Artikkelit, Pelit

Tunnetko olosi vanhaksi? Nämä pelilegendat täyttävät tänä vuonna 30 vuotta Kommentit pois päältä artikkelissa Tunnetko olosi vanhaksi? Nämä pelilegendat täyttävät tänä vuonna 30 vuotta


Vuosi 1994 oli kultaista aikaa musiikin, elokuvien, mutta ennen kaikkea myös videopelien maailmassa, kun monet nyt ikonisiksi muodostuneet pelit näkivät päivänvalon. Tässä artikkelissa sukellamme nostalgiaan ja juhlistamme tiettyjä pelilegendoja, jotka täyttävät kunnioitettavat 30 vuotta vuonna 2024. Ota aikamatka menneisyyteen kanssamme, kun muistelemme näiden pelien vaikutusta ja niiden jättämää perintöä pelaajien sydämissä.

Ehkä jokunen listaamistamme peleistä lieneekin sinulle varsin tuttuja?

Doom II

Doom II: Hell on Earth on id Softwaren kehittämä ja julkaisema ensimmäisen persoonan ammuntapeli, joka julkaistiin MS-DOS:lle vuonna 1994. Se on Doom-pelisarjan toinen osa ja jatkaa edeltäjänsä tarinaa, jossa pelaajahahmo, Doomguy, taistelee helvetin joukkoja vastaan Maan pelastamiseksi.

Donkey Kong Country

Donkey Kong Country on Raren kehittämä ja Nintendon julkaisema tasohyppelypeli, joka julkaistiin Super Nintendo Entertainment Systemille vuonna 1994. Se on ensimmäinen Donkey Kong -peli, jonka kehityksessä Shigeru Miyamoto ei ollut mukana. Peli sai kaksi jatko-osaa SNES- ja Game Boy -konsoleille. Myöhemmin kaikki osat julkaistiin myös Game Boy Advancelle.

Sonic the Hedgehog 3

Sonic the Hedgehog 3 on Segan kehittämä ja julkaisema tasohyppelypeli, joka julkaistiin Sega Mega Drivelle vuonna 1994. Se on Sonic the Hedgehog -pelisarjan kolmas osa ja jatkaa edeltäjänsä, Sonic the Hedgehog 2:n, tarinaa.

Tekken

Tekken on Namco Bandai Gamesin kehittämä ja julkaisema taistelupelisarja. Tekken on alun perin tehty pelihalleihin, mutta siitä on tehty eri versioita useille eri pelikonsoleille. Pelin ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1994. Tekken on yksi maailman suosituimmista taistelupelisarjoista, ja se on voittanut useita palkintoja.

Final Fantasy VI

Final Fantasy VI on Squaren kehittämä ja julkaisema roolipeli, joka julkaistiin alun perin Super Nintendo Entertainment Systemille vuonna 1994. Se on kuudes osa Final Fantasy -pelisarjassa ja ensimmäinen muun kuin sarjan luoneen Hironobu Sakaguchin ohjaama osa.

Super Star Wars Return of the Jedi

Super Star Wars: Return of the Jedi on LucasArtsin kehittämä ja JVC:n julkaisema toimintaseikkailupeli, joka julkaistiin Super Nintendo Entertainment Systemille vuonna 1994. Se on kolmas osa Super Star Wars -pelisarjassa ja perustuu Tähtien sodan elokuvaan Jedin paluu. Pelin tarina seuraa elokuvan juonta. Pelaaja ohjaa Luke Skywalkeria, Han Soloa, Chewbaccaa, Leia Organaa, C-3PO:ta ja R2-D2:ta läpi pelin 15 kentän. Kentät ovat täynnä vihollisia, esteitä ja salaisuuksia. Pelaaja voi kerätä erilaisia aseita ja esineitä, jotka auttavat häntä matkallaan.

Alien VS Predator Arcade

Alien vs. Predator on Capcomin kehittämä ja julkaisema beat ’em up -videopeli, joka julkaistiin arcade-halleille vuonna 1994. Se perustuu Alien- ja Predator-elokuvasarjoihin.Peli sai julkaisunsa jälkeen yleisesti hyvän vastaanoton. Se oli yksi vuoden myydyimmistä arcade-peleistä, ja sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista beat ’em up -peleistä.

X-Men: Children of the Atom

X-Men: Children of the Atom on Capcomin kehittämä ja julkaisema taistelupeli, joka julkaistiin kolikkopelinä vuonna 1994. Se perustuu Marvel Comicsin X-Men -sarjakuvaan. Peli on ensimmäinen X-Men -aiheinen videopeli, joka käyttää 3D-grafiikkaa. Pelissä on mukana 10 erilaista hahmoa, joista jokaisella on omat ainutlaatuiset liikkeensä ja kykynsä.

Earthworm Jim

Earthworm Jim on Shiny Entertainmentin kehittämä ja Interplay Entertainmentin julkaisema tasohyppelypeli, joka julkaistiin Sega Mega Drivelle vuonna 1994. Se on ensimmäinen osa Earthworm Jim -pelisarjassa. Pelin päähenkilö on Jim, joka on tavallinen mato, joka saa haltuunsa superpuvun. Superpuku antaa Jimille supervoimat, kuten kyvyn lentää, ampua lasersäteitä ja hypätä korkealle.

Ace Driver

Ace Driver on Namcon kehittämä ja julkaisema ajopeli, joka julkaistiin arcade-halleille vuonna 1994. Peli on ensimmäinen 3D-grafiikkaa käyttävä Formula 1 -aiheinen arcade-peli. Pelissä pelaaja ohjaa Formula 1 -kilpa-autoa tavoitteenaan suorittaa kolme kierrosta kilparadalla ja välttää törmäys vastustajien ja muiden esteiden kanssa.

Kloonisotien XCOM lunastaa odotukset – arvostelussa Star Wars Zero Company Kommentit pois päältä artikkelissa Kloonisotien XCOM lunastaa odotukset – arvostelussa Star Wars Zero Company

Zero Company on Bit Reactorin kehittämä ja Electronic Artsin julkaisema tarinavetoinen vuoropohjainen taktinen roolipeli, joka sijoittuu Star Wars -universumiin kloonisotien loppuvaiheeseen. Firaxis-veteraanien luotsaama teos hylkää suoraviivaisen räiskinnän ja nojaa vahvasti XCOM-sarjan perinteeseen, jossa jokainen siirto, suoja-asema ja tulilinja vaatii tarkkaa ennakkosuunnittelua. Peli on saatavilla PC:lle, PlayStation 5:lle sekä Xbox Series X/S:lle.

Pelaaja asettuu tasavallan riveistä pudonneen Tesh Hawksin saappaisiin. Hahmon etunimen voi päättää vapaasti, ja ulkonäköä sekä varusteita pääsee kustomoimaan runsaasti. Hawksille voi valita yhden kuudesta rodusta (ihminen, twi’lek, togruta, zabrak, mirialan tai devaronian) sekä rakentaa hahmoa kahdeksan eri perusluokan ja niiden kykyjen avulla. Lisäksi käytössä on neljä aseluokkaa, joiden osia ja ominaisuuksia avataan tehtäviä suorittamalla.

Ensituntumat

Ensituntuma pelistä on erittäin positiivinen. Zero Company onnistuu imaisemaan mukaansa nopeasti, ja ensimmäisten pelikertojen jälkeen kiinnostus nähdä seuraavat tapahtumat kasvaa. Peli ei myöskään tunnu liian vaikealta opetella, joten vuoropohjaiseen taktiseen pelaamiseen pääsee kiinni ilman pitkää opettelujaksoa.

Täysin ongelmitta matka ei kuitenkaan suju, sillä mukaan mahtuu pieniä bugeja, jotka välillä rikkovat tunnelmaa. Esimerkiksi vihollinen saattaa satunnaisesti päätyä seinän sisään siten, ettei siihen pysty kunnolla kohdentamaan hyökkäystä. Onneksi tällaisia tapauksia ei tullut vastaan jatkuvasti, joten ne jäivät lähinnä pieniksi harmituksen aiheiksi. Yhdessä tehtävässä vihollistekoäly tosin kulutti lähes kaikki vuoronsa ampuen tuhoutumatonta seinää eikä pyrkinyt hakemaan parempaa kulmaa liikkumalla.

Taktista pohdintaa ja miehistönhallintaa

Zero Companyn kiinnostavimpia puolia on oman miehistön rakentaminen ja kehittäminen. Tiimiläiset eivät ole pelkkiä kasvottomia sotilaita, vaan jäsenten välisiä suhteita voi kehittää, mikä tuo konkreettisia synergiaetuja hahmojen kehitykseen. Kehityksen yhteydessä voi valita parannuksia esimerkiksi maksimiterveyteen, osumatarkkuuteen tai kehityspisteisiin. Usein pelaaja pääsee valitsemaan kolmesta eri vaihtoehdosta, joten omilla päätöksillä on aitoa merkitystä ryhmän dynamiikalle.

Tehtäviin valitaan neljän hengen partio, mutta kaikki toimeksiannot eivät vaadi pelaajan henkilökohtaista osallistumista rintamalla. Tukikohdasta voi lähettää kahdesta neljään jäsentä suorittamaan tiedustelu- ja operaatiotehtäviä taustalla. Tämä tekee rosterin hallinnasta luontevan osan kokonaisuutta, sillä kaikkia suosikkeja ei voi ottaa jokaiseen taisteluun.

Taistelut käydään vuoropohjaisesti isometrisestä kuvakulmasta. Pelaaja valitsee hahmon, määrittää toiminnot ja antaa käskyt. Kontrollit ovat selkeät ja toimivat vaivattomasti. Mekaniikat on helppo sisäistää, mutta niiden taakse kätkeytyy runsaasti taktista pohdintaa. Taisteluiden välissä aluksen tukikohdassa ja tehtäväalueilla liikutaan kolmannen persoonan kuvakulmasta. Tällöin pelaaja voi käydä keskusteluja tiimiläisten kanssa tai etsiä ympäristöön kätkettyjä tietoja.

Varsinkin Hard-vaikeustasolla taistelut voivat tarjota haastetta. Vaikeustaso ei kuitenkaan tunnu epäreilulta, vaan enemmänkin pakottaa miettimään omaa toimintaa. Kaikkia hahmoja ei voi huoletta lähettää jatkuvasti taisteluun, sillä pelissä on permadeath eli jos hahmo kuolee se on pois pelistä lopullisesti. Hahmot voidaan nostaa kolme kertaa taistelussa ylös ennen kuin he kuolevat. Hahmo saa myös miinuksia osumatarkkuuteensa jo yhdestä haavoittumisesta. Tehtäviin onkin hyvä miettiä tarkemmin, ketkä miehistön jäsenet ovat parhaassa kunnossa ja ketkä joutuvat seuraamaan tapahtumia sivusta.

Myös tukikohtaa pääsee kehittämään. Sairastupaa voi esimerkiksi laajentaa, jolloin useampia haavoittuneita voidaan hoitaa samanaikaisesti. Myös miehistön maksimikokoa voi kasvattaa ja uusia jäseniä voi palkata tarpeiden mukaan, mutta myös tarinassa edetessä saat siihen lisää jäseniä jotka ovat tarinan kannalta tärkeitä hahmoja. Lisäksi aseita voi parannella esimerkiksi lisäämällä niiden tarkkuutta tai vahinkoa. Näiden järjestelmien ansiosta tekemistä riittää myös varsinaisten taisteluiden ulkopuolella.

Panokset kovenevat rintamalla

Erityisesti Hard-vaikeustasolla taistelut tarjoavat jämäkkää haastetta. Vaikeustaso ei kuitenkaan tunnu epäreilulta, vaan se pakottaa arvioimaan jokaista siirtoa. Kaikkia taistelijoita ei voi komentaa rintamalle huolettomasti, sillä kampanjassa on käytössä permadeath-sääntö: jos hahmo kaatuu liian monta kertaa, hänet menetetään lopullisesti. Hahmot voidaan elvyttää taistelun aikana ylös kolme kertaa ennen pysyvää menetystä, mutta jo yksittäinen haavoittuminen rokottaa hahmon osumatarkkuutta. Tehtäviin onkin valittava vain parhaassa iskussa olevat operaattorit muiden toipuessa sivussa.

Tukikohtana toimivaa alusta pääsee kehittämään säännöllisesti. Sairastupaa voi laajentaa hoitamaan useampaa haavoittunutta samanaikaisesti, minkä lisäksi miehistön maksimikokoa voi kasvattaa ja uusia alokkaita palkata tarpeen mukaan. Tarinan edetessä joukkoon liittyy myös juonen kannalta keskeisiä erikoishahmoja. Aseita voi varustaa lisäosilla niiden tulivoiman ja tarkkuuden parantamiseksi, joten mielekästä tekemistä riittää rintaman ulkopuolellakin.

Audiovisuaalinen loisto

Visuaalisesti Zero Company näyttää komealta ja ennen kaikkea juuri siltä, miltä Star Wars -teoksen kuuluukin näyttää. Välianimaatiot ovat onnistuneita ja elokuvamaisia, eikä niiden ohjauksesta löydy moitittavaa.

Myös äänimaailma osuu maaliinsa. Musiikkiraidassa soi vahva galaktinen tunnelma, ja hahmojen ääninäyttely sekä räjähdysten ja blaster-ammusten ääniefektit sitovat kokonaisuuden saumattomasti yhteen.

on tervetullut ja laadukas lisäys taktisten strategiapelien rintamalle. Se onnistuu yhdistämään kloonisotien synkän aikakauden ja XCOM-henkisen jännityksen helposti lähestyttäväksi mutta riittävän syvälliseksi kokonaisuudeksi. Pienet tekoäly- ja animaatiobugit roikkuvat mukana, mutta noin 30–40 tunnin mittainen kampanja tarjoaa Star Wars -faneille ja taktiikkanälkäisille pelaajille rahoilleen täyden vastineen.

Arvostelu: Aaron Veijalainen

Star Wars Zero Company

8 / 10
Hyvää + Erinomaisesti tavoitettu kloonisotien aikakauden tunnelma + Toimiva hahmonkehitys ja miehistösuhteiden taktinen hyödyntäminen + Oikeaoppisesti mitoitettu haastetaso ja pysyvän kuoleman tuoma rintamariski Huonoa – Pienet tekniset häiriöt ja satunnaiset tekoälyn herpaantumiset – Taisteluiden väliset kolmannen persoonan siirtymäjaksot jäävät ontoksi Yhteenveto Star Wars Zero Company on tervetullut ja laadukas lisäys taktisten strategiapelien rintamalle. Se onnistuu yhdistämään kloonisotien synkän aikakauden ja XCOM-henkisen jännityksen helposti lähestyttäväksi mutta riittävän syvälliseksi kokonaisuudeksi. Pienet tekoäly- ja animaatiobugit roikkuvat mukana, mutta noin 30–40 tunnin mittainen kampanja tarjoaa Star Wars -faneille ja taktiikkanälkäisille pelaajille rahoilleen täyden vastineen.

Blizzard vahvistaa Diablo 5:n PC-version – mutta StarCraftin kohdalla kaikki onkin yhtäkkiä epäselvää Kommentit pois päältä artikkelissa Blizzard vahvistaa Diablo 5:n PC-version – mutta StarCraftin kohdalla kaikki onkin yhtäkkiä epäselvää

onnistui tekemään tulevien peliensä alustatiedoista yllättävän sekavan sopan. 5:n PC-versio tuli käytännössä vahingossa vahvistetuksi BlizzCon 2026 -tapahtumassa, kun taas StarCraftin Xbox-versio paljastui Xbox UK:n X-tililtä.

BlizzConissa Diablo 5:n alustasta kysyttäessä pelin ohjaaja Joe Shely totesi, ettei asiasta ollut vielä mitään kerrottavaa. Samalla hän kuitenkin sanoi Blizzardin haluavan pelin mahdollisimman monen pelaajan ulottuville. Tämän jälkeen Blizzardin PR-tiimistä kuului sivusta huomautus: ”PC version.”

Kun Shely huomautti leikillään, ettei sitä pitänyt vielä kertoa, PR-edustaja totesi: ”If we’re not on the PC, we’ve got problems.” Näin Diablo 5:n PC-versio tuli käytännössä vahvistettua, vaikka Blizzard ei sitä varsinaisesti lavalla julkistanut.

Tilanne muuttui vielä kummallisemmaksi StarCraftin kohdalla. Blizzardin tuleva StarCraft on vahvistettu Xboxille, mutta tieto tuli nimenomaan Xbox UK:n X-tililtä. Blizzard ei puolestaan kertonut BlizzConissa pelin PC-versiosta mitään.

Kotakun toimittaja kysyi Blizzardilta asiasta suoraan tapahtuman jälkeen. Yhtiön virallinen vastaus oli, ettei alustoja julkisteta vielä. Blizzard kuitenkin vahvisti samalla, että Diablo V on suunniteltu keväälle 2029 ja StarCraft vuodelle 2030, ja alustatiedot kerrotaan myöhemmin.

Käytännössä Diablo 5:n PC-versiosta ei siis tarvitse enää juuri spekuloida, mutta muiden alustojen kohtalo on edelleen auki. Myös StarCraftin PC-versio on vahvistamatta, vaikka sarjan historia PC:llä tekee tilanteesta vähintäänkin erikoisen.