Arvostelut

Vaporum : Lockdown – Ruuturoolipelit ja Steampunk kohtaavat Kommentit pois päältä artikkelissa Vaporum : Lockdown – Ruuturoolipelit ja Steampunk kohtaavat

Vaporum:Lockdown
6.5 / 10
Hyvää Fatbot Gamesin luoma Steampunk-henkinen pelimaailma kutittelee visuaalisesti juuri oikeasta paikasta. Huonoa Alkaa hieman toistamaan itseään ja käy tylsäksi turhankin nopeasti.

Slovakialaisen Fatbot Gamesin :Lockdown jatkaa Dungeon Masterin 80-luvun lopulla aloittamaa ruuturoolipelien pitkää perinnettä, johon olemme saaneet lisäyksiä satunnaisen epäsatunnaisesti viimeisen 30 vuoden ajan. Lähivuosilta genren tutuin nimi lienee suomalaisen Almost Humanin peli Legend of Grimrock jatko-osineen. päätti vuonna 2017 iskeä lusikkansa soppaan Vaporum-sarjan ensimmäisellä osalla, heittäen kourallisen Stemapunk-maustetta mukaan, iänikuisen fantasia-teeman sijaan. Lockdown jatkaa hyväksi havaitulla linjalla.

Heti alussa on selvää, että pelin tarina tuskin tulee tempaisemaan mukaansa. Tiedemiehet töhöilevät, hommat menevät niin sanotusti persiilleen ja nyt on aika selvitellä tapahtumia. Pahitteksi ei ole myöskään paeta paikalta, sillä pelialueena toimivan Arx Vaporumin asukeilla vippaa päässä, eläimet ja koneet mukaan lukien.

Jos tarina lähtökohtaisesti aiheutti spontaanin kyllästymis-huokaus -reaktion, pelin visuaalinen ilme nostatti välittömästi mielialaa. Hyvin vahvasti Bioshockin mieleen tuova Steampunk toimii ympäristönä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ainoastaan vihollisten design jäi hieman haaleaksi, mutta näissä jotakuinkin tiukoissa Vaporum-raameissa kun toimitaan, ei asiasta sinänsä voi valittaa. Kaikki näkemäni mörököllit istuivat kokonaisuuteen, vaikkei varsinaisia wow-hetkiä noussutkaan esiin.

Vaporum:Lockdown
Lieskat luovat tunnelmaa muutoin synkkään ympäristöön.

Kuoleman kulmikas baletti

Tästä päästään ketterästi pelin ensimmäiseen isoon osa-alueeseen, eli taisteluun. Heti pelin alkupuolella pelaajalle tarjotaan vaihtoehtoina neljää erilaista pukua, jotka tulevat määrittelemään pelityylin tiettyyn pisteeseen asti. Tokihan hyppäsin siihen parhaiten panssaroituun körmyyn, koska ihmistankin rooli on aina viehättänyt. Mittava bonus elämäpisteisiin tosin oli vielä suurempi syy, sillä näillä nakkisormilla taistelu on vähintäänkin mielenkiintoista, ainakin jos vierestä katselee allekirjoittaneen sohlaamista. Pienellä treenillä ja näppäinten säätelyllä ruudukolla liikkuminen kuitenkin alkaa sujumaan ja sietääkin, sillä pelaajan seistessä paikallaan, tai etenkin itsensä kulmaan ajaessaan, viholliset kiittävät ja kuittaavat hengen hyvinkin nopeasti.

Aseistus on tehty Vaporum:Lockdownissa yllättävänkin mielenkiintoiseksi. Jo ensimmäisen parin tunnin aikana pelaajan käsien läpi valuu aloitus-jakoavaimen lisäksi ties minkälaista pilliä ja vipperää. Lyömä- ja tuliaseet ovat edustettuina mukavan laajalla skaalalla ja kahden eri ase-setin vaihteleminen vauhdissa käy mukavan helposti. Tähän kun laitetaan lisämausteeksi pelaajalle tarjottavia, pukuun kiinnitettäviä laitteita, saadaan kasaan varsin makoisa pläjäys tuhovoimaa. Toki vihollismetsä vastaa kuten sinne ammutaan, joten QWEASD-sormet saavat olla muutamaankin kertaan rusetilla vastapuolen pommeja väistellessä.

Vaporum:Lockdown
Romua ja roinaa.

Vedä, työnnä, kierrä

Toinen iso asia Vaporumissa on pelin lajityyppiä kunnioittaen puzzlet. Ongelmanratkaisu on vähemmän yllättävästi nappien painelua, laatikoiden siirtelyä, painelaattoja, ynnä muuta perinteistä puuhastelua. Myös puzzleissa on ahkerasti kaksi taitoa käytössä, quick load ja quick save. Pelin edetessä myös ongelmiin tulee välillä mittaa ja yksi harha-askel voi päästää pelaajan hengestään. Koska tallensit viimeksi? Vartti sitten? Kiitos, kuulemiin. Samoin kesken puuhastelun pelaajan kimppuun päästettävät vihollislaumat saattavat viedä hengen nopeastikin, joten tallennuksessa vara parempi.

Mitä Vaporum:Lockdownista sitten jäi käteen? Nätti ruuturoolipeli, jonka tarina unohtuu helposti. Pelillisesti se tarjoaa tasan sitä mitä lajityypiltä voi odottaakin, toimivassa paketissa. Genren ystäville tai siihen tutustumisesta kiinnostuneille peliä on suht helppo suositella, mutta ”jotain pelattavaa” etsivän se saattaa jättää kylmäksi.

Kuin selainpeli tuotuna Steamiin – arvostelussa Blade Chimera Kommentit pois päältä artikkelissa Kuin selainpeli tuotuna Steamiin – arvostelussa Blade Chimera

on Team LadyBugin ja WSS Playgrounding kehittämä okkultti cyberpunk metroidvania peli. Pelin julkaisijana toimivat ja . Testaus tapahtui :llä ja pelattu Xbox sekä PS5 ohjaimilla. Blade Chimera on Team LadyBugin uusin ja kunnianhimoisin peli, joka vie pelaajan syvälle okkultistiseen cyberpunk-maailmaan. Metroidvania-genreen kuuluva peli tarjoaa laajan kartan, saumattomia siirtymiä eri alueiden välillä sekä sivutehtäviä päätarinan rinnalle. Mutta onnistuuko peli lunastamaan odotuksensa?

Pelin tarina ja maailma

Pelaaja astuu demoninmetsästäjä Shinin saappaisiin tämän etsiessä menetettyjä taitojaan ja totuutta unohtuneesta menneisyydestään. Tarina on erityisen kiehtova, ja maailman tutkiminen tarjoaa mahdollisuuden paljastaa salaisuuksia kartassa sekä muistojen palauttamisessa. Pelissä on taianomaista tunnelmaa, jossa yhdistyvät okkultismi ja futuristinen estetiikka.

Iso plussa pelille on sivutehtävien ja vapaan kartan tutkimisen tarjoama monipuolisuus. Toisaalta toistuva rakenne, tehtävän haku, demonien tappaminen, seuraavaan tarinapaikkaan eteneminen, voi nopeasti tuntua yksitoikkoiselta.

Pelissä demonien nimet on usein valittu niiden ulkonäön mukaan, mikä tuo lisäkerroksia pelin tunnelmaan. Esimerkiksi sininen demoni tunnetaan nimellä Ao Oni, joka suoraan käännettynä tarkoittaa ”sininen demoni”. Lentävät variksen näköiset viholliset on nimetty Karasuksi, joka tarkoittaa varista, ja vihreät lentävät haamutyyppiset demonit puolestaan saavat nimekseen Hito Dama, joka tarkoittaa ”ihmissielua”.

Pelattavuus ja ohjattavuus

Ensituntuma pelistä oli vaihteleva. Alku oli teknisesti ongelmallinen – pelin julkaisupäivänä jatkuvat errorit, jokta estivät pelin avautumisen, pakottivat odottamaan korjauspäivitystä. Tämän jälkeen pelikokemus parani, mutta hahmon ohjauksessa on puutteita. Hypyt ja parkourausta vaativat kohdat voivat turhauttaa, ja tönkkö ohjaustuntuma tekee pelaamisesta epätarkkaa. Useissa nopeissa kohdissa joutui tekemään hitaasti asioita, jotta hahmo kerkeää niihin reagoida, joka johti moneen kuolemaan ja uudelleen asioiden tekemiseen, koska tallentaminen unohtui.

Väistöliikkeet ja taistelumekaniikka toimivat hyvin, mutta pelin rankaisevuus virheistä vaatii pelaajalta keskittymistä. Demonit lyövät kovaa ja panssareita eikä puolustusta saa päivittettyä, joten välillä ihmeellisten hirboxien tarkkailu saattoi myös äkkiä koitu jo mennyn sisällön uudelleen kahlaamiseen, jotta pääsee jatkamaan eteenpäin. Erityisesti Lux-demonin käyttäminen taistelussa tuo peliin syvyyttä, mutta sen hallinta kiipeilyssä on toisinaan epäintuitiivista. Lux toimii taistelussa tehokkaasti ja ottaa helposti ohjaimen komennot vastaan välillä, jopa liian tehokkaasti ja hyökkäyksiä tulee tehtyä taistelun ulkopuolella.

Grafiikat ja äänimaailma

Pelin pikselitaide on ehdoton kohokohta. on panostanut yksityiskohtiin, ja pelin visuaalinen ilme hurmaa alusta loppuun. Hyökkäysanimaatiot, käyttöliittymä ja vihollisten ulkoasu on kaikki huolellisesti suunniteltu pikselityyliin. Jos pystyy pelaamaan japaninkielisenä niin suosittelen suuresti, koska Japaninkieliset kirjoitusmerkit sopivat pelin estetiikkaan erityisen hyvin.

Äänimaailma sen sijaan jättää hieman toivomisen varaa. Vaikka musiikki itsessään on laadukasta, se ei onnistu luomaan cyberpunk-taistelun intensiivistä tunnelmaa. Vähän jäävät musiikit laiskanpuoleiseksi ja ne tarvisivat vähän potkua takapuoleen, että tulisi sopivampi tehokkuus, kun kuitenkin ollaan demoneita tappamassa. Toisaalta ääniefektit osuvat täydellisesti kohdilleen, tehden pelaamisesta miellyttävää myös ilman musiikkia. Varsinkin väistelyliikkeen tekeminen on mahtavaa siinä olevan ääniefektin kanssa ja sillä on myös hyvä liikkua paikasta toiseen.

Yhteenveto

Jos tällaisesta pelistä tykkää ja jaksaa opetella pelaamaan pelin tahtiin niin suosittelen. Yksitoikkoiseksi käy nopeasti vaikka tarina ja muistojen avaaminen vaikuttaakin tosi mielenkiintoiselta, mutta kaikki ongelmat hahmon ohjauksessa vievät ilon pelistä. Jos peliyhtiön muut pelit ovat tuttuja niin suosittelen harkitsemaan. Peli on saatavilla 29.01.2025 asti –10% 17,55€:lla. Tarjouksen jälkeen peli on normaalihintaisena 19,50€. 1€/1h (Euro per tunti) tulee hyvin, jos pelaa kaiken päätarinasta sivutehtäviin läpi ja tutkii kartan läpi niin arviolta n. 18h, joten tämä kannattaa oottaa huomioon ostamista harkitessa. Joten suosittelen, kyllä sen kannalta, että ei tekeminen lopu kesken.

Blade Chimera

4 / 10
Plussat + Grafiikat + Musiikit + Ääniefektit + Tarina + Taistelumekaniikat + Väistelyliike Miinukset - Hahmon ohjattavuus - Hyppiminen - Pienet tilat taistella - Tuntuu ilmaiselta selainpeliltä

Satumaista strategiaa ja visuaalista loistoa – arvostelussa Ravenswatch Kommentit pois päältä artikkelissa Satumaista strategiaa ja visuaalista loistoa – arvostelussa Ravenswatch

Ravenswatch

Pelin esittely
on tietokoneroolipeli, jonka kehittäjä ja julkaisija . Kyseessä on peli, joka vie pelaajat Unelmamaahan, Reverieen, jossa elävien tarinoiden ja legendojen koti on vaarassa. Maata vaivaan saastuttava voima, joka muuttaa sen asukkaiden mielet, ja vain Reverien suojelijat, korpit, voivat pelastaa sen. Pelissä otat roolin sankarina, joka liittoutuu muiden vahvojen hahmojen kanssa torjuakseen tämän uhkan. Ravenswatch on toimintapainotteinen seikkailupeli, jossa yhdistyvät roolipelielementit, taistelut ja ammuntamekaniikat. Peli on saatavilla :lle ja muille suurille alustoille, kuten PlayStation 5:lle, Xbox Onelle ja Nintendo Switchille.

Ensituntuma
Peli herättää heti mielenkiinnon vahvalla visuaalisella ilmeellään ja jännittävällä aloituskohtauksellaan. Peli ei vaikuta aluksi olevan buginen, vaan se toimii sujuvasti ilman merkittäviä ongelmia. Tunnelma luodaan nopeasti, ja pelaaja pääsee nauttimaan pelin tarjoamasta maailmasta ilman suurempia teknisiä esteitä. Alku on houkutteleva ja pitää pelaajan mielenkiinnon yllä.

Sisältö ja pelimekaniikka
Ravenswatchissa pelaaja valmistautuu jokaiseen pomotaisteluun keräämällä resursseja, tekemällä pieniä aktiviteettejä ja kehittämällä hahmoa. Jokaisella kentällä on 18 minuuttia aikaa, jonka aikana pelaaja voi kerätä esineitä, käydä kaupassa ja valmistautua tulevaan taisteluun. Pelissä on runsaasti strategisia elementtejä, kuten taitovalintoja ja esineiden yhdistelmiä, jotka voivat johtaa uskomattomiin synergioihin ja luoda todella voimakkaita hahmoja. Taitojen ja esineiden uudelleenvalinta (reroll) on keskeinen osa peliä, ja tämä luo mahdollisuuksia kokeilla erilaisia lähestymistapoja pelissä ilman turhautumista. Erilaiset esineet ja kyvyt tuovat peliin syvyyttä ja tekevät jokaisesta pelikerrasta ainutlaatuisen.

Grafiikat ja visuaalinen suunnittelu
Ravenswatchin karttasuunnittelu on sekä visuaalinen elämys että strateginen leikkikenttä. Peli jakautuu kolmeen eri lukuun, joista jokaisella on oma teemansa ja ulkoasunsa, jotka poikkeavat toisistaan merkittävästi. Vaikka kenttien järjestys on aina sama, niiden sisällön paikat ja vihollisten sijainnit vaihtelevat satunnaisesti, mikä pitää pelin tuoreena ja arvaamattomana. Pelissä seikkaillaan synkissä metsissä, aavikoilla ja suurissa linnoissa, mikä luo jatkuvasti erilaisia visuaalisia kokemuksia ja ympäristöjä.

Äänimaailma
Pelin musiikki ja ääniefektit ovat todella onnistuneita. Musiikki tukee pelin tunnelmaa täydellisesti ja vie pelaajan syvemmälle pelin maailmaan. Äänet luovat jännitystä ja intensiteettiä, ja ne vastaavat hyvin tapahtumien kulkuun ja ympäristön muutoksiin. Peliin lisätyt hahmojen kommentit lisäävät immersiota ja tekevät pelistä elävämmän.

Pelin haasteet ja vaikeustaso
Vaikka Ravenswatch tarjoaa paljon viihdykettä ja hauskaa pelattavaa, pelin tasapaino on ongelmallinen. Ensimmäinen luku tuo esiin turhauttavan vaikeusasteen, erityisesti sivutehtävien osalta, mikä tekee pelikokemuksesta epätasapainoisen. Satunnaisuus, kuten vihollisten spawn-mekanismi, tekee pelistä enemmän onnen kuin taidon peliä, mikä voi aiheuttaa turhautumista, erityisesti suunnittelun ja strategian osalta. Peli ei myöskään tarjoa tutorial-tilaa, mikä saattaa olla haastavaa uusille pelaajille. Vaikka pelissä on useita vaikeustasovaihtoehtoja, ei ole aina selvää, miksi tietyt haasteet tuntuvat niin epätasapainoisilta.


Pelin haasteet ja vaikeustaso
Vaikka Ravenswatch tarjoaa paljon viihdykettä ja hauskaa pelattavaa, pelin tasapaino on ongelmallinen. Ensimmäinen luku tuo esiin turhauttavan vaikeusasteen, erityisesti sivutehtävien osalta, mikä tekee pelikokemuksesta epätasapainoisen. Satunnaisuus, kuten vihollisten spawn-mekanismi, tekee pelistä enemmän onnen kuin taidon peliä, mikä voi aiheuttaa turhautumista, erityisesti suunnittelun ja strategian osalta. Peli ei myöskään tarjoa tutorial-tilaa, mikä saattaa olla haastavaa uusille pelaajille. Vaikka pelissä on useita vaikeustasovaihtoehtoja, ei ole aina selvää, miksi tietyt haasteet tuntuvat niin epätasapainoisilta.

Moninpeli ja saavutettavuus
Ravenswatchin moninpeli on poikkeuksellisen sujuva ja saavutettava. Peli mahdollistaa sekä ystävien kanssa pelaamisen että satunnaisiin peleihin liittymisen vaivattomasti. Kartan ja alueen valinta on automatisoitu, ja peli valitsee parhaat palvelimet pelaajille ilman yhteysongelmia. Tämä tekee peliin liittymisestä sujuvaa ja takaa lähes viiveettömän pelikokemuksen, mikä on harvinaista monissa nykyisissä peleissä.

Yhteenveto
Ravenswatch on mielenkiintoinen ja koukuttava peli, joka tarjoaa monipuolisia hahmoja, rikasta strategiaa ja visuaalisesti upeita ympäristöjä. Pelissä on kuitenkin tasapaino-ongelmia ja vaikeustasojen epätasaisuutta, jotka voivat estää täysipainoisen pelikokemuksen. Vaikka satunnaisuus tuo peliin omat haasteensa, pelissä on silti potentiaalia ja se tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia kokeiluihin ja uusintapelivaihtoehtoihin. Erityisesti moninpelikokemus on sujuva ja helposti lähestyttävä. Jos olet fani toiminnallisista roolipeleistä, joissa on paljon mahdollisuuksia kokeilla eri rakennelmia ja strategioita, Ravenswatch saattaa olla sinulle oikea peli, mutta se ei ole täydellinen kaikille pelaajille, erityisesti niiden, jotka etsivät tasapainoista ja palkitsevaa yksinpelikokemusta.

Arvostelu: Mallu Miellie

Yhteenveto

7 / 10
Hyvää: - Monipuoliset hahmot ja taitovalinnat. - Erilaiset haasteet ja karttasuunnittelu pitävät pelin tuoreena. - Nopeatempoiset ja intensiiviset pomotaistelut. - Sujuva ja saavutettava moninpeli. -Peli valikko on visuaalisesti hauska ja tukee pelin tunnelmaa - Hahmoille on kirjoitettu hieman omaa tarinaa ja kehittämällä hahmoa saat auki tämän omia muistoja. - Pelin visuaalinen ilme, kuten hahmo, kentät yms. - Lisämodifikaatioilla voit muuttaaa helposti peliä halutessasi vaikeammaksi jos kaipaat vähän lisähaastetta. Huonoa: - Vaikeusasteen epätasapaino. - Satunnaisuus heikentää strategian suunnittelua. - Peli ei tarjoa tutorial-tilaa uusille pelaajille. - Ensimmäinen luku saattaa olla turhauttava vaikeustasoltaan. - Joillekkin jatkuva hahmon kommentointi on enemmän häiritsevää ja rikkookin keskittymisen - Pelin aggro-mekanismi, eli vihollisten houkuttelu ja jahtaaminen, on ongelmallinen. Viholliset voivat tunnistaa ja lähteä jahtaamaan pelaajaa jopa ruudun ulkopuolelta, mikä vetää pelaajan ei-toivottuihin taisteluihin. Tämä liiallinen aggro-etäisyys häiritsee tutkimisen virtausta ja tekee kartalla liikkumisesta vähemmän nautittavaa. - Eye-pisteet eivät tarjoa tarpeeksi vastinetta ajalle, jonka pelaaja niiden eteen käyttää.