Alkuperäisten The Elder Scrolls -pelien kehittäjiltä tulossa massiivinen seikkailuroolipeli Wayward RealmsKommentit pois päältä artikkelissa Alkuperäisten The Elder Scrolls -pelien kehittäjiltä tulossa massiivinen seikkailuroolipeli Wayward Realms
OnceLost Games, alkuperäisten The Elder Scrolls -tekijöiden (Ted Peterson ja Julian LeFay) perustama studio on avaamassa Kickstarter-kampanjan massiiviselle seikkailuroolipelilleen Wayward Realms. Samalla on julkaistu myös pelin ensimmäinen traileri. Steamissä peliä on lisännyt toivelistalleen jo noin 100 000 käyttäjää.
Wayward Realms sijoittuu valtavalle saarirykelmälle, joka on proseduraalisesti luotu. Lisäksi peliä ja sen hahmoja ohjaa D&D-tyyppinen pelinjohtaja, jonka ansiosta pelimaailma tuntuu aidolta ja reagoi pelaajan tekemiin valintoihin.
Viimeisin peli, jonka itse olen nähnyt yrittävän samanlaista pelimaailmaa, on vuoden 1996 The Elder Scrolls II: Daggerfall, jota pelin kehittäjät ovatkin kuvailleet ”beta-versioksi” heidän nyt kehittämälleen pelille. Projekti pyrkii siis yhdistämään klassisten roolipelien syvyyden ja nykyteknologian tarjoamat mahdollisuudet.
Peli on ollut kehityksessä ilman rahoitusta 4-5 vuotta ja Kickstarterin pääasiallinen tavoite on rahoittaa ensi vuonna julkaistava Early Access -versio, joka auttaisi myös kustantajien houkuttelemisessa. Kyseinen versio sijoittuisi pienemmälle saarelle, joka olisi noin 3 kertaa Skyrimin kokoinen.
Wayward Realmsin ominaisuuksia:
Massiivinen yli 400 000 neliökilometrin avoin maailma, joka koostuu saarista
Virtuaalinen pelinjohtaja, joka reagoi pelaajan tekemiin valintoihin
Laaja valikoima hahmoja, rotuja ja taitoja
Upea grafiikka ja immersiivinen äänimaailma
Wayward Realms tulee ensin olemaan saatavilla vain PC:lle, mutta kehittäjät toivovat voivansa tuoda sen myöhemmin myös konsoleille.
Muistan yhä sen hetken, kun avasin ensimmäisen kerran alkuperäisen Resident Evilin ja pelkäsin tallentaa peliä, koska ink ribbon -nauhat olivat kortilla. Nyt, vuosia ja lukemattomia zombeja myöhemmin, istun PS5:n ohjain kädessäni ja käynnistän Resident Evil Requiemin ensimmäisen kerran. Hetki tuntuu tutulta ja tavallaan samalla virkistävän uudelta. Capcomin uusin luku sarjaan ei ainoastaan jatka perintöä, vaan leikkii sillä tietoisesti.
Resident Evil Requiem on Capcomin kehittämä ja julkaisema toimintakauhupeli PS5:lle. Se yhdistää sarjan klassisen selviytymiskauhun ja modernimman toimintapainotteisen otteen kahden pelattavan hahmon kautta, Leonin ja uuden tulokkaan, Gracen.
Ensikosketusena tuttu kylmä hiki
Heti alussa peli nappaa pelaajan mukaansa. Tarina kietoutuu nopeasti yhteen hahmojen välillä, vaikka myönnettäköön: arvasin yhden keskeisen juonenkäänteen jo varhain.
Ensimmäiset tunnit pelataan pääosin Gracella, ja suositeltu ensimmäisen persoonan kuvakulma tekee kokemuksesta aidosti ahdistavan oloisen. Ympäristöt joissa liikut näyttävät upealta! Valaistus ja äänimaailma rakentavat tiiviin tunnelman, jossa jokainen nurkan taakse kurkistus tuntuu selkäpiitä karmivalta.
Pelin ilmapiiriä ja graafista viimeistelyä on toteutettu kiitettävästi, missä RE Engine tekee jälleen positiivisen vaikutuksen. Omalla kohdallani peli toimi kokonaisuudessaan vakaasti ilman suurempia nytkähdyksiä tai fps- droppeja.
Kaksi hahmoa, kaksi rytmiä
Requiemin suurin vahvuus on ehdottomasti sen rakenne. Gracen osiot painottavat resurssienhallintaa, hiiviskelyä ja selviytymistä. Hän ei ole fyysisesti yhtä vahva kuin Leon, ja se kyllä tuntuu. Kohtaamiset vihollisten kanssa ovat vaarallisempia, ja välttely on usein järkevämpää kuin suora yhteenotto. Tallennus tapahtuu klassisesti kirjoituskoneilla, ja ensimmäisen läpipeluun jälkeen avautuva ink ribbon -mekaniikka nostaa nostalgiahymyn huulille.
Leonin osuudet kallistuvat enemmän räiskinnän suuntaan. Suositeltu kolmannen persoonan kuvakulma sopii hänen tyyliinsä erinomaisesti. Requiemissa viholliset eivät ole pelkkiä aivottomia möllyköitä, vaan ne osaavat käyttää aseita, jopa moottorisahaa, mikä pitää taistelut intensiivisinä ja sormet valmiina näppäimillä torjunta- iskua odotellessa.
Pelin kokonaisuus kantaa hyvin loppuun asti, jossa saa nopeasti selville, että pelissä on yhden sijaan kaksi erilaista loppua.
Sisältöä ja järjestelmiä – liikaa vai liian vähän?
Kerättävät dokumentit syventävät taustatarinaa, ja tutut pesukarhupatsaat ilahduttavat sarjan veteraaneja. Rakennusjärjestelmä mahdollistaa panosten ja parannusesineiden valmistamisen, kunhan materiaalit löytyvät. Pelin alkupuolella Gracella pelatessa antiikkikolikoilla ostettavat parannukset jäävät harmillisen vähäisiksi. Mutta ettei Grace jäisi hahmona aivan varjoon, annetaan hänelle mahdollisuus päivittää elämäpalkkia steroideilla tai aseiden vahinkoa stabilaattorilla. Päivittäminen onnistuu joko rakentamalla itse tarvittava esine tai ostamalla antiikkikolikoilla. Stabilaattoreita ja steroideja on rajallisesti, joten hahmon kehittämistä ei voi jatkaa pelissä rajattomasti.
Pelin loppupuolella Leonin asepäivitykset CP-pisteillä (challenge points) tuo mukavaa kehityskaarta. Tämä tekee vihollisista tuhoamisen arvoista, kun jokainen tappo kasvattaa sinun CP-pistepottia. Kosmeettisia lisäsisältöjä ja charmeja voi avata trophy-haasteilla, mikä palkitsee aktiivisen pelaamisen.
Äänet ja veri virtaa sarjalle uskollisesti
Resident Evil Requiemissa musiikki ei dominoi, mutta astuu esiin juuri oikeissa kohdissa. Hiljaisuus on usein tehokkain äänitehoste jota peli tarvitsee ja se näkyy pelissä hyvin. Gorea ei ole säästelty, viimeistelyliikkeet ja väkivalta ovat ronskeja, mikä sopii sarjan henkeen.
Kokonaisuutena Requiem tuntuu tietoiselta yhdistelmältä vanhaa ja uutta. Se ei ole pelkkä toimintapläjäys, mutta ei myöskään puhdas selviytymiskauhupeli. Se on kompromissi ja yllättävän toimiva sellainen.
Nostalginen mutta moderni
Resident Evil Requiem on peli, joka ymmärtää juurensa. Se tarjoaa vanhan koulukunnan jännitystä ink ribbon -mekaniikkoineen ja resurssipulmineen, mutta tasapainottaa kokonaisuutta modernilla toiminnalla ja sujuvalla ohjattavuudella. Kontrollit toimivat moitteettomasti, vaikka kameran herkkyyden säätäminen tuntui yhtä turhalta kuin ilmaisen ämpärin jonottaminen.
PS5:llä peli näyttää ja kuulostaa erinomaiselta, mutta 70 euron hintahaarukkaan en koen pelin tarjoavan sisältönsä ja uudelleenpeluuarvonsa puolesta rahoille vastinetta, ellei kyseessä ole 100% läpipeluu.
Resident Evil Requiem ei ehkä mullista pelisarjaa, mutta se muistuttaa, miksi tähän maailmaan on aina yhtä kiehtovaa palata.
8.8 / 10
Hyvää:+ Kaksi erilaista ja toisiaan tasapainottavaa hahmoa
+ Yhdistelmä kauhua ja toimintaa
+ Tunnelmallinen ensimmäisen persoonan kauhu Gracella
+ Nostalgiset elementit (kirjoituskoneet, ink ribbon -vaikeustaso)
+ Vahva audiovisuaalinen toteutusHuonoa:- Peli yllättävän lyhyt täyteen hintaan nähden (70€ = 10 - 16 tuntia)
- Leonin pelattava osuus ei yhtä mielenkiintoinen kuin Gracen
- Osa tarinan hahmoista jopa turhia?
- Juonielementit (hahmojen motiivit ja tarinan käänteet)Yhteenveto: Resident Evil Requiem on peli, joka ymmärtää juurensa. Se tarjoaa vanhan koulukunnan jännitystä ink ribbon -mekaniikkoineen ja resurssipulmineen, mutta tasapainottaa kokonaisuutta modernilla toiminnalla ja sujuvalla ohjattavuudella. Kontrollit toimivat moitteettomasti, vaikka kameran herkkyyden säätäminen tuntui yhtä turhalta kuin ilmaisen ämpärin jonottaminen.
PS5:llä peli näyttää ja kuulostaa erinomaiselta, mutta 70 euron hintahaarukkaan en koen pelin tarjoavan sisältönsä ja uudelleenpeluuarvonsa puolesta rahoille vastinetta, ellei kyseessä ole 100% läpipeluu.
Resident Evil Requiem ei ehkä mullista pelisarjaa, mutta se muistuttaa, miksi tähän maailmaan on aina yhtä kiehtovaa palata.
Helsinkiläisen Channel37-studion tieteissävytteinen selviytymisseikkailu The Last Caretaker on noussut yllättävänkin kovaan lentoon. Marraskuussa 2025 ennakkojulkaisuna ilmestynyt peli on kerännyt jo satojatuhansia omistajia, ja bruttomyynti lasketaan useissa miljoonissa euroissa. Kaiken lisäksi käyttäjäarviot ovat pysyneet vahvoina.
Pelissä ohjataan robottia, joka herää maailmassa, jossa meri on peittänyt maapallon. Tehtävä ei ole ihan pieni. pelaajan pitää pelastaa ihmiskunta kasvattamalla löydetyistä ihmisalkioista uusia yksilöitä ja lähettämällä heidät avaruuteen. Samalla pohditaan isoja kysymyksiä, kuten mitä tarkoittaa olla ihminen, ja mihin viimeiset resurssit käytetään, puolustukseen vai uuden rakentamiseen?
Resurssienhallinta ja kierrätys ovat keskiössä. Hylättyjä tukikohtia ja tutkimuskeskuksia puretaan osiksi, materiaaleista rakennetaan työkaluja, aseita ja energiaverkkoja. Jokaisella päätöksellä on seurauksensa, ja neljän vuoden aikana hiotut pelijärjestelmät pyrkivät tekemään maailmasta uskottavan ja johdonmukaisen.
Kehitys ei ole pysähtynyt julkaisuun. Joulukuun päivitys toi lisää tarinatehtäviä ja suorituskykyparannuksia, ja helmikuussa julkaistu maksuton Ocean – The Final Frontier -laajennus lisäsi uusia alueita, tehtäviä, ajoneuvon sekä runsaasti muuta sisältöä.
The Last Caretaker on saatavilla Steamissa ja Epic Games Storessa 29,99 euron hintaan (sis. ALV), ja ikäraja on PEGI 12. Jos suomalaista pelimenestystä on kaivattu, tässä on vahva ehdokas seuraavaksi kotimaiseksi läpimurroksi.
