Uusi Paranormal Activity -elokuva saapuu Paramount -suoratoistopalveluun sopivasti HalloweeninaKommentit pois päältä artikkelissa Uusi Paranormal Activity -elokuva saapuu Paramount -suoratoistopalveluun sopivasti Halloweenina
Paramount+ juhlistaa Halloweenia julkistamalla Paranormal Activity: Next of Kin -elokuvan, jonka on tuottanut Oscar-palkittu Jason Blum (Get Out, BlacKkKlansman, Halloween). Elokuvasarjan uudella osalla on tähän mennessä 850 miljoonan dollarin kansainväliset lipputulot ja se on nähtävillä 29. lokakuuta alkaen yksinoikeudella Paramount+-suoratoistopalvelussa Pohjoismaissa.
Paranormal Activity: Next of Kin -elokuvassa dokumenttielokuvan tekijä seuraa Margotin (Emily Bader) matkaa suljettuun Amish-yhteisöön, jossa hänen toiveenaan on tutustua kauan kadoksissa olleeseen äitiinsä ja muuhun sukuun. Kummallisten tapahtumien ja löydösten jälkeen hän huomaa pian, että yhteisö, joka toivotti heidät tervetulleeksi kotiinsa, taitaakin piilotella jotain synkkää.
Paranormal Activity: Next of Kin -elokuvan on ohjannut William Eubank ja käsikirjoittanut Christopher Landon. Rooleissa nähdään Emily Bader, Roland Buck III, Dan Lippert ja Henry Ayers-Brown. Elokuvan ovat tuottaneet Jason Blum sekä Oren Peli ja vastaavina tuottajina ovat toimineet Christopher Landon, Steven Schneider ja Jenny Hinkey.
Viikonlopun Halloween-bileet ympäri kotimaatamme on pian taas täällä. Mikä olisikaan halloweenin hengessä parempaa kuin uppotua kauhuelokuvien pariin ja antaa niiden viedä sinut mennessään. Errori.net on koonnut teille listan elokuvista, jotka saavat sinut kurkkimaan niskasi taakse ja illalla katsomaan sänkysi alle.
Listauksen voit tarkistaa trailereiden kera tästä alta:
The Exorcist (1973)
Manaaja (1973) on kauhuklassikko William Friedkinin ohjauksessa, perustuen Blattyn samannimiseen romaaniin. Elokuvassa tarkastellaan paitsi riivausta, myös perhedynamiikan murtumista teini-ikäisen Reganin muuttuessa. Vuonna 2000 julkaistiin pidennetty versio sisältäen mm. kuuluisan hämähäkkikävelyn. Katolisen kirkon päämanaaja pitää elokuvaa todenmukaisena, mutta huomauttaa liioitelluista erikoistehosteista.
Halloween – Naamioiden yö (1978)
John Carpenterin Halloween – Naamioiden yö (1978) esitteli kauhufaneille ikonisen sarjamurhaajan, Michael Myersin. Elokuva on tunnettu modernin slasher-genren pioneerina ja asetti perustan koko Halloween-elokuvasarjalle. Kuuluisa teemasävelmä on ohjaajan itsensä käsialaa. Vuonna 2007 Rob Zombie uudelleenfilmatisoi klassikon, pyrkien palauttamaan elokuvasarjan alkuperäiseen pelottavaan loistoonsa.
The Shining (1980)
Stanley Kubrickin The Shining (1980) on kauhuelokuva perustuen Stephen Kingin 1977 romaaniin. Elokuva kertoo kirjailija Jack Torrancesta (Jack Nicholson), joka ottaa pestin Overlook-hotellissa, ja hänen poikansa Dannysta (Danny Lloyd), jolla on erityisiä psyykkisiä kykyjä. He jäävät hotelliin eristyksiin lumimyrskyn takia, ja paikan yliluonnolliset voimat alkavat vaikuttaa Jackiin. Pian Danny ja hänen äitinsä Wendy (Shelley Duvall) ovat vaarassa Jackin mielen järkkyessä.
The Thing (1982)
John Carpenterin ohjaama The Thing (1982) on yksi kauhuelokuvien klassikoista, joka on säilyttänyt pelottavuutensa vuosikymmenten saatossa. Elokuva vie katsojan Etelämantereen tutkimusasemalle, jossa miehistö joutuu taistelemaan tuntematonta, muodonmuutoksia taitavaa olentoa vastaan.
The Grudge (2004)
Kauna, tunnetaan myös nimellä The Grudge – kirous”, on Takashi Shimizun ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2004, joka perustuu hänen aikaisempaan japanilaiseen teokseensa Ju-On: The Grudge” (2003). Elokuvalle on tuotettu kaksi jatko-osaa vuosina 2006 ja 2009. Se on saanut parodiahahmoittelun ”Scary Movie 4” -elokuvassa.
Mirrors (2008)
Mirrors (2008) on yliluonnollinen kauhuelokuva Alexandre Ajan ohjauksessa, pääosissa Kiefer Sutherland, Paula Patton ja Amy Smart. Alun perin nimeltään ”Into the Mirror”, elokuva sai nimensä myöhemmin muutettua. Kuvaukset alkoivat toukokuussa 2007 ja elokuva saapui Yhdysvaltojen teattereihin elokuussa 2008.
The Conjuring (2013)
The Conjuring (2013) on James Wanin ohjaama kauhuelokuva ja ensimmäinen osa ”Conjuring-universumista”. Elokuvassa Patrick Wilson ja Vera Farmiga näyttelevät Ed ja Lorraine Warrenia, jotka tutkivat paranormaaleja tapahtumia Perronin perheen maalaistalossa vuonna 1971. Elokuva sai ensi-iltansa 2013, keräsi yli 318 miljoonaa dollaria ja on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä kauhuelokuvista.
The Witch (2015)
Robert Eggersin ohjaama The Witch (2015) on tummasävyinen folk-horror-elokuva, joka vie katsojan 1600-luvun Uuteen Englantiin. Elokuva kertoo nuoresta perheestä, joka karkotetaan uskonnollisesta yhteisöstään ja joutuu selviytymään yksinäisessä metsässä. Kun perheen nuorin tytär katoaa, alkaa tapahtua outoja ja pelottavia asioita.
IT (2017)
IT (2017) on Andy Muschiettin ohjaama kauhuelokuva, joka perustuu Stephen Kingin samannimiseen romaaniin. Bill Skarsgård näyttelee pelottavaa Pennywise-klovnia. Elokuva sai ensi-iltansa syyskuussa 2017 ja rikkoi useita box office -ennätyksiä, keräten yli 700 miljoonaa dollaria. Tämä teki siitä kaikkien aikojen tuottoisimman R-luokitellun kauhuelokuvan, ohittaen ”Manaajan”, joka piti ennätystä 44 vuotta. Elokuvaa ylistettiin laajalti ja sitä pidetään yhtenä parhaista Stephen Kingin teoksiin perustuvista filmatisoinneista. Jatko-osana ”IT: Toinen luku” julkaistiin vuonna 2019.
Us (2019)
Us (2019) on Jordan Peelen kirjoittama ja ohjaama psykologinen kauhuelokuva, jossa nähdään tähtinä Lupita Nyong'o, Winston Duke, Elisabeth Moss ja Tim Heidecker. Tarina keskittyy Adelaide Wilsoniin (Nyong'o) ja hänen perheeseensä, jotka joutuvat vaarallisten kaksoisolentojen kohteeksi.
The Invisible Man (2020)
Näkymätön mies (2020) on Leigh Whannelin kirjoittama ja ohjaama tieteiskauhuelokuva, joka ammentaa inspiraationsa HG Wellsin klassikosta sekä vuoden 1933 samannimisestä elokuvasta. Elokuvassa Elisabeth Moss esittää naista, joka on vakuuttunut siitä, että hänen muka kuollut ex-poikaystävänsä (Oliver Jackson-Cohen) stalkkaa ja terrorisoi häntä käyttäen hyväkseen kykyään olla näkymätön. Muissa rooleissa nähdään Aldis Hodge, Storm Reid, Harriet Dyer ja Michael Dorman.
Smile (2022)
Smile (2022) on Parker Finnin kirjoittama ja ohjaama psykologinen kauhuelokuva, joka on hänen ensimmäinen pitkä ohjauksensa. Elokuva pohjautuu hänen aiempaan lyhytelokuvaansa ”Laura Hasn't Slept” (2020). Tarinassa terapeutti Rose Cotter (Sosie Bacon) todistaa potilaansa erikoista itsemurhaa ja sen jälkeen kokee kasvavasti kauhistuttavia tapahtumia, jotka saavat hänet uskomaan yliluonnolliseen. Muissa päärooleissa ovat Jessie T. Usher, Kyle Gallner, Kal Penn, Rob Morgan ja Caitlin Stasey, joka toistaa roolinsa lyhytelokuvasta.
M3GAN (2022)
m3gan on vuonna 2022 ensi-iltansa saanut tieteis-kauhuelokuva, joka yhdistää modernin teknologian ja perinteisen kauhuelokuvan elementit. Elokuva kertoo Gemmasta, leluyritykselle robotteja suunnittelevasta naisesta, joka luo M3GANin – aidonoloisen nuken, joka on ohjelmoitu lapsen parhaaksi ystäväksi.
Kun Gemma ottaa M3GANin huostaansa veljentyttärensä kuoleman jälkeen, nukesta tulee tytön paras ystävä. M3GAN oppii ja kehittyy nopeasti, mutta samalla sen tekoäly alkaa käyttäytyä yhä ennakoimattomimmalla tavalla. Pian nukesta tulee uhka sekä tytölle että kaikille, jotka tulevat liian lähelle.
The First Omen (2024)
The First Omen on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, joka toimii prequelina klassikkokauhuelokuvasarjalle The Omen. Elokuva vie katsojan syvemmälle paholaisen syntymyksen synkkiin salaisuuksiin ja esittelee tapahtumia, jotka johtivat ikonisen antikristuksen syntymään.
Alien: Romulus on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut tieteiskauhuelokuva, joka vie katsojan takaisin Alien-universumin alkuperäisiin juuriin. Elokuva sijoittuu alkuperäisen Alien-elokuvan ja Aliensin väliin ja kertoo ryhmästä nuoria avaruusmatkailijoita, jotka löytävät itsensä hylätyltä avaruusasemalta.
HyvääMike Judgen huumori toimii edelleen varsin osuvasti. Ei tarjoa pelkkää nostalgiakierrätystä, vaan yrittää luoda myös jotain uutta. HuonoaJää elokuvamaisuudessaan edeltäjänsä varjoon monella eri osa-alueella ja täten tuntuu enempi halvalta tv-elokuvaratkaisulta. Soundtrack on vaisumpi mitä Beavisin & Butt-headin maailmassa on totuttu.
Kulttisuosiota nauttiva pölhöläiskaksikko beavis & butt-head onnistuu tekemään yllättävän paluun aina kun kansa osaa sitä vähiten odottaa. Ysärillä suurta suosiota nauttinut sarja palasi yllättäin eetteriin uusilla jaksoillaan viimeksi hieman reilu kymmenisen vuotta sitten, eikä tuolloinkaan kyseessä ollut mikään hutiloitu uudelleenlämmittely. Saihan sarja faneiltaan runsaasti kiitettävää palautettakin, mutta valitettavasti paluu jäi vain yhden tuotantokauden mittaiseksi kokeiluksi. Aikoinaan sarja sai myös filmatisoinnin, kun vuonna 1996 julkaistiin elokuva nimeltään ”Beavis & Butt-head Do America”. Elokuvassa vieraili ääninäyttelijöinä mm. Bruce Willis- sekä Demi Moore. Tämä elokuva toimi tuolloin eräänlaisena päätöksenä alkuperäiselle sarjalle.
26 vuotta myöhemmin Paramount +:saan on saapunut kaikessa hiljaisuudessaan jatkoa idioottikaksikon seikkailuille tittelillä ”Beavis & Butt-Head Do the Universe”, jossa sekoilut eivät rajoitukaan enää pelkästään Ameriikan mantereille, vaan tällä kertaa, kuten jo tittelistäkin arvata saattaa, sekoillaan avaruuden laitamilla.
Elokuvan juonihan lyhykikäisyydessään : Ehkä typerimmässä koskaan tehdyssä avaruuselokuvassa Beavis ja Butt-head tuomitaan avaruusleirille ”luovan” tuomarin toimesta vuonna 1998. Heidän pakkomielteensä telakoimissimulaattorista johtaa matkaan avaruussukkulalla, ennustettavasti tuhoisilla seurauksilla. Käveltyään mustan aukon läpi matkustavat ajan läpi nykyaikaan, jossa he etsivät rakkautta, käyttävät väärin iPhonea ja joutuvat poliisin jahtaamiksi. Juonipaljastus: He eivät tee tälläkään kertaa ”maaleja”.
Ja itse meininkihän ei ole pojilla muuttunut vuosikymmenien saatossa miksikään, päinvastoin! Ja miksikäs näin olisikaan, elokuvassahan siis edelleenkin eletään vuotta 1998. Hupaisan sattumuksen vuoksi käräjillä tuomitut Beavis & Butt-head päräyttävät avaruuksien halki matkustaen ajassa läpi mustien aukkojen, luullakseen, että kaikki tämä lopulta johtaisi härskeihin akteihin erään NASA:n naispuoleisen astronautin kanssa. Vaikka elämmekin vuonna 2022 varsin erilaisia aikoja, turha korrektius ei kuitenkaan ole ottanut Mike Judgen luomistyössä juurikaan valtaa. Päinvastoin, Beavisin & Butt-Headin uuden tulemisen huumori on yhtä mautonta, ellei jopa mauttomampaakin, kuin ennen. Elokuvan pääohjaajana toiminut John Rice osaa eri ampiaispesiin sohimisen vallan mainiosti siinä missä itse Mike Judgekin.
Elokuvan vitsit ovat toimivia, ja ainakin vanhalle koulukunnalle vanhojenkin juttujen uudelleenkierrättäminen etenkin nostalgiamielessä ovat takuulla napakymppi. Onneksi pelkkään nostalgiaan ei ole turvauduttu, vaan mukana on kuitenkin aimo annos uusiakin jippoja, ja tämä oli huojentava huomata, sillä ilmeisesti Paramountilla on tarkoitus tuoda idioottikaksikko takaisin täysipäiväisesti uusien jaksojen myötä.
Elokuvan animaatio on toimivaa laatua, mutta siitä kieltämättä paistaa jollain kierolla tapaa tietty ”halpamaisuus” mikä tekeekin elokuvasta enempi TV-elokuvamaisen kokemuksen. Tältä kantilta elokuvaa tulee verrattua liikaa vuoden 96 täsmäiskuun ”Do Americaan”, jossa eron tv-sarjan ja elokuvaversion välillä huomasi selvästi. Sama tulee myös elokuvan äänimaisemiin, sekä näyttelijöihin. Tällä kertaa mukana ei ole mahtipontista soundtrackia täsmähitteineen, mutta myöskään suurempia staroja ei ääninäyttelijöiden joukossa juurikaan esiinny. Tällä kertaa studiossa höpöttely on täysin Mike Judgen- sekä hieman tuntemattomampien näyttelijöiden harteilla.
Eniten Beavisin & Butt-headin uudessa tulemisessa ihmetyttää sen vähäinen markkinointi. Monelle ahkerasti alaakin seuranneelle sen ilmestyminen on ollut täysi yllätys. Satunnaisia uutisia aiheesta on kyllä julkaistu, mutta hyvin pienellä voluumilla Paramount on kyllä elokuvaa lähtenyt puskemaan markkinoille. Siinä mielessä yllätys on kuitenkin positiivinen, että yhtäkkiä meille pusketaan tarjottimella upouusi ääliöseikkailu, eikä se edes ole täysi susi! Sen törkeä poluläärikulttuuria ja nykyajan ilmiöITä pilkkaava huumori oli täydellistä katseltavaa nollausta vaativaan viikonloppuun.
Kaksikon luoja Mike Judge ei näytä olevan ruosteessa (kuin ehkä hieman ääninäyttelyn ohella), mutta toimiiko huumori uudelle sukupolvelle? Sitä on todella vaikea sanoa. Do American useampaan kertaan ratsanneelle ”vanhan koulukunnan” edustajalle Do the Universe oli kuitenkin kaikessa idioottimaisuudessaan varsin positiivinen kokemus, ja sitä uskaltaa helposti suositella etenkin Beavisin & Butt-headin aiemmasta pöljäilyistä pitäneille henkilöille.