Artikkelit, Indie, Kolumni, Pelit

Cyberpunk-päivät: Katana ZERO on kuin 80-luvun ninjaleffa VHS-kasetilla Kommentit pois päältä artikkelissa Cyberpunk-päivät: Katana ZERO on kuin 80-luvun ninjaleffa VHS-kasetilla

viivästyi joulukuun 10. päivään, ja odotus on pian ohi. Aikaa tappaakseni olen perehtynyt viikottain cyberpunk-aiheisiin peleihin, jotka ovat vähemmän tunnettuja. Tällä kertaa hypätään aikaa hidastavan ninjan sandaaleihin ja maalataan seinät verellä.

on toimintahyppelyä vahvalla tarinalla ja hienolla ulkoasulla. Tulevaisuuden dystopiaan sijoittuva tarina tihkuu väkivaltaa ja julmuuksia, mikä hieman yllätti pikselitaiteen ollessa välillä jopa söpöä. Juoni käsittelee armeijan valmistamaa huumetta, jonka käyttäjä voi hidastaa aikaa ja nähdä väläyksiä tulevasta. Itse sain flashbackejä elokuvasta . Pelaaja ohjaa huumeen orjaa, tunteetonta tappajaa, joka toteuttaa tehtävät robotin kuuliaisuudella. Päivisin hän istuu psykiatrin tuoliin, ja öisin uneksii unohdetuista traumoista.

Peli jakautuu tarinaosioihin ja ninjatehtäviin. Juonta edistävissä pätkissä jutustellaan ja valitaan haarautuvasta dialogista. Katana ZERO:n teema on aika, joten myös dialogivalinnoissa on aikarajat. Hitaana lukijana se vähän hirvitti, mutta onneksi lukuaikaa jäi yleensä tarpeeksi. Synkkä tarina onnistui herättämään mielenkiinnon, ja päähenkilön yritykset tavoitella kadotettua ihmisyyttään liikuttivat. Vain väkivallan määrä tuntui tarpeettomalta. Yleensä en gorea karsasta, mutta kun käsikirjoittaja korostaa pahisten pahuutta kidutuskohtauksilla, se on hieman halpa tehokeino.

Katana ZERO on kuin sivulta päin kuvattu . Tiukat kontrollit ja sulava animointi saavat pelin tuntumaan tanssilta. Ninjatehtävissä edetään huone huoneelta lahdaten pahiksia, hidastellen aikaa ja väistellen luoteja. Pelaaja kuolee yhdestäkin osumasta, jolloin peli kelautuu huoneen alkuun, kuin VHS-nauha. Huoneiden välissä nauha näyttää suoritukset uusintana. Peli vaatii kirurgintarkkaa ajoitusta ja sisua yrittää yhä uudelleen. Vaikeustaso tuntui juuri sopivalta. Vaikka haaste on maksimissa, kuolema palauttaa vain muutamien sekuntien päähän. Tämä herättää taistelutahdon, muttei turhauta liikaa. Jokainen yhteenotto tulee suunnitella tarkkaan: Kuperkeikka tässä, savupommi tuossa, ja loppuun vaikka luodin torjunta katanalla. Vaikeimpien kohtien jälkeen tuntee olonsa ninjojen kuninkaaksi.

Peli näyttää VHS-nauhalta kohinoineen päivineen, ja 80-luvun estetiikka on muutenkin vahvasti läsnä. Päivän väri on pinkki, ja mainiot syntikkapop-musat säestävät verilöylyä. Miekan osumat tuntee luissa ja ytimissä. Ninjatehtävien mekaniikka on niin hauskaa, että tarinan jättämät ristiriitaiset fiilikset voi antaa anteeksi. Peli ei ole erityisen pitkä, muttei kalliskaan. Kokonaisuutta on selvästi hiottu hartaasti, ja Katana ZERO yltää lähes virheettömäksi, mutta pieneksi helmeksi.

Cyberpunk 2077:n seuraava iso päivitys viivästyy – mutta hyvästä syystä Kommentit pois päältä artikkelissa Cyberpunk 2077:n seuraava iso päivitys viivästyy – mutta hyvästä syystä

Cyberpunk 2077

:n odotettu 2.3-päivitys ei ilmestykään vielä kesäkuun lopussa, kuten alun perin luvattiin. kertoo tarvitsevansa lisäaikaa, jotta se voi olla oikeasti tyytyväinen lopputulokseen.

Päivitykselle ei annettu uutta julkaisuajankohtaa, mutta studio vihjaa sen olevan laajuudeltaan verrattavissa edelliseen 2.2-päivitykseen. Se toi mukanaan muun muassa parannuksia ajoneuvojen kustomointiin, uuden drone-kameran valokuvatilaan ja lisää vaihtoehtoja hahmon luomiseen. Päivitys ei kuitenkaan sisältänyt paljon toivottua New Game+ -tilaa tai PS5 Pron tukea.

Toivoimme saavamme päivityksen ulos 26. kesäkuuta, mutta tarvitsemme vielä aikaa. Haluamme sen olevan vähintään 2.2:n veroinen, ilmoitamme, kun tiedämme enemmän. Kiitos kärsivällisyydestä! – CD Projekt Red kirjoitti somessa.

Faneille viivästys voi olla pettymys, mutta samalla hyvä merkki, sillä peliä ei julkaista kiireellä, vaan tavoitteena on laatua vastaava paketti. Ja kun muistetaan, että 2.2 oli merkittävä lisäys pelin paranteluun, 2.3:lta voi odottaa paljon.

Samaan aikaan CD Projekt Red työstää jo -jatko-osaa, ja Phantom Liberty -laajennus on myynyt yli 10 miljoonaa kappaletta. Night City ei siis ole katoamassa mihinkään, se vain valmistautuu seuraavaan päivitykseen.

Tulevaisuuden tappelu on täällä – Spine yhdistää kung-fun, tulitaistelut ja neonvärisen kyberpunkin Kommentit pois päältä artikkelissa Tulevaisuuden tappelu on täällä – Spine yhdistää kung-fun, tulitaistelut ja neonvärisen kyberpunkin

Jos , ja päätyisivät samaan pelimoottoriin, lopputulos voisi hyvinkin olla . Summer Games Festissä esitelty toimintapeli lupaa nopeaa toimintaa, näyttävää väkivaltaa ja futuristisen synkkää tyyliä, joka ei kumartele ketään.

Pelin päähenkilö Redline on katutaiteilija, joka joutuu keskelle rikosvyyhtiä, eikä suostu alistumaan. Demon perusteella meno on armotonta, nyrkit viuhuvat, aseet paukkuvat ja viholliset saavat kyytiä koreografialla, josta ja Wick olisivat kateellisia. Kehittäjät vertasivat pelimekaniikkaa enemmän -sarjaan kuin Sifuun, ja kyse onkin enemmän vastustajien liikkeiden lukemisesta kuin nopeasta reagoinnista.

Ja ne viimeistelyt? Ei herkille. Kamera pyörii ja zoomaa, kun Redline työntää pistoolin suoraan vihollisen suuhun tai pyörähtää ympäri ampuen tämän niskaan, kuin elokuvakohtaus, jonka pelaaja itse ohjaa. Aseita löytyy sieltä täältä, ja kun haulikko sattuu käteen, meno muuttuu hetkeksi kuin -tasoiseksi sekasorroksi, jopa ylhäältä kuvatun kamerakulman kera.

Spine ei ole vielä valmis, mutta sen retromausteinen neon-verkkainen tyyli, -henkinen tunnelma ja hurja toiminta tekevät siitä pelin, jota kannattaa pitää silmällä. Tässä on potentiaalia vuoden kovimmaksi toimintapläjäykseksi, kunhan se osuu kohteeseensa yhtä tarkasti kuin Redlinen luodit.