Yksitoikkoinen bugien leikkikenttä – arvostelussa Lego Horizon Adventures Kommentit pois päältä artikkelissa Yksitoikkoinen bugien leikkikenttä – arvostelussa Lego Horizon Adventures

Lego Horizon Adventures (PC)

6 / 10
Plussat + Zero Dawn tarinaan hauskoja lisäyksiä + Helppo pelata ohjaimella + Taistelu osuudet + Erikoisaseet + Vaikeusaste vaihtoehtoja + Lukittu kamera + Lego maailma Miinukset - Yksitoikkoinen - Hahmot puhuu jatkuvasti seikkaillessa - Bugit vie immersion Yhteenveto Lego Horizon Adventures tarjoaa kevyen ja humoristisen näkökulman Horizon-universumiin. Pelin visuaalinen ilme ja Lego-huumori ovat sen vahvuuksia, mutta kokonaisuus kärsii toistuvuudesta, teknisistä ongelmista ja yllättävän korkeista laitevaatimuksista

on toimintaseikkailupeli, jossa Lego-palikat kohtaavat Horizon Zero Dawnin maailman. Pelin on julkaissut Sony Interactive Entertainment 14.11.2024, sen on kehittänyt Guerilla Games ja Studio Gobo. Peli on saataville :lle, Nintendo Switchille sekä Playstation 5:lle.

Ensituntuma: lupaava mutta ongelmallinen

Alkuinnostus pelistä oli vahva, mutta valitettavasti kokemus ei täysin vastannut odotuksia. Ohjain oli suositeltu peliväline, ja sen avulla hahmon liikuttelu ja vihollisten ampuminen tuntui pääosin sujuvalta. Ongelmia kuitenkin ilmeni, kun aseiden vaihtaminen hidasti toimintaa ja aiheutti turhautumista taistelutilanteissa. Vaikka väistelymekaniikat toimivat perushyppyjen avulla, liikkumiseen liittyi ajoittain epäloogisuutta. Hahmo jatkoi liikkumista tatin vapauttamisen jälkeen, mikä hankaloitti parkour-kohtauksia ja tarkkoja väistöjä.

Myös pelin tekninen suorituskyky tuotti pettymyksiä. Korkeilla grafiikka-asetuksilla peli kulutti paljon resursseja, ja ruudunpäivitysnopeus saattoi pudota dramaattisesti. Bugeja esiintyi runsaasti – koneiden mallinnukset katosivat taisteluissa ja peli saattoi kaatua ilman näkyvää syytä. Pahimmillaan yksi testikone kaatui sinisen ruudun kera.

Yksinkertaista, mutta toisteista sisältöä

Lego Horizon Adventuresin pelimekaniikka perustuu alueiden tutkimiseen, aarteiden keräilyyn, esineiden rakentamiseen ja taisteluihin koneita tai kultisteja vastaan. Kenttien päätehtävänä on edetä tarinassa, joka palkitsee kultaisilla Lego-palikoilla. Näillä voi avata uusia rakennuksia kotipaikassa, Äidin Sydämessä. Alue toimii pelin keskuksena, jossa voi päivittää taitoja, muokata ympäristöä ja hankkia hahmolle uusia asuja.

Vaikka tämä kuulostaa monipuoliselta, toisteisuus alkaa vaivata nopeasti. Uusia koneita esitellään hitaasti, ja tehtävät tuntuvat usein kaavamaisilta. Äidin Sydämen sisustaminen tuo hetkellistä vaihtelua, mutta sen merkitys tarinan kannalta jää ohueksi.

Visuaalinen ja äänimaailma: Lego-huumoria parhaimmillaan

Graafisesti peli onnistuu vangitsemaan Lego-maailman tuntuman. Kiiltävät, heijastavat pinnat ja tarkkaan suunnitellut Lego-animaatiot tekevät pelistä visuaalisesti houkuttelevan. Koneiden ja hahmojen liikkeet on suunniteltu Lego-maailmaan sopiviksi, mikä lisää pelin charmia. Valitettavasti tekniset ongelmat ja korkeat vaatimukset heikentävät kokemusta.

Äänimaailma tukee pelikokemusta hyvin. Erityisesti taisteluissa musiikki korostaa intensiteettiä, ja Legoille tunnusomaiset hajomisäänet tuovat nostalgiaa. Cauldroneissa ääniefektit luovat metallista tunnelmaa, joka syventää pelin ympäristön tunnetta.

Yhteenveto: hauska mutta keskinkertainen

Lego Horizon Adventures tarjoaa kevyen ja humoristisen näkökulman Horizon-universumiin. Pelin visuaalinen ilme ja Lego-huumori ovat sen vahvuuksia, mutta kokonaisuus kärsii toistuvuudesta, teknisistä ongelmista ja yllättävän korkeista laitevaatimuksista. Horizon-faneille peli voi tarjota uutta näkökulmaa tarinaan, mutta bugit ja yksitoikkoisuus laskevat pelin arvoa.

Nykyisellä 70 euron hinnallaan peli ei ole suositeltava hankinta. Parhaimmillaan kokemus voi olla alennuksesta ostettuna ja ystävän kanssa pelattuna, jolloin yhteinen Lego-seikkailu nousee omalle tasolleen.

The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past Kommentit pois päältä artikkelissa The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past

Melkein kymmenen vuotta vanha ei näytä suostuvan eläköitymään. ilmoitti yllättäen, että peli saa vuonna 2027 täysin uuden kolmannen lisäosan nimeltä .

Uudessa lisäosassa pelaajat palaavat jälleen legendaarisen hirviönmetsästäjän Geralt of Rivian saappaisiin täysin uudessa tarinassa. Tarkempia juoniyksityiskohtia ei vielä paljastettu, mutta lisätietoja luvataan loppukesälle 2026. Tällä hetkellä tiedetään ainakin se, että lisäosa julkaistaan :lle, 5:lle ja Series X|S:lle.

Projektia ei tehdä yksin, sillä mukana kehityksessä on myös , jonka riveissä työskentelee useita alkuperäisen Witcher 3:n veteraaneja. Tämä on monille faneille hyvä merkki, sillä odotukset ovat luonnollisesti korkealla. Kun peliä on pidetty jo vuosia yhtenä kaikkien aikojen parhaista roolipeleistä, uuden lisäosan pitää olla jotain muutakin kuin “Geralt käy taas hakemassa kattilan kylän mummolle”.

The Witcher 3 julkaistiin alun perin vuonna 2015, ja sen suosio on ollut lähes poikkeuksellista. Peliä on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta, ja se on kerännyt satoja Vuoden peli -palkintoja. Harva peli saa uutta suurta sisältöä näin pitkän ajan jälkeen, joten Songs of the Past on monella tavalla poikkeuksellinen paluu vanhaan mutta erittäin rakastettuun fantasiamaailmaan.

Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia Kommentit pois päältä artikkelissa Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia

on uusi :lle kehitteillä oleva moninpelikauhupeli, joka ottaa tutut lapsuuden leikit ja muuttaa ne hermoja raastaviksi selviytymishaasteiksi. Pelin taustalla on studio , ja konsepti nojaa yksinkertaiseen ideaan, jossa säännöt ovat helppoja, mutta paine tekee jokaisesta vuorosta vaarallisen.

Pelin ytimessä on sarja minipelejä, joissa pelaajat joutuvat esimerkiksi testaamaan onneaan mekaanisen “leuan” kanssa, muistamaan sekvenssejä tai reagoimaan tilanteisiin, joissa virhe voi tarkoittaa välitöntä tappiota. Ajatus on sama kuin lapsuuden seurapeleissä, mutta nyt katsojat ja vastustajat odottavat, että mokaat.

Varsinaista kaaosta lisäävät “influence cardit”, joilla pelaajat voivat muuttaa pelin kulkua, kuten sabotoida toisia, suojella itseään tai rakentaa ansakomboja. Tilanne voi kääntyä hetkessä ja turvalliselta näyttävä siirto voi muuttua katastrofiksi, jos joku on ehtinyt suunnitella ansan etukäteen.

Pelin suunnittelija Grigory kuvailee ideaa yksinkertaisesti: pelissä on tavoitteena on tehdä tutusta epämukavaa. Pelaaja tunnistaa pelit heti, mutta huomaa nopeasti jännittävänsä omaa vuoroaan enemmän kuin olisi hyväksi.

Kun “duck, duck, DEAD” -henkinen kaaos yhdistyy pelaajien väliseen psykologiseen peliin, lopputulos vaikuttaa olevan jotain, jossa nauru ja paniikki kulkevat käsikädessä aivan kuten parhaissa seurapeleissä, mutta huomattavasti vähemmällä turvallisuuden tunteella.