Artikkelit, Indie, Kolumni, Pelit

Cyberpunk-päivät: Katana ZERO on kuin 80-luvun ninjaleffa VHS-kasetilla Kommentit pois päältä artikkelissa Cyberpunk-päivät: Katana ZERO on kuin 80-luvun ninjaleffa VHS-kasetilla

Cyberpunk 2077 viivästyi joulukuun 10. päivään, ja odotus on pian ohi. Aikaa tappaakseni olen perehtynyt viikottain cyberpunk-aiheisiin peleihin, jotka ovat vähemmän tunnettuja. Tällä kertaa hypätään aikaa hidastavan ninjan sandaaleihin ja maalataan seinät verellä.

Katana ZERO on toimintahyppelyä vahvalla tarinalla ja hienolla ulkoasulla. Tulevaisuuden dystopiaan sijoittuva tarina tihkuu väkivaltaa ja julmuuksia, mikä hieman yllätti pikselitaiteen ollessa välillä jopa söpöä. Juoni käsittelee armeijan valmistamaa huumetta, jonka käyttäjä voi hidastaa aikaa ja nähdä väläyksiä tulevasta. Itse sain flashbackejä elokuvasta Dredd. Pelaaja ohjaa huumeen orjaa, tunteetonta tappajaa, joka toteuttaa tehtävät robotin kuuliaisuudella. Päivisin hän istuu psykiatrin tuoliin, ja öisin uneksii unohdetuista traumoista.

Peli jakautuu tarinaosioihin ja ninjatehtäviin. Juonta edistävissä pätkissä jutustellaan ja valitaan haarautuvasta dialogista. Katana ZERO:n teema on aika, joten myös dialogivalinnoissa on aikarajat. Hitaana lukijana se vähän hirvitti, mutta onneksi lukuaikaa jäi yleensä tarpeeksi. Synkkä tarina onnistui herättämään mielenkiinnon, ja päähenkilön yritykset tavoitella kadotettua ihmisyyttään liikuttivat. Vain väkivallan määrä tuntui tarpeettomalta. Yleensä en gorea karsasta, mutta kun käsikirjoittaja korostaa pahisten pahuutta kidutuskohtauksilla, se on hieman halpa tehokeino.

Katana ZERO on kuin sivulta päin kuvattu Hotline Miami. Tiukat kontrollit ja sulava animointi saavat pelin tuntumaan tanssilta. Ninjatehtävissä edetään huone huoneelta lahdaten pahiksia, hidastellen aikaa ja väistellen luoteja. Pelaaja kuolee yhdestäkin osumasta, jolloin peli kelautuu huoneen alkuun, kuin VHS-nauha. Huoneiden välissä nauha näyttää suoritukset uusintana. Peli vaatii kirurgintarkkaa ajoitusta ja sisua yrittää yhä uudelleen. Vaikeustaso tuntui juuri sopivalta. Vaikka haaste on maksimissa, kuolema palauttaa vain muutamien sekuntien päähän. Tämä herättää taistelutahdon, muttei turhauta liikaa. Jokainen yhteenotto tulee suunnitella tarkkaan: Kuperkeikka tässä, savupommi tuossa, ja loppuun vaikka luodin torjunta katanalla. Vaikeimpien kohtien jälkeen tuntee olonsa ninjojen kuninkaaksi.

Peli näyttää VHS-nauhalta kohinoineen päivineen, ja 80-luvun estetiikka on muutenkin vahvasti läsnä. Päivän väri on pinkki, ja mainiot syntikkapop-musat säestävät verilöylyä. Miekan osumat tuntee luissa ja ytimissä. Ninjatehtävien mekaniikka on niin hauskaa, että tarinan jättämät ristiriitaiset fiilikset voi antaa anteeksi. Peli ei ole erityisen pitkä, muttei kalliskaan. Kokonaisuutta on selvästi hiottu hartaasti, ja Katana ZERO yltää lähes virheettömäksi, mutta pieneksi helmeksi.

Nintendo Switchin Dispatch-sensuuri aiheuttaa närää Kommentit pois päältä artikkelissa Nintendo Switchin Dispatch-sensuuri aiheuttaa närää

Superhahmopeli Dispatch julkaistiin hiljattain Nintendo Switchille, mutta fanit saivat kylmää kyytiä, kun alastonkohtia ja keskisormia peittävät mustat laatikot ovat nyt pakollisia, eikä niitä voi piilottaa kuten muilla alustoilla. Tilanne on aiheuttanut kuohuntaa pelaajien keskuudessa.

Pelin kehittänyt AdHoc Studio viittasi aiemmin suoraan Cyberpunk 2077:ään, olettaen, että myös heidän pelinsä voisi sisältää sensuroimatonta aikuissisältöä tietyillä alueilla. Kuitenkin porttausprosessin aikana kävi ilmi, että Nintendo ei sallinut tätä.

Peli ei täyttänyt Nintendon sisältöohjeita, joten teimme muutoksia, jotta julkaisemme sen heidän alustallaan. – Studio kertoi.

Fanit kysyvät yhä, miksi Cyberpunk 2077 saattoi julkaista sensuroimattoman version lähes kaikissa maissa, mutta Dispatch ei. AdHoc Studio on vastannut tähän vain, että se on ”laillisesti estetty” selittämästä tarkemmin, eikä uncut-fyysistä versiota ole tulossa. Myös Switchin fyysistä julkaisua ei ole suunnitteilla.

Viime viikolla paljastunut sensurointi sai pelaajat raivostumaan, ja studio pyysi anteeksi, että sen oma ilmoitus muutoksista oli liian huomaamaton.

Teillä on oikeus olla vihaisia. – AdHoc totesi.

Nyt jää nähtäväksi, miten fanit suhtautuvat rajoitettuun Switch-versioon ja saavatko he koskaan saman vapauden kuin muilla alustoilla.

Cyberpunk 2:n ohjaaja: Lisäaika Jackien kanssa olisi ollut turhaa Kommentit pois päältä artikkelissa Cyberpunk 2:n ohjaaja: Lisäaika Jackien kanssa olisi ollut turhaa

Jackie Welles on monille Cyberpunk 2077:n rakastetuin hahmo, jonka kohtalo iskee kovaa ja nopeasti. Osa pelaajista olisi mielellään viettänyt hänen kanssaan enemmän aikaa ennen tapahtumien vyörytystä, mutta Cyberpunk 2:n luova johtaja Igor Sarzynski ei lämpene ajatukselle. Hänen mukaansa Jackie ei varsinaisesti ollut tarinan ydin, vaikka pidetty hahmo olikin.

Sarzynski vertasi tilannetta Star Warsiin. Hänen mielestään olisi yhtä turhaa viettää enemmän aikaa Tatooinella farmari-Luken kanssa ennen jediseikkailuja. Ajatus pidemmästä alusta ei hänen mukaansa tekisi pelistä parempaa, vaan veisi fokusta pois olennaisesta. Cyberpunk 2077:n ensimmäinen näytös on tarkoituksella tiivis, jotta tarina pääsee nopeasti kunnolla käyntiin.

Ohjaaja muistutti myös, että osa pelaajista vietti avausalue Watsonissa jopa kymmeniä tunteja, vaikka toiset etenivät tarinassa hyvinkin nopeasti. Jos alkua olisi venytetty lisää, kokemuksesta olisi hänen mukaansa tullut helposti poukkoileva ja vailla selkeää suuntaa. Sarzynski tyrmäsi myös väitteet siitä, että Jackien ympärille rakennettu prologi olisi syntynyt leikatusta sisällöstä, se oli kuulemma suunniteltu juuri sellaiseksi kuin se nähtiin.

Keskustelu sivusi myös Cyberpunk 2077:n tuttua ristiriitaa. Tarina painottaa kiirettä ja selviytymistä, mutta sivutehtävät houkuttelevat hengailemaan Night Cityssä tuntikausia. Sarzynski myönsi ongelman ja sanoi, että tekisi nyt asioita hieman toisin, esimerkiksi sitomalla sivusisällön vahvemmin V:n tarinaan ja mahdollisesti lukitsemalla tiettyjä loppuja niiden taakse.

Vaikka väittely Jackiesta on lähinnä akateemista, se antaa mielenkiintoisen vilauksen Cyberpunk 2:n ajatusmaailmaan. CD Projektin pelit eivät Sarzynskin mukaan tavoittele GTA-tyylistä hiekkalaatikkoa, vaan vahvaa tarinaa ja hahmoja. Ja vaikka fanien palautetta kuunnellaan, yhtä asiaa hän korostaa: jatko-osa ei ole sama tarina, mutta korjattuna palautteen perusteella. CD Projektilla on jo melko selkeä kuva siitä, minne Night Cityssä seuraavaksi suunnataan.