Assassin’s Creed Shadowsin ensimmäinen laajennus, Claws of Awaji, julkaistiin 16. syyskuuta Ubisoft Quebecin toimesta. DLC vie pelaajat Awajin salaperäiselle saarelle, jossa shinobi Naoe ja samurai Yasuke kohtaavat uusia vaaroja ja paljastavat menneisyyden salaisuuksia. Tarina jatkaa pääpelin juonta Naoen etsiessä äitinsä, mestariassassin Tsuyun, jälkiä. Saarella hän kohtaa Kimura Yukarin, saarta hallitsevan naisen, joka etsii viimeistä regaliaa, pyhää aarretta, jonka Tsuyu piilotti. Laajennus tuo yli kymmenen tuntia uutta sisältöä, uuden aseen, vihollisia ja tutkittavia alueita.
Ensituntuma on lupaava ja jännittävä, sillä pääpelin kesken jäänyt tarina jatkuu mielenkiintoisesti. Heti alkuun peli kuitenkin kärsii äänibugeista: taisteluiden ja välivideoiden aikana musiikki katoaa tai kuuluu vain osittain, jolloin ympäristön äänet jäävät lähes kokonaan pois. Pelaajien keskustelut kuuluvat, mutta maailma tuntuu hetkittäin tyhjältä, mikä rikkoo immersion.
Sisältöä on runsaasti. DLC tarjoaa uuden saaren, uusia tutkimusalueita ja haasteita. Saarella olevat ansat lisäävät vähän strategista syvyyttä ja tarjoavat mahdollisuuksia kiertää ne eri tavoin. Naoen uusi ase, Bo-keppi, tuo lisämaustetta taisteluihin, ja sille on oma skill tree, jota voi kehittää taitopisteillä. Vaikka aktiviteetit ja kerättävät esineet ovat pääosin samoja kuin pääpelissä, ansat ja uudet viholliset piristävät pelikokemusta mukavasti.
Ohjaus PS5:llä toimii sulavasti ja liikkuminen hahmolla on tuttua ja sujuvaa. Grafiikka pysyy pääpelin tasolla ja sopii hyvin Assassin’s Creed Shadowsin visuaaliseen tyyliin. Äänimaailma on pääosin elävä ja mielekäs, mutta ajoittaiset bugit rikkoivat tunnelmaa hetkittäin, jättämällä pelaajan yksin tyhjään maailmaan.
Tarina jatkaa pääpelin juonta tiiviisti ja tarjoaa henkilökohtaisia hetkiä Naoelle, vaikka hahmokohtaisia syventymiä olisi voinut olla enemmän. Pelattavuus on pääosin nautittavaa, mutta alkuvaiheen perussilmukka. joka sisältää väijytyksiä, taisteluja ja juoksua, mikä rajoittaa hiiviskelyvaihtoehtoja, mikä saattaa turhauttaa stealth-pelaajia. Pomo-taistelut ovat hauskoja ja hieman erilaisia, mutta eivät tarjoa samanlaista vapaata salamurhamahdollisuutta kuin pääpelissä.
Kaiken kaikkiaan Claws of Awaji on palkitseva ja intensiivinen lisä Assassin’s Creed Shadowsin maailmaan. Se tarjoaa uusia haasteita, tarinallista syvyyttä ja tutun Assassin’s Creed -kokemuksen, mutta äänibugit ja toistuvat perussilmukat hieman latistavat elämyksen. DLC on suositeltava niille, jotka haluavat jatkaa Naoen ja Yasukin seikkailuja ja tutkia Awajin salaisuuksia.
Arvostelu: Mallu Millie
7 / 10
Hyvää:+ Tiivistunnelmainen ja syventävä tarina + Uusi saari + Bo-keppi ja oma skill tree lisäävät strategiaa + Grafiikka ja peruspelattavuus toimivatHuonoa:- Äänibugit rikkovat immersion - Alkuvaiheen toistuvat perussilmukat - Hahmokohtaisia hetkiä vähänYhteenveto:DLC jatkaa pääpelin juonta onnistuneesti, mutta voisi hyödyntää enemmän Naoen hiiviskelytaitoja ja tarjota hahmokohtaisia hetkiä. Seuraava lisäosa voisi tasapainottaa tarinan syvyyden ja pelattavuuden paremmin.
Istun hämärässä olohuoneessa uudenkarhea Nintendo Switch 2 käsissäni. Persian prinssi odottaa unestaan heräämistä, ja edessä on roguelite-seikkailu Hunnien valloittamassa maailmassa. Skeptikkona lähestyn klassikoiden uudelleenkuviointeja varauksella, mutta uteliaisuus voitti, kuinka paljon The Rogue Prince of Persia todella tarjoaa Switch 2 -pelaajalle?
Kirjautumishelvetti ja alkuvalikot
Ensimmäinen kontakti peliin on kuin kylmä suihku. Jos käytät nettiä niin heti tule ilmoitus ja itkeminen, joka vaatii kirjautumaan Nintendo -tillille, mutta myös Ubisoftin tilille. Tämä mahdollistaa pilvitallennuksen, mutta en halua itse kirjautua mihinkään, joten ilman nettiä mennään.
Alkuvalikoissa vallitsee hämmentävä hiljaisuus. Ei musiikkia eikä äniefektejä valintoja tehdessä. Tästä tuli vähän tyhjä, mutta jännityksen virittyvä olo että mitä on luvassa. Jännitys on kuitenkin ladattu: Hunni-johtaja Nogai on valloittanut palatsin mustan magian turvin, ja minun, Persian prinssin, on herättävä unesta ja pelastettava kaikki.
Tarina ja roguelite-elementit
Tarina kertoo Persialaisten ja Hunnien välisestä sodasta. Persian prinssi on tarinamme päähenkilönä, joka ratkaisee kaikkien kohtalon. Paachi, maskipäinen hahmo, joka pelasti prinssin Hunnien johtajalta Nogai:lta auttaa nyt prinssiä. Prinssin täytyy löytää perheensä ja voittaa Hunnit, jotka ovat vallanneet palatsin ja käyttävät mustaa magiaa apuna. Mustan magian käytön johdosta viholliset tiputtavat Cinder Shardeja kuollessaan jäännöksiksi, joita voi antaa alttariin, mutta, antaessasi ne alttariin se hajoaa ja palasia ei voi enään lahjoittaa enää kyseiseen alttariin juoksusi ”runin” aihana.
Kun pääset takaisin Oasis kotipaikkaan jonne päädyt, kun elämät menevat nollaan, voit Cinder Shardeilla avata taidot. Taitoja voi avata taitopisteillä, joita saa yhden lisää aina, kun prinssi saa tason itselleen. Tasoja saat nostettua tappamalla vihollisia. Taidoilla voi päivittää olemassa olevia asioita, kuten Finder Shardien määrää, jotka pysyvät kuolemankin jälkeen. Voit nostaa elämäsi määrää, sekä tietenkin energian, jota käytetään pelissä väistelyyn. Taitoja joita saa uusina on esimerkiksi, syöksyhyökkäys joka voi rikkoa suojaavan voiman tai ”Zunvan’s Seal” -taito, joka antaa kuolemishethellä mahdollisuuden jatkaa ja palauttaa 50% elämistä takaisin. Kentissä on teleportti paikkoja, jotka ovat perusasia roguelite peleissä ja helpottavat kentissä kulkemista, kun paikkoja tai huoneita jää tutkimatta tai sinun pitää päästä nopeasti esim. kauppoihin. Näitä ”unien kaivoja” löytyy todella useasti ja ne ovat melkein vieri vieressä, mutta joihin vaikuttaa kenttien koko ja pelin nopeatempoisuus.
Pelin rakenne ja mekaniikat
Itse pelaamisosuus alkaa ”ja sitten han heräsi.” – tyylisesti. Alkuun peli tuntuu tosi adhd-menolta. Hahmo liikkuu nopeasti, mutta samaan aikaan liike on lyhyttä, joten pidempien matkojen parkour osiot ovat todella hermoille käyviä, kun niitä joutuu useamman kerran yrittämään. Tuntui kuin kyseessä olisi enemmän mobiille suunniteltu peli. Itseltäni meinasi mennä jo tutoriaalissa hermot, mutta ehkä kyse on enemmän pelaajassa kuin pelissä, joten päätän antaa pelille mahdollisuuden ja jatkaa pelaamista. Pelissä itse taistelu tuntuu tosi mukavalta. Se on sulavaa vihollisten liikkeiden seuraamisen ja niihin reagoinnin osalta. Tähän mukaan sotkettuna parkour elementti pilaa koko taisteluiden kokemuksen, kun siitä tule taas ärsyttävä mobiilipeli hack-and-slash nappuloiden hakkausta, joka raastaa hermoja kuin juustoraastin.
Kentistä on mahdollista löytää medaljonkeja, joista osa vaativat jonkin tilanteen, jotta ne aktivoituvat. Medajongit kestävät vain yhden juoksun ajan, mutta uusia ja erilaisia medaljonkeja löytyy jokaisella juoksu kerralla. Näitä yhdistelemällä ja niiden määrä seuraamalla voi tehdä vahvoja yhdistelmiä. Juoksujen aikana kentistä löytää hahmoja joille voit puhua ja he auttavat sinua ilman pyyntöjä, jolloin he tulevat Oasis alueella auttamaan, kuten seppä tai toiset vastapalveluksia vastaan. Sepän saadessa Oasis kotipaikkaasi voit tällöin Cinder Shardeja käyttämällä luoda uusia aseita. Hahmoille puhumalla saa auki myös uusia kenttiä, kuten Hunnien leirin.
Luova grafiikka ja miellyttävä äänimaailma
The Rogue Prince of Persia näyttää hyvältä. Sarjakuvamainen tyyli grafiikoille tuo miellyttävän kokemuksen, kuin juoksisit sarjakuvan sivujen läpi. Taustalla olevat esineet erityisesti tuntuvat sarjakuvamisilta ja sulautuvatkin täydellisesti maailmaan. Päähenkilön ja vihollishahmojen modelit erottaa helposti taustasta, joka on hyvä taistelun ja pelin kokemuksen kannalta. Peliin on taitavasti upotettu efektit mukaan, jotka tukevat 2.5D tyyliä ja samalla yhdistävät parkour tason, hahmot sekä muun maailman yhteensopivaksi.
Hahmojen puheäänenä on käytetty kirjoituskone tyylistä näpytystä, jolla on annettu eri äänien korkeuksilla oma ”ääni” hahmoille. Kultakolihoiden keräämisestä kuulu ihana kolikoiden helinä ja siitä saa nauttia useaan otteeseen pelin aikana. Lyömisäaniefektin tuovat hienon sarjakuvamaisen tunnelman vihollisten mäiskintään. Prinssin askeleista lähtee mukavan suloinen ääni, joka on tehty sopimaan eri materiaalille, jonka päällä askel tapahtuu. Surin osa äänistä tuleekin prinssin toimesta, kuten kiipeilystä ähkimiset ja lyönneistä sekä hyppäämisissä puhina. Myös vahinkoa ottaessaan prinssi päästää sattumiseen sopivia puhinoita. Taustamusiikki Oasis alueella on rauhallinen ja rentouttava arabialainen kielisoittimella soitettu lofi tyylinen kappale, sekä mukana tausta-ambienssina luomassa lintujen laulua ja hetkellisesti kuuluvaa tuulen huminaa. Yksi suosikki hetkistä pelissä onkin vain ottaa hengähdystaukoja Oasis-kotipaikassa tason häviämisen jälkeen ja vain nauttia musiikista ihanassa öisessä aavikon maisemissa, missä teltassa istuessa nuotion äärellä saa katsella aavikolle aavan horisontin taakse.
Juoksujen aikana kentissä kuuluu taistelu musiikki, joka oli mukava vaihtelua normaaliin videopeleissä olevaan ränkkäymusiikkiin. Prince of Persian taistelumusikii kuulostaa juuri sellaiselta, kuin itse myös laittaisi taustalle, kun pelaa roguelite peliä ja varsinkin tämän verran nopeatempoista ja reagointi ajan vaativaa ainakin parkour osioilta.
Yhteenveto:
The Rogue Prince of Persia on kuin se vaikea sukulainen. Se saa sinut huutamaan raivosta, mutta loppujen lopuksi sen seurassa viihtyy, kunhan säännöt ovat selvät. Upea sarjakuvamainen tyyli antaa pelille oman näköisen kuvan ja rakentaa maailmaa hienosti sen kanssa. Roguelite-faneille ja Switch 2:n omistajille tämä on varma valinta talven pimeisiin iltoihin.
8 / 10
Plussat:+ Upea sarjakuvamainen grafiikka ja 2.5D-efektit.
+ Sulava ja reaktiivinen taistelumekaniikka.
+ Rauhoittava ja tunnelmallinen musiikki Oasiksessa.
+ Toimii moitteettomasti Switch 2:lla.Miinukset:- Ärsyttävät ja töksähtävät parkour-osiot.
- Pakkopulla-kirjautumiset (Ubisoft & Nintendo).
- Alkuvalikkojen täydellinen äänettömyys.
- Mobiilipelimäinen tuntu tietyissä kontrolleissa.Yhteenveto: The Rogue Prince of Persia on kuin se vaikea sukulainen. Se saa sinut huutamaan raivosta, mutta loppujen lopuksi sen seurassa viihtyy, kunhan säännöt ovat selvät. Upea sarjakuvamainen tyyli antaa pelille oman näköisen kuvan ja rakentaa maailmaa hienosti sen kanssa. Roguelite-faneille ja Switch 2:n omistajille tämä on varma valinta talven pimeisiin iltoihin.
Star Wars: Outlaws saapui vuosi sitten muiden konsoleiden ja PC:n markkinoille melkoisen kohun ja kitinän saattelemana. Peliä vaivasivat tekniset ongelmat, ja monet pelaajat kritisoivat turhauttavia pelimekaniikkoja, kuten hiiviskelyosuuksia, joissa kiinni jääminen tarkoitti välitöntä epäonnistumista. Nyt, vuotta myöhemmin, peli on saanut uuden elämän Nintendo Switch 2:lla, ja lopputulos on jopa ihan onnistuneeseen päin kallellaan oleva peliteos.
Parempi peli – pienempi paketti
Pohjimmiltaan kyseessä on sama peli: lainsuojaton Kay Vess seikkailee alamaailmassa Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluun välisenä aikana. Suurin ero on, että Switch 2 -pelaajat saavat käsiinsä version, joka on hyötynyt vuoden mittaisesta hiomisesta. Ne suurimmat kompastuskivet, kuten rankaisevat hiiviskelytehtävät, on korjattu päivityksillä, mikä tekee pelikokemuksesta huomattavasti nautittavamman kuin alkuperäisessä julkaisussa.
Teknisesti Switch 2 -versio on pieni ihme. Vaikka ruudunpäivitys on lukittu 30 ruutuun sekunnissa, se on siltikin erittäin vakaa ja sulava, mikä tekee pelaamisesta johdonmukaista ja nautittavaa. Grafiikassa on tehty kompromisseja, käytännössä hahmomallit ovat yksinkertaisempia ja kasvillisuutta on vähemmän, mutta peli näyttää silti upealta kannettavalla laitteella ja säilyttää jopa edistyneitä ominaisuuksia, kuten säteenseurannan (ray tracing). Kaiken kruunaa uskomattoman pieni, noin 20 gigatavun tiedostokoko, joka on vain kolmannes muiden versioiden vaatimasta tilasta.
Onko Switch 2 -versio hankintansa arvoinen?
Jos Star Wars: Outlaws ei ole entuudestaan tuttu, Switch 2 -versio on erinomainen ja kenties jopa paras tapa kokea peli. Kyseiseen rahaan saat täysin saman laajan AAA-seikkailun, mutta hiotussa paketissa, josta on korjattu pois alkuperäisen julkaisun suurimmat ongelmat. Peli on teknisesti vakuuttava saavutus kannettavalla laitteella ja täysiverinen Star Wars -kokemus, joka kulkee mukanasi taskussa. Punnitessa on toki huomioitava tekniset kompromissit: ruudunpäivitys on lukittu 30 FPS:ään, joka nykyihmisessä voi aiheuttaa suurta pahaa mieltä. Tämän lisäksi toki grafiikassa on tehty leikkauksia alusta huomioonottaen. Jos nämä tekniset rajoitteet eivät kuitenkaan haittaa, kokonaisuus on niin onnistunut, että se on helppo suositus kaikille uusille pelaajille, jotka kaipaavat laadukasta Star Wars -seikkailua.
Hiomakoneen kautta tulee särmää, joskaan ei vielä aivan täydellistä! PS. Suomalainen Redlynx on ollut tämän ”masteroinnin” takana, joten voitte liittyä edelleenkin kanssani torille juhlistamaan tätä saavutusta!
Star Wars: Outlaws (Nintendo Switch 2)
8 / 10
Hyvää+Mukava taidonnäyte Switch 2:lla +Hiottu pelikokemus aiemmasta julkaisusta +Täysverinen Star Wars -seikkailuHuonoa-Ei aivan saavuta nykyisiä suorituskykytiloja (30FPS) -Graafisia kompromisseja siellä täälläYhteenvetoJos Star Wars: Outlaws ei ole entuudestaan tuttu, Switch 2 -versio on erinomainen ja kenties jopa paras tapa kokea peli. Kyseiseen rahaan saat täysin saman laajan AAA-seikkailun, mutta hiotussa paketissa, josta on korjattu pois alkuperäisen julkaisun suurimmat ongelmat. Peli on teknisesti vakuuttava saavutus kannettavalla laitteella ja täysiverinen Star Wars -kokemus, joka kulkee mukanasi taskussa.
