Beavis & Butt-head Do the Universe (Paramount+)
Kulttisuosiota nauttiva pölhöläiskaksikko beavis & butt-head onnistuu tekemään yllättävän paluun aina kun kansa osaa sitä vähiten odottaa. Ysärillä suurta suosiota nauttinut sarja palasi yllättäin eetteriin uusilla jaksoillaan viimeksi hieman reilu kymmenisen vuotta sitten, eikä tuolloinkaan kyseessä ollut mikään hutiloitu uudelleenlämmittely. Saihan sarja faneiltaan runsaasti kiitettävää palautettakin, mutta valitettavasti paluu jäi vain yhden tuotantokauden mittaiseksi kokeiluksi. Aikoinaan sarja sai myös filmatisoinnin, kun vuonna 1996 julkaistiin elokuva nimeltään ”Beavis & Butt-head Do America”. Elokuvassa vieraili ääninäyttelijöinä mm. Bruce Willis- sekä Demi Moore. Tämä elokuva toimi tuolloin eräänlaisena päätöksenä alkuperäiselle sarjalle.
26 vuotta myöhemmin Paramount +:saan on saapunut kaikessa hiljaisuudessaan jatkoa idioottikaksikon seikkailuille tittelillä ”Beavis & Butt-Head Do the Universe”, jossa sekoilut eivät rajoitukaan enää pelkästään Ameriikan mantereille, vaan tällä kertaa, kuten jo tittelistäkin arvata saattaa, sekoillaan avaruuden laitamilla.
Elokuvan juonihan lyhykikäisyydessään : Ehkä typerimmässä koskaan tehdyssä avaruuselokuvassa Beavis ja Butt-head tuomitaan avaruusleirille ”luovan” tuomarin toimesta vuonna 1998. Heidän pakkomielteensä telakoimissimulaattorista johtaa matkaan avaruussukkulalla, ennustettavasti tuhoisilla seurauksilla. Käveltyään mustan aukon läpi matkustavat ajan läpi nykyaikaan, jossa he etsivät rakkautta, käyttävät väärin iPhonea ja joutuvat poliisin jahtaamiksi. Juonipaljastus: He eivät tee tälläkään kertaa ”maaleja”.
Ja itse meininkihän ei ole pojilla muuttunut vuosikymmenien saatossa miksikään, päinvastoin! Ja miksikäs näin olisikaan, elokuvassahan siis edelleenkin eletään vuotta 1998. Hupaisan sattumuksen vuoksi käräjillä tuomitut Beavis & Butt-head päräyttävät avaruuksien halki matkustaen ajassa läpi mustien aukkojen, luullakseen, että kaikki tämä lopulta johtaisi härskeihin akteihin erään NASA:n naispuoleisen astronautin kanssa. Vaikka elämmekin vuonna 2022 varsin erilaisia aikoja, turha korrektius ei kuitenkaan ole ottanut Mike Judgen luomistyössä juurikaan valtaa. Päinvastoin, Beavisin & Butt-Headin uuden tulemisen huumori on yhtä mautonta, ellei jopa mauttomampaakin, kuin ennen. Elokuvan pääohjaajana toiminut John Rice osaa eri ampiaispesiin sohimisen vallan mainiosti siinä missä itse Mike Judgekin.
Elokuvan vitsit ovat toimivia, ja ainakin vanhalle koulukunnalle vanhojenkin juttujen uudelleenkierrättäminen etenkin nostalgiamielessä ovat takuulla napakymppi. Onneksi pelkkään nostalgiaan ei ole turvauduttu, vaan mukana on kuitenkin aimo annos uusiakin jippoja, ja tämä oli huojentava huomata, sillä ilmeisesti Paramountilla on tarkoitus tuoda idioottikaksikko takaisin täysipäiväisesti uusien jaksojen myötä.
Elokuvan animaatio on toimivaa laatua, mutta siitä kieltämättä paistaa jollain kierolla tapaa tietty ”halpamaisuus” mikä tekeekin elokuvasta enempi TV-elokuvamaisen kokemuksen. Tältä kantilta elokuvaa tulee verrattua liikaa vuoden 96 täsmäiskuun ”Do Americaan”, jossa eron tv-sarjan ja elokuvaversion välillä huomasi selvästi. Sama tulee myös elokuvan äänimaisemiin, sekä näyttelijöihin. Tällä kertaa mukana ei ole mahtipontista soundtrackia täsmähitteineen, mutta myöskään suurempia staroja ei ääninäyttelijöiden joukossa juurikaan esiinny. Tällä kertaa studiossa höpöttely on täysin Mike Judgen- sekä hieman tuntemattomampien näyttelijöiden harteilla.
Eniten Beavisin & Butt-headin uudessa tulemisessa ihmetyttää sen vähäinen markkinointi. Monelle ahkerasti alaakin seuranneelle sen ilmestyminen on ollut täysi yllätys. Satunnaisia uutisia aiheesta on kyllä julkaistu, mutta hyvin pienellä voluumilla Paramount on kyllä elokuvaa lähtenyt puskemaan markkinoille. Siinä mielessä yllätys on kuitenkin positiivinen, että yhtäkkiä meille pusketaan tarjottimella upouusi ääliöseikkailu, eikä se edes ole täysi susi! Sen törkeä poluläärikulttuuria ja nykyajan ilmiöitä pilkkaava huumori oli täydellistä katseltavaa nollausta vaativaan viikonloppuun.
Kaksikon luoja Mike Judge ei näytä olevan ruosteessa (kuin ehkä hieman ääninäyttelyn ohella), mutta toimiiko huumori uudelle sukupolvelle? Sitä on todella vaikea sanoa. Do American useampaan kertaan ratsanneelle ”vanhan koulukunnan” edustajalle Do the Universe oli kuitenkin kaikessa idioottimaisuudessaan varsin positiivinen kokemus, ja sitä uskaltaa helposti suositella etenkin Beavisin & Butt-headin aiemmasta pöljäilyistä pitäneille henkilöille.
