Top-5 uutta, hauskaa komediaa Kommentit pois päältä artikkelissa Top-5 uutta, hauskaa komediaa

Komedia on vaikea laji. Tämän todistaa suomalainen stand-up ja Sami Hedbergin elokuvat. ostaa sarjoja ja elokuvia siinä missä suomalaiset vessapaperia koronan ensipäivinä. Siksi on hyvä ottaa pientä neuvoa elokuvien valinnoissa. Tässä kattaus, jonka olen röyhkeästi valinnut tuosta suoratoistopalveluiden roskalaatikosta. Makumieltymykset vaikuttavat toki komedian nautittavuuteen.

Middleditch & Schwartz

Kaverukset Thomas Middleditch ja Ben Schwartz kaappaavat mielikuvituksen kun he tekevät komedian vaikeinta luokkaa, improvisaatiota. Kolmen jakson verran yleisö saa ehdottaa esittäjille paikkaa ja aikaa johon seuraavan tunnin ajan uppoudutaan. Ensimmäinen jakso kertoo häistä. Improvisaatio on todella hauskaa katsottavaa koska tässä tehdään muutakin kuin toistellaan toisen sanomisia liittäen itse jotain hupaisaa perään. Juonet lähtevät lentoon ja huumori kukkii kaverusten omalla tyylillä.

Middleditch on tunnettu Silicone Valleystä kun Schwartz enemmän Parks and Rec:istä. Middleditch tekee täysin erilaisen suorituksen kuin hittisarjassaan. Hän on kupliva ja keksii mitä oudompia hahmoja. Ben Schwartz on täysin oma itsensä niin tässä sarjassa kuin Parks and Recreation:issa. Ben hyppii ja tanssii sekä menee helposti feminiiniseen rooliin. Sarjaa voi suositella täydellä sydämellä kaikille. Sarjasta tulee hyvä mieli ja tekee mieli soittaa kaverille.

Tom Segura: Ball Hog

Tom Segura on melko uusi tuttavuus julkkis stand-up skenessä. Hän on nykyään myös tunnettu podcasteistaan joita hän tekee niin espanjaksi kuin amerikaksi. Podcasteista voidaan puhua toisessa artikkelissa. Tom Segura tarinoi perheestään, suvustaan ja elämästään. Hän menee ihmisluonteen syvyyksiin ja repii siitä iloa irti, mistä muut ovat hiljaa. Tom Segura edustaa stand-upillaan uutta aaltoa amerikkalaisessa stand-upissa joka tekee paljon yhteistyötä kavereidensa kanssa. Heidän viraali taistelut Bert Kreicherin kanssa ovat mahtavia ja niihin on kulutettu niin aikaa kuin rahaa, varsin tutustumisen arvoinen parivaljakko.

Burt Kreicher: Hey big boy

Tom Seguran rasistinen alkoholisti kaveri joka ei peittele omaa kaljamahaa tai tyhmyyttään. Täysin idiootti ei herrasmies ole koska häntä on erittäin mukava seurata niin somessa kuin netflixissä. Burt on tunnettu nimellä The Machine ja venäjän mafian yhteyksistä. Hän alkoi varsin varttuneena tekemään stand-uppia ja nykyään on supersuosittu koomikko. Burt kertoo myös paljon elämästään ja perheestään omassa showssa. Tomin ja Burtin stand-upit soveltuvatkin ehkä paremmin isä sektorille kuin kikattaville esiteineille.

Dolemite is my name

Täydellinen retrospektiivi 1970 luvun blaxploitation elokuviin. Eddie Murphy on tehnyt comebackin vakavastiotettavaan komediaan. Kaukana ovat Pähkähullu professori ja Dr. Doolittle kun Murphy paina täysillä mustaa huumoria. 1970 oli Yhdysvalloissa ja miksei myös Suomessakin viimeinen kulttuurin hyvä vuosikymmen, ellei jopa paras vuosikymmen. Huumeet ja konservatiivisten arvojen musertuminen näkyi jokaisella yhteiskunnan tasolla.

Dolemite on tosi tarina kulahtaneesta stand-up koomikosta ja siitä miten hän tienasi miljoonia kohdentaen komiikkaansa mustaan alakulttuuriin ja kulttuurin murrokseen. Dolemite on miltei dokumentti siitä miten Yhdysvalloissa syntyi uusi elokuvien alalaji, joka vieläkin jatkaa voittokulkuaan. Se pysyy poissa Hollywoodin parrasvaloista, mutta silti sitä seuraavat kymmenet miljoonat ihmiset. Murphy näyttelee Ruby Ray Moorea, joka keksi itsensä uudelleen ja alkoi kertomaan pulsutarinoita oikeasta elämästä. Ihmiset rakastuivat kuin hullut puuroon ja pian hänestä tuli mustien kultti-ikoni. Erittäin hauska ja uskomaton tositarina.

Death of Stalin

© Concorde

Viimeinen ehdotus illan komediaksi on Death of Stalin. Tämä ei sovellu niille, jotka vielä haikailevat äärivasemmistolaista diktatuuria joka on tappanut kymmeniä miljoonia ihmisiä. Isä Aurinkoinen päästää irti maallisesta kehostaan ja lähtee alakerran isoon kolhoosiin. Välittömästi muut kommarit sekoavat kun miettivät miten joku toinen kusee heidän muroihin sekä miten he voisivat kusta toisten muroihin. Erittäin tarkka historiallinen kuvaus kommunismin toiminnasta, jonka jokaisen tulisi katsoa.

Näyttelijäkaarti on täynnä tähtiä ja mahtavia suorituksia. Michael Palin ja Steve Buscemi esittävät suuria neuvostojohtajia fantastisesti. Satiirin ohjaa varsin täydellisesti Armando Ianucci joka on myös ollut käsikirjoittamassa elokuvaa. Armando on tunnettu pistävästä satiirista The Thick of It ja hulvattomista sarjoista kuten Alan Partridge. Mies on elävä jumala. Suosittelen erittäin lämpimästi hänen koko tuotantoaan.

Kommentoi

Mielipiteitä jakava Space Force pääsee ehdottomasti voiton puolelle Kommentit pois päältä artikkelissa Mielipiteitä jakava Space Force pääsee ehdottomasti voiton puolelle

Space Force (Netflix)

7 / 10
Hyvää Steve Carell, John Malkovic ja Ben Schwartz ovat loistavia. Hahmojen ongelmat ja murheet ovat hämmästyttävän samaistuttavia ja sarja on kevyttä komediaa jota enempää ei ole syytä edes odottaa. Huonoa Juoneltaan kevyt eikä lunasta välttämättä niitä valtavia odotuksia mitä sarjan kaartille on asetettu. Yleisesti Space Force on kepeä mutta miellyttävä matka pöljään todellisuuteen, joka ei ikävä kyllä ole fiktiona ihan niin pöljä kuin tosielämä.

Space Force on paperilla erittäin lupaava. Steve Carellin esittämä kenraali Naird päätyy twiittaavan presidentin mielijohteesta johtamaan uutta armeijan osastoa, joka keskittyy avaruuteen. Apuna hänellä on veteraaninäyttelijä John Malkovichin esittämä johtava tutkija Adrian Mallory. Komediaduona Steve Carell ja John Malkovic ovat juurikin niin hyviä kuin saattaa kuvitella. Sarjaa on moitittu ohuesta juonesta ja melko mitäänsanomattomista käänteistä muutamaa merkittävämpää lukuunottamatta ja moitteet ovat paikallaan. Juoni tuntuu etenevän pitkin kautta hyvin hitaasti, kunnes viimeisen kolmen jakson aikana huomaa kaiken loksahtavan vähän hätäisestikin paikoilleen.

Sarjan luoja Greg Danielsin tunnetuimmassa projektissa, The Officessa juoni eteni verkkaisesti, mutta sarjan viehätys oli sen erikoisissa hahmoissa. Space Forcessa on hahmojen kanssa himmattu vähän ja Carellin Nairdissa on melko vähän yhteistä Carellin Michael Scottin kanssa kohellusta lukuunottamatta. Sävyjen laskeminen ei ole huono asia, mutta pieni ongelma siinä on. Vaikka hahmot ja heidän ongelmansa ovat vahvasti samaistuttavia ja jollain tasolla myös viehättäviä, on sarjan tapahtumia välillä hankala erottaa todellisuudesta. Samaan aikaan kun Amerikka palaa ja presidentin twiitteihin puututaan jo itse alustan toimesta, tuntuvat sarjan parodiat omituisella tavalla lievemmiltä.

Ymmärrän kritiikin varsin hyvin, koska kevyt hupailu tämmöisenä aikana voi tuntua siltä että nauretaan ihan liian aikaisin. Toisaalta, odotuksia ei tarvitse laittaa kattoon ja voi keskittyä seuraamaan alansa huippujen, kuten Carellin, Malkovicin ja yllättävän etevän Ben Schwartzin työtä ja olla hetken miettimättä sitä, että saatamme hyvinkin elää, ellemme kamalimmalla, niin ainakin mänteimmällä aikajanalla.

Kommentoi

Viisi hyvää Netflixin lasten piirrettyä 4-vuotiaan mielestä Kommentit pois päältä artikkelissa Viisi hyvää Netflixin lasten piirrettyä 4-vuotiaan mielestä

lapsi siluetti netflix lasten menu

Arvioinnissa apuna on ollut hyvin vaativalla maulla varustettu 4-vuotias pikkukaveri jolle ei kelpaa mikä tahansa roska vaan ainoastaan mielenkiinnon tarpeeksi hyvin pitävä viihde. Rehellisesti sanottuna en ole itse näitä koskaan katsonut, koska olen aikuinen ja en katso lasten piirrettyjä mutta voin antaa vähän näkökulmaa siihen minkälainen vaikutus näillä on ja onko näissä esimerkiksi lauluja jotka käyvät hermojen päälle.

Nekku-apinan verraton työkaluvyö

Yksi Netflixin uusimmista piirretyistä, joka tuntui koukuttavan samantien. Jaksot ovat noin vartin mittaisia, ja genrenä on erilaisia ongelmia ratkaiseva puhuva eläin, joita on nähty Mikki Hiiren ja Felix-kissan ajoista saakka. Ensimmäisen kauden bingetykseen menee saman verran aikaa kuin normaalin supersankarileffan katsomiseen, joten sarjan pyörityksen ei pitäisi etätöitä tekevälle aiheuttaa aivan massiivisia syyllisyyden tunteita. Äänet ovat lievästi ärsyttäviä, joista esiin on tarpeen nostaa raivostuttava sinisen hirven, Dame Ednan ja Elton Johnin yhdistelmältä näyttävän hahmon ”Benni on mun koira” -renkutus.

Lohikäärmeet: Pelastuspartio

Vaikka Lohikäärmeet: Pelastuspartio tarjoaakin melko kummallisen valta-aseman ihmisten ja ilmeisen älykkäiden eläinten välillä ja nostaa esille kysymyksen voiko sarja olla allegoria jonkinlaiselle palveluluokan, joka ei ansaitse korvausta vaan tyytyy ratsun rooliin, oikeutukselle, ei 4-vuotiasta lasta tämä kysymys kiinnosta eikä haittaa. Lohikäärmeet ovat siistejä. Viikingit ovat siistejä. Joskus lohikäärmeet ovat pulassa ja joskus joku toinen on pulassa ja tämä pula-tilanne on lopetettava yleensä ilmeisen reilulla tavalla. Yksinkertaisia, myös pienimmille turvallisia opettavaisia tarinoita niin kauan kun ei ala asiaa liian kauaa miettimään. Ei sisällä ärsyttäviä lauluja.

Superlentokoneet

Samaa ongelmia ratkovaa ihmisenkaltaisuutta löytyy myös Superlentokoneista. Eri puolilla maailmaa (mukaanlukien Suomessa) on lapsilla pieniä tai vähän suurempia arkisia ongelmia, joita puhuvat, ajattelevat ja akuankkamaisen nasevasti puhuvat lentokoneet ratkaisevat. Jaksoja kaudessa on aivan valtavasti, joten katsottavaa riittää. Jaksot ovat myös 12 minuutin mittaisia, eli eivät liian lyhyitä tai liian pitkiä. Sarja on löytynyt aikanaan myös ”ruotsinkielisen pikku kakkosen” BUU-Klubbenin listoilta, jonka pitäisi olla jonkinlainen laadun mittari.

Rabbids Invasion

Ettei peliteema kokonaan unohtuisi, kyseinen piirretty tulee ranskan Ubisoftilta. Rabbidit ovat olleet Rayman Raving Rabbids -pelien päähahmoja, jotka muistuttavat sekä ulkonäöltään että eleiltään hieman minioneita, vaikka ovatkin hieman vanhempi keksintö. Rabbids Invasion on Youtubepiirretyille tyypillistä kohellusta ja kohkaamista ja arveluttavampaa päätyä esitellyistä piirretyistä. Jaksoissa ei ole kauheasti opetuksia ja huumori painottuu slapstickiin. Tunnari saattaa ärsyttää pitkän päälle ja kohellus ei ole ihan kaikkien makuun.

Late Lisko

Late Lisko jatkaa myös kohelluslinjalla. Hahmot ovat yliammuttuja, hieman liian ilmeikkäitä ja ehdottomasti ärsyttäviä. Jopa siinä määrin, että isommat lapset eivät välttämättä siedä kyseistä sarjaa. Typerien hahmojen joukkoon kuuluu muun muassa lava-autoa ajava ukko joka nukkuu jatkuvasti –  myös ratissa. Täyttä roskaahan tämä on, mutta pikaruoka on aina ollut suosittua.

Kommentoi