Arvostelut

Vaporum : Lockdown – Ruuturoolipelit ja Steampunk kohtaavat Kommentit pois päältä artikkelissa Vaporum : Lockdown – Ruuturoolipelit ja Steampunk kohtaavat

Vaporum:Lockdown
6.5 / 10
Hyvää Fatbot Gamesin luoma Steampunk-henkinen pelimaailma kutittelee visuaalisesti juuri oikeasta paikasta. Huonoa Alkaa hieman toistamaan itseään ja käy tylsäksi turhankin nopeasti.

Slovakialaisen Fatbot Gamesin :Lockdown jatkaa Dungeon Masterin 80-luvun lopulla aloittamaa ruuturoolipelien pitkää perinnettä, johon olemme saaneet lisäyksiä satunnaisen epäsatunnaisesti viimeisen 30 vuoden ajan. Lähivuosilta genren tutuin nimi lienee suomalaisen Almost Humanin peli Legend of Grimrock jatko-osineen. päätti vuonna 2017 iskeä lusikkansa soppaan Vaporum-sarjan ensimmäisellä osalla, heittäen kourallisen Stemapunk-maustetta mukaan, iänikuisen fantasia-teeman sijaan. Lockdown jatkaa hyväksi havaitulla linjalla.

Heti alussa on selvää, että pelin tarina tuskin tulee tempaisemaan mukaansa. Tiedemiehet töhöilevät, hommat menevät niin sanotusti persiilleen ja nyt on aika selvitellä tapahtumia. Pahitteksi ei ole myöskään paeta paikalta, sillä pelialueena toimivan Arx Vaporumin asukeilla vippaa päässä, eläimet ja koneet mukaan lukien.

Jos tarina lähtökohtaisesti aiheutti spontaanin kyllästymis-huokaus -reaktion, pelin visuaalinen ilme nostatti välittömästi mielialaa. Hyvin vahvasti Bioshockin mieleen tuova Steampunk toimii ympäristönä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ainoastaan vihollisten design jäi hieman haaleaksi, mutta näissä jotakuinkin tiukoissa Vaporum-raameissa kun toimitaan, ei asiasta sinänsä voi valittaa. Kaikki näkemäni mörököllit istuivat kokonaisuuteen, vaikkei varsinaisia wow-hetkiä noussutkaan esiin.

Vaporum:Lockdown
Lieskat luovat tunnelmaa muutoin synkkään ympäristöön.

Kuoleman kulmikas baletti

Tästä päästään ketterästi pelin ensimmäiseen isoon osa-alueeseen, eli taisteluun. Heti pelin alkupuolella pelaajalle tarjotaan vaihtoehtoina neljää erilaista pukua, jotka tulevat määrittelemään pelityylin tiettyyn pisteeseen asti. Tokihan hyppäsin siihen parhaiten panssaroituun körmyyn, koska ihmistankin rooli on aina viehättänyt. Mittava bonus elämäpisteisiin tosin oli vielä suurempi syy, sillä näillä nakkisormilla taistelu on vähintäänkin mielenkiintoista, ainakin jos vierestä katselee allekirjoittaneen sohlaamista. Pienellä treenillä ja näppäinten säätelyllä ruudukolla liikkuminen kuitenkin alkaa sujumaan ja sietääkin, sillä pelaajan seistessä paikallaan, tai etenkin itsensä kulmaan ajaessaan, viholliset kiittävät ja kuittaavat hengen hyvinkin nopeasti.

Aseistus on tehty Vaporum:Lockdownissa yllättävänkin mielenkiintoiseksi. Jo ensimmäisen parin tunnin aikana pelaajan käsien läpi valuu aloitus-jakoavaimen lisäksi ties minkälaista pilliä ja vipperää. Lyömä- ja tuliaseet ovat edustettuina mukavan laajalla skaalalla ja kahden eri ase-setin vaihteleminen vauhdissa käy mukavan helposti. Tähän kun laitetaan lisämausteeksi pelaajalle tarjottavia, pukuun kiinnitettäviä laitteita, saadaan kasaan varsin makoisa pläjäys tuhovoimaa. Toki vihollismetsä vastaa kuten sinne ammutaan, joten QWEASD-sormet saavat olla muutamaankin kertaan rusetilla vastapuolen pommeja väistellessä.

Vaporum:Lockdown
Romua ja roinaa.

Vedä, työnnä, kierrä

Toinen iso asia Vaporumissa on pelin lajityyppiä kunnioittaen puzzlet. Ongelmanratkaisu on vähemmän yllättävästi nappien painelua, laatikoiden siirtelyä, painelaattoja, ynnä muuta perinteistä puuhastelua. Myös puzzleissa on ahkerasti kaksi taitoa käytössä, quick load ja quick save. Pelin edetessä myös ongelmiin tulee välillä mittaa ja yksi harha-askel voi päästää pelaajan hengestään. Koska tallensit viimeksi? Vartti sitten? Kiitos, kuulemiin. Samoin kesken puuhastelun pelaajan kimppuun päästettävät vihollislaumat saattavat viedä hengen nopeastikin, joten tallennuksessa vara parempi.

Mitä Vaporum:Lockdownista sitten jäi käteen? Nätti ruuturoolipeli, jonka tarina unohtuu helposti. Pelillisesti se tarjoaa tasan sitä mitä lajityypiltä voi odottaakin, toimivassa paketissa. Genren ystäville tai siihen tutustumisesta kiinnostuneille peliä on suht helppo suositella, mutta ”jotain pelattavaa” etsivän se saattaa jättää kylmäksi.

Demonilahtaaja vauhdissa – arvostelussa kotimainen Letifer Kommentit pois päältä artikkelissa Demonilahtaaja vauhdissa – arvostelussa kotimainen Letifer

on toimintatäyteinen peli, jossa yhdistyvät twin-stick-ampuminen, roguelite-elementit ja survivors-tyylinen pelattavuus. Pelissä astut puolidemonin Letiferin rooliin ja taistelet demonien uhkaa vastaan suorittaen brutaaleja rituaaleja ja kehittäen hahmoasi. Pelaaja voi päivittää aseita, taitoja ja dronen ominaisuuksia sekä kohdata voimakkaita vihollisia matkalla kohti demonikuningas Raumin kukistamista Letifer, jonka on kehittänyt suomalainen peliyhtiö , julkaistiin Early Accessiin 17. huhtikuuta 2025

Pelin ensituntumat olivat erittäin positiiviset. Pelissä liikkuminen ja taistelu tuntuivat todella sujuvilta, eikä vastaan tullut ongelmia. Pelasin hiirellä ja näppäimistöllä, ja tähtäys oli helppoa, olipa kyse manuaalisesta tai automaattisesta tähtäyksestä. Pelin mekaniikat olivat helppoja omaksua, sillä ne esitellään asteittain pelatessa, jolloin mitään ei jää epäselväksi. Erityisesti päämaja, jossa oleskellaan turvassa demoneilta, on todella miellyttävä. Siellä on helppo liikkua ja tärkeimmät toiminnot ovat kätevästi saatavilla heti rituaalista palattua. Pelikokemus vastasi ja ylitti odotukset: olen pitkään kaivannut tämän tyylistä peliä, ja Letifer on todellinen helmi suomalaisten pelintekijöiden työstä. Bugeja ei tullut vastaan kertaakaan.

Pelissä pääasialliset toiminnot keskittyvät rituaalien suorittamiseen, taitojen kehittämiseen ja dronen (ABR-X9) ominaisuuksien parantamiseen. Vaikka tällä hetkellä vain ensimmäistä pistoolia voi päivittää, aseiden ja varusteiden kehittäminen on keskeinen osa peliä. Materiaaleja voi kerätä tappamalla demoneja rituaaleista tai käyttämällä dronen keräämiä resursseja. Kivestä kerätään pääasiassa drone-päivityksiä, mutta myös aseiden ja effigyjen kehittäminen vaatii niitä. Pelin tarina kertoo Letiferistä, puolidemonista, jonka isä Raum, demonikuningas, on tappanut hänen äitinsä. Tavoitteena on pysäyttää Raum ja estää demoneita tuhoamasta ihmiskuntaa, sen eteen täytyy suorittaa rituaaleja ja kohdata vahvoja vihollisia. Ensimmäiselleä läpäisykerralla rituaalit tuottavat punaisia orbeja, joita käytetään aseiden ja uusien biomien avaamiseen.

Pelissä on sopivasti haastetta, erityisesti sivurituaalien ja demonien osalta. Erilaiset aseet ja taidot antavat mahdollisuuden sopeuttaa pelityyliä sen mukaan, minkälaista vastusta on vastassa. Aluksi rituaalit tuntuivat haastavilta, mutta kun oppi tuntemaan taidot ja demonien hyökkäykset, eteneminen alkoi sujua nopeammin. Ainoa suuri haaste itselle oli Letiferin äidin päärituaali, joka vaati useamman yrityksen, mutta se teki pelistä entistäkin palkitsevamman.

Pelissä on upea pikselityyli, joka viehättää heti. Hahmot ja animaatiot ovat erittäin hienosti toteutettuja ja sopivat täydellisesti peliin. Erityisesti demonit, jotka hyökkäävät rituaalien aikana, on suunniteltu todella vaikuttavasti. Grafiikat luovat yhtenäisen ja upean visuaalisen kokonaisuuden, ja eri biomit erottuvat selkeästi toisistaan. Alueet on suunniteltu hienosti ja niistä huokuu oikea tunnelma, joka tukee pelin tyyliä. Animaatiot, erityisesti hyökkäykset, erottuvat hyvin, vaikka pelissä onkin paljon lentäviä projektiileja ja tulitaistelua.

Pelissä on loistavat äänitehosteet ja musiikit, jotka luovat oikean tunnelman rituaalien ja taisteluiden aikana. Äänet on tarkasti kohdistettu tilanteisiin ja esineisiin, mikä lisää pelikokemuksen immersiota. Musiikki tuo lisäsyvyyttä peliin ja sopii täydellisesti pelin teemaan.

Letifer on todella lupaava peli, joka tarjoaa paljon viihdyttävää sisältöä jo Early Access -vaiheessa. Pelissä on hyvin toteutettu haaste, upea visuaalinen ilme ja tunnelmallinen musiikki. Vaikka peli on vielä kehitysvaiheessa, se tarjoaa jo nyt loistavaa pelattavuutta ja on ehdottomasti suositeltavaa kaikille. 4 euron hinta on erittäin kohtuullinen, ja samalla voi tukea suomalaisia pelintekijöitä. Odotan innolla, mitä lisää peliin tuodaan tulevaisuudessa!

arvostelu: Nova Kallio

9 / 10
Plussat + Pikseligrafiikat + Pelattavuus + Animaatiot

Sienivirus leviää jälleen PC:llä – arvostelussa The Last of us part 2 remastered Kommentit pois päältä artikkelissa Sienivirus leviää jälleen PC:llä – arvostelussa The Last of us part 2 remastered

The Last of Us Part II on toimintaseikkailu- ja selviytymiskauhupeli, joka on kehitetty Naughty Dogin toimesta ja julkaistu alun perin :lle kesäkuussa 2020. Pelistä on 03.04.2025 julkaistu remasteroitu versio :lle, mikä on antanut pelaajille mahdollisuuden kokea peli uudelleen paremmilla grafiikoilla ja muilla parannuksilla. Pelissä seurataan päähenkilöitä, Ellietä ja Abbya jota yrittävät selviytyä post-apokalyptisessa maailmassa, täynnä zombi-tyyppisiä olentoja ja muita uhkia. Pelissä yhdistyy syvällinen tarinankerronta, intensiivinen toiminta ja selviytymis-elementit.

Pelissä on heti alkuun hyvät fiilikset, kun pääsee nauttimaan samasta korkealaatuisesta kokemuksesta, jonka PlayStation-versio tarjosi. PC:llä peli näyttää upealta, mutta itselläni oli pieniä teknisiä ongelmia testauksen alussa: esimerkiksi mikrolagaamista ja FPS-droppeja havaitsin erityisesti tietyissä paikoissa, mikä häiritsi hieman. Näistä pienistä ongelmista huolimatta kuitenkin kokonaisuutena peli tuntuu toimivan hyvin, ja se vastaa odotuksiani erityisesti grafiikoiden osalta.

Pelin tarinassa päästään sukeltamaan syvälle Ellien ja Abbyn matkaan, joka on täynnä tunteita. Pelissä on myös runsaasti tutkimista, kuten ympäristön läpikäynti ja erilaisten keräilyesineiden sekä materiaalien etsiminen. Näitä voidaan käyttää hahmon taitojen ja aseiden päivittämiseen. Hahmon kehittäminen on tärkeä osa peliä, ja materiaalit kuten pillerit ja aseiden osat auttavat parantamaan hahmon kykyjä ja välineitä. Myös taistelussa tarvittavat resurssit, kuten alkoholi ja rätit, voidaan kerätä ja käyttää luomaan erilaisia esineitä, kuten molotovin cocktailia tai ensiapupakkauksia.

Kontrollit, jotka toimivat näppäimistö ja hiiri -kombinaatiolla, ovat suhteellisen hyvät. Paikoin ne tuntuvat kuitenkin hieman kankeilta, erityisesti nopeatempoisessa toiminnassa, mutta kokonaisuutena pelissä on hyvä pelattavuus ja hallittavuus. Pelissä ei ole erityisiä lukittuja taitoja, vaan pelaaja voi kehittää hahmoaan ja varusteitaan löytämillään esineillä ja resursseilla.

Pelin grafiikat ovat parantuneet remasteroinnin myötä. Visuaalisesti peli on upea ja kauniisti toteutettu, ja ympäristön yksityiskohdat ovat huomattavasti parantuneet verrattuna alkuperäiseen PS4-versioon. Animaatiot ja mallit ovat sujuvia ja toimivat hyvin pelin tunnelman luomisessa. Grafiikat sopivat erinomaisesti pelin synkkään ja realistiseen maailmaan.

Äänet ovat yksi pelin tärkeimmistä elementeistä. Varsinkin hiippailuhetkissä ja jännittävissä tilanteissa äänet auttavat luomaan aitoa tunnelmaa. Ammuksista on pulaa, ja joskus on tärkeää kuunnella ympäristön ääniä, jotta voi välttää zombien huomaamista. Äänitehosteet ovat erittäin hyvin toteutettuja, mutta huomioitavaa on, että tilaäänet eivät toimi täydellisesti. Taustaäänet kuuluvat normaalisti, mutta dialogi jää kuulumattomiin, jos tilaääni on päällä.

The Last of Us Part II Remastered on ehdottomasti edelleenkin mainio peli, mutta ei kuitenkaan sellainen PC-kokemus, jota olisi voinut odottaa ja toivoa. Pieniä teknisiä ongelmia, kuten FPS-droppeja ja mikrolagaamista, ilmenee ajoittain. Pelissä on hyvä tarina, hyvät grafiikat ja intensiivistä pelattavuutta, joka vie pelaajan syvälle post-apokalyptiseen maailmaan. Peli on ehdottomasti suositeltavaa niille, jotka nauttivat tarinavetoisista ja syvällisistä kokemuksista. Pelissä on kuitenkin pieniä bugeja, jotka voivat vaikuttaa pelin sujuvuuteen, mutta ne eivät vie kokonaisuudessa pelin loistavuutta.

Arvio: Aaron Veijalainen

The Last of us part 2 remastered (PC)

7 / 10
Hyvää +Hyvä tarina +Hyvät grafiikat Huonoa -Pieniä lagailuja ja FPS-droppeja -Tilaäänen ongelmat -Ei parhain mahdollinen PC-versiointi