Arvostelut, Pelit

Välimallin hiekkasurffailua täynnä A-luokan ideoita, mutta B-luokan toteutuksella – arvostelussa Atlas Fallen Kommentit pois päältä artikkelissa Välimallin hiekkasurffailua täynnä A-luokan ideoita, mutta B-luokan toteutuksella – arvostelussa Atlas Fallen

Atlas Fallen

Atlas Fallen (PlayStation 5)

5 / 10
Hyvää Kiehtova idea ja maailma. Kustomisointi. Avoimessa maailmassa on toki aina kiva "perseillä" menemään vapaasti. Huonoa B-luokan toteutus. Ympäristö toistaa liikaa itseään. Atlas Fallen on täynnä A-luokan ideaa kiinnostavasta konseptista lähtien, mutta toteutuksessa ollaan päätetty mennä täysin B-luokan linjalla

on Saksalaisen Deck13 Interactive -kehitystiimin luoma toimintaroolipeli, ja sen julkaisusta on vastannut . Aavikoitunut Atlas on maailma, josta ankara jumala on tehnyt armottoman leikkikenttänsä ja siinä sivussa orjuuttanut lähes koko ihmiskunnan. Ihmisiltä on viety kodit, arvokkuus ja jopa nimi. Vain aurinkokuninkaan uskolliset palvelijat saavat nauttia jonkinlaisesta paremmasta elämästä.

Pelaajan ohjastama nimetön on yksi monista kurjan kohtalon kokeneista selviytyjistä, kunnes hän löytää jotain voimaannuttavaa ja merkityksellistä. Taianomaisen taisteluhansikkaan myötä nimetön soturi saa voimia, joista tavallinen kuolevainen ei osaa edes haaveilla. Taikavoimalla vahvistettava ja kohennettava varustelu tekee soturista vahvemman, kyvykkäämmän ja kestävämmän. Näin taistelu turmiollista jumalaa ja tämän kätyreitä vastaan voi alkaa.

Atlaksen maailma ei kuitenkaan ole täynnä tyhjyyttä ja autioituneita alueita, sillä jumalansa luomat hirviöt vaanivat varomatonta kulkijaa milloin missäkin. Olipa kyse tavanomaisemmista pienpedoista tai suuremmista hirvityksistä, pelaajan on oltava varuillaan ja aina valmis taisteluun. Etenkin legendaariset ja jättiläismäiset suurhirviöt tyrmäävät varomattoman soturin hetkessä. Onneksi taisteluhanska antaa suuria voimia ja antaa näin pelaajalle mahdollisuuden kukistaa suuretkin hirviöt.

Sankarihahmoksi nouseva nimetön saakin avukseen muita kansalaisia, kun toivo paremmasta huomisesta kasvaa. Tämä kuitenkin vaatii paljon työtä, tutkimista ja vaarojen kohtaamista. Monet varustelun parantamiseen vaaditut raaka-aineet ovatkin haasteiden ja taisteluiden takana, eikä mikään kehitysaskel aseistuksen kohentamisessa tule ilmaiseksi.

Atlas Fallen

Atlas Fallen on kolmannen persoonan toimintaroolipeli, joka ei yritä keksi ruutia uudelleen oikeastaan missään määrin. Pelaaja kohtaa erilaisia ”vihulaisia” ja haasteita, mutta pelin taistelujärjestelmä voi tuntua paikoin hyvinkin ennalta arvattavalta. Gauntlet, pelaajan taika-ase, muuntuu kolmeksi erilaiseksi aseeksi: voimakkaaksi, mutta hitaaksi vasaraksi; nopeaksi, mutta vähemmän tehokkaaksi ruoskaksi ja nopeiksi nyrkkeilyhanskoiksi lähitaisteluun. Vaikka aseen muokkaamista maagisilla kivillä korostetaan, ne tuntuvat usein enemmän lisäelementiltä kuin keskeiseltä osalta pelikokemusta.

Momentum-mekaniikka lisää kiinnostavaa syvyyttä peliin, mutta sen toteutus jättää toivomisen varaa. Pelaajan on tasapainoteltava momentuminsa ja terveytensä välillä, mikä voi tuntua haastavalta. Ja on se kyllä kieltämättä myös hieman sekavaakin puuhaa

Atlas Fallenin maailma on jaettu suuriin ”hiekkalaatikoihin”, mikä tekee tutkimisesta ja seikkailusta houkuttelevaa. Atlas Fallen lainaa elementtejä varmastikin useista suosituista peleistä, luoden ympäristöjä, jotka kutsuvat pelaajaa tutkimaan ja löytämään piilotettuja aarteita. Yksityiskohdat, kuten luurankorykelmät, lisäävät syvyyttä pelimaailmaan ja kertovat hiljaisia tarinoita aavikon asukkaiden kohtaloista.

Yksityiskohtia tutkiessaan selväksi kuitenkin käy Atlas Fallenin tietynlainen karuus. Tekstuurit ovat kauempaa katsottuna ihan ok, tasoa, mutta läheltä niitä tutkiessaan käy äkkiä selväksi, että ne ovat todella hätiköiden kyhättyjä ”välimallin” mallinnuksia.

Samat pätee Atlas Fallenin äänimaisemiin. Ideat ovat hyviä, mutta toteutuksessa on menty päin rölli-metsää, ja pahasti.

Atlas Fallen on peli jossa on paljon potentiaalia, mutta joka kompastelee useissa toteutuksen osa-alueissa. A-luokan ideat on päätetty toteuttaa B-luokan tasolla. Se tarjoaa pelaajalleen hetkiä suuren seikkailun tunteesta, mutta jättää myös toivomisen varaa monilla osa-alueilla. Suosittelemme pelaajille, jotka nauttivat autiomaaseikkailuista ilman sen suurempia ”laatustandardeja” ja haluavat kokea uudenlaisen, kuitenkin ihan mielenkiintoisen tarinan. Muille pelaajille saattaa löytyä parempia vaihtoehtoja muualta. Etenkin tässä hintaluokassa.

Atlas Fallen on saatavilla ja sekä S -konsoleille että :lle.

Kaunista mutta kankeaa? Crimson Desert sai päivityksen mutta tekniset haasteet jatkuvat Kommentit pois päältä artikkelissa Kaunista mutta kankeaa? Crimson Desert sai päivityksen mutta tekniset haasteet jatkuvat

oli yksi vuoden 2026 odotetuimmista roolipeleistä, mutta julkaisun jälkeen huomio kääntyi nopeasti teknisiin ongelmiin. Nyt kehittäjä on julkaissut ison päivityksen, joka parantaa erityisesti konsoliversioiden pelattavuutta, ainakin hieman.

Päivityksen jälkeen -versio tuntuu selvästi sulavammalta. Ohjaus reagoi nopeammin, taistelu toimii paremmin ja valikoissa liikkuminen ei enää töki samalla tavalla. Täydellisestä kokemuksesta ollaan silti kaukana, sillä hahmon liike tuntuu edelleen raskaalta, nyt tosin enemmän tarkoitukselliselta kuin bugilta.

Pro -puolella peli tarjoaa kolme eri tilaa, Performance (1080p/60 fps), Balanced (1440p/40 fps) ja Quality (4K/30 fps). Käytännössä valinta on kompromissi. Korkea ruudunpäivitys tuo mukanaan häiritsevää objektien “pop-in”-ilmiötä, kun taas paras kuvanlaatu lukitsee pelin 30 ruutuun sekunnissa, mikä ei ole ideaalista toimintapainotteisessa pelissä.

Yksi keskeinen pelastava tekijä on VRR-tuki, joka poistaa ruudun repeilyä ja tekee kokemuksesta huomattavasti miellyttävämmän. Silti tekniset puutteet, kuten ympäristön myöhäinen latautuminen ja paikoin kömpelö grafiikka (erityisesti hiukset ja parrat), rikkovat immersiota molemmilla konsoleilla.

Kokonaisuus jättää hieman ristiriitaisen maun. Crimson Desert näyttää ajoittain upealta, mutta yhtä usein muistuttaa keskeneräisyydestään. Lisää päivityksiä on luvassa, joten tilanne voi parantua nopeasti, mutta ainakin toistaiseksi tehokas pysyy pelin parhaana pelipaikkana.

Hiljainen matka surun läpi koiran silmin – arrvostelussa indie-seikkailu ”Farewell North” Kommentit pois päältä artikkelissa Hiljainen matka surun läpi koiran silmin – arrvostelussa indie-seikkailu ”Farewell North”

Haikea alku harmaassa maailmassa

on Kyle Banksin kehittämä ja Mooneye Studiosin julkaisema indie-seikkailu :lle, joka ei yritä huutaa huomiota, se kuiskaa sinulle ja juuri siksi se jääkin mieleen. Pelissä astut collien tassuihin ja kuljet omistajan rinnalla halki syrjäisten saarten, jossa maailma on menettänyt värinsä. Tehtävänä ei ole vain palauttaa värit ympäristöön, vaan myös auttaa omistajaasi käsittelemään menetystä ja sanomaan hyvästit.

Ensiaskeleet, jotka tuntuvat sydämessä asti

Ensikosketus peliin on rauhallinen, lähes haikea. Maailma jossa olet on aluksi harmaa ja hiljainen, mutta jokainen pieni edistysaskel tuo siihen väriä, kirjaimellisesti. Tämä visuaalinen muutos toimii voimakkaana vertauskuvana tarinalle. Pelaaminen ei tunnu bugiselta, vaan kokemus on hiottu ja tarkoituksellisen pelkistetty. Peli on kuin meditatiiviseksi matka, joka imaisee mukaansa hitaasti mutta varmasti.

Kontrollit toimivat pääosin hyvin, erityisesti näppäimistöllä ja hiirellä pelattuna. Mukana on myös ohjain tuki, mutta kaikki ratkaisut eivät tunnu yhtä sulavilta. Esimerkiksi hyppääminen voi tuntua jäykältä ja kanootilla liikkuminen vaatii ajoittain turhankin tarkkaa ajoitusta, tosin tätä voi helpottaa asetuksista.

Muistojen ja luopumisen kaunis matka

Pelin ytimessä on tarina surusta, menetyksestä ja muistamisesta. Omistajasi on menettänyt äitinsä, ja sinä koirana kuljet hänen rinnallaan yhteisellä muistelumatkalla. Matkan varrella ratkaistaan pieniä pulmia, kerätään virvatulia kuntoa kasvattamaan (auttaa juoksemaan kauemmin), nuotteja kadonneen laulun palauttamiseksi sekä pysähdytään ihailemaan maisemia erityisillä istumapaikoilla. Samalla autetaan pulassa olevia eläimiä ja löydetään piilotettuja polkuja. Juuri nämä pienet hetket, hiljaiset pysähdykset ja maiseman äärelle jääminen tekevät tästä pelistä erityisen koskettavan.

Hiljaisuus, joka puhuu enemmän kuin sanat

Visuaalisesti Farewell North on lumoava. Pelin mustavalkoinen maailma herää eloon väri kerrallaan, mikä tekee jokaisesta onnistumisesta konkreettisen ja palkitsevan. Tyyli ei tavoittele realismia, vaan tunnetta ja siinä se onnistuu erinomaisesti. Äänimaailma tukee tätä hienovaraisesti. Musiikki ei ole jatkuvasti läsnä, vaan astuu esiin juuri oikeilla hetkillä. Hiljaisuuskin on osa kerrontaa ja usein se kertoo enemmän kuin yksikään sävel.

Farewell North:illa on kyky käsitellä raskasta teemaa kevyellä mutta kunnioittavalla otteella. Se ei pakota itkemään, mutta antaa siihen tilaa. Vaikka hahmot ovat ilmeiltään pelkistettyjä, tunnetila välittyy äänensävyn, ympäristön ja tilanteiden kautta yllättävän vahvasti.

Yhteenveto:

Farewell North ei ole peli joka haastaa refleksejäsi, se haastaa tunteesi. Se sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tarinavetoisia, rauhallisia kokemuksia ja ovat valmiita pysähtymään hetkeksi. Noin 24 euron hintaluokassa se tarjoaa paljon enemmän kuin pelkän pelin, se tarjoaa kokemuksen ja ymmärrystä.

9 / 10
Hyvää: + Koskettava ja kauniisti kerrottu tarina. + Visuaalinen tyyli tukee tunnetta erinomaisesti. + Tunnelmallinen ja harkittu äänimaailma. Huonoa: - Jäykät kontrollit erityisesti hypyissä. - Hahmojen eleettömät kasvot. Yhteenveto: Farewell North ei ole peli joka haastaa refleksejäsi, se haastaa tunteesi. Se sopii erityisesti pelaajille, jotka arvostavat tarinavetoisia, rauhallisia kokemuksia ja ovat valmiita pysähtymään hetkeksi. Noin 24 euron hintaluokassa se tarjoaa paljon enemmän kuin pelkän pelin, se tarjoaa kokemuksen ja ymmärrystä.