Uusia seikkailuja ja vanhaa taistelua – arvostelussa Monster Hunter Wilds Kommentit pois päältä artikkelissa Uusia seikkailuja ja vanhaa taistelua – arvostelussa Monster Hunter Wilds


Monster Hunter Wilds on Capcomin kehittämä ja julkaisema kuudes osa suositussa Monster Hunter -sarjassa. Peli julkaistaan 28. helmikuuta ja vie pelaajat villiin ja armottomaan maailmaan, jossa ihmiset ja hirviöt taistelevat selviytyäkseen. Wilds tarjoaa pelaajille mahdollisuuden astua ammattimaisen hirviönmetsästäjän saappaisiin, suojella ekosysteemin tasapainoa ja metsästää voimakkaita hirviöitä. Pelin keskiössä on kaksijakoinen maailma: toinen puoli on karu ja armoton, kun taas toinen on elinvoimainen ja täynnä elämää.

Wilds tuo mukanaan merkittäviä parannuksia ja uusia mekaniikkoja, jotka luovat entistä syvällisemmän pelikokemuksen. Yksi pelin suurimmista uutuuksista on saumattomat siirtymät alueiden välillä, eikä pelaaja kohtaa latausruutuja siirtyessään paikasta toiseen paitsi käytettäessä pikamatkustusta eri leirien välillä. Tämä luo sujuvamman ja immersiivisemmän kokemuksen, ja pelaajat voivat juosta alueiden läpi ja metsästää hirviöitä ilman tehtävien aloittamista. Peliin on lisätty myös parannettu Clutch Claw -mekaniikka, joka helpottaa materiaalien keräämistä samalla kun ratsastaa Seikretillä

Ruoanlaitto on palannut peliin, ja sen vaikutukset kestävät jopa tunnin oikeaa aikaa, mikä antaa pelaajille vapauden tutkia maailmaa ja metsästää rauhassa. Peli tarjoaa myös uusia taistelumekaniikkoja, kuten ”focus”-tähtäysmekaniikan, joka mahdollistaa hyökkäys- ja torjuntasuunnan muuttamisen kesken taistelun. Ohjaukset ovat erittäin responsiiviset ja tutut Worldia pelanneille, mutta peli on suunniteltu pelattavaksi ensisijaisesti ohjaimella, eikä näppäimistöohjausta suositella.

Wilds on erityisesti uusille pelaajille suunnattu peli, sillä sen opastukset ovat selkeitä ja informatiivisia. Pelissä on monia pop-up-ilmoituksia, jotka auttavat pelaajia oppimaan pelin mekanismeja ilman, että heidän tarvitsee turvautua ulkopuolisiin opetusmateriaaleihin. Tämä voi kuitenkin tuntua turhauttavalta kokeneille pelaajille, sillä peli ottaa kädestä pitäen ja pakottaa tekemään tiettyjä asioita näyttämällä ilmoituksia ruudun yläreunassa, vaikka opastusasetukset olisi kytketty pois päältä.

Tarina ei ole Monster Hunter -sarjan tärkein osa, eikä se ole vieläkään keskiössä Wildsissa. Pelissä noudatetaan tuttua kaavaa, jossa pelaajan tehtävänä on etsiä ja tappaa hirviöitä, jotka uhkaavat ekosysteemiä tai kylää. Tarinassa eteneminen vie pelaajan lopulta päähirviön luo, joka on syyllinen ekosysteemille aiheutettuun uhkaan. Wildsissa maailma on kaksijakoinen: toinen puoli on karu ja armoton, kun taas toinen on elinvoimainen ja täynnä elämää. Pelissä on runsaasti välivideoita ja keskusteluja, ja osa sivuhahmoista keskustelee leirissä metsästäjän kanssa. Vaikka peli tuo lisää elävyyttä ympäröivään maailmaan, valitettavasti vaihtoehtoa Monster Hunter -kielen käyttämiselle ei ole, mikä saattaa ärsyttää sarjan faneja.

Visuaalisesti Wilds on upea peli. Aluksi maailma saattaa tuntua vaisulta ja masentavalta myrskyjen vuoksi, mutta tarinan edetessä myrskyt väistyvät, ja maailma alkaa tuntua eloisammalta. Värit erottuvat kirkkaasti ja pelissä on paljon yksityiskohtia, jotka tekevät ympäristöistä elävän näköisiä. Animaatiot ovat sulavia ja liikkeet yhdistyvät saumattomasti toisiinsa. Peli tarjoaa myös upeita yksityiskohtia, kuten hahmon hiukset, jotka liikkuvat itsenäisesti tuulen mukana vaikka se on hieman erikoisen näköistä hiussuortuvien liikkuessa silmiin pistävällä tavalla. Panssarien ja hirviöiden osat liikkuvat silmiä hivelevän kauniisti, eikä mitkään pienesti liikkuva osa ”läpäise” toisiaan haittaavasti, mikä tekee pelistä visuaalisesti miellyttävän katsottava

Äänimaailma on myös loistavasti toteutettu. Taistelumusiikki sopii teemaan ja tuo eeppisyyttä taisteluihin, mutta se voi alkaa tuntua toistovalta, erityisesti, kun taistelu hirviöitä vastaan ei kestä kovin pitkään sekä, kun materiaaleja hirviöistä farmattaessa kuuntelu käy yksitoikkoiseksi. Ääniefektit ovat täydellisesti synkronoituja pelin tapahtumiin, ja ne auttavat pelaajaa tunnistamaan hirviöiden liikkeitä ja hyökkäyksiä. Myös aseiden iskut hirviön lihaan kuulostavat tyydyttäviltä, samoin kuin aseiden kimpoaminen seiniin.

Tarina on lyhyt ja pelissä ei ole valtavasti sisältöä, erityisesti kokeneille pelaajille. Tarinan läpäisy kestää vain noin 20 tuntia pääviholliseen pelattaessa. Tähän laskettu mukaan kaikki keskutelut sekä välivideot, ja vaikka peli tarjoaa runsaasti metsästettävää, se ei tunnu tarpeeksi haastavalta pitkällä aikavälillä, koska monet hirviöt saatu kaadettua alle 10 minuuttiin. Tarinassa on paljon cutscenejä ja hahmojen välistä keskustelua, mutta koska Monster Hunter -pelit eivät perinteisesti ole tunnettuja syvällisistä juonista, voi tämä lisäys tuntua turhalta. Pelissä on myös paljon metsästystä, mutta muut toiminnot, kuten kalastus ja pieneläinten keräily tuovat maailmaan elävyyttä ja muuta rentouttavaa toimintaa metsästyksen lisäksi.

Pelin hinta saattaa tuntua korkealta ja valitettavasti pelin sisältö ei kuitenkaan ole riittävän syvällistä, jotta se olisi hintansa arvoinen kokeneille pelaajille. Vaikka peli on helppo oppia ja sopii erityisesti uusille pelaajille, se saattaa tuntua turhan yksinkertaiselta ja ohjaavalta kokeneille Monster Hunter -faneille. Tarinan nopea kulku ja vähäiset monimutkaisemmat haasteet tekevät pelistä vähemmän hintansa arvoisen pitkän aikavälin pelaajalle.

Monster Hunter Wilds on visuaalisesti upea ja teknisesti sujuva peli, joka tuo mukanaan monia parannuksia edellisiin osiin verrattuna. Se on erinomainen valinta uusille pelaajille, sillä se on helppo oppia ja pelissä on runsaasti opastusta. Kokeneille pelaajille peli saattaa kuitenkin jäädä liian yksinkertaiseksi ja tarjota liian vähän sisältöä pitkän aikavälin pelaamiseen. Tarinan lyhyt kesto ja ohjaavat opastukset voivat myös tuntua turhilta, ja toistuvat musiikit voivat alkaa puuduttamaan pitkän pelaamisession aikana.

Arvostelu: Nova Kallio

Monster Hunter Wilds

9 / 10
Plussat + Clutch Claw uudet ominaisuudet + Responsiivinen + Cool ja Hot drinkit takas + End Quest heti käytettävissä + Maassa ryöminen, kun ottanut osumaa Miinukset - Monster Hunter kieli puuttuu - Hiusfysiikat jännät

Witchfiren tekijä tiivistää Epicin ongelman: Steam on yhteisö, Epic vain kauppa Kommentit pois päältä artikkelissa Witchfiren tekijä tiivistää Epicin ongelman: Steam on yhteisö, Epic vain kauppa

Witchfire-pelin luova johtaja Adrian Chmielarz kiteyttää Epic Games Storen suurimman ongelman ytimekkäästi: Epic on pelkkä kauppa, Steam taas kokonainen yhteisö. Vaikka PC-pelaaminen tunnetaan vapaudestaan, monet pelaajat suhtautuvat digikauppoihin lähes heimohenkisesti ja Valven Steam on monille selkeä koti.

Painkillerista ja The Vanishing of Ethan Carterista tunnetun Chmielarzin Witchfire aloitti taipaleensa Epic Games Storen määräaikaisena yksinoikeutena. Ratkaisu oli studion selviytymisen kannalta kriittinen. Epicin rahoitus auttoi pitämään kehittäjät itsenäisinä aikana, jolloin rahat olivat loppumassa. Samalla peli sai rauhassa kehittyä pienemmälle yleisölle ennen Steam-julkaisua.

Chmielarzin mukaan järjestely hyödytti kaikkia osapuolia. Epic sai vuoden yksinoikeuden, studio sai aikaa ja resursseja, ja Steam-pelaajat saivat lopulta valmiimman ja hiotumman pelin. Tulokset puhuvat puolestaan, sillä Witchfire on myynyt jo yli 500 000 kappaletta, ja Steamissä peliä odottaa yli 1,6 miljoonaa toivelistalle lisännyttä pelaajaa.

Silti Chmielarz ymmärtää täysin, miksi moni karttaa Epic Games Storea. Hänen mukaansa EGS:ssä ei ole muuta tekemistä kuin ostaa. Puuttuvat arvostelut, foorumit ja yhteisötoiminnot tekevät kaupasta kylmän ja etäisen, kun taas Steam tarjoaa oppaita, keskusteluja, työpajoja, taidetta ja jatkuvasti uusia ominaisuuksia. Steam ei ole vain kauppa, vaan paikka, johon pelaajat kiintyvät.

Kun Steam päivittyy viikoittain uusilla toiminnoilla ja Epic lisää perusominaisuuksia, kuten lahjoittamisen, vasta vuosikymmenten viiveellä, ero kasvaa entisestään. Witchfire saattoi selvitä Epicin ansiosta, mutta kuten Chmielarz vihjaa, sydämensä se löysi Steamistä.

Talvinen pesänrakentelu parhaimmillaan – arvostelussa Winter Burrow Kommentit pois päältä artikkelissa Talvinen pesänrakentelu parhaimmillaan – arvostelussa Winter Burrow

Olen viettänyt vuosia selviytymispelejä pelaten, kaatanut valtavia puita, rakentanut linnoituksia ja taistellut zombeja vastaan, mutta harvoin mikään on saanut minut tuntemaan samanlaista lempeää rauhaa kuin Winter Burrow. Ensikosketukseni tähän indiehelmeen PC:llä oli kuin astuisi vanhaan, rakkaaseen satukirjaan: hiiri palaa lapsuutensa kotiin, joka on nyt rapistunut ja kylmän talven vaivaama. Pine Creek Gamesin kehittämä ja Noodlecake Studiosin julkaisema Winter Burrow on marraskuun puolivälissä PC:lle, Xbox:ille ja Nintendo Switchille tupsahtanut selviytymisseikkailu, joka saa paatuneimmankin selviytymispelien veteraanin pehmenemään tai ainakin hamuamaan lämpimämpää neulepaitaa.

Ensituntuma – Söpöyttä ja pientä selkäpiin karmintaa

Pelin avaaminen tuntui heti kotoisalta. Kontrolleri tai näppäimistö pelaa hyvin, ja ensimmäiset minuutit kuluivat lumisia polkuja tutkien ja materiaaleja keräten. Heti kättelyssä huomasin, että selviytymismekaniikka on toteutettu harvinaisen pelaajaystävällisesti. Rakennusprojektien seuraaminen on tehty helpoksi: voit suoraan nähdä, mitä tarvikkeita seuraavaan projektiin tarvitaan. Se on kuin Ikean ohje, mutta ilman niitä ylimääräisiä ruuveja, jotka jäävät aina pöydälle pyörimään. Vaikka pieniä kauhuviittauksia löytyy, ne eivät häiritse rauhallista tunnelmaa, vaan lisäävät pienen jännityksen ripauksen, näitä ovat jatkuva yksinäisyys ja ankarat selviytymiselementit, kuten nälkä, kylmyys ja ötökät. Kaikki tuntuu toimivan juuri niin kuin pitääkin, eikä bugien kanssa tarvinnut tapella.

Sisältö ja pelattavuus – Tassut kylminä ja vatsa kurnien

Tarina kuljettaa sinua vanhempiesi menehtymisestä lapsuuden kodin entisöintiin. Pelin ydin on hiiren arjen selviytymisen seuraamisessa: keräät resursseja, neulot lämpimiä vaatteita, kokkaat ja tapaat metsän eläimiä. Peli ei kuitenkaan ole vain pelkkää piirakan leivontaa ja neulomista, vaikka niitäkin riittää. Pelaajana joutuu jatkuvasti silmäilemään nälkä- ja kylmyysmittareita. Jos viivyt lumituiskussa liian pitkään ilman kunnon neulepaitaa, alkaa terveys hupenemaan nopeammin kuin juusto hiirijuhlissa. Onneksi erilaiset kokkaukset antavat tehosteita ja neulominen tarjoaa suojaa, joten kyse on enemmänkin lempeästä sopeutumisesta kuin stressaavasta taistelusta kelloa vastaan, vaikka luminen maailma olisi ankara. Paikallisten tapaaminen ja resurssien hamstraaminen pelissä on meditatiivista puuhaa, joka imee mukanaan tuntikausiksi.

Grafiikat – Kuin kuvituskirjan sivulta

Visuaalisesti Winter Burrow on puhdasta sielun ravintoa. Pehmeät, käsinpiirretyt kuvat ja pyöreät muodot tuovat mieleen satukirjan kuvituksen. Talvinen metsä näyttää kutsuvalta, yksityiskohtaiselta ja elävältä. Lumimaiset maisemat ja puiden varjot lisäävät tunnelmaa, mutta eivät tee maailmasta uhkaavaa. Kaikki sopii täydellisesti pelin lempeään ja nostalgiseen tunnelmaan. On hienoa nähdä, että joku on jaksanut panostaa jopa siihen, miten pikkuruiset jäljet jäävät lumeen kulkiessasi. Se on pieni yksityiskohta, mutta juuri ne tekevät tästä maailmasta niin uskottavan.

Ääni – Korvia hivelevää hiljaisuutta

Äänimaailma Winter Burrown suuri valtti, se on meditatiivinen ja rauhoittava. Musiikki ei hypi silmille, koskaan häiritse tai peitä muita ääniä alleen. Lumen narske tassujen alla, oksien rasahtelu ja hiiren pienet äännähdykset kuulostavat luonnollisilta ja tekevät maailmasta elävän. Taustalla humiseva tuuli ja lumen vaimea suhina luovat turvallisen hiljaisuuden, joka täydentää pelin rauhallista tempoa. Äänet tukevat täydellisesti sitä tunnetta, että selviytyminen on lempeää sopeutumista kylmään maailmaan, ei stressaavaa taistelua.

Kartaton hiiri ja rajalliset taskut

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää auringonpaistetta ja auringonkukansiemeniä. Suurin turhautumiseni iski navigoinnissa, sillä pelissä ei ole karttaa, ei edes minimappia. Löysin itseni useammin kuin kerran pyörimästä saman kuusen ympärillä miettien, mihin suuntaan se koti oikein jäi.

Myös tavaraluettelon eli inventoryn rajallisuus aiheuttaa harmaita hapsia. Resursseja olisi kerättäväksi vaikka kuinka, mutta taskuihin mahtuu vain murto-osa. Tämä johtaa jatkuvaan edestakaiseen ravaamiseen, mikä alkaa loppupuolella hieman puuduttaa. Lisäksi peli on suhteellisen lyhyt n. 10 tuntia, eikä se tarjoa juurikaan syitä pelata tarinaa uudestaan läpi, kun koti on kerran saatu kuntoon.

Yhteenveto

Winter Burrow on peli, johon uppoutuu helposti useammaksi tunniksi. Se tarjoaa rauhallisen, ohjaavan ja lempeän pelikokemuksen, joka tuntuu sekä palkitsevalta että lohdulliselta. Se on edullinen (19€) ja tunnelmallinen paketti, joka sopii täydellisesti pimeisiin talvi-iltoihin, varsinkin kun voit ottaa ystävän mukaan paikalliseen co-opiin. Jos hämähäkit ahdistavat, pelistä löytyy kiitettävästi araknefobia-tila, jolla voit korvata kahdeksanjalkaiset häiriköt vähemmän pelottavilla (kuten kovakuoriaisilla) tai poistaa ne kokonaan. Lyhyydestään, rajallisesta varastotilasta ja navigointihaasteistaan huolimatta se ei merkittävästi heikennä nautintoa, vaan on sydämellinen kokemus, joka muistuttaa meitä kodin tärkeydestä.

9 / 10
Hyvää: + Suloinen ja satumainen graafinen tyyli. + Todella rentouttava ja meditatiivinen äänimaailma. + Pelaajaystävällinen rakennusjärjestelmä. + Helppokäyttöiset kontrollit + Local co-op mahdollisuus. + Edullinen hinta. Huonoa: - Kartan puuttuminen hankaloittaa navigointia. - Tavaratila on aivan liian pieni suhteessa resurssien määrään. - Pelissä ei uudelleen pelattavuus arvoa. Yhteenveto: Winter Burrow on peli, johon uppoutuu helposti useammaksi tunniksi. Se tarjoaa rauhallisen, ohjaavan ja lempeän pelikokemuksen, joka tuntuu sekä palkitsevalta että lohdulliselta. Se on edullinen (19€) ja tunnelmallinen paketti, joka sopii täydellisesti pimeisiin talvi-iltoihin, varsinkin kun voit ottaa ystävän mukaan paikalliseen co-opiin. Jos hämähäkit ahdistavat, pelistä löytyy kiitettävästi araknefobia-tila, jolla voit korvata kahdeksanjalkaiset häiriköt vähemmän pelottavilla (kuten kovakuoriaisilla) tai poistaa ne kokonaan. Lyhyydestään, rajallisesta varastotilasta ja navigointihaasteistaan huolimatta se ei merkittävästi heikennä nautintoa, vaan on sydämellinen kokemus, joka muistuttaa meitä kodin tärkeydestä.