Artikkelit, Pelit

Viisi uutta Steam-peliä, jotka olet saattanut ohittaa – vko 22 Kommentit pois päältä artikkelissa Viisi uutta Steam-peliä, jotka olet saattanut ohittaa – vko 22

Steam

Steamissa julkaistaan keskimäärin tusina uutta peliä päivittäin. Vaikka se onkin hyvä asia, niin näiden julkaisujen perässä pysyminen voi olla vaikeaa. Mahdollisesti jännittävät ja mielenkiintoiset julkaisu helmet menevät ohi uusien asioiden tulvassa, ellet lajittele jokaista Steamissa julkaistua peliä itse. Tässä sinulle muutama poiminto uusimmista Steamissa julkaistuista peleistä.

The Backrooms 1998

Julkaistu: Toukokuu 26. Kehittäjä: Steelkrill Studio

Jos et tiedä mitä ”The Backrooms” ovat, ne ovat paikka erityisen karmivassa internetin urbaanissa legendassa, joka on saanut insipiraationsa valokuvasta, jossa on toimistotila, jossa on kuvottavan keltainen sävy. Kannattaa lukea Wikipedian artikkeli taustaa varten. Backrooms on erittäin suosittu creepypasta, joka on synnyttänyt melkoisen määrän Backrooms-aiheisia kauhupelejä, joista montaa ei ole vielä julkaistu. seuraa The Backroomsiin joutuneen 90-luvun teinin epäonnisia seikkailuja. Voit odottaa hyvin paljon käytetyn VHS-kasetin levotonta rakeisuutta ja sitä, että joudut vaeltelemaan huonosti valaistuilla keltaisilla käytävillä etsiessäsi pakotietä. Tämä Early Access -peli saattaa kestää ”pari vuotta”, kun uusia ominaisuuksia lisätään, kuten satunnaisia ympäristöjä.

En ole varma, kuinka hyvä tämä peli on; pitäkää tätä varoituksena tai varoituksena siitä, että Backrooms-aiheisia pelejä on tarjolla runsaasti niille, jotka niitä etsivät.

Freud’s Bones

Julkaistu: Toukokuu 26. Kehittäjä: Axel Fox

Tämän Kickstarter-rahoitteisen tarinallisen seikkailupelin pääosassa on Sigmund Freud, psykoanalyysin itävaltalainen isä. Freudin epäonneksi hänen hallussaan oleva ”outo egyptiläinen artefakti” on alkanut puhua hänelle ja haastaa hänet filosofisiin arvoituksiin, jotka sinun, pelaajan, on ratkaistava hänen puolestaan. Älä odota tavanomaisia ”Point & Click” -seikkailupulmia, sillä tässä sinun on ”psykoanalysoitava Freudin potilaita ja tutkittava heidän alitajuntaansa selvittääksesi heidän piilotetut unensa, pakkomielteensä sekä heidän seksuaalisten häiriöidensä syyt”. Ei kuulosta hauskalta, varsinkin jos teet ison virheen.

The Sargosian Abyss

Julkaistu: Toukokuu 28. Kehittäjä: Esturia Games

on vanhanaikainen, vuoropohjainen roguelike, jonka upea 1980-luvun DOS-taidekuvitus on ihastuttava. Nelihenkinen ryhmäsi on heitetty Sargosian Abyssiin, ja sen on vähälukuisten aloitusaseidensa avulla vähitellen vahvistuttava ja aseistettava itsensä paremmin, jotta se voi paeta kohtaloaan. Se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, sillä kyseessä on roguelike, ja vaikka tasoja on vain kymmenen, sinun on läpäistävä koko peli kuolematta. Pelissä on valinnainen moodi, joka kytkee permadeathin pois päältä, mutta tämäkin myönnytys poislukien, tämä näyttää olevan peli masokistisimmille taktisen RPG:n ystäville keskuudessamme.

Hellslave

Julkaistu: Toukokuu 26. Kehittäjä: Ars Goetia

Tässä on kiehtova dungeon crawler, jonka synkkä ja verinen taidetyyli muistuttaa Darkest Dungeonia. Formaatti on kuitenkin aivan erilainen: Hellslavessa vuoropohjainen taistelu pelataan ensimmäisen persoonan näkökulmasta, vaikka itse luolastoissa navigoidaan ylhäältä alaspäin, ja jokaiseen luolastoon pääsee suuremman maailmankartan kautta. Ryhmäsi tehtävänä on tehdä sopimus paholaisen kanssa, mikä ilmeisesti estää maailmaa tuhoavan demonien hyökkäyksen. En usko, että sopimuksen tekeminen paholaisen kanssa on kovin hyvä idea, mutta se tarjoaa ainakin tekosyyn käyttää hienoja demonivoimia taistellessasi tiesi läpi todella synkkien ympäristöjen.

Uninvited

Julkaistu: Toukokuu 26. Kehittäjä: Octavi Navarro

on jälleen yksi kauhupeli (nykyään julkaistaan viikoittain todella paljon indie-kauhupelejä), ja se on ensimmäisen persoonan peli uniikilla taidetyylillä, joka sekoittaa pikselitaidetta ja 3D-ympäristöjä. Ystäväporukka on asettanut itselleen haasteen: joukko kortteja on ripoteltu ympäri vanhaa kartanoa, ja käyttämällä pelkkää tulikärpäspurkkia valonlähteenä se, joka löytää kaikki kortit, voittaa, ja tulee näin ollen ”jengin johtajaksi”. Mutta tämä kaikin puolin hauska aktiviteetti menee nopeasti pieleen, kuten kauhupeleissä on tapana käydä. Aikana, jolloin useimmat kauhupelit valitsevat joko modernin realistisen lähestymistavan tai sitten 1990-luvun monikulmaisen viilun, Uninvited erottuu varmasti edukseen.

Pikselinen klikkausrituaali ripauksella ankkoja – arvostelussa All Hail The Orb Kommentit pois päältä artikkelissa Pikselinen klikkausrituaali ripauksella ankkoja – arvostelussa All Hail The Orb

On olemassa pelejä, jotka unohtuvat heti, ja sitten on sellaisia kuin . Sellaisia, jotka eivät ehkä aluksi näytä miltään erikoiselta, mutta jäävät päähän pyörimään vielä pitkään sulkemisen jälkeen. LeGingerDevin ensimmäinen -julkaisu osuu juuri tähän jälkimmäiseen kategoriaan.

All Hail The Orb on LeGingerDevin :lle kehittämä pikselitaiteinen idle- ja clicker-sekoitus, jossa pelaaja palvoo salaperäistä Orbia, kutsuu kultisteja ja rakentaa vähitellen automaattisesti rullaavaa “uskontotehdasta”. Peli ei yritä olla suuri seikkailu tai haastava strategia, vaan enemmänkin rauhallinen, hieman hölmö ja tarkoituksella absurdi kokemus.

Orb, Devotion ja kultin hiljainen kasvu

Pelin ydin on yksinkertainen, klikkaa Orbia, kerää Devotionia ja avaa uusia huoneita. Mutta se mikä alkaa pelkkänä klikkailuna muuttuu nopeasti järjestelmäksi, jossa pelaaja ei enää ole yksin tekemässä kaikkea. Devotion toimii etenemisen polttoaineena. Sitä keräämällä avataan huoneita, alttareita ja uusia toimintoja, jotka vievät peliä eteenpäin. Tarinallinen elementti tulee esiin tummanpuhuvan olennon kautta, joka opastaa pelaajaa eteenpäin ja antaa maailmalle pienen, lähes rituaalimaisen sävyn.

Kun pelaaja etenee, Orb ei enää ole yksinäinen projekti. Kultistit tulevat mukaan ja peli alkaa käytännössä pelata itseään. Kultistit keräävät Devotionia passiivisesti, huoneet tuottavat resursseja ja pelaaja siirtyy enemmän ohjaajan rooliin. Tämä on idle-pelien ydintä, mutta All Hail The Orb tekee siitä yllättävän rauhallisen kokemuksen. Ei ole painetta optimoida kaikkea heti, vaan eteneminen tapahtuu kuin itsestään rakentuva rituaali.

Pelin suurin oivallus on siinä, että se ei koskaan rankaise pelaajaa. Tässä pelissä ei voi epäonnistua, voit vain edetä hitaasti tai vielä hitaammin.

Ankkojen valtakunta – pelin absurdi sydän

Jos yksi asia nousee ylitse muiden, se on ankat. Niitä on paljon, ja ne ovat paljon enemmän kuin pelkkä vitsi. Ankkoja voi pyöriä järjestelmissä, niitä käytetään Duck-energian tuottamiseen ja ne liittyvät jopa generaattoreihin ja portaalipäivityksiin.

Pelaajana tämä tuntuu ensin satunnaiselta huumorilta, mutta nopeasti siitä tulee osa pelin identiteettiä. Ankat ovat kuin muistutus siitä, ettei tämän pelin maailma yritä olla looginen, vaan oma itsensä.

Eteneminen ja pelin rakenne

Pelissä ei ole haastetta perinteisessä mielessä. Ei ole kuolemaa, epäonnistumista tai stressiä. Sen sijaan etenemistä rajoittavat huoneiden päivitykset, energiamuodot ja säilytysputkilot, jotka pakottavat pelaajan etenemään vaiheittain. Alussa varastohuone ja alttari ohjaavat etenemistä, myöhemmin mukaan tulevat kultistien huoneet ja erilaiset päivityspatsaat. Pelaaminen muuttuu vähitellen yksinkertaisesta klikkauksesta järjestelmän hallinnaksi.

Lisäksi mukana on yllättävä sivuelementti, uhkapelimäinen järjestelmä, jolla voi saada ankkoja, sekä kultistien “uudelleenmaalaus”, jolla heitä voi erikoistaa eri tehtäviin. Tämä tuo peliin pientä syvyyttä, vaikka kokonaisuus pysyy edelleen hyvin rennon tuntuisena.

Saavutukset, Albert ja kosmeettinen kaaos

Saavutuksilla on oikea merkitys, mikä on idle-pelissä aina plussaa. Niitä voi käyttää Albert-hahmon kautta erilaisten lisätoimintojen ostamiseen. Näihin kuuluvat esimerkiksi confetti kanuuna kultistien kutsumiseen, käsi-kauppa, jolla pelaajan käden ulkoasua voi muuttaa, Orb-huoneen koristeet, boombox, jolla musiikkityylejä voi vaihtaa.

Tämä tekee saavutusten keräämisestä mielekästä, eikä vain “lukujen jahtaamista”.

Yksinkertainen mutta toimiva maailma

Pelin pikselitaide on selkeää ja helposti lähestyttävää. Se ei yritä olla näyttävä, vaan luettava ja rauhallinen. Animaatiot toimivat hyvin ja tukevat sitä, että ruudulla tapahtuu jatkuvasti pieniä, mutta selkeitä asioita.

Äänimaailma on kevyt ja miellyttävä. Musiikkivariaatiot, joita voi avata pelin sisäisellä valuutalla, tuovat vaihtelua pitkäänkin sessioon. Kokonaisuus tukee pelin rauhallista ja hieman humoristista sävyä.

Pieni peli, joka kasvaa omituiseksi rituaaliksi

All Hail The Orb on peli, joka ei yritä kilpailla isoilla systeemeillä tai korkealla vaikeusasteella. Sen sijaan se rakentaa oman pienen maailmansa, jossa klikkaaminen muuttuu rituaaliksi, kultit kasvavat hiljalleen ja ankat vaeltavat taustalla kuin mikään ei olisi outoa. Pelin suurin vahvuus on sen rentous ja omaperäinen rakenne. Se ei pakota, ei stressaa eikä rankaise. Se vain etenee ja pelaaja seuraa mukana.

Tarjoushinta 6,20 € (normaalisti 6,89 €) tekee siitä helpon kokeilun, etenkin jos idle- ja clicker-pelit sekä pienet indie-erikoisuudet kiinnostavat.

8 / 10
Hyvää: + Erittäin rento ja stressitön pelattavuus + Omaperäinen kultti- ja Orb-teema + Kultistit ja automaatio tuovat syvyyttä + Saavutuksilla oikea merkitys + Ankat + Kevyt mutta toimiva pikselityyli Huonoa: - Hidas eteneminen ei sovi kaikille - Monimutkaiset järjestelmät voivat hämmentää - Voi tuntua “itsestään pyörivältä” liian passiiviselta. -Varsinaista uudelleen pelattavuus arvoa ei ole Yhteenveto: All Hail The Orb on peli, joka ei yritä kilpailla isoilla systeemeillä tai korkealla vaikeusasteella. Sen sijaan se rakentaa oman pienen maailmansa, jossa klikkaaminen muuttuu rituaaliksi, kultit kasvavat hiljalleen ja ankat vaeltavat taustalla kuin mikään ei olisi outoa. Pelin suurin vahvuus on sen rentous ja omaperäinen rakenne. Se ei pakota, ei stressaa eikä rankaise. Se vain etenee ja pelaaja seuraa mukana. Tarjoushinta 6,20 € (normaalisti 6,89 €) tekee siitä helpon kokeilun, etenkin jos idle- ja clicker-pelit sekä pienet indie-erikoisuudet kiinnostavat.

Strategiapeliklassikko teki paluun: Heroes of Might and Magic: Olden Era on jättimenestys Kommentit pois päältä artikkelissa Strategiapeliklassikko teki paluun: Heroes of Might and Magic: Olden Era on jättimenestys

Heroes of Might and Magic: Olden Era

Strategiapelien fanit ovat ottaneet uuden -pelin riemulla vastaan. Pelin varhaisversio julkaistiin -palvelussa viime viikonloppuna, ja se on jo nyt osoittautunut todelliseksi myyntihitiksi. Ubisoftin mukaan peliä myytiin yli neljännesmiljoona kappaletta vain ensimmäisten 16 tunnin aikana.

Heroes of Might and Magic: Olden Era on Hooded Horsen, Studion ja Ubisoftin yhteistyön tulos. Se on pelisarjan ensimmäinen uusi osa yli kymmeneen vuoteen, mikä selittää fanien kovaa odotusta. Pelin alkuperäinen vastaanotto on ollut erittäin myönteinen, sillä Steam-palvelun käyttäjäarvioiden keskiarvo on asettunut noin 91 prosentin tuntumaan.

Peli jatkaa Enrothin fantasiamaailman tarinaa ja on suunniteltu palvelemaan sekä sarjan pitkäaikaisia veteraaneja että uusia pelaajia. Strategisen syvyyden ytimessä ovat vuoropohjaiset taktiset taistelut, roolipelimekaniikat ja tutkimusmatkat elävässä maailmassa.

Varhaisversiossa pelaajat pääsevät kokeilemaan kuutta erilaista ryhmittymää, joista jokaisella on omat joukkonsa ja kykynsä. Pelikartat luodaan proseduraalisesti, mikä takaa vaihtelua jokaiseen pelikertaan. Monipuolisuutta lisää myös beetavaiheessa oleva karttatyökalu, jonka avulla pelaajat voivat luoda ja jakaa omia taistelukenttiään. Moninpelistä löytyy kolme eri pelitilaa ja mahdollisuus paikalliseen pelaamiseen.

Heroes of Might and Magic: Olden Era on pelattavissa -tietokoneilla Steam-palvelun kautta.