Äiti pojastaan pappia toivoi? – arvostelussa Priest Simulator Kommentit pois päältä artikkelissa Äiti pojastaan pappia toivoi? – arvostelussa Priest Simulator

Priest Simulator (PC)

7.5 / 10
Hyvää Pitkä tarina. Pelin puheet ovat puolaksi ja tekstit välillä vähän huonosti englanniksi kirjoitettu, joka teki tarinasta vähän hauskemman. Hahmot olivat hyviä, erilaisia kuin muissa peleissä. Hyvällä tavalla erittäin outo tapaus! Huonoa Pelissä paljon cutscenejä, ehkä vähän liikaakin. Pelissä käsketään sinkoilemaan "sinne ja tänne" eikä ole hirveästi mitään mitä tehdä tehtävien ulkopuolella. Combat systeemi tylsä. Kartan toimivuus.

Kun eteen lyödään peli nimeltään , voi teoksesta saada monenmoista ennakkokäsitystä. Joillekin pettymys voi myös olla kovakin, sillä kyseessä ei olekaan perinteisen saarnamiehen ristiretki ehtoollismaljoineen, vihkimistilaisuuksineen ja muine pappishenkilön toimenkuvineen.

Priest Simulator on Asmodevin kehittämä ja S.A.:n julkaisema ensimmäisen persoonan tutkimusmatkailupeli. Se on täysin sekavalla tarinalla varustettu toimintapohjainen mockumentary, joka johdattaa sinut modernin Puolan fantastiseen maailmaan. Asetu vampyyripapin sonnustautumaan, joka haluaa saada ”pamppunsa” takaisin ja palata takaisin helvettiin. Tätä varten sinun täytyy taistella satanisteja (pelissä kutsutaan ”shatanisteiksi”) vastaan, lihoa, kunnostaa kirkkoa ja kerätä loistoa.

Priest Simulator käynnistyy huonokuntoisesta ränsistyneestä kirkosta, joka pitää korjata. Voit ostaa blueprinttejä, jolla päivittää kirkkoa. Pelissä on tarina, jossa Orlokin tyttöystävä painoi väärää hissin nappia ja täten he kaikki joutuivat Puolaan sen takia. He saapuivat suoraan kirkon pihaan, jossa oli pappi nimeltä Torpedo, joka uhkapelasi kaikki kirkon varat. Torpedo käytti mahdollisuutensa käyttää pappi voimiaan ja poisti Orlokin vampyyri voimat. Orlokin pitää auttaa kirkolla, jotta saa voimansa takaisin ja voi palata takaisin helvettiin.

Kuulostanee loogiselta ja h*lvetin oudolta, eikös vain? Ja se pelissä juuri toimiikin, sillä tarinapohjaisuus on juurikin yksi Priest Simulatorin kulmakivistä kaikessa outoudessaan. Pelin storyboardia ei selvästikään ole ainakaan kirkon penkillä kehitelty, se on varmaa!

Pelin kontrollit ovat melko yksinkertaiset, joka tekee onneksi pelistä myöskin melko helposti pelattavan. Grafiikat ovat siistit ja sopivat pelin muutenkin varsin omituiseen tyyliin, kuin nappi (vai pappi?) silmään. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon esimerkiksi hautausmaa kirkon vieressä, joka on visuaalisesti varsin mainiota katseltavaa. Kaikessa friikkeydessään ja karuudessaan graafinen ilme on kuitenkin pelin konseptille oikeinkin soppeli, vaikka tämä takuulla tuleekin mielipiteitä jakamaan pelaajien keskuudessa.

Vaikkakin Priest Simulatorissa on omat pienet ongelmansa, kuten vaikkapa päälimmäisenä kartan todella huono toimivuus ja taistelumekaanikkojen hienoinen viimeistelemättä jättäminen, on nämä kuitenkin hauskan kokemuksen ohella pieniä sivuseikkoja. Tällaista konseptia ei ihan joka päivä vastaan tule, mikä vieläpä toimii ideana yllättävänkin hyvin pelikokemuksena. Priest Simulatoria voi oikein hyvin suositella tarina-sekä huumorivetoisesta pelikonseptista pitävälle, joka ei turhista sivuseikoista 20€ hintalapulla jaksa valittaa. Pelin voit ostaa tällä hetkellä itsellesi esimerkiksi Steamin kautta. Ei muuta kuin peli latautumaan ja kädet odotellessa ristiin!

Simo Simppeli sähköhommissa – arvostelussa Electrician Simulator Kommentit pois päältä artikkelissa Simo Simppeli sähköhommissa – arvostelussa Electrician Simulator

Electrician Simulator

Electrician Simulator (PC)

5 / 10
Hyvää Tarjoaa rentoa yhden päivän pelattavaa vähän kepeämmällä otteella. Huonoa Simulaattoriksi valitettavasti liiankin epärealistinen.

Electrician Simulator on simulaattoreihin erikoistuneen, niitä julkaisevan Ultimate Gamesin ja Take It-Studion kehittämä peli, jonka tarkoituksena on tutustuttaa pelaaja sähköasentajan hommiin. Nimetön asentaja löytää itsensä autotallista kaikenlaisen asiaankuuluvan rojun ympäröimänä ja tehtävänä on opetella hommat ja kasvattaa unelmien sähköfirma.

Mitään kummempaa pääjuonta pelissä ei ole. Tehtäviä poimitaan läppäriltä ja niissä on hieman jonkinlaista tarinankehitystä. Tehtävät ovat erilaisten objektiivien suorittamista, eikä turinoista tai yksityiskohdista tarvitse välittää, kunhan vaan saa ruksit täytettyä ja poistuttua paikalta. Hommat vaihtelevat lamppujen vaihtamisesta kytkentöjen tekemiseen, härpäkkeiden etsimiseen ja asettelemiseen. Lisäksi pääsee purkamaan, tarkistamaan ja korjaamaan erilaisia pienlaitteita. Resursseja joutuu usein ostamaan itse, mutta rahaa tulee pienistäkin hommista sen verran, ettei hallitseminen tuo suurempaa haastetta.

Simulaattoriksi peli ei ole kovinkaan realistinen. Tekeminen kulminoituu ikonien löytämiseen ja klikkailuun oikeassa järjestyksessä ja peli ohjaa paljon kädestä pitäen. Kunnon mokaaminen on periaatteessa mahdotonta ja johtoja voi vedellä sinne sun tänne, kunhan laitteet on asennettu ja toimii. Sähköasentaja itse on vääriin hommiin eksynyt supersankari, joka kestää rajattomasti kovempiakin tällejä. Muutaman tutoriaalin jälkeen peli alkaa nopeasti toistamaan itseään mutta onkin melko lailla saman tien läpäisty. Peliaikaa kertynee kahdesta neljään tuntia riippuen pelaajasta.

Audiovisuaalinen puoli on pelkistetty ja selkeä. Grafiikat kuvaavat selkeästi tapahtumia, mutta eivät ole mitenkään fotorealistiset. Asennuksien tekeminen on melko lailla ikonista toiseen klikkailua joten sen kummemmin ei tarvitse pikseleitä metsästää. Yleensä voisi valittaa paikoittaisista huonoista kamerakulmista, mutta tässä tapauksessa se aspekti taitaa olla pelin realistisinta antia. Pienlaitteiden purkamiseen on selkeästi panostettu ja erilaisia osia riittää napsuteltavaksi. Peliohjaimien, hiustenkuivaimien ynnä muiden anatomia vaikuttaa pääosin realistiselta.

Pelin vahvuutena on ”chilli” meno, mutta kun otetaan huomioon, miten peliä markkinoidaan simulaattorina, heikkoutena on myös helppous ja yksityiskohtaisemman säätämisen puute. Onkin hyvä kysyä itseltään kannattaako näin lyhyestä ja tyhjäksi jättävästä simulaattorista kahta kymppiä maksaa.