Xbox sitoutuu yhdessä Nintendon ja PlayStationin kanssa ylläpitämään kaikille turvallista peliympäristöäKommentit pois päältä artikkelissa Xbox sitoutuu yhdessä Nintendon ja PlayStationin kanssa ylläpitämään kaikille turvallista peliympäristöä
Xbox tiedottaa uutiskanavallaan sitoutuvansa yhdessä Nintendon ja PlayStationin kanssa hoivaamaan turvallista pelitilaa kaikille harrastajille.
Blogikirjoituksessa Xbox kertoo tarkemmin kolmesta periaatteesta, jotka heidän mielestä edistävät tätä tavoitetta: suojelu, kumppanuus ja vastuullisuus.
Suojelulla viitataan aikomukseen suunnitella helppokäyttöisiä työkaluja pelikokemuksen hallintaan. Kumppanuuden kohdalla Microsoft kertoo halusta toimia yhteistyössä peliyhteisöjen, alan toimijoiden sekä viranomaisten kanssa. Microsoftin mukaan tällä voidaan edistää käyttäjän turvallisuuden kehitystä eri alustoilla. Vastuullisuudella pelitalo vannoo muun muassa sääntörikkomusten ilmoittamisen pysyvän jatkossakin helppona.
Blogitekstin voi kokonaisuudessaan käydä lukemassa tästä linkistä.
PlayStationin päätös lopettaa fyysisten pelilevyjen valmistus vuoteen 2028 mennessä on herättänyt runsaasti keskustelua pelialalla. Nyt myös vuoden suurimpiin menestyksiin lukeutuvan Clair Obscur: Expedition 33:n kehittäjät ovat liittyneet kriitikoiden joukkoon.
Sandfall Interactiven luova johtaja Guillaume Broche kertoo japanilaiselle Automatonille pitävänsä Sonyn ratkaisua surullisena.
”Pidän sitä todella surullisena, koska rakastan videopelikauppoja. Vaikka pelaankin nykyään pääasiassa PC:llä, moni tiimistämme pelaa PlayStationilla ja kerää fyysisiä peliversioita. Mielestäni ne ovat osa pelien viehätystä – jotain konkreettista.”
Broche myöntää ymmärtävänsä päätöksen liiketoiminnalliset perusteet, mutta uskoo sen olevan menetys pelikulttuurille.
Fyysinen julkaisu ei ollut itsestäänselvyys
Studion toinen perustaja ja teknologiajohtaja Tom Guillermin kertoo, että myös Clair Obscur: Expedition 33:n fyysisen version julkaiseminen vaati ylimääräistä työtä ja päätöksiä.
Fyysiset julkaisut ovat kehittäjille kalliimpia ja monimutkaisempia toteuttaa. Levyjen valmistus lisää aikataulupaineita, ja jokaisesta myydystä kappaleesta jää yleensä pienempi tuotto kuin digitaalisesta versiosta.
Silti studio piti fyysistä julkaisua tärkeänä.
”Fyysinen julkaisu oli meille jotain erityistä. Halusimme tarjota mahdollisuuden niille pelaajille, jotka arvostavat pelin omistamista konkreettisessa muodossa. Arvostamme sitä myös itse pelaajina.”
Pelin ostaminen omasta kaupasta oli tunteikas hetki
Fyysisen version merkitys näkyi myös julkaisun jälkeen.
Brochen mukaan kehitystiimi kävi ostamassa oman pelinsä kaupasta heti julkaisun jälkeen – eleenä, joka teki vuosien työn konkreettiseksi.
Erityisen mieleenpainuva hetki oli myös kuva japanilaisesta Akihabaran pelikaupasta, jossa Clair Obscur: Expedition 33 oli myynnissä muiden pelien joukossa.
”Tunsin itseni taas lapseksi. Ajattelin vain, että nyt tämä on oikeasti totta. Siinä vaiheessa peli tuntui ensimmäistä kertaa aidosti julkaistulta.”
Fyysiset pelit jakavat mielipiteitä
Sony ilmoitti hiljattain lopettavansa PlayStation-pelien levyvalmistuksen vuoteen 2028 mennessä. Päätös on saanut osakseen kritiikkiä niin pelaajilta kuin pelinkehittäjiltäkin.
Fyysisten pelien puolustajat muistuttavat, että levy tarjoaa pysyvän omistajuuden, keräilyarvoa ja mahdollisuuden säilyttää pelejä myös tilanteissa, joissa digitaaliset kauppapaikat tai palvelimet eivät enää ole käytettävissä.
Toisaalta digitaalinen jakelu on kustantajille edullisempaa, nopeampaa ja helpommin hallittavaa, minkä vuoksi ala on siirtynyt yhä vahvemmin digitaalisiin julkaisuihin viime vuosina.
Muistan vieläkin ajan, jolloin Nintendo 64 hyrisi, valitettavasti jo edesmenneen naapurin pojan televisiotason alla ja Fox McCloud huusi ”Do a Barrel Roll!” niin monta kertaa, että sitä hoettiin vielä koulun pihallakin. Tuolloin elämä oli yksinkertaisempaa. Ei ollut työpäiviä, asuntolainoja eikä kahta lasta, jotka samaan aikaan halusivat eri iltasadut. Riitti, että koulupäivän jälkeen pääsi kaverille, heitti repun nurkkaan ja käynnisti konsolin. Muutaman minuutin päästä sitä jo syöksyttiin Arwingilla halki avaruuden pelastamaan Lylat-järjestelmää.
Aika tekee kuitenkin tehtävänsä. Nykyään pelikerrat ajoittuvat yleensä siihen hetkeen, kun lapset ovat viimein nukahtaneet, tiskikone hurisee keittiössä ja olohuoneeseen laskeutuu sellainen harvinainen hiljaisuus, jota pienten lasten vanhemmat oppivat arvostamaan aivan uudella tavalla. Siksi suhtaudun vanhojen klassikoiden uusintajulkaisuihin aina pienellä varauksella. Nostalgia on petollinen asia. Se saa muistamaan pelit usein paljon parempina kuin ne oikeasti olivat.
Kun Nintendo ilmoitti tuovansa Star Foxin Nintendo Switch 2 täysin uudistettuna versiona, odotukset olivat korkealla, mutta samalla myös epäilykset heräsivät. Onko kyseessä jälleen yksi vanhan pelin kiillotettu uusintajulkaisu vai jotain, mikä oikeasti ansaitsee paikkansa uuden konsolin pelikirjastossa?
Kesäloman loppuviikkojen mittaisen testin jälkeen vastaus ei ollutkaan aivan niin yksiselitteinen kuin aluksi kuvittelin.
Vanha peli näyttää yllättävän nuorelta
Ensimmäinen asia, johon huomio luonnollisesti kiinnittyy, on ulkoasu. Alkuperäinen Star Fox 64 näyttää nykyään juuri siltä kuin lähes kolmekymmentä vuotta vanhan Nintendo 64 -pelin kuuluukin näyttää. Kulmikkaita hahmoja, suttuisia tekstuureja ja sellaista sumuista grafiikkaa, jota silloin aikanaan kutsuttiin vallankumoukseksi. Silloin sitä ei tullut edes kyseenalaistettua. Nykyään sitä katsoo vähän eri silmällä.
Switch 2 tekee kuitenkin vaikutuksen heti ensimmäisistä minuuteista lähtien. Cornerian kaupungit näyttävät eläviltä, räjähdykset valaisevat taivasta näyttävästi ja metalliset Arwingit heijastelevat ympäristön valoja tavalla, joka saa koko pelin tuntumaan paljon suuremmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Kaikki pyörii tasaisella 60 ruudun sekuntivauhdilla, eikä sitä pidä vähätellä. Nopeissa ilmataisteluissa jokainen ruutu merkitsee, ja juuri tällaisessa pelissä sulava suorituskyky tekee valtavan eron.
Täytyy myös myöntää, että muutaman kerran huomasin keskittyväni enemmän maisemien ihailuun kuin vihollisten ampumiseen. Se ei tietenkään ollut kovin hyvä ratkaisu, sillä peli muistutti hyvin nopeasti, ettei keskellä sotaa kannata jäädä ihailemaan maisemia. Muutaman sekunnin kuluttua oma Arwing olikin jo savuamassa pitkin avaruutta.
Hiiriohjaus kuulosti turhalta
Etukäteen suurin kysymysmerkki oli uusi Joy-Con 2 hiiriohjaus. Paperilla idea kuulosti lähinnä markkinointiosaston keksinnöltä, jolla haluttiin löytää vielä yksi syy ostaa uusi konsoli.
Yllätys olikin melkoinen, kun se osoittautui oikeasti toimivaksi.
Perinteisellä tatilla lentäminen tuntuu edelleen tutulta ja turvalliselta, mutta tähtäyksen siirtäminen hiiriohjaukselle tekee ampumisesta huomattavasti tarkempaa. Ensimmäiset minuutit vaativat hieman totuttelua, mutta sen jälkeen ohjaus alkoi tuntua yllättävän luonnolliselta. Erityisesti nopeissa ilmataisteluissa tarkkuus parani selvästi.
Hauskin yllätys löytyi kuitenkin yhteistyöpelistä. Toinen pelaaja voi keskittyä tähtäämiseen samalla kun toinen lentää, ja yhtäkkiä olohuoneessa istuikin kaksi ihmistä tekemässä oikeasti yhteistyötä sen sijaan, että toinen vain odotti vuoroaan. Täytyy sanoa, että tällaisia yhteisiä pelikokemuksia näkee nykyään aivan liian harvoin. Kaiken maailman verkkopelien ja taistelupassien keskellä oli suorastaan virkistävää huomata, että joskus hauskanpito voi olla niinkin yksinkertaista kuin kaksi ihmistä samalla sohvalla ampumassa avaruusaluksia.
Nostalgia kantaa pitkälle, mutta ei loputtomiin
Kaikesta hyvästä huolimatta vastaan tulee myös pelin suurin ongelma.Star Fox on edelleen pohjimmiltaan vuoden 1997 peli. Siitä ei pääse mihinkään. Yksi läpipeluukerta kestää edelleen parhaimmillaan muutaman tunnin. Toki haarautuvat reitit, erilaiset salaisuudet ja pistejahti antavat syitä pelata uudelleen, mutta täysin uusia kenttiä tai merkittävästi laajennettua sisältöä ei ole mukana.
Ensimmäisen läpipeluun jälkeen huomasin miettiväni kahta asiaa. Ensimmäinen oli, että tämähän oli edelleen aivan yhtä hauskaa kuin muistinkin. Toinen oli se, että tästä pyydetään Suomessa lähes kuusikymmentä euroa.
Ja siinä kohtaa pieni realismi alkaa väkisinkin hiipiä mukaan. Vaikka kyseessä on teknisesti upea uusintaversio, on sisältöä lopulta melko vähän. Jos Star Fox ei ole sinulle ennestään rakas pelisarja, voi hinta tuntua varsin suolaiselta siihen nähden, kuinka nopeasti lopputekstit alkavat pyöriä.
Vanha kettu lentää edelleen yllättävän korkealla
Kaiken tämän jälkeen jäljelle jää oikeastaan vain yksi kysymys. Kannattaako Star Fox ostaa? Omasta mielestäni kyllä, mutta pienellä varauksella.
Nintendo on tehnyt juuri sen, mitä tältä peliltä pitikin odottaa. Se ei ole yrittänyt muuttaa Star Foxia avoimen maailman toimintapeliksi, moninpeliräiskinnäksi tai live service -rahastusautomaatiksi. Se on ottanut yhden rakastetuimmista Nintendo 64 -klassikoista, antanut sille näyttävän uuden ulkoasun, modernisoinut ohjauksen ja pitänyt huolen siitä, että pelaaminen tuntuu edelleen yhtä välittömältä kuin lähes kolmekymmentä vuotta sitten.
Silti pieni osa minusta jäi kaipaamaan jotain enemmän. Pari uutta planeettaa, muutama uusi tehtävä tai edes pieni tarinallinen lisäys olisi nostanut tämän helposti modernien klassikkouusintojen kärkipäähän. Nyt kyseessä on ennen kaikkea rakkaudella tehty kunnianosoitus yhdelle Nintendon parhaista peleistä. Ja joskus sekin riittää.
Varsinkin teille, joiden televisiotason alla hyrisi joskus Nintendo 64 ja joiden korvissa kuuluu edelleen pieni ääni:
”Do a Barrel Roll!”
Star Fox (Nintendo Switch 2)
8.5 / 10
Hyvää+ Erinomainen audiovisuaalinen uudistus klassikkopelille
+ Tasainen 60 fps tekee pelaamisesta nautinnollista
+ Joy-Con 2:n hiiriohjaus toimii yllättävän hyvin
+ Hauska kahden pelaajan yhteistyötila
+ Säilyttää alkuperäisen Star Foxin nopean ja välittömän pelattavuudenHuonoa– Sisältöä on edelleen melko vähän
– Täysi hinta tuntuu korkealta noin parin tunnin mittaisesta kampanjasta
– Uusia kenttiä tai merkittäviä tarinalisäyksiä olisi kaivannut lisääYhteenvetoStar Fox Switch 2 ei keksi pyörää uudelleen, eikä sen oikeastaan tarvitsekaan. Se ottaa yhden Nintendon rakastetuimmista klassikoista, päivittää sen näyttämään modernilta ja lisää mukaan muutaman aidosti onnistuneen uuden idean. Lopputuloksena on peli, joka tuntuu samaan aikaan tutulta ja yllättävän tuoreelta.
