Arvostelut

Valjua Doom-kopiointia Warhammerin maailmassa – arvostelussa Necromunda: Hired Gun Kommentit pois päältä artikkelissa Valjua Doom-kopiointia Warhammerin maailmassa – arvostelussa Necromunda: Hired Gun

Necromunda: Hired Gun

Necromunda: Hired Gun (PlayStation 5)

3 / 10

Games Workshopin kanssa ollaan jo totuttu siihen, että lisenssin saa käyttöönsä jotakuinkin kaikki jotka kehtaavat vain kysyä ja ei ole tästä poikkeus. Lisenssin ”voima” ei tälläkään kertaa näy oikein missään, vaikka paljon toivottu ensimmäisen persoonan räiskintäpeli loikin ennen julkaisuaan pientä hypeä pelityyppinsä uutuuden kanssa.

Necromunda: Hired Gun ei ole eikä sitä mainostettu minään muuna kuin indie-pelinä, joten tämä on otettu myös huomioon arvostelussa. Heti alkuun pitää myös mainita kuinka keskeneräisenä peli julkaistiin. Jo heti ensimmäistä kertaa käynnistäessä silmiin pisti versionumero alkuvalikossa, jotenkin 0.5 -alkuinen versionumero ei tuonut kovin hyvää mielikuvaa pelin valmiudesta ja nuo ennakkoluulot olivat oikeat. Peli kaatuili, hahmot jäivät jumiin ja vihollisia ilmestyi tyhjästä jne. monta pienempää ongelmaa. Muutaman viikon jälkeen peliin ilmestyi iso päivityspaketti ja pelikin sai versioonsa ykkösen eteen. Täten pelasin reiluuden nimissä pelin läpi molemmilla versioilla ja tämä arvostelu pohjautuukin nykyiseen uusimpaan versioon, jossa korjattiin useita arvosteluversion lapsuksia. Itse peliin ja sen rakenteellisiin ongelmiin päivitys ei auttanut.

Mainitsin jo alkuun että kyseessä on lopulta kuitenkin indie-peli, ja tämä näkyy monessa asiassa. Tietysti myös indie-peleiltä voi odottaa tiettyä viimeistelyä, ja osa ongelmista menee suoraan hutiloidun tuntuisen tekemisen piikkiin. Se onkin yksi pääasioista mikä tuntuu peliä pelatessa. ”Mitä tässä on haettu?”. Äänimaailma on toteutettu hutiloiden, välillä dialogia ei kuule, välillä kaikkia ääniä ei kuule ollenkaan. Mitään ei jää mieleen, musiikki on pääasiassa viiden pennin hevirenkutusta, joka on kerätty yhteen Doomin soundtrackin roskakorista. Unohdettavaa kaikkineen. Tasosuunnittelu on tylsää, juonesta en voi edes kahden läpipeluukerran jälkeen sanoa mitään järkevää mikä olisi jäänyt mieleen jne. Ongelmia on kaikessa toteutuksessa. Tekoälyyn ja peräkkäin juoksemiseen en edes jaksa tässä arvostelussa paneutua lauseen verran enempää.

Entä itse peli? Doomin mainitsin jo pariin kertaan, ihan syystäkin. Necromundan taisteluun on selvästi haettu Doomin vauhdintunnetta vihollisten lopetusliikkeineen. Lopetusliikkeet tulevatkin käyttöön, koska monesti joukon vihollisia helpoin voittamistyyli olikin vain naputella neliöä vihollisten tullessa kiltisti jonossa lopetettavaksi. Loogisesti PS:n neliönäppäimestä myös tehdään aseen lataaminen, lopetusliikkeet ja muu toiminta. Eli hahmo yksinkertaisesti alkoi vain ladata asetta kun tähtäys oli sentin vinossa lopetusliikkeeseen.

Pelissä on 13 päätehtävää ja pieniä hanttihommia. Tosin hanttihommiin ei rohkaise oikein mikään, koska itse pelaaminen ei ole hauskaa. Löytyy päähubia jossa voi tuunata aseitaan, itseään jne. Mitään järjellistä syytä en löytänyt päähubin olemassaololle, jossa myös valitaan tehtävät valitaan. Tuntuu että näin on nyt päätetty ja se on pistetty peliin. Erikoiskykyjä on useita, mutta noin 99 prosenttia näistä ovat todella unohdettavia ja hankalasti käytettäviä. Vai miltä kuulostaa nopeatempoisessa taistelussa, samalla kun käytät liikkumakoukkua ja ammut useita vihollisia, r1-napin valitseminen ja ylös osoittaminen saadaksesi jonkun kyvyn käyttöön. Mukana myös kulkee pelaajia nuoleskellen koira-apuri, jonka tärkein anti on vihollisten paikallaanpitäminen.

Parhaimmillaan Necromundan pelaaminen on hauskaa ja vauhdikasta. Nämä hetket vaan liian usein katkaisee pelintekijöiden aivopieru tai muu logiikaton idea, että käteen jää vain harmitus. Pienellä lisäpanostuksella ja loppuunasti miettimisellä pelistä olisi saatu kulttiklassikko, jota olisi mietitty tulevaisuudessa hiomattomana timanttina. Nyt jää käteen vain Warhammerin lämmintä sitä itseään.

Yhteistyöpelien uusi mestariteos? – arvostelussa Split Fiction (PS5) Kommentit pois päältä artikkelissa Yhteistyöpelien uusi mestariteos? – arvostelussa Split Fiction (PS5)

palaa jälleen vahvalla yhteistyöpelillä , joka yhdistää seikkailun, tasohyppelyn, ammunnan ja pulmanratkonnan. Tämä 6. maaliskuuta 2025 julkaistu peli vie pelaajat kahden kirjailijan, Mio Hudsonin ja Zoe Fosterin, maailmaan, jossa heidän tarinansa muuttuvat todellisiksi – kirjaimellisesti.

Monipuolinen tarina ja kekseliäät mekaniikat

Split Fiction rakentuu vahvan tarinankerronnan varaan. Mio ja Zoe päätyvät testaamaan simulaatiolaitetta, jonka tarkoitus on varastaa luovia ideoita. Väärin menneen kokeen seurauksena he jäävät loukkuun omiin tarinoihinsa, mikä johtaa vaihteleviin pelimaailmoihin. Zoen maailmat ovat luovia ja humoristisia, kun taas Mion tarinat ovat täynnä toimintaa ja kaaosta, mikä tuo peliin mukavaa kontrastia. Lisäksi peli sisältää pieniä sivutarinoita, jotka syventävät hahmojen taustoja.

Sulavaa pelattavuutta – mutta tottumista vaativa ohjaustuntuma

Kontrollit ovat pääosin toimivat ja reagoivat hyvin, vaikka alussa hahmot saattavat tuntua hitailta liikkua. Joissakin tehtävissä, kuten lentokohtauksissa, pelaajalla on mahdollisuus valita kahden eri ohjaustavan välillä, mikä parantaa pelikokemusta. Toisin kuin monissa muissa peleissä, taitoja ei tarvitse avata erikseen, vaan ne määräytyvät kunkin kentän mukaan.

Upea visuaalinen ilme ja dynaaminen äänimaailma

Split Fiction hurmaa visuaalisesti. Hahmomallit ja animaatiot ovat tarkasti toteutettuja, ja ympäristöt vaihtelevat huomattavasti eri tarinoiden välillä. Myös äänimaailma on viimeistelty – jokainen kenttä sisältää oman ainutlaatuisen äänimaailmansa, ja pienet yksityiskohdat, kuten askeleiden äänten muuttuminen eri pinnoilla, tuovat immersiivisyyttä peliin.

Täydellinen co-op-kokemus – ja vieläpä Friend Passilla!

Peliä ei voi pelata yksin, vaan se on suunniteltu co-opiksi, joko split-screeninä samalla sohvalla tai netin kautta. Crossplay-tuki mahdollistaa pelaamisen -, PlayStation- ja Xbox-pelaajien välillä, mutta vaatii EA-tilin. Iso plussa tulee myös siitä, että peli sisältää Friend Pass -ominaisuuden, jolloin vain toisen pelaajista tarvitsee omistaa peli.

Onko Split Fiction hintansa väärti?

Pelin noin 12 tunnin kesto (tai enemmän, jos nauttii tutkimisesta ja sivutehtävistä) tuntuu sopivalta, ja 50 euron hinta on varsin kohtuullinen, kun ottaa huomioon pelin tarjoaman laadukkaan co-op-kokemuksen. Lisäksi peli on täynnä hauskoja viittauksia muihin peleihin – esimerkiksi Assassin's Creed -sarjasta tuttu Leap of Faith -hyppy saa hupaisan kommentin hahmoilta.

Arvostelu: Mallu Millie

Yhteenveto:

10 / 10
Hyvää + Loistava yhteistyöpeli - suunniteltu täysin co-op-kokemukseksi, joko split-screeninä tai netin kautta. + Friend Pass -ominaisuus - vain yksi pelaaja tarvitsee pelin, mikä tekee siitä helposti lähestyttävän ystäville. + Monipuolinen ja mielenkiintoinen tarina – kahden kirjailijan erilaiset maailmat tuovat vaihtelua ja pitävät pelikokemuksen tuoreena. + Upeat grafiikat ja visuaalinen tyyli – hahmoanimaatiot, ympäristöt ja efektit näyttävät huipputyylikkäiltä. + Eläväinen ja dynaaminen äänimaailma – jokainen kenttä sisältää oman äänimaisemansa ja yksityiskohtia, kuten erilaiset askeläänet eri pinnoilla. + Viihdyttäviä pelimekaniikkoja ja vaihtelua – seikkailua, tasohyppelyä, pulmia ja taistelua, jotka sulautuvat toisiinsa saumattomasti. + Hauskat viittaukset muihin peleihin – pelissä on paljon easter eggejä ja viittauksia, jotka tuovat huumoria ja yllätyksiä pelaajille. + Crossplay-tuki – voit pelata kavereiden kanssa eri alustoilla (PS5, PC, Xbox), mikä lisää yhteisöllisyyttä. Huonoa - Ei yksinpelimahdollisuutta - peli on täysin co-op-peli, joten yksin pelaaminen ei onnistu mitenkään. - Ohjauksen hitaus alussa – hahmot saattavat tuntua alussa kömpelöiltä, mutta tähän tottuu nopeasti. - EA-tilin pakollisuus crossplaylle – vaikka crossplay on hieno lisä, se vaatii molemmilta pelaajilta EA-tilin ja kirjautumisen, mikä voi olla ärsyttävää. Lopputuomio: Must-have co-op-seikkailu Kannattaako ostaa? Jos etsit hauskaa ja kekseliästä co-op-peliä, Split Fiction on ehdottomasti loistava valinta. Sen monipuolinen pelattavuus, upea visuaalinen tyyli ja hyvin toteutettu tarina tekevät siitä vahvan suosituksen yhteistyöpelien ystäville. Suositus: Kyllä, erityisesti jos pelaat paljon co-op-pelejä!

Hauskuuden kipinä uudelleensyntynyt – arvostelussa XDefiant Kommentit pois päältä artikkelissa Hauskuuden kipinä uudelleensyntynyt – arvostelussa XDefiant

XDefiant

9.7 / 10
Hyvät asiat Mekaniikat, Kartat, Pelimuodot,Grafiikka, Yleisesti pelin hauskuus Huonot asiat Nettikoodin bugit, Mahdollinen piilotettu taitoon perustuva pelaajien hakujärjestelmä (HSBMM), joka johtaa "tryhard"-pelaajien kohtaamiseen usein

XDefiant on Ubisoftin uusin ilmainen areena-räiskintäpeli, joka yhdistää Ubisoftin eri pelimaailmat. Se julkaistiin 21. toukokuuta 2024 :lle, /X:lle, Windowsille ja Macille.

Ensikosketus peliin on todella positiivinen. Se herättää samanlaisia tunteita kuin ensimmäiset nostalgiset kokemukset Call of Duty MW2/3 -peleistä. Ainoat havaitut bugit liittyvät nettikoodiin, joita ovat mm. satunnaiset lobbysta uloslentämiset ja osumien rekisteröintiongelmat vihollisten ampumisessa, vaikka ping on ollut hyvä. Kaiken kaikkiaan peli vastaa odotuksia ja on erittäin hyvin toteutettu.

Sisältö

XDefiantissa on useita pelimuotoja, kuten domination, escort, occupy (hardpoint) ja hotshot (kill confirmed). Pelaaminen voi olla joko taktista tai vauhdikasta ja tehokasta. Asevalikoima on laaja ja monipuolinen, ja kaikki aseet ovat tasapainossa. Tämä tarkoittaa, että voit kokeilla kaikkia aseita ilman, että mikään niistä olisi liian tehoton tai heikko.

Kontrollit

Perus ohjaus napit ovat helppokäyttöiset. Slide cancelling onnistuu helposti pelin mekaniikan ansiosta. Bunny hopin ja super jumpin oppimiseen vaaditaan hieman harjoittelua. Ainoat taidot, jotka on oikeasti harjoiteltava, ovat quick scoping (sniperien nopea tähtääminen tarkasti) ja air strafing (ilmassa liikkuminen).

Grafiikka ja äänet

Grafiikka on erittäin hyvää, vaikka grafiikka-asetukset olisivatkin minimissä. Animaatiot ovat laadukkaita ja sulavia. Änimaailma on onnistunut: vastustajan askeleet kuuluvat selkeästi, musiikki sopii tunnelmaan ja äänimaisema pitää pelaajan valppaana.

Yhteenveto

on erinomainen peli ja todennäköisesti yksi parhaista räiskintäpeleistä, joita on julkaistu viime vuosina. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille räiskintäpelien ystäville, varsinkin niille, jotka pitävät Call of Duty -peleistä. XDefiant on varmasti samalla tasolla niiden kanssa vaikka onkin enemmän arcade tyyppinen.

Huomioitavaa

Arvostelussa mainitaan, että pelissä on todennäköisesti piilotettu taitoon perustuva pelaajien hakujärjestelmä (HSBMM), joka johtaa usein ”tryhard”-pelaajien kohtaamiseen. Tämä ominaisuus ei välttämättä ole pelissä ja on vain arvostelijan oma huomio.

Arvostelu: Samuli Annala