Arvostelut

Värikästä kaaosta ja naurun revakkaa – arvostelussa Mario Tennis Fever Kommentit pois päältä artikkelissa Värikästä kaaosta ja naurun revakkaa – arvostelussa Mario Tennis Fever

tuo Mushroom Kingdomin tenniskentille jälleen kerran värikästä ja nopeatempoista urheilutunnelmaa. Camelot Software Planningin kehittämä ja Nintendon 12. helmikuuta 2026 julkaisema peli jatkaa tuttua Mario Tennis -linjaa: luvassa on arcade-henkistä pallottelua, hahmokohtaisia erikoiskykyjä ja runsaasti iloista fanipalvelua osana sarjan 40-vuotisjuhlaa. Vaikka peli ei tuo suuria mullistuksia perusrakenteeseen, tekninen toteutus -alustalla on vakuuttava.   

Ensituntuma on energinen ja helposti lähestyttävä. Peli nappaa mukaansa nopeasti, ja peruslyönnit oppii muutamassa minuutissa. Tekninen sulavuus tekee pelaamisesta nautittavaa, ja DLSS-tuki varmistaa kuvanlaadun säilymisen telakoituna. Erikoisliikkeiden, 30 erilaisen Fever-mailan ja uuden Fever-tilan hallinta vaatii tarkempaa ajoitusta, mikä tuo kaivattua syvyyttä kokeneemmille pelaajille. Teknisesti peli toimii vakaasti, ja Joy-Con 2 -ohjainten haptinen palaute lisää immersiota simuloimalla eri lyöntien tuntumaa.   

Mekaanisena lisäyksenä pelissä on hahmojen HP-järjestelmä: pelaajat voivat ottaa vahinkoa kentän esteistä, mikä johtaa väliaikaiseen nopeusrangaistukseen tai tyrmäykseen. Saavutettavuutta on puolestaan parannettu mahdollisuudella määrittää vaikeammat lyönnit, kuten lobit, yhdelle bumper-painikkeelle.   

Peli, joka ei kukoista yksin

Sisällöllisesti Mario Tennis Fever tarjoaa turnaustilan, erilaisia haasteita (kuten Trial Towers) sekä online- ja paikallismoninpelin. Pelin 38 hahmon rosteri on sarjan tähän asti laajin. Yksinpelaajalle tarjonta jää kuitenkin hieman ohuen tuntuiseksi, sillä Adventure-tila ”Star-Crossed World” on kestoltaan vain noin neljä tuntia ja alkaa melko hitaalla ”tenniskoulu”-vaiheella, joka sisältää tenniskokeita ja tietovisoja. Peli loistaa kuitenkin erityisesti sosiaalisesti: uusi GameShare-toiminto mahdollistaa moninpelin ystävien kanssa, vaikka heillä ei olisi omaa peliä ja tämä toimii paikallisesti jopa alkuperäisen Switch-laitteen kanssa.   

Grafiikat ovat kirkkaat ja ilmeikkäät, ja animaatiot tukevat pelin iloista tunnelmaa. Motoi Sakuraban säveltämä musiikki remixaa tuttuja Mario-sävelmiä energisesti.

Yllättävän viihdyttävä kokonaisuus

Kokonaisuutena Mario Tennis Fever on viihdyttävä ja helposti lähestyttävä urheilupeli, joka toimii parhaiten seurapeliksi. Yksinpelisisältö jättää hieman toivomisen varaa, ja 69 euron hinta on tuntuva, mutta moninpeliominaisuudet, kattava avattava sisältö (kuten Amiiboilla avattavat kosmeettiset pallot) ja valtava hahmokaarti tekevät siitä varman valinnan Mario-faneille ja sohvapelaajille. Sopii takuulla erinomaisesti kavereiden kanssa illanviettoon!   

Arvostelu: Eemil-Aukusti Lehto

Tennishaastajana: Apupoika Jaakko Nygård.

Mario Tennis Fever

7 / 10
Hyvää + Helppo lähestyttävyys +Tarkat kontrollit + Viihdyttävä ja nopeatempoinen pelattavuus + Hauska moninpeli ja innovatiivinen GameShare-tuki + Ennätysmäinen 38 hahmon rosteri +Taktista syvyyttä lisäävä HP-järjestelmä ja Fever Shot Counter Huonoa - Ohut ja lyhyt yksinpeli - Kampanjan hidas alku pakollisine tenniskouluineen - Korkea premium-hinta Yhteenveto Kokonaisuutena Mario Tennis Fever on viihdyttävä ja helposti lähestyttävä urheilupeli, joka toimii parhaiten seurapeliksi. Yksinpelisisältö jättää hieman toivomisen varaa, ja 69 euron hinta on tuntuva, mutta moninpeliominaisuudet, kattava avattava sisältö (kuten Amiiboilla avattavat kosmeettiset pallot) ja valtava hahmokaarti tekevät siitä varman valinnan Mario-faneille ja sohvapelaajille. Sopii takuulla erinomaisesti kavereiden kanssa illanviettoon!   

Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream Kommentit pois päältä artikkelissa Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream

on huhtikuussa 2026 julkaistu sosiaalinen simulaattori, joka jatkaa kymmenen vuotta sitten 3DS-konsolilla nähdyn hittipelin jalanjäljissä. Kyseessä on Switchille ja 2:lle julkaistu teos, jossa pelaaja ottaa eräänlaisen ”jumalhahmon” roolin saarella. Toisin kuin esimerkiksi Animal Crossingissa, tässä pelissä et ohjaa yhtä hahmoa, vaan luot ja hallinnoit kokonaista -yhteisöä. Pelin ydin on seurata hahmojen arkea, ruokkia heitä, ratkoa heidän arkisia pulmiaan ja todistaa täysin absurdeja sosiaalisia tilanteita, jotka syntyvät hahmojen omista persoonallisuuksista. Se on uniikki yhdistelmä meemigeneraattoria, hiekkalaatikkopeliä ja surrealistista reality-sarjaa.

Tomodachi Life: Living the Dream, peli ei huuda huomiota, ei pakota pelaamaan tuntikausia eikä yritä vakuuttaa sinua syvällisyydellään. Sen sijaan se tarjoaa jotain paljon yksinkertaisempaa ja ehkä siksi myös yllättävän arvokasta.

Saari, jossa mikään ei ole oikeasti tärkeää

Peli alkaa tyhjältä saarelta. Ei tehtävälistoja, ei kiirettä, eikä panoksia. Sinä tuot saarelle ihmiset, Miit ja annat heidän elää. He syövät, riitelevät, ihastuvat, näkevät outoja unia ja pyytävät apua täysin arkisiin ongelmiin. Jossain vaiheessa huomaat vain seuraavasi heidän elämäänsä, kuin jonkinlaista absurdia reality-sarjaa. 

 Pienistä hetkistä syntyy merkitys

Suuriman osaa ajasta mitään erityistä ei tapahdu ja silti tapahtuu koko ajan. Yksi Mii kaatuu keskelle katua, toinen pohtii rakkauselämäänsä ja kolmas haluaa vain uuden hatun. Kuulostaa tylsältä, mutta käytännössä se on juuri päinvastaista. Pelin viehätys syntyy siitä, miten tavalliset tilanteet muuttuvat täysin oudoiksi ja usein ilman mitään syytä.

Se on kevyttä, välillä typerää ja yllättävänkin samaistuttavaa.

 Ihmissuhteet, jotka tuntuvat… oikeilta?

Yksi pelin suurimmista vahvuuksista on tapa, jolla se käsittelee ihmissuhteita. Vaikka kaikki on pinnalta katsottuna yksinkertaista, Miien väliset suhteet alkavat tuntua yllättävän merkityksellisiltä. Pelaaja voi vaikuttaa niihin enemmän kuin ennen, mutta lopputulos ei ole koskaan täysin hallinnassa. Ehkä juuri siksi ne tuntuvat aidoilta.

Peli ottaa myös selkeän askeleen nykyaikaan, jossa identiteettejä voi muokata vapaammin ja suhteet eivät ole enää rajattuja. Tämä ei tee tästä pelistä “syvällistä”, mutta tekee siitä inhimillisemmän.

 Rutiinia vai rauhaa?

Totuus on silti, että Tomodachi Life: Living the Dream on liian itseääntoistava peli. Samat ongelmat, samat pyynnöt, samat loopit. Sellainen peli, johon palaat hetkeksi joka päivä ilman stressiä tai pakkoa. Peliä suosittelen heille, jotka pitävät luovasta kaaoksesta , yllätyksellisestä huumorista ja kummallisten tarinoiden seuraamisesta , mutta miinuspuolena on se, että toisteisuus ja tiettyjen rakastettujen ominaisuuksien karsiminen voivat tehdä kokemuksesta pidemmän päälle ohuen.

: EA Lehto

omodachi Life: Living The Dream (Switch 1 / Switch 2)

8 / 10
Hyvää +Rentouttava +Absurdi huumori +Luovat työkalut +Elävä- ja söpö maailma Huonoa -Itseään toistava -Pinnallinen perhesimulaatio Yhteenveto Tomodachi Life: Living the Dream ei ole peli, joka jää historiaan suurena mestariteoksena. Mutta se voi olla peli, joka jää sinun arkeesi. Se on pieni digitaalinen paikka, jossa mikään ei ole kiireellistä, tärkeää tai vakavaa ja juuri siksi se toimii.

Pokemon Pokopia on mainio sielun lepopaikka maailman murheiden keskellä Kommentit pois päältä artikkelissa Pokemon Pokopia on mainio sielun lepopaikka maailman murheiden keskellä

Maaliskuun 5. päivänä 2026 julkaistu Pokémon ei ole pelkkä peli, vaan pikemminkin digitaalinen turvasatama. Maailmassa, joka tuntuu tällä hetkellä välillä todella raskaalta, 2 -konsolin tehoilla hyrräävä teos tarjoaa juuri sitä, mitä monet meistä tarvitsevat: pehmeän, toiveikkaan ja suloiseen nostalgiaan kiedotun pakopaikan arjen murheilta. Game Freakin ja Koei Tecmon Omega Force -studion yhteistyö on synnyttänyt elämyksen, joka on kuin lämmin digitaalinen halaus.

Ditton matka toivoon

Pokopia heittää pelaajan keskelle post-apokalyptista versiota Kanto-alueesta, mutta unohda tavanomainen synkkyys ja epätoivo. Vaikka ihmiskunta on kadonnut ja jättänyt jälkeensä vain raunioita, luonto on ottanut vallan ja odottaa uutta alkua. Ohjaat hellyttävää, ihmishahmon ottanutta Dittoa, jonka tehtävänä on rakentaa uusi paratiisi pala palalta.

Tarinan oppaana toimiva Professor Tangrowth on kuin lempeä mentori, joka muistuttaa, ettei tässä maailmassa ole kiire. Pelin kerronta on täynnä hienovaraista viisautta ja Studio Ghibli -maista mystiikkaa: etsimällä hylättyjä lokikirjoja alat ymmärtää, mitä ihmisille tapahtui, mutta pelin sydän on aina tässä hetkessä ja uuden elämän vaalimisessa.

Hidasta elämää ja aitoja kohtaamisia

Pokopian suurin vahvuus on sen kyky saada pelaaja unohtamaan kello ja ulkomaailman kiireet. Se on ”slow-life” -simulaatio sanan varsinaisessa merkityksessä. Tässä pelissä et suorita, vaan elät. Opit hoivaamaan maailmaa suoraan Pokémon-ystäviltäsi.

Pokopiassa perinteiset taistelut on unohdettu, ja niiden tilalle on tullut aito yhteistyö. Opit terraformaus-taitoja suoraan Pokémoneilta: esimerkiksi Squirtle opettaa kastelun jalon taidon elvyttääksesi kuivuneen maan, ja Bulbasaur näyttää, miten villi ruoho saadaan taas kukoistamaan. Peli antaa pelaajalleen tilaa hengittää, sillä suuret rakennusprojektit vievät useita tunteja tosiaikaa. Tämä ei kuitenkaan tunnu turhauttavalta odottelulta, vaan pikemminkin lempeältä kutsulta laskea ohjain hetkeksi, keittää kuppi teetä ja palata myöhemmin katsomaan, miten uusi koti on valmistunut. Koko matka on täynnä pieniä ihmeitä, ja 300 lajin Pokedexin täyttäminen tuntuu rauhoittavalta palapeliltä. Olipa kyseessä Litwickin houkutteleminen kynttilöin koristellulla muistopaikalla tai nukkuminen sammaleen peittämän Mosslaxin vatsalla, nämä ovat hetkiä, jotka sulattavat stressin ja saavat unohtamaan tämän hetkiset maailman murheet.

Tekninen loisto ja yhteisöllisyys

Peli on visuaalisesti upea ja pyörii :lla silkkisen tasaisesti 60 fps:n nopeudella. Katana Engine mahdollistaa maailman, joka tuntuu elävältä ja käsin kosketeltavalta.

Pelin yksi hienoimmista puolista on sen kyky yhdistää ihmisiä. GameShare-ominaisuuden avulla voit kutsua ystäväsi omaan paratiisiisi, vaikka hänellä ei olisi omaa peliä. Ominaisuus toimii jopa alkuperäisellä Nintendo Switchillä paikallisesti Palette Townin alueella, mikä tekee Pokopiasta täydellisen tavan viettää laatuaikaa läheisten kanssa.

Täydellinen irtiotto

Lajityypiltään Pokémon Pokopia on elämäsimulaatio, joka ammentaa inspiraatiota Animal Crossingin ja Minecraftin kaltaisista teoksista. Se on rentouttava ja helposti lähestyttävä peli erityisesti Pokémon-faneille ja nuoremmille pelaajille. Pelissä on paljon tutkittavaa ja kerättävää, ja sen värikäs pelimaailma tekee pelaamisesta koukuttavaa. Pelin rauhallinen tempo ja helppo vaikeustaso voivat kuitenkin tuntua kokeneille pelaajille hieman yksinkertaisilta. Kokonaisuutena peli on kuitenkin viihdyttävä ja jopa hieman koukuttava. Omalla kohdallani kävi niin, että uppouduin pelaamiseen niin paljon, että kaikki maailman murheet unohtuivat hetkeksi tyystin.

: Eemil-Aukusti Lehto

Pokemon Pokopia (Switch 2)

9 / 10
Hyvää +Värikäs ja Hauska Maailma +Paljon Pokemoneja +Helppoa oppia pelaamaan +Rentouttava +Upea tekninen toteutus Huonoa -Reaaliaikaiset odotusajat eivät sovi kaikkein hätäisimmille. -Muutamat bugit, joihin on tulossa kylläkin korjauksia Yhteenveto Lajityypiltään Pokémon Pokopia on elämäsimulaatio, joka ammentaa inspiraatiota Animal Crossingin ja Minecraftin kaltaisista teoksista. Se on rentouttava ja helposti lähestyttävä peli erityisesti Pokémon-faneille ja nuoremmille pelaajille. Pelissä on paljon tutkittavaa ja kerättävää, ja sen värikäs pelimaailma tekee pelaamisesta koukuttavaa. Pelin rauhallinen tempo ja helppo vaikeustaso voivat kuitenkin tuntua kokeneille pelaajille hieman yksinkertaisilta. Kokonaisuutena peli on kuitenkin viihdyttävä ja todella koukuttava.