WrestleMania-viikonloppu on täydessä vauhdissa! Ykkösilta on jo paketissa, ja täytyy sanoa, että Randy Ortonin ja Cody Rhodesin välinen matsi nostatti kyllä melkoisen tunnekuohun pintaan, tapahtumia ja tulosta sen enempää spoilaamatta. Nyt on sunnuntaiaamu, ja edessä on se viikonlopun todellinen koitos: kakkosilta, jonka ylivoimaisesti odotetuin ottelu on varmasti Oba Femin ja Brock Lesnarin välinen kohtaaminen ensi yönä.
Oma todellisuuteni on kuitenkin se, että parhaillaan vietetään vuoroviikkoisän isäviikkoa. Miten ihmeessä onnistun salaa valvomaan koko ensi yön läpi ja katsomaan lähetyksen herättämättä taloa täynnä nukkuvia lapsia, jotka eittämättä vaativat kaurapuuroaan heti auringonnoustessa? Se on strateginen haaste, joka vaatii tarkkaa suunnittelua ja kahvinkeittimen äänetöntä operointia.
Tätä isyyden ja painifaniuden logistista painajaista ratkoessa ja aamuyön hiljaisuuteen valmistautuessa on täydellinen hetki virittäytyä lajin suurimman juhlan taajuudelle. WrestleMania-viikonlopun kunniaksi päätin nimittäin kaivaa esiin kaikki laitteen syövereihin kertyneet muistioni (koska kalenteri muistuttu, että on aika julkaista WWE-arvio sivustolle), purkaa adrenaliinia virtuaalikehässä ja ynnätä aiemmin melkein valmiiksi saamani hajanaiset huomiot yhdeksi lopulliseksi kokonaisuudeksi. Samalla kun odotan illan huipennusta, on tullut aika antaa lopullinen tuomio WWE 2K26 -pelistä Xbox Series X -alustalla.
Visual Concepts on tehnyt tänä vuonna merkittävän linjanvedon jättämällä edellisen sukupolven konsoliraudan historiaan. Ratkaisu on antanut kehittäjille mahdollisuuden hyödyntää Xbox Series X:n tehoja ilman kompromisseja, mikä näkyy visuaalisena laatuna, joka lähestyy jo television vapaapainilähetyksiä. Kriittinen katsastus kuitenkin paljastaa, että vaikka tekninen pohja on vankka, pelin tarjoama uutuusarvo ja sen ympärille rakennettu talousjärjestelmä asettavat tuotteen jokseenkin kyseenalaiseen valoon.
Visuaalinen fideliteetti ja tekninen suorituskyky
Teknisestä näkökulmasta tarkasteltuna WWE 2K26 on vaikuttava suoritus. Peli rullaa Xbox Series X:llä natiivilla 4K-resoluutiolla ja vakaalla 60 FPS:n ruudunpäivityksellä. Laitoin merkille, että hahmojen ihohuokoset, dynaamisesti syvenevät mustelmat ja fysiikkamoottorin laskema veri tekevät otteluista huomattavasti raskaampia ja elävämpiä kuin aiemmin.
Uusi ragdoll-fysiikka on merkittävä lisäys, vaikka se ei olekaan aivan varsinainen vallankumous. Painijat reagoivat kehän pintoihin ja esineisiin huomattavasti uskottavammin. Julkaisun yhteydessä raportoidut suorituskykyongelmat, kuten satunnainen jäätyminen Xboxilla, on onneksi saatu pitkälti hallintaan massiivisella 1.07-päivityksellä. On kuitenkin huomioitava, että peli ahmaisee tallennustilaa peräti 138 gigatavua, mikä on huomattava määrä vuosipäivitykselle, joka ei sisällöltään täysin mullista sarjaa.
Strateginen ote kehän sisällä
Pelin ehdottomasti vahvin osa-alue on sen hienosäädetty pelattavuus. Reversal Revamp -järjestelmä muuttaa otteluiden dynamiikkaa sitomalla vastaliikkeet keltaiseen stamina-mittariin. Mikäli kulutat mittarin loppuun, hahmo päätyy purppuraan ”Blown Up” -tilaan, jolloin olet täysin suojaton vastustajan hyökkäyksille.
Tämä mekaaninen muutos korostaa upeasti otteluiden strategista luonnetta. Esimerkiksi juuri odotetussa Oba Femin ja Brock Lesnarin kohtaamisessa staminan hallinta nousee ratkaisevaksi tekijäksi: Lesnarin räjähtävä voima ja Femin kestävyys luovat virtuaalikehään jännitettä, jota ei ole aiemmin nähty tässä muodossa. Lisäksi uusi ”Drive”-ominaisuus parantaa matsin flow’ta sallimalla vastustajan työntämisen kulmauksiin ilman animaation katkeamista. Äänimaailmaa on piristetty Booker T:n ja Wade Barrettin tähdittämällä selostuksella, joka on vihdoin saanut kaivattua eloa.
Valtava rosteri tarjoilee nykytähtiä ja nostalgiaa
Pelin hahmovalikoima ansaitsee ehdottomasti oman erityismainintansa, sillä se on kerrassaan valtava. Yli 400 painijan kattaus takaa, ettei pelattava lopu ihan heti kesken. Mukana on luonnollisesti todella kattava valikoima nykypäivän kuumimpia tähtiä ja suosikkeja, mutta meille entisille nuorille iloksi valikoimasta löytyy myös erittäin vahva edustus legendaarisen Attitude Eran tähdistöä. Kun vastakkain voi laittaa nykyrosterin huiput ja omat lapsuuden sankarit, on nostalgiannälkäisille faneille tarjolla roppakaupalla herkkua.
Ringside Pass ja kahden yhtiön säälimätön talousmalli
Pelin suurin ongelma ja arvosanaa raskaasti laskeva tekijä on sen aggressiivinen talousmalli. Onkin suorastaan irvokasta, miten hyvin julkaisija 2K Gamesin pahamaineinen pelinsisäinen ahneus lyö kättä WWE:n nykyisen emoyhtiön TKO:n pelikirjan kanssa. Aivan kuten TKO repii maksimaaliset tuotot irti live-tapahtumista, tekee 2K aivan saman virtuaalikehässä. Tästä on surullisena esimerkkinä tämänkin WrestleMania-viikonlopun aivan älyttömän hintaiset kulmakatsomoiden liput, joita on nyt viime hetkillä jouduttu nolosti kauppaamaan alennuksella.
Perinteinen DLC-malli on korvattu Ringside Passilla, joka on käytännössä ehta Battle Pass -järjestelmä. Vaikka olisit sijoittanut kalleimpaan 149,99 euron Monday Night War Editioniin, suuri osa sisällöstä on silti lukittuna satojen tuntien grindauksen tai lisämaksullisten tasohyppyjen taakse. Yhteisön voimakas kritiikki pakotti kehittäjät tekemään u-käännöksen päivityksessä 1.07, jolloin uudet DLC-hahmot siirrettiin Premium-polun ensimmäiselle tasolle. Tästä huolimatta perusprobleema säilyy: peli tuntuu välillä enemmän työmaalta kuin viihteeltä, ja saneleva monetisaatio muistuttaa liikaa ilmaiseksi pelattavia mobiilipelejä. Pidän tätä kehitystä erittäin huolestuttavana täysihintaisessa AAA-tuotteessa.
Lopputuomionpäivä
Nyt on oltava rehellinen: jos kotoasi löytyy jo WWE 2K25, on vaikea perustella Standard-version 79,99 euron hintalappua. Uudistukset ovat hienovaraisia, ja suuri osa ”uudesta” sisällöstä on joko kierrätettyä tai maksumuurien takana. 150 euron sijoitus Monday Night War Editioniin on suolainen jopa vannoutuneelle fanille. TKO ja 2K tuntuvat kimpassa testaavan fanien kipurajaa niin lippuluukuilla kuin konsolikaupoissakin, ja tarjoavat vastineeksi lähinnä pientä hienosäätöä edellisvuoden pohjaan.
WWE 2K26 on Xbox Series X:llä teknisesti sarjan paras peli, mutta se on myös sen ahnein esitys. Se on hyvä valinta niille, jotka ovat hyppänneet muutaman vuoden yli, mutta vuosittain pelin päivittäville se on tuskallisen tuttu. WrestleMania-viikonloppuna se tarjoaa hetkellistä huumaa, mutta kokeneelle harrastajalle se jättää väistämättä vahvan rahastuksen maun suuhun. Suosittelen odottamaan alemyyntejä, elleivät rosterin uusimmat lisäykset ole sinulle aivan välttämättömiä juuri nyt.
Ja jännätäänpäs tosiaan miten yöllä tulee käymään Wrestlemanian illassa numero kaksi…
Palataan asiaan!
