Vuorikiipeily lienee extreme-lajeista vaarallisin ja haastavin niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Silti Himalajan vuoristo houkuttelee vuosittain satoja ihmisiä koettamaan onneaan äärettömän vaarallisen Mount Everestin valloituksessa. Noin vuosi sitten julkaistu Insurmountable tuo kiipeilyn nyt kotisohville roguelike seikkailuna.
Ennen vuorelle lähtöä valitaan kiipeilijä kolmesta vaihtoehdosta: seikkailija, tiedemies tai journalisti, joilla jokaisella on omat tarinansa, lähtövarusteensa ja kykynsä, joita kokemuksen karttuessa saa roolipelimäisesti lisää. Käytössä kuluvat varusteet taas korvataan kiipeilyn edetessä vastaantulevien satunnaistapahtumien kautta. Kun sopiva hahmo on löytynyt, valikoidaan vielä vaikeusaste, kiivettävä vuori ja yksi reitti kolmesta vaihtoehdosta. Reiteistä jokainen lisää matkalle sekä haasteita että helpotuksia, kuten rankkoja lumimyrskyjä tai vakaata kivimaastoa.
Kuljettavat maastot luodaan proseduraalisesti, mikä tekee jokaisesta retkestä ennalta-arvaamattoman. Kuvakulma seuraa pelaajaa lintuperspektiivistä, ja heksoihin jaetussa maastossa edetään hiiren voimalla etappeja merkiten. Jokaisella heksalla on omia ominaisuuksiaan kuten kivi, lumi ja jää, ja näiden vaaralliset variaatiot, mikä tulee huomioida reittiä valitessa. Reittiään voi suunnitella pitkään ja hartaasti, sillä aika pysähtyy jokaisen liikkeen jälkeen. Suunnittelu onkin tärkeää, sillä vaikeakulkuinen maasto ja vallitsevat sääolosuhteet verottavat kiipeilijää ankarasti. Liikkuminen kuluttaa energiaa, kylmyys jäytää luita ja korkeammalle noustessa hapen määrä laskee. Vaivalloinen eteneminen vaativissa olosuhteissa käy pidemmän päälle myös henkisesti raskaaksi, joten kiipeilijän mielenterveydestä huolehtiminen on myös tärkeää. Energian, hapen, ruumiinlämmön tai mielenterveyden laskeminen nollaan ei vielä tarkoita pelin päättymistä, vaan matka katkeaa vasta pelaajan elinvoiman loppuessa. Hahmo kulkee merkittyä reittiä verkkaisesti, ja vaikka peliä saakin nopeutettua pykälän, toivoin välillä hahmoni juoksevan vielä nopeampaa. Nopeutus ei vaikuta muuhun, kuin siihen miten nopeasti hahmo siirtyy paikasta toiseen – energiaa ym. kuluu silti saman verran.
Matkan varrelle on ripoteltu erilaisia mielenkiinnon kohteita ja satunnaistapahtumia, jotka vaihtelevat harmittomista hyvinkin vaarallisiin. Erittäin tärkeäksi itselleni muodostuivat luolat, joissa teltan puuttuessa voi levähtää myrskyltä suojassa. Harmillisesti mm. karhutkin ovat tämän tajunneet ja turvallinen ja houkutteleva suojapaikka saattaakin muuttua hetkessä surmanluukuksi. Eteen tulevat tapahtumat käydään läpi lyhyiden tekstiseikkailumaisten valintatilanteiden kautta, joista hyvän tuurin sattuessa palkkioksi voi saada joko täydennystä varusteisiin tai vaikkapa energiaa takaisin. Tehdyillä valinnoilla voi myös olla kauaskantoisia seurauksia. Kun pelaaja vihdoin saavuttaa huipun kaikkensa antaneena, lyö peli vielä kierrepallon eteen: alaskin pitäisi päästä. Maisemien ihailu jääköön toiseen kertaan – ei muuta kuin rinkka selkään ja happivajeisena etsimään nopeinta reittiä alas ennen kuin voimat ehtyvät lopullisesti.
Insurmountable on kelpo ajanvietettä roguelike peleistä pitäville. Kiipeily alkaa helposti, mutta vaikeutuu hyvin nopeasti, ellei reittejään ja valintojaan punnitse ajatuksella. Ensimmäisen ja helpoimman vuoren valloitettuani ja alas päästyäni olivat käteni jäätyneet täysin, mikä vaikeutti huomattavasti seuraavalle vuorelle nousemista. Huhtikuun puolenvälin tienoilla peli saa 2.0-päivityksen, jonka luvataan lisäävän mukaan mm. sivutehtäviä, uusia monipuolisempia tapahtumia, syvemmän hahmonpäivityksen ja kiipeilijätiimit, sekä varsinaisen tarinan peliin kiipeilyn ohelle.
Kommentoi