Virtuaalitodellisuus näkyy pelaamisessa myös vuonna 2021 Kommentit pois päältä artikkelissa Virtuaalitodellisuus näkyy pelaamisessa myös vuonna 2021

VR

-laseilta löytyy jo usean kymmenen vuoden pituinen historia, ja ne ovat kasvattaneet suosiotaan enemmän ja enemmän vuosi vuodelta. Yhä useampi pelaaja haluaa kokea eri pelit virtuaalitodellisuudessa, ja teknologian kehittyessä VR-kokemus on vuosi vuodelta laadukkaampi. Tänä päivänä virtuaalitodellisuutta voi kokea erilaisissa Playstation-peleissä, tämän tyyppisillä nettikasinoilla sekä vaikkapa Netflixin sarjoja ja elokuvia katsellessa. Kuinka VR-lasit ovat saaneet alkunsa ja mitä voimme odottaa vuodelta 2021? Näistä lisää alempana.

Lasien juuret Scifi-tarinassa

VR-lasit eivät ole mikään aivan uusi keksintö, vaan niiden juuret yltää useiden vuosikymmenten taakse. Yhtenä ensimmäisenä keksijänä pidetään hieman vähemmän tunnettua scifi-kirjailijaa Stanley G Weinbaumia – tosin vain ajatuksen tasolla. Weinbaum kirjoitti novellin nimeltä Pygmalion’s Spectacles, jossa oli mukana lasit ja niiden tuottama keinotekoinen teollisuus. Tämä 1950-luvun vaihteessa julkaistu teos antoi lähtölaukauksen VR-teknologialle, joka lähti kunnolla käyntiin seuraavalla vuosikymmenellä. Virtuaaliteknologian edelläkävijä Mort Heilig rakensi vuonna 1965 pelikoneen, Sensoraman, joka loi käyttäjälle virtuaalitodellisuuden ja näin laittoi käyntiin teknologian uuden aikakauden.

Peliteollisuus tarttui ideaan vasta kymmenisen vuotta myöhemmin Atarin johdolla, joka kuitenkin ajautui konkurssiin videopelimarkkinoiden romahtaessa. Virtual Reality -termin keksijänä pidetty Janor Lanier perusti tämän tilalle VPL Researchin, joka kehitti monia erilaisia VR-teknologian laitteita. Kyseisen yrityksen yhtenä suosituimpana laitteena pidetään Data Glovea, jonka tarjonta oli kuitenkin niukkaa sen sopiessa vain kahteen erilaiseen peliin.

Ysärin uusi buumi

1990-luku oli virtuaalitodellisuuden kulta-aikaa, jolloin markkinoille tulivat Virtuality-laitteet. Näitä malleja oli kaksi erilaista, yhdessä seisottiin ja toisessa istuttiin. Näihin molempiin malleihin kuului päähineet, johon sisällytettiin LCD-näytöt, äänentoisto sekä mikrofoni. Pienemmät mallit alkoivat tehdä tuloaan, mutta harvempi niistä julkaistiin markkinoille saakka. Laitteiden kerrottiin aiheuttavan käyttäjille pahoinvointia, päänsärkyä ja jopa mahdollisia silmävahinkoja. VR-laseja kehitettiin enemmän ja enemmän, mutta niiden korkea hinta ei pitänyt niiden suosiota yllä.

2000-luku oli VR-laseille hyvin hiljaista aikaa, ja monet ovat odottaneet lasien vallankumousta tässä vaiheessa jo vuosikymmenien ajan. Teknologia on tottakai kehittynyt parempaan suuntaan ja pelikokemukset ovat laadukkaampia, mutta kunnollisten VR-lasien korkea hinta vetäi takapakkia tuotteiden suosiolle. Vuoden 2016 jälkeisten uusien keksintöjen ja uudistusten myötä VR-lasit ovat kuitenkin yleistyneet kuluttajamarkkinoilla.

Virtuaalitodellisuus nousuun vuonna 2021

Vuosi 2020 kasvatti suuresti virtuaalilasien suosiota. Itse asiassa -lasit menivät viisi kertaa paremmin kaupaksi kuin lasien ykkösversio. Tämän päivän VR-lasit tarjoaa monipuolisempaa sisältöä, siedettävämpiä hintoja sekä aiempaa parempaa teknologiaa. Vuosi 2021 tuntuu siis tarjoavan uuden harppauksen virtuaalitodellisuuteen ja pitää huolta, että sen tarjoama viihde ja erilaiset hyödyt ovat parempia kuin koskaan ennen.

Kommentoi

Viisi hyvää Netflixin lasten piirrettyä 4-vuotiaan mielestä Kommentit pois päältä artikkelissa Viisi hyvää Netflixin lasten piirrettyä 4-vuotiaan mielestä

lapsi siluetti netflix lasten menu

Arvioinnissa apuna on ollut hyvin vaativalla maulla varustettu 4-vuotias pikkukaveri jolle ei kelpaa mikä tahansa roska vaan ainoastaan mielenkiinnon tarpeeksi hyvin pitävä viihde. Rehellisesti sanottuna en ole itse näitä koskaan katsonut, koska olen aikuinen ja en katso lasten piirrettyjä mutta voin antaa vähän näkökulmaa siihen minkälainen vaikutus näillä on ja onko näissä esimerkiksi lauluja jotka käyvät hermojen päälle.

Nekku-apinan verraton työkaluvyö

Yksi Netflixin uusimmista piirretyistä, joka tuntui koukuttavan samantien. Jaksot ovat noin vartin mittaisia, ja genrenä on erilaisia ongelmia ratkaiseva puhuva eläin, joita on nähty Mikki Hiiren ja Felix-kissan ajoista saakka. Ensimmäisen kauden bingetykseen menee saman verran aikaa kuin normaalin supersankarileffan katsomiseen, joten sarjan pyörityksen ei pitäisi etätöitä tekevälle aiheuttaa aivan massiivisia syyllisyyden tunteita. Äänet ovat lievästi ärsyttäviä, joista esiin on tarpeen nostaa raivostuttava sinisen hirven, Dame Ednan ja Elton Johnin yhdistelmältä näyttävän hahmon ”Benni on mun koira” -renkutus.

Lohikäärmeet: Pelastuspartio

Vaikka Lohikäärmeet: Pelastuspartio tarjoaakin melko kummallisen valta-aseman ihmisten ja ilmeisen älykkäiden eläinten välillä ja nostaa esille kysymyksen voiko sarja olla allegoria jonkinlaiselle palveluluokan, joka ei ansaitse korvausta vaan tyytyy ratsun rooliin, oikeutukselle, ei 4-vuotiasta lasta tämä kysymys kiinnosta eikä haittaa. Lohikäärmeet ovat siistejä. Viikingit ovat siistejä. Joskus lohikäärmeet ovat pulassa ja joskus joku toinen on pulassa ja tämä pula-tilanne on lopetettava yleensä ilmeisen reilulla tavalla. Yksinkertaisia, myös pienimmille turvallisia opettavaisia tarinoita niin kauan kun ei ala asiaa liian kauaa miettimään. Ei sisällä ärsyttäviä lauluja.

Superlentokoneet

Samaa ongelmia ratkovaa ihmisenkaltaisuutta löytyy myös Superlentokoneista. Eri puolilla maailmaa (mukaanlukien Suomessa) on lapsilla pieniä tai vähän suurempia arkisia ongelmia, joita puhuvat, ajattelevat ja akuankkamaisen nasevasti puhuvat lentokoneet ratkaisevat. Jaksoja kaudessa on aivan valtavasti, joten katsottavaa riittää. Jaksot ovat myös 12 minuutin mittaisia, eli eivät liian lyhyitä tai liian pitkiä. Sarja on löytynyt aikanaan myös ”ruotsinkielisen pikku kakkosen” BUU-Klubbenin listoilta, jonka pitäisi olla jonkinlainen laadun mittari.

Rabbids Invasion

Ettei peliteema kokonaan unohtuisi, kyseinen piirretty tulee ranskan Ubisoftilta. Rabbidit ovat olleet Rayman Raving Rabbids -pelien päähahmoja, jotka muistuttavat sekä ulkonäöltään että eleiltään hieman minioneita, vaikka ovatkin hieman vanhempi keksintö. Rabbids Invasion on Youtubepiirretyille tyypillistä kohellusta ja kohkaamista ja arveluttavampaa päätyä esitellyistä piirretyistä. Jaksoissa ei ole kauheasti opetuksia ja huumori painottuu slapstickiin. Tunnari saattaa ärsyttää pitkän päälle ja kohellus ei ole ihan kaikkien makuun.

Late Lisko

Late Lisko jatkaa myös kohelluslinjalla. Hahmot ovat yliammuttuja, hieman liian ilmeikkäitä ja ehdottomasti ärsyttäviä. Jopa siinä määrin, että isommat lapset eivät välttämättä siedä kyseistä sarjaa. Typerien hahmojen joukkoon kuuluu muun muassa lava-autoa ajava ukko joka nukkuu jatkuvasti –  myös ratissa. Täyttä roskaahan tämä on, mutta pikaruoka on aina ollut suosittua.

Kommentoi

Dead to me on mainio sarja naisista joilla on paska mäihä Kommentit pois päältä artikkelissa Dead to me on mainio sarja naisista joilla on paska mäihä

dead to me kausi 2

Dead to me (Netflix)

7 / 10
Hyvää Loistavat hahmot, huippunäyttelijät ja todentuntuiset ratkaisut. Huonoa Välillä toivoisi ottavan vähän reippaampaa tahtia draamalässytyksen sijaan. Yleisesti Dead to me on mainio sarja, joka pitää tarpeeksi hyvin otteessaan samaistuttavien hahmojen ja loistonäyttelijöiden ansiosta.

Useat 80-luvulla syntyneet muistavat varmasti tv-sarjan Freaks & Geeks joka nosti sarjan luoja Judd Apatowin ja usean sarjan näyttelijän parrasvaloihin. Yksi näistä näyttelijöistä on Linda Cardellini, joka on yksi sarjan kahdesta nelikymppisestä naisesta. Yhtä lailla usealle 80-luvun lapselle on tuttu myös TV-sarja pulmuset, jonka vanhempaa tytärtä näytellyt Christina Applegate on sarjan toinen päähenkilö. Dead to me on päässyt toiseen kauteensa ja on osoittanut olevansa edelleen katsomisen aroinen.

Dead to me:n ehdoton vahvuus on se, miten mielenkiintoisia hahmoja nämä naiset ovat. Cardellinin esittämä Judy on umpikiltti, helposti vietävissä oleva ja konfliktia välttävä vanhainkodin taideopettaja joka ei osaa sanoa ei. Applegaten Jen taas on juuri miehensä menettänyt kiinteistönvälittäjä, joka juo viiniä, kiroilee lapsilleen ja purkaa kiristyneitä hermojaan kuuntelemalla autossaan deathcorea. Naisten vahvuudet ovat heidän inhimillisyytensä ja heikkoutensa, joka tekee sarjasta valtavan samaistuttavan. Kaikki kurjat tilanteet ja tiukat paikat tuntuvat siltä miten ihminen toimisi kun joutuisi oikeasti vastaavaan tilanteeseen. Tai ainakin osittain.

Sarjan juoni on riittävän hyvä, ja muutkin hahmot ovat mielenkiintoisia. Hienon suorituksen tekee myös Singerin X-Menin Kyklooppina tunnettu James Marsden. Sarjan viehätysvoima ei lakkaa toiseen kauteen, vaan sen sijaan se tuntuu vain nostavan entisestään panoksia ja hahmoihin ei kyllästy.

 

Kommentoi