Powers -elokuva ilmestyi vuonna 1997, toinen vuonna 1999 ja kolmas, Austin Powers in Goldmember, vuonna 2002. Neljännen osan julkaisupäivää, kuvauksia tai muuta tuotantoaikataulua ei ole vahvistettu.

Lähteet: ComicBook.com