Twin Mirror (PS4)
Dontnodin ja Bandai Namcon tuorein luomus Twin Mirror on aluksi kankea ja peli lähtee käyntiin hitaasti. Niinkuin yleensä asiaan kuuluu pelaaja tutustutetaan hahmoihin, juoneen, miljööseen… ja tähän pelin mielenkiinto oikeastaan päättyykin.
Katkerat kaivostyöläiset
Olet Sam, tutkiva journalisti, joka palaa kahden vuoden jälkeen takaisin entiseen kotikaupunkiinsa basswoodiin hänen parhaan ystävänsä hautajaisiin. Pelaaja tutustutetaan paremmin muutamaan tarinan kannalta tärkeään henkilöön, mutta suurin osa sivuhenkilöistä jää täysin pimentoon. Hahmojen väliset kemiat jättävät liikaa sijaa mielikuvitukselle kun pelaaja joutuu itse arvailemaan, mistä kenenkin kenkä puristaa. Yleisin syy hahmojen väliseen kipinöintiin on kaksi vuotta sitten Samin toimesta suljettu kaivos, joka jätti monta kyläläistä työttömäksi. Hahmojen välisiä kemioita ja historioita olisi tästä huolimatta voitu tuoda enemmän esille ja näin rikastaa muuten vaisua juonta.
Voihan tekniikka
Tekniseltä puolelta Twin Mirror on varsin kankea, ottaen huomioon mitä muuta unreal enginellä ollaan saatu puristettua ulos. Hahmojen kasvojen animoinnit ovat varsin elottomat; silmät ja suut eivät meinaa synkata keskenään ja tämä jättää varsin gringen fiiliksen kerta toisensa jälkeen. Pelissä käydään toisinaan päähahmon henkilökohtaisessa ”mind palacessa”, jossa päähahmo kertaa kaupungin tapahtumia muiden henkilöiden kanssa. Mind palace on paperilla varsin mielenkiintoinen konsepti, joka kuitenkin kaatuu valitettavasti teknisiin ongelmiin. Mind palacesta palattaessa takaisin nykyhetkeen tapahtuu yleensä kummia; hahmo saattaa tököttää hetkellisesti talon katolla, takapihan ruusupensaassa, keskellä autotietä tai missä milloinkin. Aluksi tämä nosti hymyn huulille, mutta toistuessaan uudelleen ja uudelleen, rikkoi tämä immersion täysin.
Ääninäyttelijätkään eivät ole suoriutuneet työstään kiitettävästi vaan suurimman osan ajasta kuulostaa, kuin kaikki repliikit luettaisiin suoraan paperilta. Tästä johtuen moni tarinan kannalta merkittävä tapahtuma ei herättänyt läheskään niin vahvoja tuntemuksia kuin niiden olisi ollut tarkoitus aiheuttaa.
Tarjoaa Twin Mirror onneksi jotain hyvääkin: peli näyttää paikoin erittäin hyvältä, silloin kun pelimoottori vain sille päälle sattuu.
Lopuksi
Twin Mirror omaa erittäin paljon potentiaalia, jota ei olla tällä kertaa valitettavasti osattu hyödyntää. Vahvempien henkilösuhteiden, paremman ääninäyttelyn ja teknisen hiomisen myötä tästä olisi voinut kehkeytyä varsin loistava teos.
