Arvostelut, Indie, Pelit

Vaativaa vuorikiipeilyä – arvostelussa Insurmountable Kommentit pois päältä artikkelissa Vaativaa vuorikiipeilyä – arvostelussa Insurmountable

8.2 / 10
Hyvää Proseduraalinen maastonluonti takaa jokaisen nousun olevan erilainen, mielenkiintoiset satunnaistapahtumat ja mysteerit pitävät mielenkiintoa yllä kiipeilyn ohella, haaste on hyvässä balanssissa ja valintojaan joutuu miettimään. Huonoa Äänimaisema on hieman pliisu, animaatioihin saisi tulla vielä yksi nopeutusaskel lisää.

Vuorikiipeily lienee extreme-lajeista vaarallisin ja haastavin niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Silti Himalajan vuoristo houkuttelee vuosittain satoja ihmisiä koettamaan onneaan äärettömän vaarallisen Mount Everestin valloituksessa. Noin vuosi sitten julkaistu Insurmountable tuo kiipeilyn nyt kotisohville seikkailuna.

Ennen vuorelle lähtöä valitaan kiipeilijä kolmesta vaihtoehdosta: seikkailija, tiedemies tai journalisti, joilla jokaisella on omat tarinansa, lähtövarusteensa ja kykynsä, joita kokemuksen karttuessa saa roolipelimäisesti lisää. Käytössä kuluvat varusteet taas korvataan kiipeilyn edetessä vastaantulevien satunnaistapahtumien kautta. Kun sopiva hahmo on löytynyt, valikoidaan vielä vaikeusaste, kiivettävä vuori ja yksi reitti kolmesta vaihtoehdosta. Reiteistä jokainen lisää matkalle sekä haasteita että helpotuksia, kuten rankkoja lumimyrskyjä tai vakaata kivimaastoa.

Reitit suunnitellaan etappeja maastoon merkiten.

Kuljettavat maastot luodaan proseduraalisesti, mikä tekee jokaisesta retkestä ennalta-arvaamattoman. Kuvakulma seuraa pelaajaa lintuperspektiivistä, ja heksoihin jaetussa maastossa edetään hiiren voimalla etappeja merkiten. Jokaisella heksalla on omia ominaisuuksiaan kuten kivi, lumi ja jää, ja näiden vaaralliset variaatiot, mikä tulee huomioida reittiä valitessa. Reittiään voi suunnitella pitkään ja hartaasti, sillä aika pysähtyy jokaisen liikkeen jälkeen. Suunnittelu onkin tärkeää, sillä vaikeakulkuinen maasto ja vallitsevat sääolosuhteet verottavat kiipeilijää ankarasti. Liikkuminen kuluttaa energiaa, kylmyys jäytää luita ja korkeammalle noustessa hapen määrä laskee. Vaivalloinen eteneminen vaativissa olosuhteissa käy pidemmän päälle myös henkisesti raskaaksi, joten kiipeilijän mielenterveydestä huolehtiminen on myös tärkeää. Energian, hapen, ruumiinlämmön tai mielenterveyden laskeminen nollaan ei vielä tarkoita pelin päättymistä, vaan matka katkeaa vasta pelaajan elinvoiman loppuessa. Hahmo kulkee merkittyä reittiä verkkaisesti, ja vaikka peliä saakin nopeutettua pykälän, toivoin välillä hahmoni juoksevan vielä nopeampaa. Nopeutus ei vaikuta muuhun, kuin siihen miten nopeasti hahmo siirtyy paikasta toiseen – energiaa ym. kuluu silti saman verran.

Satunnaistapahtumat elävöittävät peliä.

Matkan varrelle on ripoteltu erilaisia mielenkiinnon kohteita ja satunnaistapahtumia, jotka vaihtelevat harmittomista hyvinkin vaarallisiin. Erittäin tärkeäksi itselleni muodostuivat luolat, joissa teltan puuttuessa voi levähtää myrskyltä suojassa. Harmillisesti mm. karhutkin ovat tämän tajunneet ja turvallinen ja houkutteleva suojapaikka saattaakin muuttua hetkessä surmanluukuksi. Eteen tulevat tapahtumat käydään läpi lyhyiden tekstiseikkailumaisten valintatilanteiden kautta, joista hyvän tuurin sattuessa palkkioksi voi saada joko täydennystä varusteisiin tai vaikkapa energiaa takaisin. Tehdyillä valinnoilla voi myös olla kauaskantoisia seurauksia. Kun pelaaja vihdoin saavuttaa huipun kaikkensa antaneena, lyö peli vielä kierrepallon eteen: alaskin pitäisi päästä. Maisemien ihailu jääköön toiseen kertaan – ei muuta kuin rinkka selkään ja happivajeisena etsimään nopeinta reittiä alas ennen kuin voimat ehtyvät lopullisesti.

on kelpo ajanvietettä roguelike peleistä pitäville. Kiipeily alkaa helposti, mutta vaikeutuu hyvin nopeasti, ellei reittejään ja valintojaan punnitse ajatuksella. Ensimmäisen ja helpoimman vuoren valloitettuani ja alas päästyäni olivat käteni jäätyneet täysin, mikä vaikeutti huomattavasti seuraavalle vuorelle nousemista. Huhtikuun puolenvälin tienoilla peli saa 2.0-päivityksen, jonka luvataan lisäävän mukaan mm. sivutehtäviä, uusia monipuolisempia tapahtumia, syvemmän hahmonpäivityksen ja kiipeilijätiimit, sekä varsinaisen tarinan peliin kiipeilyn ohelle.

Gabe Newell vetäytyi pelinkehityksestä – syynä yllättävä ongelma: liikaa myötäilijöitä Kommentit pois päältä artikkelissa Gabe Newell vetäytyi pelinkehityksestä – syynä yllättävä ongelma: liikaa myötäilijöitä

Peliyhtiö tunnetaan monista klassikoistaan, mutta kulissien takana yksi sen keskeisistä hahmoista teki aikoinaan yllättävän päätöksen. Yhtiön perustaja vetäytyi aktiivisesta pelinkehityksestä -pelin jälkeen, eikä syynä ollut väsymys tai kiinnostuksen puute, vaan päinvastoin työympäristön dynamiikka.

Portal 2:n pääsuunnittelijana toiminut Josh Weier kertoo, että Newell halusi aidosti olla osa tiimiä ja ideoida yhdessä muiden kanssa. Ongelmana oli kuitenkin hänen asemansa ja harva uskalsi olla eri mieltä. Kun pomo ehdotti jotain, vastaus oli usein myöntävä nyökkäys, vaikka tarkoitus olisi ollut käydä avointa ja luovaa keskustelua.

Tilanne johti siihen, että Newell koki yhteistyön vaikeaksi. Hän ei halunnut ympärilleen “kyllä-ihmisiä”, vaan tiimin, joka haastaisi ajatuksia ja kehittäisi niitä eteenpäin. Kun tämä ei toteutunut, hän päätti ottaa etäisyyttä suoraan kehitystyöhön ja siirtyä enemmän taustalle.

Ajoitus osui aikaan, jolloin Valve oli huipulla. oli jo vakiinnuttanut asemansa klassikkona, ja kasvoi nopeasti -pelaamisen jättiläiseksi. Juuri tällainen menestys saattoi kuitenkin tehdä Newellin haastamisesta entistä vaikeampaa.

Nykyään Newellin rooli onkin enemmän valvova ja ohjaava kuin suoraan kehitykseen osallistuva. Tarina toimii muistutuksena siitä, että luovassakin työssä liiallinen arvovalta voi kääntyä itseään vastaan ja joskus parhaat ideat syntyvät nimenomaan eriävistä mielipiteistä.