Artikkelit, Pelit

Tunnetko olosi vanhaksi? Nämä pelilegendat täyttävät tänä vuonna 30 vuotta Kommentit pois päältä artikkelissa Tunnetko olosi vanhaksi? Nämä pelilegendat täyttävät tänä vuonna 30 vuotta

Vanhuus ei tule yksin, eikä myöskään kello kaulassa. Näinhän se vanha kliseinen sanontakin kertoo.

Vuonna 1993 tekniikka kehittyi paljon. Intel esitteli Pentium prosessorin, Microsoft julkaisi Windows NT 3.1:n ja World Wide Web syntyi. Super Nintendo Entertainment System oli tuolloin uusinta uutta, ja ihmiset nauttivat videopeleistä, kuten Super Mario World ja Final Fantasy 3. Vuonna 1993 julkaistiin myöskin huomattava määrä sellaisia videopelejä, joista väki puhuu kylillä ja toreilla vielä tänäkin päivänä. Ja myönnettäköön, että osa näistä alla olevista listatitteleistä on allekirjoittaneella kovassa ajossa vielä 30 vuotta myöhemminkin. Voit katsoa mitkä legendaariset pelit viettävät kolmekymppisiään tänä vuonna tästä:

Star Fox

Super Nintendo Entertainment System sai suurta kiitosta julkaisunsa jälkeen, eikä tämä ylistys hidastunut pitkään aikaan. Pieni peli, jossa monikulmainen grafiikka nimeltä , julkaistiin maaliskuussa 1993, ja se oli toinen 3D Nintendo peli X:n jälkeen Gameboylle. Star Fox oli scifi-shooter, joka seurasi Fox McCloudia ja hänen antropomorfista hävittäjälentäjätiimiään, kun he taistelivat Androssin hyökkääviä joukkoja vastaan. Fox McCloudin suosio ansaitsisi hänelle useita jatko-osia Star Fox sarjalle sekä roolin Smash Bros kokoonpanossa.

Myst

oli erilainen peli, josta tuli yllätyshitti Macintosh tietokoneissa. Lopulta se siirtyi muille kuin Macintosh alustoille, ja sitä sittemmin pidetty yhtenä parhaista koskaan tehdyistä videopeleistä. Myst oli myydyin PC-peli vuoteen 2002 asti, jolloin The Sims pudotti sen valtaistuimetaan.

Peli seuraa nimeämätöntä hahmoa, joka lukee kirjan, joka kuljettaa heidät Mystin saarimaailmaan. Pelaaja jatkaa palapelin ratkaisemista saarella paljastaen lisää saaren taustatarinaa. Useita jatko-osia ja uusintaversioita luotiin, mutta yksikään ei ollut yhtä onnistunut kuin alkuperäinen.

Mega Man X

Super Nintendon edeltäjällä alkanut sarja palasi uudelleen kuvitellulla ilmeellä ja kypsemmällä tarinalla. Se tapahtuu alkuperäisen Mega Man maailman tulevaisuudessa, jossa arkeologi löytää tohtori Lightin laboratorion yhdessä säilyneen androidin kanssa, joka myöhemmin nimettiin X:ksi Se noudattaa samaa kaavaa kuin aiemmat Mega Man erät, joissa taistelet yhtä pientä roistoa vastaan kerrallaan (yhteensä kahdeksan), ennen kuin otat ison baddyn vastaan. Toisin kuin sarjan aiemmissa peleissä, joissa tohtori Wily oli kaiken takana, X:n on kohdattava Sigma niminen Reploid kollega

Sim City 2000

SimCity todella tasoitti tietä elämän simulaatiopeleille. Ennen kuin The Simsistä tuli yleinen nimi, oli SimCity. Simcity 2000 räjähti näyttämölle Macintosh tietokoneilla ja päätyi lopulta muille alustoille, kuten SNES:lle, Sega Saturnukselle ja Playstationille. Tämä sarjan toinen iteraatio perustui SimCity Classicin menestykseen lisäämällä jännittäviä uusia rakenteita, monipuolisia maisemia vaihtelevilla korkeuksilla ja jopa maanalaisia kerroksia kaikenlaisen infrastruktruurin luomiseksi. Yksinkertaisesti sanottuna SimCity 2000 vei kaupungin rakennussimulaatio pelin uusiin korkeuksiin.

The Legend Of Zelda: Link’s Awakening

Et voi puhua suosituista videpeleistä mainitsematta Legend Of Zelda -sarjaa, etkä voi mainita suosittuja Legend Of Zelda pelejä tuomatta esiin niistä ensimmäistä, joka on luotu käsikonsoleille. Link’s Awakening luotiin Nintendon Gameboylle, mutta se ei ole ollut ainoa asia, joka erosi tästä erästä.Toisin kuin aiemmant Legend Of Zelda pelit, Link’s Aawakening ei sisältänyt Zeldaa, Hyrulea tai Triforcea, jotka ovat kolme tukipilaria muussa sarjassa. Näistä muutoksista huolimatta siitä tuli myydyin Gameboy peli elokuussa 1993.

Secret Of Mana

Jos olet Final Fantasy pelisarjan fani, on sinun juttusi. Sen lisäksi, että sen on kehittänyt Squaresoft (nyt Square Enix), se pelaa samalla tavallla kuin useimmat Final Fantasy pelit. Se ei kuitenkaan käytä vuoropohjaisia taisteluja, joihin Final Fantasy fanit ovat tottuneet. Secret Of Mana seuraa päähenkilökolmikkoa, joka yrittää estää imperiumia valloittamasta maailmaa. Vaikka peli myi poikkeuksellisen hyvin Japanissa, se sai vain vähän tai ei ollenkaan markkinointia Pohjois-Amerikassa. Tästä huolimatta siitä tuli toiseksi myydyin SNES-peli, ja Mortal Kombat voitti sen kärkipaikasta.

Disney’s Aladdin

Tiesit, että se tulee olemaan täällä. Toki kukaan ei voittanut pelättyä taikamattotasoa Ihmeiden luolassa, mutta siksi rakastit Aladdin peliä. Se oli haastavaa, ja riippumatta siitä, kuinka monta kertaa laava tarttui sinuun, jatkoit pelin pelaamista, vaikka se tarkoitti aloittamista alusta uudelleen. Omenoiden heittämistä Agrabahin palatsin vartijoihin oli jotain nautinnollista, mikä vaikeutti ohjaimen laskemista alas. Jos onnistuit pakenemaan Ihmeiden luolasta, kuulut tulostaululle jonnekin.

NBA Jam

Jotkut parhaista videopeleistä olivat niitä, joista voit nauttia mukavasti omassa kodissasi sekä pizzeria pelihallissa, oli pelipeli, jossa kilpailtiin ystäviä vastaan vuonna 1993. Ei ollut mitään muuta kuin, hieroa sitä ystäväsi kasvoihin, kun olit rullalla ja syttyä tuleen juuri ennen kuin hyppäsit kentän vastakkaisesta päästä slam dunkille.

Se oli juhlapeli ennen Mario Partya, että kutsuit ystäväsi pelaamaan koulun jälkeen. Sinun on pelattava suosikki NBA-pelaajana suosikkijoukkueessasi.

Super Mario All-Stars

Mario putkimies on sielllä Mikki Hiiren kanssa suosion suhteen. Hänellä oli useita erinomaisia videopelejä ennen Super Nintendon julkaisua, ja mikä olisi parempi tapa lisätä myyntiä kuin laittaa nämä pelit myös SNES:iin? All-Stars kokoaa neljä Mario peliä alkuperäiseltä Nintendolta yhdelle konsolille. Kokoelma koostui Super Mario Bros, Super Mario Bros: The Lost Levels, Super Mario Bros 2 ja Super Mario 3. Uusintaversiot sisälsivät virheenkorjauksia, päivitettyä musiikkia ja muokattua pelifysiikkaa.

Doom

Tiesitkö että peli, joka voisi toimia leivänpaahtimella, ilmestyi vuonna 1993? Aivan oikein, alkuperäinen täyttää 30 vuotta, joten on aika pölyttää tämä lapsuutesi jäänne ja toivottaa sille hyvää syntymäpäivää. Tämä on virstanpylväs. Jatka taistelua demonien ja epäkuolleiden laumoja vastaan Union Aerospace Corporationin puolesta juhlassa. Doom on yksi alkuperäisistä ensimmäisen persoonan ammuntapeleistä, ja jatko-osia sille kehitetään edelleen.

Evercade julkaisee Doom Collection -pelikokoelman – mukana uusia pelimuokkauksia Kommentit pois päältä artikkelissa Evercade julkaisee Doom Collection -pelikokoelman – mukana uusia pelimuokkauksia

Evercade-pelilaitteistaan tunnettu Blaze Entertainment on julkistanut uuden Collection -pelikasetin, joka tuo klassisen räiskintäsarjan Evercadelle uusien pelimuokkausten kera. Kokoelma julkaistaan 30. lokakuuta, ja se toimii kaikilla tähän mennessä julkaistuilla Evercade- sekä HyperMegaTech Super Pocket -laitteilla.

Kasetille on koottu yhteensä kahdeksan kampanjaa. Mukana ovat alkuperäiset Doom ja Doom II sekä kuusi tunnettua lisäsisältökokonaisuutta:

  • Doom
  • Doom II
  • TNT: Evilution
  • The Plutonia Experiment
  • Master Levels for Doom II
  • No Rest for the Living
  • SIGIL
  • SIGIL II

Lisäksi kokoelma sisältää erillisen Doom: Deathmatch Pack -kokonaisuuden, joka tuo mukaan paikalliseen moninpeliin tarkoitettuja karttoja.

Mukana myös uusia pelimuokkauksia

Doom Collectionin erikoisuus ovat Evercadelle tehdyt uudet gameplay-modifierit. Niiden avulla tuttua Doom-kokemusta voi muuttaa esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

  • Turbo Monsters – viholliset liikkuvat nopeammin
  • Double Monsters – vihollisia on kaksinkertainen määrä
  • Explosive Deaths – vihollisten kuolemat aiheuttavat räjähdyksiä
  • Revenge Barrels – räjähtävät tynnyrit kostavat pelaajalle
  • Vampire Mode – pelimekaniikka muuttuu vampyyrityyliseksi
  • No Monsters – viholliset poistetaan kokonaan

Pelaaja voi lisäksi säätää väkivallan määrää uusilla asetuksilla. Mukana on mahdollisuus lisätä veren määrää sekä käyttää esimerkiksi Shotgun Close Encounter- ja Chainsaw Massacre -muokkauksia.

Toimii myös tulevalla Evercade Nexus -käsikonsolilla

Doom Collection toimii myös lokakuussa julkaistavalla Evercade Nexus -käsikonsolilla. Kyseessä on Evercaden tähän asti monipuolisin kannettava pelilaite, jossa on ensimmäistä kertaa sarjan laitteissa kaksi analogitattia.

Nexuksessa on 5,89 tuuman IPS-näyttö, kun esimerkiksi Evercade EXP-Rä näyttö on 4,3-tuumainen. Laite tukee kaikkia tähän mennessä julkaistuja yli 80 Evercade-kasettia, jotka sisältävät yhteensä yli 700 retropeliä.

Evercade Nexus julkaistaan lisäksi uuden Banjo-Kazooie-kasetin kanssa. Se sisältää natiiviversiot Banjo-Kazooie- ja Banjo-Tooie-peleistä alkuperäisten 64 -versioiden emuloinnin sijaan. Kasetti julkaistaan myös erikseen.

Doom Collection julkaistaan Evercadelle 30. lokakuuta 2026.

Vanha kettu ei opi uusia temppuja – arvostelussa Star Fox (Nintendo Switch 2) Kommentit pois päältä artikkelissa Vanha kettu ei opi uusia temppuja – arvostelussa Star Fox (Nintendo Switch 2)

Muistan vieläkin ajan, jolloin 64 hyrisi, valitettavasti jo edesmenneen naapurin pojan televisiotason alla ja Fox McCloud huusi ”Do a Barrel Roll!” niin monta kertaa, että sitä hoettiin vielä koulun pihallakin. Tuolloin elämä oli yksinkertaisempaa. Ei ollut työpäiviä, asuntolainoja eikä kahta lasta, jotka samaan aikaan halusivat eri iltasadut. Riitti, että koulupäivän jälkeen pääsi kaverille, heitti repun nurkkaan ja käynnisti konsolin. Muutaman minuutin päästä sitä jo syöksyttiin Arwingilla halki avaruuden pelastamaan Lylat-järjestelmää.

Aika tekee kuitenkin tehtävänsä. Nykyään pelikerrat ajoittuvat yleensä siihen hetkeen, kun lapset ovat viimein nukahtaneet, tiskikone hurisee keittiössä ja olohuoneeseen laskeutuu sellainen harvinainen hiljaisuus, jota pienten lasten vanhemmat oppivat arvostamaan aivan uudella tavalla. Siksi suhtaudun vanhojen klassikoiden uusintajulkaisuihin aina pienellä varauksella. Nostalgia on petollinen asia. Se saa muistamaan pelit usein paljon parempina kuin ne oikeasti olivat.

Kun Nintendo ilmoitti tuovansa Star Foxin Nintendo Switch 2 täysin uudistettuna versiona, odotukset olivat korkealla, mutta samalla myös epäilykset heräsivät. Onko kyseessä jälleen yksi vanhan pelin kiillotettu uusintajulkaisu vai jotain, mikä oikeasti ansaitsee paikkansa uuden konsolin pelikirjastossa?

Kesäloman loppuviikkojen mittaisen testin jälkeen vastaus ei ollutkaan aivan niin yksiselitteinen kuin aluksi kuvittelin.

Vanha peli näyttää yllättävän nuorelta

Ensimmäinen asia, johon huomio luonnollisesti kiinnittyy, on ulkoasu. Alkuperäinen 64 näyttää nykyään juuri siltä kuin lähes kolmekymmentä vuotta vanhan Nintendo 64 -pelin kuuluukin näyttää. Kulmikkaita hahmoja, suttuisia tekstuureja ja sellaista sumuista grafiikkaa, jota silloin aikanaan kutsuttiin vallankumoukseksi. Silloin sitä ei tullut edes kyseenalaistettua. Nykyään sitä katsoo vähän eri silmällä.

tekee kuitenkin vaikutuksen heti ensimmäisistä minuuteista lähtien. Cornerian kaupungit näyttävät eläviltä, räjähdykset valaisevat taivasta näyttävästi ja metalliset Arwingit heijastelevat ympäristön valoja tavalla, joka saa koko pelin tuntumaan paljon suuremmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Kaikki pyörii tasaisella 60 ruudun sekuntivauhdilla, eikä sitä pidä vähätellä. Nopeissa ilmataisteluissa jokainen ruutu merkitsee, ja juuri tällaisessa pelissä sulava suorituskyky tekee valtavan eron.

Täytyy myös myöntää, että muutaman kerran huomasin keskittyväni enemmän maisemien ihailuun kuin vihollisten ampumiseen. Se ei tietenkään ollut kovin hyvä ratkaisu, sillä peli muistutti hyvin nopeasti, ettei keskellä sotaa kannata jäädä ihailemaan maisemia. Muutaman sekunnin kuluttua oma Arwing olikin jo savuamassa pitkin avaruutta.

Hiiriohjaus kuulosti turhalta

Etukäteen suurin kysymysmerkki oli uusi Joy-Con 2 hiiriohjaus. Paperilla idea kuulosti lähinnä markkinointiosaston keksinnöltä, jolla haluttiin löytää vielä yksi syy ostaa uusi konsoli.

Yllätys olikin melkoinen, kun se osoittautui oikeasti toimivaksi.

Perinteisellä tatilla lentäminen tuntuu edelleen tutulta ja turvalliselta, mutta tähtäyksen siirtäminen hiiriohjaukselle tekee ampumisesta huomattavasti tarkempaa. Ensimmäiset minuutit vaativat hieman totuttelua, mutta sen jälkeen ohjaus alkoi tuntua yllättävän luonnolliselta. Erityisesti nopeissa ilmataisteluissa tarkkuus parani selvästi.

Hauskin yllätys löytyi kuitenkin yhteistyöpelistä. Toinen pelaaja voi keskittyä tähtäämiseen samalla kun toinen lentää, ja yhtäkkiä olohuoneessa istuikin kaksi ihmistä tekemässä oikeasti yhteistyötä sen sijaan, että toinen vain odotti vuoroaan. Täytyy sanoa, että tällaisia yhteisiä pelikokemuksia näkee nykyään aivan liian harvoin. Kaiken maailman verkkopelien ja taistelupassien keskellä oli suorastaan virkistävää huomata, että joskus hauskanpito voi olla niinkin yksinkertaista kuin kaksi ihmistä samalla sohvalla ampumassa avaruusaluksia.

Nostalgia kantaa pitkälle, mutta ei loputtomiin

Kaikesta hyvästä huolimatta vastaan tulee myös pelin suurin ongelma.Star Fox on edelleen pohjimmiltaan vuoden 1997 peli. Siitä ei pääse mihinkään. Yksi läpipeluukerta kestää edelleen parhaimmillaan muutaman tunnin. Toki haarautuvat reitit, erilaiset salaisuudet ja pistejahti antavat syitä pelata uudelleen, mutta täysin uusia kenttiä tai merkittävästi laajennettua sisältöä ei ole mukana.

Ensimmäisen läpipeluun jälkeen huomasin miettiväni kahta asiaa. Ensimmäinen oli, että tämähän oli edelleen aivan yhtä hauskaa kuin muistinkin. Toinen oli se, että tästä pyydetään Suomessa lähes kuusikymmentä euroa.

Ja siinä kohtaa pieni realismi alkaa väkisinkin hiipiä mukaan. Vaikka kyseessä on teknisesti upea uusintaversio, on sisältöä lopulta melko vähän. Jos Star Fox ei ole sinulle ennestään rakas pelisarja, voi hinta tuntua varsin suolaiselta siihen nähden, kuinka nopeasti lopputekstit alkavat pyöriä.

Vanha kettu lentää edelleen yllättävän korkealla

Kaiken tämän jälkeen jäljelle jää oikeastaan vain yksi kysymys. Kannattaako Star Fox ostaa? Omasta mielestäni kyllä, mutta pienellä varauksella.

Nintendo on tehnyt juuri sen, mitä tältä peliltä pitikin odottaa. Se ei ole yrittänyt muuttaa Star Foxia avoimen maailman toimintapeliksi, moninpeliräiskinnäksi tai live service -rahastusautomaatiksi. Se on ottanut yhden rakastetuimmista Nintendo 64 -klassikoista, antanut sille näyttävän uuden ulkoasun, modernisoinut ohjauksen ja pitänyt huolen siitä, että pelaaminen tuntuu edelleen yhtä välittömältä kuin lähes kolmekymmentä vuotta sitten.

Silti pieni osa minusta jäi kaipaamaan jotain enemmän. Pari uutta planeettaa, muutama uusi tehtävä tai edes pieni tarinallinen lisäys olisi nostanut tämän helposti modernien klassikkouusintojen kärkipäähän. Nyt kyseessä on ennen kaikkea rakkaudella tehty kunnianosoitus yhdelle Nintendon parhaista peleistä. Ja joskus sekin riittää.

Varsinkin teille, joiden televisiotason alla hyrisi joskus Nintendo 64 ja joiden korvissa kuuluu edelleen pieni ääni:

”Do a Barrel Roll!”

Star Fox (Nintendo Switch 2)

8.5 / 10
Hyvää + Erinomainen audiovisuaalinen uudistus klassikkopelille + Tasainen 60 fps tekee pelaamisesta nautinnollista + Joy-Con 2:n hiiriohjaus toimii yllättävän hyvin + Hauska kahden pelaajan yhteistyötila + Säilyttää alkuperäisen Star Foxin nopean ja välittömän pelattavuuden Huonoa – Sisältöä on edelleen melko vähän – Täysi hinta tuntuu korkealta noin parin tunnin mittaisesta kampanjasta – Uusia kenttiä tai merkittäviä tarinalisäyksiä olisi kaivannut lisää Yhteenveto Star Fox Switch 2 ei keksi pyörää uudelleen, eikä sen oikeastaan tarvitsekaan. Se ottaa yhden Nintendon rakastetuimmista klassikoista, päivittää sen näyttämään modernilta ja lisää mukaan muutaman aidosti onnistuneen uuden idean. Lopputuloksena on peli, joka tuntuu samaan aikaan tutulta ja yllättävän tuoreelta.