Värikästä kaaosta ja naurun revakkaa – arvostelussa Mario Tennis Fever Kommentit pois päältä artikkelissa Värikästä kaaosta ja naurun revakkaa – arvostelussa Mario Tennis Fever

tuo Mushroom Kingdomin tenniskentille jälleen kerran värikästä ja nopeatempoista urheilutunnelmaa. Camelot Software Planningin kehittämä ja Nintendon 12. helmikuuta 2026 julkaisema peli jatkaa tuttua Mario Tennis -linjaa: luvassa on arcade-henkistä pallottelua, hahmokohtaisia erikoiskykyjä ja runsaasti iloista fanipalvelua osana sarjan 40-vuotisjuhlaa. Vaikka peli ei tuo suuria mullistuksia perusrakenteeseen, tekninen toteutus -alustalla on vakuuttava.   

Ensituntuma on energinen ja helposti lähestyttävä. Peli nappaa mukaansa nopeasti, ja peruslyönnit oppii muutamassa minuutissa. Tekninen sulavuus tekee pelaamisesta nautittavaa, ja DLSS-tuki varmistaa kuvanlaadun säilymisen telakoituna. Erikoisliikkeiden, 30 erilaisen Fever-mailan ja uuden Fever-tilan hallinta vaatii tarkempaa ajoitusta, mikä tuo kaivattua syvyyttä kokeneemmille pelaajille. Teknisesti peli toimii vakaasti, ja Joy-Con 2 -ohjainten haptinen palaute lisää immersiota simuloimalla eri lyöntien tuntumaa.   

Mekaanisena lisäyksenä pelissä on hahmojen HP-järjestelmä: pelaajat voivat ottaa vahinkoa kentän esteistä, mikä johtaa väliaikaiseen nopeusrangaistukseen tai tyrmäykseen. Saavutettavuutta on puolestaan parannettu mahdollisuudella määrittää vaikeammat lyönnit, kuten lobit, yhdelle bumper-painikkeelle.   

Peli, joka ei kukoista yksin

Sisällöllisesti Mario Tennis Fever tarjoaa turnaustilan, erilaisia haasteita (kuten Trial Towers) sekä online- ja paikallismoninpelin. Pelin 38 hahmon rosteri on sarjan tähän asti laajin. Yksinpelaajalle tarjonta jää kuitenkin hieman ohuen tuntuiseksi, sillä Adventure-tila ”Star-Crossed World” on kestoltaan vain noin neljä tuntia ja alkaa melko hitaalla ”tenniskoulu”-vaiheella, joka sisältää tenniskokeita ja tietovisoja. Peli loistaa kuitenkin erityisesti sosiaalisesti: uusi GameShare-toiminto mahdollistaa moninpelin ystävien kanssa, vaikka heillä ei olisi omaa peliä ja tämä toimii paikallisesti jopa alkuperäisen Switch-laitteen kanssa.   

Grafiikat ovat kirkkaat ja ilmeikkäät, ja animaatiot tukevat pelin iloista tunnelmaa. Motoi Sakuraban säveltämä musiikki remixaa tuttuja Mario-sävelmiä energisesti.

Yllättävän viihdyttävä kokonaisuus

Kokonaisuutena Mario Tennis Fever on viihdyttävä ja helposti lähestyttävä urheilupeli, joka toimii parhaiten seurapeliksi. Yksinpelisisältö jättää hieman toivomisen varaa, ja 69 euron hinta on tuntuva, mutta moninpeliominaisuudet, kattava avattava sisältö (kuten Amiiboilla avattavat kosmeettiset pallot) ja valtava hahmokaarti tekevät siitä varman valinnan Mario-faneille ja sohvapelaajille. Sopii takuulla erinomaisesti kavereiden kanssa illanviettoon!   

Arvostelu: Eemil-Aukusti Lehto

Tennishaastajana: Apupoika Jaakko Nygård.

Mario Tennis Fever

7 / 10
Hyvää + Helppo lähestyttävyys +Tarkat kontrollit + Viihdyttävä ja nopeatempoinen pelattavuus + Hauska moninpeli ja innovatiivinen GameShare-tuki + Ennätysmäinen 38 hahmon rosteri +Taktista syvyyttä lisäävä HP-järjestelmä ja Fever Shot Counter Huonoa - Ohut ja lyhyt yksinpeli - Kampanjan hidas alku pakollisine tenniskouluineen - Korkea premium-hinta Yhteenveto Kokonaisuutena Mario Tennis Fever on viihdyttävä ja helposti lähestyttävä urheilupeli, joka toimii parhaiten seurapeliksi. Yksinpelisisältö jättää hieman toivomisen varaa, ja 69 euron hinta on tuntuva, mutta moninpeliominaisuudet, kattava avattava sisältö (kuten Amiiboilla avattavat kosmeettiset pallot) ja valtava hahmokaarti tekevät siitä varman valinnan Mario-faneille ja sohvapelaajille. Sopii takuulla erinomaisesti kavereiden kanssa illanviettoon!   

Yoshin matka mystisen kirjan uumeniin – arvostelussa Yoshi and the Mysterious Book Kommentit pois päältä artikkelissa Yoshin matka mystisen kirjan uumeniin – arvostelussa Yoshi and the Mysterious Book

and the Mysterious Book on Nintendon julkaisema ja Good-Feelin kehittämä tasohyppelypeli, joka julkaistiin 21.5.2026 -konsolille. Peli on saatavilla yksinoikeudella 2:lle ja se on yksinpeli. Tarinassa Yoshi tutkii puhuvaa kirjaa nimeltä Mister Encyclopedia (Mr. E), Yoshi auttaa häntä palauttamaan kirjan sivuilta kadonneita muistoja ja tietoja olennoista. Kirjan sisältä löytyvät myös Bowser Jr. ja Kamek, jotka ovat imeytyneet Mr. E:n sisään etsiessään legendaarista ”Bewilder Bird” -lintua.

Ensituntuma pelistä oli erittäin positiivinen. Peli pyöri sulavasti ilman pätkimistä tai muita teknisiä ongelmia. En myöskään kohdannut itse ainakaan yhtään häiritsevää bugia, joten kokonaisuus vaikutti heti alusta lähtien viimeistellyltä.

Pelin keskeinen idea perustuu tutkimiseen. Mr. E -kirjan sisältä löytyy useita erilaisia alueita: 6 aluetta päätarinassa ja lisäksi 6 vaikeampaa aluetta avautuu pelin läpäistäessä, näillä alueilla pelaaja kohtaa monenlaisia erilaisia olentoja. Yoshi voi tehdä esimerkiksi Tail Flick -liikkeen (Häntäiskun), jolla voi napata oliot kantoon, näiden olentojen ominaisuuksia tutkimalla ja kokeilemalla edetään pelissä eteenpäin. Jokaisella oliolla on useita erilaisia käyttötapoja, joiden löytäminen tekee pelaamisesta mielenkiintoista ja palkitsevaa. Uusien ominaisuuksien löytämisestä saa tähtiä, joiden avulla voidaan avata uusia alueita tutkittavaksi.

Pelaaja ohjaa Yoshia, jonka perusliikkuminen ja kontrollit ovat helposti opittavissa. Vaikka ohjaaminen on yksinkertaista, pelissä riittää paljon kokeiltavaa olioiden monipuolisten ominaisuuksien ansiosta. Uusien käyttötapojen löytäminen vaatii välillä luovuutta ja kokeilunhalua. Pelin vaikeustaso on melko matala, sillä Yoshilla ei voi kuolla ja vain harvoissa kentissä voi epäonnistua päätavoitteessa. Tämä tekee pelikokemuksesta rennon ja helposti lähestyttävän kaikenikäisille pelaajille.

Graafisesti peli on onnistunut erittäin hyvin, peli on tehty Unreal Engine 5 -pelimoottorilla. Iso osa pelin grafiikasta on käsin maalattua joka muistuttaa siltä kuin pelaisit lastenkirjan sisällä. Animaatiot ovat sulavia ja näyttävät laadukkailta koko pelin ajan. Visuaalinen tyyli sopii täydellisesti Yoshin värikkääseen maailmaan ja tukee pelin iloista tunnelmaa.

Äänimaailman peliin on luonut säveltäjä Kazufumi Umeda ja Kumi Tanioka, jotka tunnetaan mm. Final Fantasy Crystal Chronicles -pelistä. Musiikki sopi hyvin pelin tunnelmaan eikä käynyt häiritseväksi pitkänkään pelaamisen aikana. Musiikki reagoi pelin tapahtumiin ja ympäristöpulmiin. Äänitehosteet toimivat moitteettomasti, eikä äänessä esiintynyt häiriöitä tai pätkimistä missään vaiheessa.

Pelin suurimpia vahvuuksia ovat sen sulava toiminta, rento tunnelma sekä suuri määrä erilaisia olentoja ja niiden tarjoamia kykyjä. Tutkittavaa ja kokeiltavaa riittää runsaasti, mikä pitää pelaamisen kiinnostavana pitkään. Ainoa pelin heikkous oli se, että välillä kentän lopetustehtävää oli vaikea löytää, mikä saattoi hetkellisesti hidastaa etenemistä.

Kokonaisuutena jätti erittäin positiivisen vaikutelman. Erityisesti uusien olentojen tutkiminen ja niiden ominaisuuksien selvittäminen oli hauskaa ja palkitsevaa. Suosittelisin peliä etenkin pelaajille, jotka etsivät rentoa ja stressitöntä pelikokemusta. Matalan vaikeustason ansiosta peli sopii erityisen hyvin nuoremmille pelaajille sekä niille, jotka etsivät rentoa pelikokemusta. Myös lapsiperheet tulevat takuulla saamaan tästä paljon irti.

: Valtteri Seppälä

Yoshi and the Mysterious Book

8 / 10
Hyvää +Upea satukirjamainen ulkoasu +Palkitseva tutkimusmatkailu +Dynaaminen ja kaunis ääniraita +Stressitön ja lämminhenkinen tunnelma +Runsaasti laadukasta sisältöä Huonoa -Paikallisen kaksinpelin puuttuminen -Täydellinen haasteettomuus -Korkea hinta -Lopetustavoitteiden ajoittainen epäselvyys

Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream Kommentit pois päältä artikkelissa Digitaalinen pakopaikka, joka ei yritä olla enempää kuin on – arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream

on huhtikuussa 2026 julkaistu sosiaalinen simulaattori, joka jatkaa kymmenen vuotta sitten 3DS-konsolilla nähdyn hittipelin jalanjäljissä. Kyseessä on Switchille ja 2:lle julkaistu teos, jossa pelaaja ottaa eräänlaisen ”jumalhahmon” roolin saarella. Toisin kuin esimerkiksi Animal Crossingissa, tässä pelissä et ohjaa yhtä hahmoa, vaan luot ja hallinnoit kokonaista -yhteisöä. Pelin ydin on seurata hahmojen arkea, ruokkia heitä, ratkoa heidän arkisia pulmiaan ja todistaa täysin absurdeja sosiaalisia tilanteita, jotka syntyvät hahmojen omista persoonallisuuksista. Se on uniikki yhdistelmä meemigeneraattoria, hiekkalaatikkopeliä ja surrealistista reality-sarjaa.

Tomodachi Life: Living the Dream, peli ei huuda huomiota, ei pakota pelaamaan tuntikausia eikä yritä vakuuttaa sinua syvällisyydellään. Sen sijaan se tarjoaa jotain paljon yksinkertaisempaa ja ehkä siksi myös yllättävän arvokasta.

Saari, jossa mikään ei ole oikeasti tärkeää

Peli alkaa tyhjältä saarelta. Ei tehtävälistoja, ei kiirettä, eikä panoksia. Sinä tuot saarelle ihmiset, Miit ja annat heidän elää. He syövät, riitelevät, ihastuvat, näkevät outoja unia ja pyytävät apua täysin arkisiin ongelmiin. Jossain vaiheessa huomaat vain seuraavasi heidän elämäänsä, kuin jonkinlaista absurdia reality-sarjaa. 

 Pienistä hetkistä syntyy merkitys

Suuriman osaa ajasta mitään erityistä ei tapahdu ja silti tapahtuu koko ajan. Yksi Mii kaatuu keskelle katua, toinen pohtii rakkauselämäänsä ja kolmas haluaa vain uuden hatun. Kuulostaa tylsältä, mutta käytännössä se on juuri päinvastaista. Pelin viehätys syntyy siitä, miten tavalliset tilanteet muuttuvat täysin oudoiksi ja usein ilman mitään syytä.

Se on kevyttä, välillä typerää ja yllättävänkin samaistuttavaa.

 Ihmissuhteet, jotka tuntuvat… oikeilta?

Yksi pelin suurimmista vahvuuksista on tapa, jolla se käsittelee ihmissuhteita. Vaikka kaikki on pinnalta katsottuna yksinkertaista, Miien väliset suhteet alkavat tuntua yllättävän merkityksellisiltä. Pelaaja voi vaikuttaa niihin enemmän kuin ennen, mutta lopputulos ei ole koskaan täysin hallinnassa. Ehkä juuri siksi ne tuntuvat aidoilta.

Peli ottaa myös selkeän askeleen nykyaikaan, jossa identiteettejä voi muokata vapaammin ja suhteet eivät ole enää rajattuja. Tämä ei tee tästä pelistä “syvällistä”, mutta tekee siitä inhimillisemmän.

 Rutiinia vai rauhaa?

Totuus on silti, että Tomodachi Life: Living the Dream on liian itseääntoistava peli. Samat ongelmat, samat pyynnöt, samat loopit. Sellainen peli, johon palaat hetkeksi joka päivä ilman stressiä tai pakkoa. Peliä suosittelen heille, jotka pitävät luovasta kaaoksesta , yllätyksellisestä huumorista ja kummallisten tarinoiden seuraamisesta , mutta miinuspuolena on se, että toisteisuus ja tiettyjen rakastettujen ominaisuuksien karsiminen voivat tehdä kokemuksesta pidemmän päälle ohuen.

: EA Lehto

omodachi Life: Living The Dream (Switch 1 / Switch 2)

8 / 10
Hyvää +Rentouttava +Absurdi huumori +Luovat työkalut +Elävä- ja söpö maailma Huonoa -Itseään toistava -Pinnallinen perhesimulaatio Yhteenveto Tomodachi Life: Living the Dream ei ole peli, joka jää historiaan suurena mestariteoksena. Mutta se voi olla peli, joka jää sinun arkeesi. Se on pieni digitaalinen paikka, jossa mikään ei ole kiireellistä, tärkeää tai vakavaa ja juuri siksi se toimii.