Vauhtia löytyy, mutta turbo hieman vielä yskii – arvostelussa The Crew Motorfest Kommentit pois päältä artikkelissa Vauhtia löytyy, mutta turbo hieman vielä yskii – arvostelussa The Crew Motorfest

The Crew Motorfest

The Crew Motorfest (Xbox Series X)

6 / 10
Hyvää Realistiset grafiikat. Audio. Monta eri alustaa. Crossplay Huonoa Toistaa itseään liian nopeaa. Ei splitscreeniä, Autot tuhoutumattomia. Freedrivessä ei pysty kommunikoimaan, vaikka moninpeli pakko. Oma persoona puuttuu. Yhteenveto The Crew Motorfestistä Vauhtia kyllä löytyy, mutta turbo hieman vielä yskii. Ehkä nekin ongelmat ovat jo selätettynä seuraavassa versioinnissa?

Ubisoftin julkaisema The Crew Motorfest kantaa mukanaan monenlaista painolastia. Se on nimittäin sarjan kolmas osa, joka on jatkoa aiemmalle The Crew 2 -pelille, ja se tuo mukanaan sekä sarjan perinteitä että uusia tuulia.

Ubisoft Ivory Tower -pelistudio on tällä kertaa siirtänyt pelaajat vehreälle O’ahu-saarelle, osana Havaijin saariryhmää, jossa he voivat kokea ajamisen hurman peräti 600 eri ajoneuvolla – tietenkin pelin edetessä ja saavutusten karttuessa.

Pelikokemuksen alkumetreillä pelaajaa tervehdittiin uudenlaisella ohjaustuntumalla. Auton hallinta vaati totuttelua, sillä perinteisistä autopelikokemuksista poiketen ohjaus ei ollutkaan niin suoraviivaista touhua, kuin äkkiä voisi olettaa. . Tämän realistisen lähestymistavan voi nähdä sekä plussana että miinuksena, riippuen pelaajan henkilökohtaisista preferensseistä. Ensivaikutelmiin liittyi myös huoli pelin mahdollisesti toistuvasta luonteesta, joka ilmeni kilpailuiden samankaltaisuutena ja voittokriteerien mustavalkoisuutena.

Vaikka The Crew Motorfest tarjoilee silmäkarkkia huipputason grafiikan myötä, herää kysymys. voiko liiallinen realismi ja visuaalinen varovaisuus olla rasite? Pelin värimaailma ja tyyli olisivat saattaneet hyötyä rohkeammista valinnoista ja kenties jopa surrealistisemmista elementeistä, joilla se olisi voinut erottua edukseen tämän genren muista teoksista. Nyt läpi paistaa, ehkä jo hieman liiallinenkin vaikutteiden ottaminen ”isoveljiltään”. Persoona jää jotenkin varjoon.

Moninpelielementit tuovat mukaan oman vivahteensa, mutta herättävät samalla kritiikkiä. Vaikka pelaajaa kannustetaan osallistumaan moninpeliin, tuntuu pelin kommunikaatio-ominaisuudet kovin rajoitetuilta ja vuorovaikutus muiden pelaajien kanssa melko etäältä. Moninpeli ja yhteisöllisyys jäävät siis tavoittamattaan, mikä on varsin ironista tällaisessa laajasti moninpeliä korostavassa ympäristössä.

Myönteisiä huomioita The Crew Motorfest saa alustatuestaan (lukuun ottamatta Nintendo Switchiä), crossplay-ominaisuudestaan ja audiototeutuksestaan, joka sopii peliin kuin nenä päähän. Kootusti voisi todeta, että peli jää keskinkertaisuuden ja potentiaalin välimaastoon. Paperilla kun niin moni asia näyttää hyvältä.

The Crew Motorfest ei ole peli, jonka voi suositella ostettavaksi täyteen hintaan, mutta kun se kuuluisa ”Anttilan alelaari” saa kyseisen autopelin sopuhintaan, niin mikäpäs siinä sitten, ajanvietteeksi perjantai-iltaan vaan. Vauhtia kyllä löytyy, mutta turbo hieman vielä yskii. Ehkä nekin ongelmat ovat jo selätettynä seuraavassa versioinnissa?

Arvostelu: M.Säily

Ois viisaampi häipyy täält, mutta Reiska on liekinheitin – arvostelussa Rayman 30th Anniversary Edition Kommentit pois päältä artikkelissa Ois viisaampi häipyy täält, mutta Reiska on liekinheitin – arvostelussa Rayman 30th Anniversary Edition

Kun ensimmäinen Rayman ilmestyi vuonna 1995, olin kuusivuotias poika, joka tuijotti lumoutuneena elämänsä ensimmäistä OMAA pelikonsolia: Super Nintendoa. Raymanin maailmasta minulla ei ollut tuolloin mitään havaintoa, vaan hahmo tuli tutuksi vasta paljon myöhemmin. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, Ubisoft ja Digital Eclipse ovat tuoneet tämän raajattoman sankarin usealle eri alustalle juhlistamaan kolmen vuosikymmenen taivalta. Kyseessä on noin 18 euron hintainen teos, joten digiversiota ei ole ainakaan hinnalla pilattu, se on varsin edullinen pääsy lippu yhteen pelihistorian omalaatuisimmista museoista.

Vaikka kyseessä ei ole natiivi Switch 2 -julkaisu, peli rullaa uuden konsolin taaksepäin yhteensopivuuden kautta pääosin erittäin sulavasti. Käyttöliittymä on veitsenterävä 4K-skaalauksen ansiosta, ja ohjausvaste on puristien iloksi käytännössä viiveetön. Uusi HD Rumble 2 tuo mukaan ”napakkaa” värinää, joka tuntuu erityisen hyvältä esimerkiksi nyrkkiä ladatessa . Ainoa selkeä tekninen kauneusvirhe on emulaattorin kelaustoiminto (Rewind), joka muuttaa erityisesti Jaguar- ja PlayStation-versiot takkuiseksi diashow’ksi jopa tällä uudella tehokkaalla raudalla .

Ois viisaampi häipyy täält, mutta Rayman on liekinheitin

Kokoelma on poikkeuksellisen kattava katsaus yhden pelin evoluutioon. Se sisältää viisi eri versiota alkuperäisestä seikkailusta: PlayStation, Atari Jaguar, MS-DOS, Game Boy Color ja Game Boy Advance. Erityisen merkittävää meille SNES-sukupolven lapsille on mukana oleva, aiemmin julkaisematon Super Nintendo -prototyyppi vuodelta 1992. Vaikka prototyyppi on lyhyt ja keskeneräinen, se tarjoaa harvinaisen kurkistuksen siihen, miltä Rayman olisi voinut näyttää minunkin ensimmäisellä konsolillamme, jos kehitys ei olisi siirtynyt 32-bittisille alustoille.

Kokoelman arvoa nostavat myös yli 120 lisätasoa, jotka sisältävät harvinaiset PC-laajennukset, sekä yli 50 minuuttia uusia interaktiivisia dokumentteja ja haastatteluja. Arkistomateriaalit, kuten alkuperäinen 60-sivuinen ”Bible of Game Design” ja ennennäkemätön konseptitaide, tekevät paketista todellisen digitaalisen muistomerkin.

Musiikkimiehen pettymys

Vaikka teos on rakkaudella koottu, se ei ole vailla teknisiä ja taiteellisia kukkasia. En itse aluksi tajunnut ongelman laajuutta, kunnes näin aiheesta uutisia kansainvälisessä mediassa ja alkuperäinen soundtrack piti ottaa muita kanavia kautta haltuun. Musiikkimiehenä soundtrackit ovat allekirjoittaneelle sydämen asia, ja täytyy sanoa, että uusi ”reimagined” soundtrack on suuri pettymys.

Alkuperäinen, vuoden 1995 ikoninen ääniraita on korvattu Christophe Héralin uusilla sävellyksillä. Vaikka Héral on kiistaton mestari, uudet sovitukset eivät tavoita alkuperäistä tunnelmaa. Alkuperäisen musiikin puuttuminen särkee nostalgian, eikä vaihtoehtoa alkuperäiseen ääniraitaan ole toistaiseksi tarjolla.

Teknisellä puolella juhlia varjostavat myös Jaguar- ja MS-DOS-versioiden tallennusbugit, joissa edistyminen saattaa pyyhkiytyä pois pelin resetoinnin yhteydessä. Ubisoft on onneksi vahvistanut, että tuki jatkuu ja korjauksia seurataan, mutta musiikillinen ja tekninen viimeistely jättää makuun harmillisen särön .

Arvokas muistomerkki

Rayman 30th Anniversary Edition on upea ja lempeä kunnianosoitus yhdelle pelihistorian ikoneista. Se on arvokas historiikki, joka sopii täydellisesti Switch 2:n kaltaiselle modernille alustalle, ja digiversion edullisen hintansa vuoksi se on helppo suositus kaikille, jotka haluavat nähdä palan pelihistoriaa.

Kyseinen herra on liekinheitin kerrassaan…Palataan!

8 / 10
Hyvää +Historiallinen aarrearkku +Sisällön määrä +Switch 2 -viimeistely +Hintalappu digiversiossa Huonoa -Alkuperäisen soundtrackin puuttuminen on musiikkimiehelle kova pala -Tekniset kukkaset siellä täällä

Assassin’s Creed Originsin luoja palaa pelastamaan pelisarjan Kommentit pois päältä artikkelissa Assassin’s Creed Originsin luoja palaa pelastamaan pelisarjan

Assassin's Creed Origins

Ubisoft on nimennyt uuden johtotiimin ohjaamaan Assassin’s Creed -pelisarjan tulevaisuutta, ja mukana on nimi, joka saa monen fanin nyökkäilemään tyytyväisenä. Jean Guesdon palaa sarjan pariin ja ottaa vastuulleen brändin sisällöllisen linjan, eli käytännössä koko luovan suunnan.

Guesdon ei ole mikään uusi kasvo. Hän toimi luovana johtajana muun muassa peleissä Assassin’s Creed IV: Black Flag ja Assassin’s Creed Origins, joita pidetään sarjan rakastetuimpina osina. Hänen historiansa ulottuu aina ensimmäiseen Assassin’s Creed -peliin asti. Nyt hän lupaa johtaa sarjaa eteenpäin uskollisena sen ydin-DNA:lle.

On ihanaa olla takaisin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Tuntuu kuin tulisi kotiin. – Guesdon kommentoi faneille.

Paluu tapahtuu vain kuukausia sen jälkeen, kun aiempi Assassin’s Creed -pomo Marc-Alexis Côté väistyi tehtävästään raporttien mukaan pakotettuna. Ubisoftilla onkin käynnissä laajempi uudelleenjärjestely.

Uudessa johdossa Guesdonin rinnalla työskentelevät Martin Schelling, joka vastaa sarjan pitkän aikavälin strategiasta, sekä François de Billy, jonka tehtävänä on vahvistaa tuotantokäytäntöjä eli varmistaa, että pelit myös valmistuvat laadukkaasti. Kolmikko toimii Tencentin tukeman uuden Vantage Studios -tytäryhtiön alla, joka vastaa myös Far Cry- ja Rainbow Six -sarjoista.

Monet fanit toivovat, että Guesdonin paluu merkitsee paluuta sarjan vahvimpaan vireeseen. Jos ”kotiinpaluu” näkyy tulevissa peleissä yhtä vahvasti kuin Black Flagissa aikoinaan, Assassin’s Creedilla voi olla edessään uusi kultakausi.