Arvostelut, Pelit

Välimallin hiekkasurffailua täynnä A-luokan ideoita, mutta B-luokan toteutuksella – arvostelussa Atlas Fallen Kommentit pois päältä artikkelissa Välimallin hiekkasurffailua täynnä A-luokan ideoita, mutta B-luokan toteutuksella – arvostelussa Atlas Fallen

Atlas Fallen

Atlas Fallen (PlayStation 5)

5 / 10
Hyvää Kiehtova idea ja maailma. Kustomisointi. Avoimessa maailmassa on toki aina kiva "perseillä" menemään vapaasti. Huonoa B-luokan toteutus. Ympäristö toistaa liikaa itseään. Atlas Fallen on täynnä A-luokan ideaa kiinnostavasta konseptista lähtien, mutta toteutuksessa ollaan päätetty mennä täysin B-luokan linjalla

on Saksalaisen Deck13 Interactive -kehitystiimin luoma toimintaroolipeli, ja sen julkaisusta on vastannut . Aavikoitunut Atlas on maailma, josta ankara jumala on tehnyt armottoman leikkikenttänsä ja siinä sivussa orjuuttanut lähes koko ihmiskunnan. Ihmisiltä on viety kodit, arvokkuus ja jopa nimi. Vain aurinkokuninkaan uskolliset palvelijat saavat nauttia jonkinlaisesta paremmasta elämästä.

Pelaajan ohjastama nimetön on yksi monista kurjan kohtalon kokeneista selviytyjistä, kunnes hän löytää jotain voimaannuttavaa ja merkityksellistä. Taianomaisen taisteluhansikkaan myötä nimetön soturi saa voimia, joista tavallinen kuolevainen ei osaa edes haaveilla. Taikavoimalla vahvistettava ja kohennettava varustelu tekee soturista vahvemman, kyvykkäämmän ja kestävämmän. Näin taistelu turmiollista jumalaa ja tämän kätyreitä vastaan voi alkaa.

Atlaksen maailma ei kuitenkaan ole täynnä tyhjyyttä ja autioituneita alueita, sillä jumalansa luomat hirviöt vaanivat varomatonta kulkijaa milloin missäkin. Olipa kyse tavanomaisemmista pienpedoista tai suuremmista hirvityksistä, pelaajan on oltava varuillaan ja aina valmis taisteluun. Etenkin legendaariset ja jättiläismäiset suurhirviöt tyrmäävät varomattoman soturin hetkessä. Onneksi taisteluhanska antaa suuria voimia ja antaa näin pelaajalle mahdollisuuden kukistaa suuretkin hirviöt.

Sankarihahmoksi nouseva nimetön saakin avukseen muita kansalaisia, kun toivo paremmasta huomisesta kasvaa. Tämä kuitenkin vaatii paljon työtä, tutkimista ja vaarojen kohtaamista. Monet varustelun parantamiseen vaaditut raaka-aineet ovatkin haasteiden ja taisteluiden takana, eikä mikään kehitysaskel aseistuksen kohentamisessa tule ilmaiseksi.

Atlas Fallen

Atlas Fallen on kolmannen persoonan toimintaroolipeli, joka ei yritä keksi ruutia uudelleen oikeastaan missään määrin. Pelaaja kohtaa erilaisia ”vihulaisia” ja haasteita, mutta pelin taistelujärjestelmä voi tuntua paikoin hyvinkin ennalta arvattavalta. Gauntlet, pelaajan taika-ase, muuntuu kolmeksi erilaiseksi aseeksi: voimakkaaksi, mutta hitaaksi vasaraksi; nopeaksi, mutta vähemmän tehokkaaksi ruoskaksi ja nopeiksi nyrkkeilyhanskoiksi lähitaisteluun. Vaikka aseen muokkaamista maagisilla kivillä korostetaan, ne tuntuvat usein enemmän lisäelementiltä kuin keskeiseltä osalta pelikokemusta.

Momentum-mekaniikka lisää kiinnostavaa syvyyttä peliin, mutta sen toteutus jättää toivomisen varaa. Pelaajan on tasapainoteltava momentuminsa ja terveytensä välillä, mikä voi tuntua haastavalta. Ja on se kyllä kieltämättä myös hieman sekavaakin puuhaa

Atlas Fallenin maailma on jaettu suuriin ”hiekkalaatikoihin”, mikä tekee tutkimisesta ja seikkailusta houkuttelevaa. Atlas Fallen lainaa elementtejä varmastikin useista suosituista peleistä, luoden ympäristöjä, jotka kutsuvat pelaajaa tutkimaan ja löytämään piilotettuja aarteita. Yksityiskohdat, kuten luurankorykelmät, lisäävät syvyyttä pelimaailmaan ja kertovat hiljaisia tarinoita aavikon asukkaiden kohtaloista.

Yksityiskohtia tutkiessaan selväksi kuitenkin käy Atlas Fallenin tietynlainen karuus. Tekstuurit ovat kauempaa katsottuna ihan ok, tasoa, mutta läheltä niitä tutkiessaan käy äkkiä selväksi, että ne ovat todella hätiköiden kyhättyjä ”välimallin” mallinnuksia.

Samat pätee Atlas Fallenin äänimaisemiin. Ideat ovat hyviä, mutta toteutuksessa on menty päin rölli-metsää, ja pahasti.

Atlas Fallen on peli jossa on paljon potentiaalia, mutta joka kompastelee useissa toteutuksen osa-alueissa. A-luokan ideat on päätetty toteuttaa B-luokan tasolla. Se tarjoaa pelaajalleen hetkiä suuren seikkailun tunteesta, mutta jättää myös toivomisen varaa monilla osa-alueilla. Suosittelemme pelaajille, jotka nauttivat autiomaaseikkailuista ilman sen suurempia ”laatustandardeja” ja haluavat kokea uudenlaisen, kuitenkin ihan mielenkiintoisen tarinan. Muille pelaajille saattaa löytyä parempia vaihtoehtoja muualta. Etenkin tässä hintaluokassa.

Atlas Fallen on saatavilla ja sekä S -konsoleille että :lle.

The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past Kommentit pois päältä artikkelissa The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past

Melkein kymmenen vuotta vanha ei näytä suostuvan eläköitymään. ilmoitti yllättäen, että peli saa vuonna 2027 täysin uuden kolmannen lisäosan nimeltä .

Uudessa lisäosassa pelaajat palaavat jälleen legendaarisen hirviönmetsästäjän Geralt of Rivian saappaisiin täysin uudessa tarinassa. Tarkempia juoniyksityiskohtia ei vielä paljastettu, mutta lisätietoja luvataan loppukesälle 2026. Tällä hetkellä tiedetään ainakin se, että lisäosa julkaistaan :lle, :lle ja |S:lle.

Projektia ei tehdä yksin, sillä mukana kehityksessä on myös , jonka riveissä työskentelee useita alkuperäisen Witcher 3:n veteraaneja. Tämä on monille faneille hyvä merkki, sillä odotukset ovat luonnollisesti korkealla. Kun peliä on pidetty jo vuosia yhtenä kaikkien aikojen parhaista roolipeleistä, uuden lisäosan pitää olla jotain muutakin kuin “Geralt käy taas hakemassa kattilan kylän mummolle”.

The Witcher 3 julkaistiin alun perin vuonna 2015, ja sen suosio on ollut lähes poikkeuksellista. Peliä on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta, ja se on kerännyt satoja Vuoden peli -palkintoja. Harva peli saa uutta suurta sisältöä näin pitkän ajan jälkeen, joten Songs of the Past on monella tavalla poikkeuksellinen paluu vanhaan mutta erittäin rakastettuun fantasiamaailmaan.

Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia Kommentit pois päältä artikkelissa Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia

on uusi :lle kehitteillä oleva moninpelikauhupeli, joka ottaa tutut lapsuuden leikit ja muuttaa ne hermoja raastaviksi selviytymishaasteiksi. Pelin taustalla on studio , ja konsepti nojaa yksinkertaiseen ideaan, jossa säännöt ovat helppoja, mutta paine tekee jokaisesta vuorosta vaarallisen.

Pelin ytimessä on sarja minipelejä, joissa pelaajat joutuvat esimerkiksi testaamaan onneaan mekaanisen “leuan” kanssa, muistamaan sekvenssejä tai reagoimaan tilanteisiin, joissa virhe voi tarkoittaa välitöntä tappiota. Ajatus on sama kuin lapsuuden seurapeleissä, mutta nyt katsojat ja vastustajat odottavat, että mokaat.

Varsinaista kaaosta lisäävät “influence cardit”, joilla pelaajat voivat muuttaa pelin kulkua, kuten sabotoida toisia, suojella itseään tai rakentaa ansakomboja. Tilanne voi kääntyä hetkessä ja turvalliselta näyttävä siirto voi muuttua katastrofiksi, jos joku on ehtinyt suunnitella ansan etukäteen.

Pelin suunnittelija Grigory kuvailee ideaa yksinkertaisesti: pelissä on tavoitteena on tehdä tutusta epämukavaa. Pelaaja tunnistaa pelit heti, mutta huomaa nopeasti jännittävänsä omaa vuoroaan enemmän kuin olisi hyväksi.

Kun “duck, duck, DEAD” -henkinen kaaos yhdistyy pelaajien väliseen psykologiseen peliin, lopputulos vaikuttaa olevan jotain, jossa nauru ja paniikki kulkevat käsikädessä aivan kuten parhaissa seurapeleissä, mutta huomattavasti vähemmällä turvallisuuden tunteella.