Moni varmasti kärsii tai on ainakin joskus kärsinyt unettomuudesta, liian vähistä yöunista tai heikosta unenlaadusta somen selaamisen, elokuvan katsomisen tai kännykällä tai tietokoneella pelaamisen jälkeen – toisin sanoen ruudun tuijottamisen jälkeen. Tietokoneiden ja älylaitteiden näytöt heijastavat sinistä valoa, joka tunnetusti vaikuttaa unen laatuun ja unirytmiin, eikä valitettavasti mitenkään positiivisesti. Joskus kännykän selaamista tai läppärillä pelaamista ei vaan millään malta lopettaa ajoissa, ja aamulla peilistä tervehtivät väsyneet kasvot ja turvonneet silmät. Kun päivän vihdoin saa hitaasti käynnistymään, monesti ainoa ajatus mielessä on se, että miksi pitikään taas tuijottaa näyttöä niin kauan ennen nukkumaanmenoa ja milloin sitä oppisi tuosta huonosta tavasta pois.
Väsymyksen selättämiseen on tietysti olemassa monenlaisia konsteja: voi juoda monta kuppia kahvia tai energiajuomia, käydä jääkylmässä suihkussa, mennä kuntosalille tai lenkkipolulle hikoilemaan – tai miltä kuulostaisi esimerkiksi (CBD-öljy) ja sen kokeileminen? Sanotaan, että CBD- eli kannabisöljy voi helpottaa nukahtamista ja vähentää unihäiriöitä, joita sininen valo on tuottanut. Tämän lisäksi CBD:llä sanotaan olevan monia muitakin hyvinvointia edistäviä tekijöitä: se voi esimerkiksi vähentää stressiä, ahdistusta ja masennusta, lievittää kipuja ja pahoinvointia sekä auttaa erilaisiin iho-ongelmiin kuten akneen ja ihottumiin.
Kannabisöljyllä ei ole, vaikka nimestä niin saattaisi luulla, päihdyttäviä vaikutuksia. CBD tulee sanasta kannabidioli, joka on yksi kannabiskasvin ainesosista, ja sen vaikutukset ovat päihdyttävyyden sijasta enemmän epäsuoria. CBD-öljy on luonnollinen tuote, ja sitä on saatavilla eri muodoissa ja vahvuuksissa, joten jokainen voi löytää itselleen sopivan omien mieltymyksiensä mukaan. CBD-öljyä nautitaan yleensä tippoina, annostellen pipetistä joko kielelle tai sen alle tai laittamalla sitä ruuan tai juoman sekaan.
Monet vannovat CBD-öljyn nimeen ja hehkuttavat sen positiivisia vaikutuksia. Kaikki ei kuitenkaan toimi kaikilla, eivätkä kaikki tietenkään voi kokea samanlaisia vaikutuksia. Monet eri tekijät, kuten esimerkiksi CBD-öljyn pitoisuus, kuinka usein sitä nauttii, oma aineenvaihdunta ja paino vaikuttavat siihen, miten öljy itsellä toimii, milloin sen vaikutus alkaa ja kuinka kauan se kestää. CBD-öljyn nauttimisesta voi joillekin aiheutua myös sivuvaikutuksia, joten maltti on valttia tässäkin asiassa, ja nautittavat annokset kannattaa aluksi pitää pieninä. On myös tärkeä muistaa, että vaikka CBD-öljyn sanotaan auttavan mm. erilaisissa terveysongelmissa, sitä ei ole tarkoitettu minkään lääkkeen korvaajaksi. Voikin olla hyvä idea konsultoida lääkäriä ennen CBD-öljyn käytön aloittamista, varsinkin jos käytössä on jokin lääkitys.
CBD-öljy voi joka tapauksessa olla kokeilemisen arvoinen. Univaikeuksiin tai muihin ongelmiin voi toki myös koittaa ruudun sulkemista aikaisemmin, miksei vaikka yhdessä CBD-öljyn nauttimisen kanssa. Parempi unenlaatu ja pidemmät yöunet ovat varmasti jokaisen toivelistalla, joka ei vielä yön pikkutunneilla ole tohtinut painaa päätä tyynyyn. Kaikkihan sen tietävät, että virkeänä jaksaa väsynyttä paremmin – myös pelata.
HyvääKaunista katseltavaa, musiikit, Giancarlo Esposito
HuonoaTekoälyttömyys ja yleinen haasteen puute, itseään toistavat sivutehtävät, rasittavat sivuhahmot ja ohut juoni
Ubisoftin Far Cry-sarja on julkaisun viivästysten jälkeen ehtinyt kuudenteen osaansa. Pääsarjan pelien lisäksi saman tittelin alta löytyy myös spin offeja kuten Far Cry: Blood Dragon. Lukuunottamatta aivan ensimmäistä osaa nämä pelit ovat toteutettu samanlaisella avoimen maailman kaavalla, joka on kantanut sarjaa menestyksekkäästi tähän asti. Miten tuorein osa pärjää vertailussa pitkille perinteille? Vietin noin 40 tuntia pelin parissa ja otin selvää.
Far Cry 6:n tarina sijoittuu fiktiiviselle Yaran saarelle, jota pitää rautaisessa otteessaan Breaking Bad -sarjasta tutun Giancarlo Espositon esittämä Anton Castillo. Fasistinen hallinto jakaa kansan “oikeisiin” ja “feikkeihin” Yaralaisiin. Niukemmista oloista kotoisin olevat kansalaiset ovatkin luontevasti ajettu pelloille töihin vaarallisiin olosuhteisiin viljelemään Viviro-nimistä tupakkakasvia. Viviro on toimiva syöpälääke, jonka avulla Castillo haluaa parantaa piskuisen maansa asemaa maailman markkinoilla.
I stood at the top of the mountain, and Yara sang to me.
Ensimmäistä kertaa pelihahmon sukupuoli on valittavissa. Dani (tai Dany, jos valitset naishahmon) on pelin alussa aikeissa karata Yhdysvaltoihin pakoon kutsuntoja. Kaikki menee kuitenkin pieleen ja vastahakoinen Dani päätyy Libertad-nimisen ryhmän riveihin taistelemaan hirmuhallintoa vastaan. Termiä vastahakoinen täytynee käyttää löyhästi, koska jo ensimmäisissä tehtävissä heitetään läppää ja ammuskellaan sotilaita Guapo-nimisen lemmikkialligaattorin popsiessa vihollisia suuhunsa. Danin tehtäväksi jää koota kansan syvät rivit taisteluun Anton Castillon hallintoa vastaan. Luvassa on kaikennäköistä tehtävää, jotta muut ryhmittymät liittyisivät Danin porukkaan. Omat odotukseni olivat tarinan suhteen korkealla varsinkin kun mukana oli Giancarlo Espositon kaltainen mestarinäyttelijä. Kuitenkin pelin tarinan sävy heittelee brutaalien kidutuskohtausten ja massamurhien parista aivan toiseen suuntaan, kun seuraavaksi autetaan niittikaulapannoin varustettua taistelukukkoa suorittamaan veristä kostoretkeä. Vaikka Far Cry-sarjasta on aiemminkin löytynyt humoristisia sivutehtäviä, tuntuivat Far Cry 6:n vitsit jo hieman väsyneiltä ja olisin kaivannut pelinkehittäjiltä vakavampaa otetta. Pelin lukuisista sivuhahmoista monet olivat mielestäni lähinnä rasittavia sosiopaatteja enkä jaksanut juuri kiinnostua heidän kohtaloistaan.
Guapo on hyvä poika.
Pelimaailma on alun jälkeen avoin tutkittavaksi ja noudattaa Ubisoftin peleistä tuttua kaavaa. Päätehtävien lisäksi pelistä löytyy Yaran Stories-nimellä kulkevia sivutehtäviä. Lisäksi pelimaailma on täynnä tiesulkuja, joita täytyy puhdistaa vihollisista, ilmatorjuntatykkejä, jotka on räjäytettävä jos mielii lennellä helikopterilla alueen yli ja tietenkin sadoittain arkkuja avattavaksi. Jos olet pakkomielteinen keräilemisen suhteen peli ei varmasti jätä kylmäksi. Valitettavasti kun olet puhdistanut yhden tiesulun, olet käytännössä kokenut kaiken mitä tällä aktiviteetilla on tarjottavanaan. Far Cry 6 toistaa itseään ja näiden pikkutehtävien tekeminen tuntuukin kovin arkisilta askareilta. Vihollisten huono tekoäly ei auta asiaa. Jos sinulla on kiikarikivääri äänenvaimentimella tai vaikkapa jousipyssy, ei perusmosureilla ole mitään mahdollisuuksia sinua vastaan. Tämä toki on ollut Far Cry-sarjan tuttu kompastuskivi. Peli onkin äärettömän helppo ja kuolin useammin hypättyäni liian korkealta maahan kuin vihollisen luoteihin. Vasta pelin loppupuolella vihollisista on jotain vastusta Danin muodostamalle yhden miehen (tai naisen) armeijalle.
Armeijasta todella voidaankin puhua pelaajan aseistuksen puolesta. Pelissä riemastuttavinta onkin erilaiset asevaihtoehdot. Pelistä löytyy kymmenittäin erilaisia tuliaseita, jotka ovat kaikki kustomoitavissa. Pelaaja voi esimerkiksi laittaa aseeseensa erilaisia luoteja. Panssarin lävistävät luodit poksauttavat läpi kypärien ja tuliluodit sytyttävät viholliset iloisesti liekkeihin. Perusaseiden lisäksi pelistä löytyy Resolver-nimellä kulkevat kapinallisten itse kyhäämät erikoisaseet. Näistä ensimmäisenä saadaan liekinheitin, mutta valinnanvaraa löytyy täysin laatikon ulkopuoleltakin. Mainittakoon esimerkiksi CD-levyjä ampuva kanuuna ja seinien läpi ampuva henkimaailman pyssy. Lisäksi pelihahmo voi ostaa erilaisia Supremo-selkäreppuja, jotka aktivoidaan kulmanappeja painamalla. Nämä voivat esimerkiksi ampua ohjusiskun tai aktivoida EMP-pulssin, jolla lähistöllä olevat ajoneuvot saadaan sammumaan. Sääliksi käykin vihollisrassukoita, jotka tekoälyttömyytensä turvin saavat tuta Danin raivon.
Kasuaalisti partioimassa keskellä liekkejä.
Pelin edetessä päästään myös rakentamaan tukikohtia, joissa kamera siirtyy ensimmäistä kertaa sarjan historiassa kolmanteen persoonaan. Pelimaailmasta kerätyillä materiaaleilla voidaan rakentaa vaikka keittiö, jossa Yarassa metsästetyt eläimet voidaan keitellä tuomaan tietyn ajan kestäviä apuja pelaajalle. En kokenut tähän kuitenkaan tarvetta, koska haastetta pelissä oli muutenkin niin vähän. Far Cry 6 tuo myös ensimmäistä kertaa mahdollisuuden Co-op-pelaamiselle kaverin kanssa, ja vaikka en tätä päässytkään testaamaan uskoisin sen tuovan lisäpontta pelaamiseen.
Ei ole peliä jota kalastaminen ei tee paremmaksi.
Graafisesti peli on taattua Far Cry-laatua. Alunperin teknologiademosta CryEnginelle lähtenyt pelisarja on aina tuonut pelaajan silmien eteen varsinaista karkkia eikä uusin osa ole siihen poikkeus. Kun kiipeät vuorelle ja auringonnousu tuo säteensä Yaran ylle on vain myönnettävä, että Ubisoftilla riittää paukkuja tuomaan kauniita pelejä kansalle. Testasin pelin PS4 Pro:lla, joka kieltämättä tuntuu vähän jo yskivän renderöidessään ruohonkorsia ja rottien viiksikarvoja. PS4-versio tarjoaa ilmaisen päivityksen myös PS5-versioon jolla peli onkin sitten jo todella komea.
Äänimaailmassa on myös ison studion meininkiä: Aseet kuulostavat tehokkailta, kypärät räjähtelevät brutaalisti kiikarikiväärin luodin lävistäessä aivomateriaa ja räjähdykset tärisyttävät kaiuttimia. Originaalimusiikista vastaa Pedro Bromfman, joka on tehnyt musiikit mm. Narcos-sarjaan ja autojen radioista pauhaa latinoartistit Ricky Martinista lähtien. Kaikesta paistaa läpi halu tehdä äänimaailmasta pelaajan immersiota tukeva tekijä.
Far Cry 6 on teknisesti hieno suoritus, tosin vähempää ei voidakaan odottaa, kun kyseessä on Ubisoftin kaltainen markkinajätti. Olisin toivonut tarinalta enemmän. Nyt pelin läpäistyä ei jäänyt tunteita oikein mihinkään suuntaan, vaikka vietin Yarassa aikaa aivan riittämiin. Itsensä toistaminen on Ubisoftin avoimissa maailmoissa tietenkin odotettavissa, mutta nyt tuntuu, että vaikka kaikkea on vieläkin enemmän kuin ennen jäi pelikokemus varsin ohueksi. Pelin hahmot ja huumori ei osunut tällä kertaa maaliinsa, vaikka aineksia Yaran saaren fasistisessa hallinnossa olisi ollut vaikuttavampaankin narratiiviin. Suurin ongelma itselleni oli kuitenkin haasteen puute. Vaikeustasoa ei olisi voinut säätää kuin helpompaan ja pelaamisesta katosi intensiteetti täysin ensimmäisen parin tunnin jälkeen. Nyt vihollisia silpoessa, polttaessa ja räjäytellessä alkoi tuntua, että todellinen hirmuhallitsija olikin Dani itse. Oliko tämä sitten se näkökulma, jonka peli halusi välittää? Mene ja tiedä.
HyvääUlkoisesti kaunis ja toimiva toimintaroolipeli.HuonoaHieman avoimempi maailma olisi plussaa.YleisestiTales of Arisen fantasiamaailmassa viihtyy mainiosti 50-60 tuntia paikkoja koluten ja hahmoja kehittäen. Ei ehkä klassikko, mutta muuten mainio peli.
Viime vuonna 25-vuotisjuhliaan viettäneen Tales of -sarjan uusin osa Tales of Arise vie pelaajan maailmaan, jossa paha Renan kansa on orjuuttanut dahnalaiset. Kolme vuosisataa orjuudessa ja kurjuudessa kärsineiden dahnalaisten keskuudessa elää kapinan henki ja sen takana on muistinsa menettänyt rautanaamioinen nuorukainen nimeltä Alphe. JRPG-peleistä tuttuun tapaan sankarin mukaan tarttuu sekalainen seurakunta erilaisia hahmoja, joilla on yhteinen päämäärä, mutta ehkä hieman eri motiivit. Tässä tapauksessa se on viiden renalordin kukistaminen ja rauhan palauttaminen maailmaan.
Jokaisella hahmolla on oma tarinansa kerrottavanaan, eikä keskeisiltä kahnauksiltakaan vältytä. Paikoitellen hahmojen väliset kinastelut ovat vaivaannuttavia ja muistuttavat lähinnä teini-ikäisten riitelyä. Tarinan edetessä draaman kaareen mahtuu niin iloa kuin suruakin. Hahmoihin saa lisää syvyyttää, kunhan jaksaa katsella vapaaehtoisia klippejä pelin edetessä. Nämä klipit ovat toteutettu hauskasti sarjakuvatyyliä käyttäen, kun taas videoklipit päätarinassa ovat animevideoita. Dialogia on pelissä ihan riittävästi, eikä se onneksi pääse kyllästyttämään. Itse pelin tarinaa vaivaa lähinnä juonen käänteiden ennalta-arvattavuus, mutta juoni jaksaa kyllä kannatella mukanaan.
Tales of Arise on itsessään kaunista ja kivannäköistä katseltavaa. Paria aikaisempaa osaa pelanneena, pidän tästä uudesta ulkonäöstä enemmän, joka on hieman kypsemmän oloista kuin aikaisemmissa osissa. Taisteluja värittää räiskyvät taiat ja hyökkäykset. Etenkin boost attack -taitoja käytettäessä. Pelin ehdottomia plussia onkin sen kaunis ja toimiva ulkoasu.
Taistelut ovatkin melkoista räiskintää. Reaaliaikaisessa taistelusysteemissä eri napeille asetetaan Arte-taitoja, joita voi hankkia lisää skill listiltä. Hahmot kerryttävät myös boost attack -mittaria, joiden täyttyessä pelaaja voi käyttää erikoisiskuja, kuten vaikkapa Alphen tulimiekkaa, joka lyö vihollisen hetkeksi maahan. Uusien taitojen oppimiseksi täytyy taistella tai tehdä sivutehtäviä, joista saa palkkioksi skill pointseja, joita käytetään taitojen aktivoimiseen. Taitojen oma taso nousee sen mukaisesti, miten paljon niitä käytetään taisteluissa. Taisteleminen sekä hahmojen ja taitojen kehittäminen on ihan hauskaa puuhaa, mutta saattaa käydä paikoitellen myös hieman puuduttavaksi, koska taisteluista saatavat skill pointsit eivät aina määrällisesti päätä huimaa.
Pelin heikoin lenkki on sen lineaarisuus. Alueet ovat sopivan kokoisia ja koluttavaa löytyy, mutta vapaasti eri alueilla juokseminen ei onnistu. Uudet alueet aukeavat ainoastaan, kun etenet pelin tarinan mukaisesti. Toisaalta aikaisemmin pelaamani Tales of -sarjan pelit ovat perustuneet hyvin pitkälti tarinankerrontaan, niin kysymys kuuluukin, tarvitseeko Tales of Arisen olla avoimen maailman roolipeli? Ei tarvitse, mutta jäin silti kaipaamaan pientä vapauden tunnetta.
Kommentoi