Yllätys Nintendo-kansalle: Osa Switch 2 -pelikaseteista toimii myös alkuperäisellä SwitchilläKommentit pois päältä artikkelissa Yllätys Nintendo-kansalle: Osa Switch 2 -pelikaseteista toimii myös alkuperäisellä Switchillä
Nintendo-fanit ovat tottuneet siihen, että Switch 2 on taaksepäin yhteensopiva vanhojen Switch 1 -pelien kanssa. Mutta nyt on paljastunut, että osa Switch 2 Edition -pelikaseteista toimii myös vanhemmalla Switchillä.
Jos yrität pelata vain Switch 2:lle suunniteltua peliä, kuten Mario Kart World, alkuperäinen Switch näyttää virheilmoituksen. Mutta jos peli on sekä Switch 1:lle että Switch 2:lle julkaistu — kuten Zelda: Breath of the Wild — ja käytössä on Switch 2 Edition -kasetti, peli toimii moitteettomasti alkuperäisellä konsolilla.
Pakkauksissa lukee, että Switch 2 Edition -kasetit sisältävät sekä alkuperäisen pelin että Switch 2 -päivityksen. Tämä tarkoittaa, että vanha konsoli osaa sivuuttaa uuden version ja käynnistää alkuperäisen pelin.
Nintendo ei ole vielä kommentoinut asiaa virallisesti. Tästä huolimatta ominaisuus on hyödyllinen niille, jotka omistavat vielä vanhan Switchin, mutta aikovat hankkia Switch 2:n myöhemmin.
Muistan vieläkin ajan, jolloin Nintendo 64 hyrisi, valitettavasti jo edesmenneen naapurin pojan televisiotason alla ja Fox McCloud huusi ”Do a Barrel Roll!” niin monta kertaa, että sitä hoettiin vielä koulun pihallakin. Tuolloin elämä oli yksinkertaisempaa. Ei ollut työpäiviä, asuntolainoja eikä kahta lasta, jotka samaan aikaan halusivat eri iltasadut. Riitti, että koulupäivän jälkeen pääsi kaverille, heitti repun nurkkaan ja käynnisti konsolin. Muutaman minuutin päästä sitä jo syöksyttiin Arwingilla halki avaruuden pelastamaan Lylat-järjestelmää.
Aika tekee kuitenkin tehtävänsä. Nykyään pelikerrat ajoittuvat yleensä siihen hetkeen, kun lapset ovat viimein nukahtaneet, tiskikone hurisee keittiössä ja olohuoneeseen laskeutuu sellainen harvinainen hiljaisuus, jota pienten lasten vanhemmat oppivat arvostamaan aivan uudella tavalla. Siksi suhtaudun vanhojen klassikoiden uusintajulkaisuihin aina pienellä varauksella. Nostalgia on petollinen asia. Se saa muistamaan pelit usein paljon parempina kuin ne oikeasti olivat.
Kun Nintendo ilmoitti tuovansa Star Foxin Nintendo Switch 2 täysin uudistettuna versiona, odotukset olivat korkealla, mutta samalla myös epäilykset heräsivät. Onko kyseessä jälleen yksi vanhan pelin kiillotettu uusintajulkaisu vai jotain, mikä oikeasti ansaitsee paikkansa uuden konsolin pelikirjastossa?
Kesäloman loppuviikkojen mittaisen testin jälkeen vastaus ei ollutkaan aivan niin yksiselitteinen kuin aluksi kuvittelin.
Vanha peli näyttää yllättävän nuorelta
Ensimmäinen asia, johon huomio luonnollisesti kiinnittyy, on ulkoasu. Alkuperäinen Star Fox 64 näyttää nykyään juuri siltä kuin lähes kolmekymmentä vuotta vanhan Nintendo 64 -pelin kuuluukin näyttää. Kulmikkaita hahmoja, suttuisia tekstuureja ja sellaista sumuista grafiikkaa, jota silloin aikanaan kutsuttiin vallankumoukseksi. Silloin sitä ei tullut edes kyseenalaistettua. Nykyään sitä katsoo vähän eri silmällä.
Switch 2 tekee kuitenkin vaikutuksen heti ensimmäisistä minuuteista lähtien. Cornerian kaupungit näyttävät eläviltä, räjähdykset valaisevat taivasta näyttävästi ja metalliset Arwingit heijastelevat ympäristön valoja tavalla, joka saa koko pelin tuntumaan paljon suuremmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Kaikki pyörii tasaisella 60 ruudun sekuntivauhdilla, eikä sitä pidä vähätellä. Nopeissa ilmataisteluissa jokainen ruutu merkitsee, ja juuri tällaisessa pelissä sulava suorituskyky tekee valtavan eron.
Täytyy myös myöntää, että muutaman kerran huomasin keskittyväni enemmän maisemien ihailuun kuin vihollisten ampumiseen. Se ei tietenkään ollut kovin hyvä ratkaisu, sillä peli muistutti hyvin nopeasti, ettei keskellä sotaa kannata jäädä ihailemaan maisemia. Muutaman sekunnin kuluttua oma Arwing olikin jo savuamassa pitkin avaruutta.
Hiiriohjaus kuulosti turhalta
Etukäteen suurin kysymysmerkki oli uusi Joy-Con 2 hiiriohjaus. Paperilla idea kuulosti lähinnä markkinointiosaston keksinnöltä, jolla haluttiin löytää vielä yksi syy ostaa uusi konsoli.
Yllätys olikin melkoinen, kun se osoittautui oikeasti toimivaksi.
Perinteisellä tatilla lentäminen tuntuu edelleen tutulta ja turvalliselta, mutta tähtäyksen siirtäminen hiiriohjaukselle tekee ampumisesta huomattavasti tarkempaa. Ensimmäiset minuutit vaativat hieman totuttelua, mutta sen jälkeen ohjaus alkoi tuntua yllättävän luonnolliselta. Erityisesti nopeissa ilmataisteluissa tarkkuus parani selvästi.
Hauskin yllätys löytyi kuitenkin yhteistyöpelistä. Toinen pelaaja voi keskittyä tähtäämiseen samalla kun toinen lentää, ja yhtäkkiä olohuoneessa istuikin kaksi ihmistä tekemässä oikeasti yhteistyötä sen sijaan, että toinen vain odotti vuoroaan. Täytyy sanoa, että tällaisia yhteisiä pelikokemuksia näkee nykyään aivan liian harvoin. Kaiken maailman verkkopelien ja taistelupassien keskellä oli suorastaan virkistävää huomata, että joskus hauskanpito voi olla niinkin yksinkertaista kuin kaksi ihmistä samalla sohvalla ampumassa avaruusaluksia.
Nostalgia kantaa pitkälle, mutta ei loputtomiin
Kaikesta hyvästä huolimatta vastaan tulee myös pelin suurin ongelma.Star Fox on edelleen pohjimmiltaan vuoden 1997 peli. Siitä ei pääse mihinkään. Yksi läpipeluukerta kestää edelleen parhaimmillaan muutaman tunnin. Toki haarautuvat reitit, erilaiset salaisuudet ja pistejahti antavat syitä pelata uudelleen, mutta täysin uusia kenttiä tai merkittävästi laajennettua sisältöä ei ole mukana.
Ensimmäisen läpipeluun jälkeen huomasin miettiväni kahta asiaa. Ensimmäinen oli, että tämähän oli edelleen aivan yhtä hauskaa kuin muistinkin. Toinen oli se, että tästä pyydetään Suomessa lähes kuusikymmentä euroa.
Ja siinä kohtaa pieni realismi alkaa väkisinkin hiipiä mukaan. Vaikka kyseessä on teknisesti upea uusintaversio, on sisältöä lopulta melko vähän. Jos Star Fox ei ole sinulle ennestään rakas pelisarja, voi hinta tuntua varsin suolaiselta siihen nähden, kuinka nopeasti lopputekstit alkavat pyöriä.
Vanha kettu lentää edelleen yllättävän korkealla
Kaiken tämän jälkeen jäljelle jää oikeastaan vain yksi kysymys. Kannattaako Star Fox ostaa? Omasta mielestäni kyllä, mutta pienellä varauksella.
Nintendo on tehnyt juuri sen, mitä tältä peliltä pitikin odottaa. Se ei ole yrittänyt muuttaa Star Foxia avoimen maailman toimintapeliksi, moninpeliräiskinnäksi tai live service -rahastusautomaatiksi. Se on ottanut yhden rakastetuimmista Nintendo 64 -klassikoista, antanut sille näyttävän uuden ulkoasun, modernisoinut ohjauksen ja pitänyt huolen siitä, että pelaaminen tuntuu edelleen yhtä välittömältä kuin lähes kolmekymmentä vuotta sitten.
Silti pieni osa minusta jäi kaipaamaan jotain enemmän. Pari uutta planeettaa, muutama uusi tehtävä tai edes pieni tarinallinen lisäys olisi nostanut tämän helposti modernien klassikkouusintojen kärkipäähän. Nyt kyseessä on ennen kaikkea rakkaudella tehty kunnianosoitus yhdelle Nintendon parhaista peleistä. Ja joskus sekin riittää.
Varsinkin teille, joiden televisiotason alla hyrisi joskus Nintendo 64 ja joiden korvissa kuuluu edelleen pieni ääni:
”Do a Barrel Roll!”
Star Fox (Nintendo Switch 2)
8.5 / 10
Hyvää+ Erinomainen audiovisuaalinen uudistus klassikkopelille
+ Tasainen 60 fps tekee pelaamisesta nautinnollista
+ Joy-Con 2:n hiiriohjaus toimii yllättävän hyvin
+ Hauska kahden pelaajan yhteistyötila
+ Säilyttää alkuperäisen Star Foxin nopean ja välittömän pelattavuudenHuonoa– Sisältöä on edelleen melko vähän
– Täysi hinta tuntuu korkealta noin parin tunnin mittaisesta kampanjasta
– Uusia kenttiä tai merkittäviä tarinalisäyksiä olisi kaivannut lisääYhteenvetoStar Fox Switch 2 ei keksi pyörää uudelleen, eikä sen oikeastaan tarvitsekaan. Se ottaa yhden Nintendon rakastetuimmista klassikoista, päivittää sen näyttämään modernilta ja lisää mukaan muutaman aidosti onnistuneen uuden idean. Lopputuloksena on peli, joka tuntuu samaan aikaan tutulta ja yllättävän tuoreelta.
Pelialaa jo vuosia piinanneet massiiviset irtisanomisaallot ja studiosulkemiset ovat saaneet monet alan toimijat sekä pelaajat muistelemaan menneitä aikoja. Erityisesti Nintendon entisen pääjohtajan, vuonna 2015 menehtyneen Satoru Iwatan, vanhat linjaukset ja teot ovat nousseet jälleen vahvasti pinnalle. Iwata muistetaan paitsi menestyksekkäistä Wii- ja DS-aikakausista, myös poikkeuksellisesta kriisijohtamisestaan silloin, kun yhtiöllä pyöri huonosti.
Kun 3DS- ja Wii U -konsolit kompuroivat markkinoilla ja Nintendo ajautui kolmen peräkkäisen vuoden toiminnallisiin tappioihin, Iwata valitsi toisenlaisen tien kuin monet nykyiset pelijätit. Vuonna 2011 hän puolitti oman palkkansa kantaakseen vastuun heikoista tuloksista. Myös muut yhtiön johtajat suostuivat pienempiin palkanalennuksiin, mutta työntekijöihin ei koskettu.
Moraalin lasku tuhoaa luovuuden
Vuonna 2013 sijoittaja kysyi Iwatalta suoraan, miksi Nintendo ei suorita yrityssaneerausta ja vähennä väkeä parantaakseen taloudellista tulostaan. Iwatan vastaus oli selkeä ja ajaton:
Jos vähennämme työntekijöiden määrää parempien lyhytnäköisten taloudellisten tulosten saavuttamiseksi, työntekijöiden moraali laskee. Epäilen syvästi, pystyvätkö potkuja pelkäävät työntekijät kehittämään sellaisia ohjelmistoja, jotka voivat tehdä vaikutuksen ihmisiin ympäri maailman.
Iwata myönsi, että jotkut työnantajat julkistavat saneeraussuunnitelmiaan parantaakseen osakekurssiaan tai hetkellistä tulostaan irtisanomisten avulla. Nintendolla jokaisen työntekijän panosta pidettiin kuitenkin arvokkaana omalla alallaan. Iwata uskoi vahvasti, ettei ihmisten pihalle heittäminen vahvista yhtiön liiketoimintaa pitkällä aikavälillä. Irtisanomisten sijaan Nintendon linjana oli karsia tarpeettomia kuluja ja parantaa tehokkuutta muilla tavoin.
Iwatan legendaarinen sitaatti nousi laajasti esiin pelialan jätti-irtisanomisten alkaessa ja se on valitettavan ajankohtainen edelleen, sillä rajut vähentämiset ja alan rakenteellinen kriisi eivät ole osoittaneet laantumisen merkkejä.
