Atomic Heart (Xbox Series X)
Mundfishin luoma ja Focus Entertainmentin julkaisema Atomic Heart ammentaa historiasta yhdistäen toimintapeliin robottiteknologiaa ja maailmansodan jälkeisiä tunnelmia. Vuoteen 1955 sijoittuva Atomic Heart kertoo ajasta, jossa toisen maailmansodan kauheudet ovat taakse jäänyttä historiaa. Neuvostoliitto on voimissaan huipputason teknologialla, jonka keihäänkärkenä toimivat automatiikan ja robotiikan saavutukset. Utopistinen maailma on saavuttanut rauhan ihmisten ja keinoälyn yhteisvoimin. Samalla kehittynyt tekoäly on kuitenkin saanut aikaiseksi jotain paljon pahempaa ja edessä onkin todellinen atomiajan uhka.
Pelaajan ohjastama agentti P-3 selvittää tapahtumia ja joutuu konfliktien keskiöön, jonka maailma on ankara ja armoton. Vastaansa hän saa muun muassa jättimäisiä hyökkäyskoneita sekä mutatoituneita hirviöitä. Apunaan pelaajahahmolla on erikoiskykyjä sekä huippukehittyneitä aseita ja lisävarusteita. Näin kiivastempoinen taistelu pysyy jännittävänä ja palkitsevana kautta linjan. Ja kun vaihtoehtoisessa Neuvostoliitossa asiat alkaa menemään kirjaimellisestikin päin manalan kuuttatoistaa, ei tuolloin kukaan tule kuulemaan huutoasi.
Ensivilkaisulla peli on upean oloinen. Siis niinkin upean oloinen, että juuri samaan aikaan takapihalla valosaasteestakin huolimatta näkyvät revontulet eivät sattuneesta syystä kiinnosta enää pätkääkään. Kiehtova, utopistinen ja futuristinen maailma, kuin suoraan scifinörtin kosteista unista. Heti ensitöikseen tuleekin mieleen ajatus ”Tässä on kiintoisaa maailmaa, mitä voisi tutkia varmastikin tuntitolkulla, joko saa aloittaa?”. Atomic Heartin alkukohtaus pohjustaa pelaajan utopistiseen Neuvostoliittolaiseen kaupunkiin, joka kaiken lisäksi kelluu maan pilvien keskellä. Kun pelin intro ja pienenä tutoriaalina toimiva kävelysimulaattori on selätetty, on aika ottaa kirves kauniiseen käteen ja alkaa mäiskimään atomiajan uhkia, tässä tapauksessa siis humanoidi robotteja oikein isän kädestä. Pelin päägenre FPS-ottaa hyvin pian vallan. Ja sitten vietetäänkin aikaa paljon bunkkereiden syvyyksissä, sillä mitäpä sitä kauniissa kesäsäässä botteja mättämään.
Kohta tiedät, miltä kylmä kirves tuntuu metallisessa ahterissa
Kun ensimmäiseen bunkkeriin päästään sukeltamaan, ei sieltä kovin usein kauniiseen avoimeen maailmaan enää noustakaan. Vihollisbotteja mättäillään niin kirveellä, kuin erinäisillä tuliaseillakin. Onneksi tässä hankkeessa apuvoimana on myös päähenkilön älykäs hanska nimeltään Charles, joka tarjoaa ratkaisuja moniin pelissä eteen saapuviin kinkkisiin pulmiin. Ihmehanska osaa korjata monenmoisia teknisiä pulmia, joita puzzlejen muodossa Atomic Heartissa toisinaan eteen tulee. Tällä hanskalla kaiketi saisi pakkaspäivänä pihaan jäätyneen Ladankin käyntiin. Bunkkerit voisi helpostikin laittaa matalaksi aseita käyttäen, mutta onneksi Atomic Heart koukuttaa pelaajan käyttämään erilaisia skillsejä, joita pelissä voi unlockata sen edetessä. Turpasaunaa voi täten antaa boteille varsinkin monipuoliseen tyyliin.
Atomic Heart keskittynee suurimman osan ajasta pelkkään mättöön, mikä toisaalta tekeekin hommasta hitusen puuduttavaa ja itseään toistavaa, etenkin kun vihulaisten vaihtelu välibosseja lukuunottamatta ei ole kovin vaihtelevaa. Voisi tässä kohtaa lainatakin erästä Anssi Kelan kappaletta, jossa todetaan:
”Sama tunne aina aamuisin, taisin elää tämän päivän eilenkin”
Kontrollit ovat perus FPS-tasoa. Suurin kitinä oikeastaan tuleekin pelkästään aseiden vaihtamisesta, mikä allekirjoittaneen aivotoiminnoilla ei ainakaan selkeimmästä päästä ole. Mutta pikkuvikoja, kuten niissä kuuluissa Ladoissakin.
Kun yritetään sohia vähän sinne ja tänne…
Atomic Heartia hehkutettiin ennakkoon pitkään sen huikeasta graafisesta suorittamisesta. Nämä lupaukset se todellakin pitää ja tarjolla on erinomaista silmänkarkkia, pientä hyvin kevyttä nykimistä lukuun ottamatta. Suuressa ja mahtavassa vaihtoehtoisessa neukussa olisi takuulla kiehtovaa tutkittavaa, open worldiksihän peliä on myös ennakkoon tituleerattu. Sitä se ei kuitenkaan valitettavasti ole juuri laisinkaan, vaan enemmälti pelissä viihdytään pimeissä bunkkereissa tuon ihanan ja kauniin avoimen maailman sijasta.
Äänimaisemiltaan Atomic Heart lunastaa lupauksensa ok-tasolla. Musiikit ovat päteviä, eikä ääninäyttelyssäkään juuri vikaa ole – ei se toki parhaimmastakaan päästä ole. Päähahmot tuntuvat jenkkiversiona ehkä hitusen verran geneerisiltä. Ulosanti on suoraan b-luokan scifi-sarjoista. Harmikseen arvosteluohjeesta löysin jälkikäteen suosituksen, että peli kannattaisi pelata lävitse alkuperäiskielellään. Tuota vaihtoehtoa en valitettavasti siis läpi kerennyt kahlata.
Atomic Heartin suurimpana ongelmana on ehkä se, että se yrittääkin ottaa liikaa vaikutteita jokaisesta esikuvastaan Bioschockista lähtien. Omalaatuiselta ennakkoon vaikuttava idea kuitenkin nopeasti näyttää sen, että Atomic Heart yrittää sohia jokaiseen mahdolliseen muurahaispesään mitä se löytää, ja täten erittäin kiehtovasta asetelmasta huolimatta se hukkaa oman persoonansa varsin nopeaa.
Kokardi voidaan silti nostaa päästä, sillä kyseessä on venäläisen (sittemmin kirjansa Kyprokselle satuneesta syystä kirjansa muuttaneen) mundfish-studion ensimmäinen peli. Atomic Heartia voidaan sanoa onnistuneeksi tekeleeksi, mutta kun se yrittää olla suuri jokaisella mahdollisella osa-alueellaan, jossakin vaiheessa kyykätään pakostakin. Intohimo pelin kehityksessä näkyy jälkikäteen ja toive onkin, että tätä kiehtovaa vaihtoehtoista Neuvostoliittolaista maailmaa tultaisiin ammentamaan tulevaisuudessakin. Jatko-osaa toki varmaankin pukkailee, mutta olisiko tässä universumissa tilaa jollekin toisenlaiselle lähestymistavallekin? Atomic Heartin ympäristö yhdistettynä avoimen maailman roolipeliin – kyllä kiitos!
”Rakensin sen koko ihmiskuntaa varten. Ihminen on aamunkoitteessa
suurten löytöjen kynnyksellä. Jonain päivänä pääsemme tähtiin!” -Sechenov
Atomic Heart ilmestyi aiemmin tällä viikolla PlayStation 5, Xbox Series X ja S, PlayStation 4 ja Xbox One -pelikonsoleille että PC:lle. Uuden sukupolven pelikoneiden lisäksi peli on optimoitu toimimaan myös PlayStation 4- ja Xbox One -pelikonsoleilla ja kannettavalla Steam Deck -pelilaitteella.
Arvostelu: Jaakko Nygård
