Slovakialaisen Fatbot Gamesin Vaporum:Lockdown jatkaa Dungeon Masterin 80-luvun lopulla aloittamaa ruuturoolipelien pitkää perinnettä, johon olemme saaneet lisäyksiä satunnaisen epäsatunnaisesti viimeisen 30 vuoden ajan. Lähivuosilta genren tutuin nimi lienee suomalaisen Almost Humanin peli Legend of Grimrock jatko-osineen. Fatbot Games päätti vuonna 2017 iskeä lusikkansa soppaan Vaporum-sarjan ensimmäisellä osalla, heittäen kourallisen Stemapunk-maustetta mukaan, iänikuisen fantasia-teeman sijaan. Lockdown jatkaa hyväksi havaitulla linjalla.
Heti alussa on selvää, että pelin tarina tuskin tulee tempaisemaan mukaansa. Tiedemiehet töhöilevät, hommat menevät niin sanotusti persiilleen ja nyt on aika selvitellä tapahtumia. Pahitteksi ei ole myöskään paeta paikalta, sillä pelialueena toimivan Arx Vaporumin asukeilla vippaa päässä, eläimet ja koneet mukaan lukien.
Jos tarina lähtökohtaisesti aiheutti spontaanin kyllästymis-huokaus -reaktion, pelin visuaalinen ilme nostatti välittömästi mielialaa. Hyvin vahvasti Bioshockin mieleen tuova Steampunk toimii ympäristönä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ainoastaan vihollisten design jäi hieman haaleaksi, mutta näissä jotakuinkin tiukoissa Vaporum-raameissa kun toimitaan, ei asiasta sinänsä voi valittaa. Kaikki näkemäni mörököllit istuivat kokonaisuuteen, vaikkei varsinaisia wow-hetkiä noussutkaan esiin.
Kuoleman kulmikas baletti
Tästä päästään ketterästi pelin ensimmäiseen isoon osa-alueeseen, eli taisteluun. Heti pelin alkupuolella pelaajalle tarjotaan vaihtoehtoina neljää erilaista pukua, jotka tulevat määrittelemään pelityylin tiettyyn pisteeseen asti. Tokihan hyppäsin siihen parhaiten panssaroituun körmyyn, koska ihmistankin rooli on aina viehättänyt. Mittava bonus elämäpisteisiin tosin oli vielä suurempi syy, sillä näillä nakkisormilla taistelu on vähintäänkin mielenkiintoista, ainakin jos vierestä katselee allekirjoittaneen sohlaamista. Pienellä treenillä ja näppäinten säätelyllä ruudukolla liikkuminen kuitenkin alkaa sujumaan ja sietääkin, sillä pelaajan seistessä paikallaan, tai etenkin itsensä kulmaan ajaessaan, viholliset kiittävät ja kuittaavat hengen hyvinkin nopeasti.
Aseistus on tehty Vaporum:Lockdownissa yllättävänkin mielenkiintoiseksi. Jo ensimmäisen parin tunnin aikana pelaajan käsien läpi valuu aloitus-jakoavaimen lisäksi ties minkälaista pilliä ja vipperää. Lyömä- ja tuliaseet ovat edustettuina mukavan laajalla skaalalla ja kahden eri ase-setin vaihteleminen vauhdissa käy mukavan helposti. Tähän kun laitetaan lisämausteeksi pelaajalle tarjottavia, pukuun kiinnitettäviä laitteita, saadaan kasaan varsin makoisa pläjäys tuhovoimaa. Toki vihollismetsä vastaa kuten sinne ammutaan, joten QWEASD-sormet saavat olla muutamaankin kertaan rusetilla vastapuolen pommeja väistellessä.
Vedä, työnnä, kierrä
Toinen iso asia Vaporumissa on pelin lajityyppiä kunnioittaen puzzlet. Ongelmanratkaisu on vähemmän yllättävästi nappien painelua, laatikoiden siirtelyä, painelaattoja, ynnä muuta perinteistä puuhastelua. Myös puzzleissa on ahkerasti kaksi taitoa käytössä, quick load ja quick save. Pelin edetessä myös ongelmiin tulee välillä mittaa ja yksi harha-askel voi päästää pelaajan hengestään. Koska tallensit viimeksi? Vartti sitten? Kiitos, kuulemiin. Samoin kesken puuhastelun pelaajan kimppuun päästettävät vihollislaumat saattavat viedä hengen nopeastikin, joten tallennuksessa vara parempi.
Mitä Vaporum:Lockdownista sitten jäi käteen? Nätti ruuturoolipeli, jonka tarina unohtuu helposti. Pelillisesti se tarjoaa tasan sitä mitä lajityypiltä voi odottaakin, toimivassa paketissa. Genren ystäville tai siihen tutustumisesta kiinnostuneille peliä on suht helppo suositella, mutta ”jotain pelattavaa” etsivän se saattaa jättää kylmäksi.
