Artikkelit, Indie, Kolumni, Pelit

Cyberpunk-päivät: Tarkastelussa retroseikkailut Gemini Rue ja Technobabylon Kommentit pois päältä artikkelissa Cyberpunk-päivät: Tarkastelussa retroseikkailut Gemini Rue ja Technobabylon

Cyberpunk 2077 viivästyi joulukuun 10. päivään. Odotuksen aikana perehdyn joka maanantai vähintään yhteen kiinnostavaan, mutta vähän tunnettuun cyberpunk-aiheiseen peliin. Tällä kertaa tarkastellaan kahta retrohenkistä point and click -seikkailua.

Esihistoriallisella 90-luvulla rakastin seikkailupelejä. määritteli lapsuuteni, opetti puhumaan englantia ja sai ymmärtämään kaiken rakkaudesta. Seikkailupelit siis tekivät minusta miehen. Nykyään etusormeni on vahvempi, kuin hauis. Kun genre kuihtui pois, kasvatin suruparran ja mökötin vuosia. Vasta 2010-luvun indie-vallankumouksessa seikkailupelit heräsivät kuolleista, ja nykyään niitä ilmestyy enemmän kuin koskaan.

ja ovat retrotyylisiä cyberpunk-pelejä, ulkonäöltään kuin suoraan 90-luvulta. Vaikeustaso on kaukana vanhojen seikkailupelien sadismista, mutta helppoja pelit eivät silti ole. Läpipeluuohjeet voivat joskus tulla tarpeeseen, jos ei huvita jäädä tuntikausiksi jumiin. On makuasia, haluaako puskea muurin läpi sisulla, vaiko ottaa oikotien ja keskittyä tarinasta nauttimiseen. Juuri tarinassa on Gemini Ruen ja Technobabylonin vahvuus.

Kaksoismetku

Gemini Rue ei ole puhdasta cyberpunkkia, mutta Blade Runner on selvästi tekijälle tuttu. Geminin tähtijärjestelmän Barracus-planeetalla kohoaa kaupunki, jota piiskaa ikuinen sade. Pelaaja on kyyninen etsivä, joka jäljittää kadonnutta veljeään hiljaisen saksofonin säestämänä. Film noirin henki on vahva. Samaan aikaan tuntematon mies herää muistinsa menettäneenä karmivan kliinisessä kuntoutuslaitoksessa. Seinät ovat valkoisia, ja päivän rutiineja hallitsee kaiuttimista kuuluva Johtajan ääni. Onko mies vanki, potilas vai koe-eläin? Pelaaja ohjaa vuorotellen molempia hahmoja, ja lopulta tarinat nivoutuvat yhteen. Gemini Rue esittää kysymyksen: Mitä muuta ihminen on, kuin muistonsa? Jos elämänkokemukset viedään pois, mitä jää jäljelle?

Koukku on käsikirjoituksessa, ja pikselitaide miellyttää silmää. Gemini Rue näyttää aidolta 90-luvun Sierra-seikkailulta. Yksi sen inspiraationlähteistä on luultavasti ollut klassikko , joka on nykyään ilmainen. Pelin kehitys alkoi yhden miehen opiskelijaprojektina, jota ei ikinä tarkoitettu julkaistavaksi. Lähipiirin kannustus rohkaisi etsimään julkaisijaa, ja lopulta peli päätyi indieseikkailuista tunnetulle Wadjet Eye Gamesille.

Aluksi pidin Gemini Ruen ulkonäöstä paljon. Kaikki näyttää märältä ja rähjäiseltä, mutta pidemmän päälle harmaa ilme alkoi puuduttaa. Suurin osa pelistä sijoittuu vain muutamalle rajatulle alueelle, Barracuksen kaduille ja kuntoutuslaitokseen. Olisi ollut kiva vierailla vaikka muilla planeetoilla. Dialogia on kovin vähän, ja suhteet muihin hahmoihin jäävät pinnallisiksi. Peliä vaivaa myös lievä kankeus. Tarina paranee loppua kohden, minkä vuoksi jähmeydestä voi antaa paljon anteeksi.

Transsiteknoa

Gemini Ruen harmauden jälkeen Technobabylonin värikkyys virkisti. Ympäristöissä on enemmän vaihtelua, monikäänteinen juoni etenee nopeammin ja dialogia riittää. Newtonin kaupunkia hallitsee keinoäly, joka tietää ja näkee kaiken. Osa ihmisistä on jäänyt riippuvaiseksi Transsiin, virtuaalitodellisuuksien verkkoon, ja geenimanipulaatio on arkipäivää.

Pelissä ohjataan kolmea hahmoa: Tekniikkaa kammoksuvaa poliisia ja tämän partneria, sekä Transsi-riippuvaista hakkerityttöä, joka joutuu vastoin tahtoaan seikkailulle oikeaan maailmaan. Kaduilla väijyy ihmisten muistot varastava sarjamurhaaja, ja tuntematon Syväkurkku alkaa kiristää poliisietsivää tekemään kauheuksia.

Polveileva tarina käsittelee jänniä scifi-ideoita. Voiko poliittisen päätöksenteon luovuttaa keinoälylle, jos se kerran on ihmistä fiksumpi? Jos virtuaalitodellisuus on oikeaa maailmaa immersiivisempi, eikös se silloin ole se aidompi todellisuus? Maailmassa, josta sairaudet on poistettu, kapinallinen nuoriso vastustaa Isoveljeä tartuttamalla itseensä tauteja tahallisesti. Mikä ettei, kun niistä kerran aina paranee?

Technobabylon loihtii Newtonin kaupungista uskottavan maailman, ja matkalla tapaa kiinnostavia hahmoja. Näiden persoonallisuuksien oikuista irtoaa myös huumoria, mikä Gemini Ruesta puuttui täysin. Molemmat pelit ovat hyviä scifikokemuksia, joskin Technobabylon on helpommin lähestyttävä. Molemmat sopivat seikkailupelien ystävän kirjastoon, varsinkin jos ne sattuu löytämään alennuksesta.

MindsEye yrittää uutta nousua – päivitys ulkona ja hinta alas Kommentit pois päältä artikkelissa MindsEye yrittää uutta nousua – päivitys ulkona ja hinta alas

Viime vuoden flopiksi leimattu yrittää nyt paluuta parrasvaloihin. Kehittäjä on julkaissut uuden Blacklisted-päivityksen ja samalla laskenut pelin hintaa houkutellakseen pelaajia takaisin Redrock Cityyn.

Uusi päivitys tuo mukanaan lyhyen tarinatehtävän, jossa pelaaja astuu palkkamurhaaja Julia Blackin rooliin. Tehtävässä metsästetään rikollisverkostoa, joka repii yritystä hajalle, eikä piiloviesti jää kovin hienovaraiseksi. Alun perin -yhteistyöksi suunniteltu sisältö näkyy rakenteessa, jossa on avoimia lähestymistapoja, useita kohteita ja läpäisy alle tunnissa.

Samalla pelin hintaa on pudotettu pysyvästi. Standard-versio maksaa nyt noin 35.49 euroa ja Deluxe noin 48.99 euroa. Kehittäjän mukaan nyt olisi täydellinen hetki hypätä mukaan, sillä peliin on lisätty vuoden aikana parannuksia ja uutta sisältöä.

Keskeinen osa tulevaisuutta on Arcadia-tila, joka tarjoaa pelaajien itse tekemiä tehtäviä, haasteita ja muuta lisäsisältöä. Ideana on rakentaa pelille pitkäikäinen ekosysteemi, vähän samaan tapaan kuin jotkut muut pelit ovat onnistuneet tekemään.

Alku ei kuitenkaan lupaa vielä ihmeitä. Steamissa pelaajamäärät ovat pysyneet hyvin matalina, mikä kertoo, ettei kiinnostus ole ainakaan toistaiseksi räjähtänyt. Taustalla painavat edelleen pelin vaikea julkaisu, bugit ja vaisu vastaanotto.

MindsEye on Leslie Benziesin johtama projekti, ja sen vaikutteet -tyylistä näkyvät selvästi. Nyt katseet ovat siinä, onnistuuko peli tekemään samanlaisen nousun kuin aikoinaan vai jääkö tämä yritys vain laimeaksi uusinnaksi.

CD Projekt RED testaa tekoälyä, tavoitteena elävämmät NPC-hahmot tuleviin peleihin Kommentit pois päältä artikkelissa CD Projekt RED testaa tekoälyä, tavoitteena elävämmät NPC-hahmot tuleviin peleihin

on paljastanut testaavansa tekoälytyökaluja tulevien peliensä, kuten :n ja :n kehityksessä. Tuoreen raportin mukaan yhtiö on tutkinut vuoden 2025 aikana sekä valmiita -ratkaisuja että omia kehitteillä olevia työkalujaan, erityisesti realistisempien NPC-hahmojen luomiseksi.

Tavoitteena on tehdä pelimaailmoista entistä elävämpiä. Tekoälyn avulla hahmojoukot voisivat käyttäytyä luonnollisemmin ja reagoida dynaamisemmin ympäristöönsä, mikä on erityisen tärkeää avoimen maailman peleissä. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa kaupunkeja, jotka tuntuvat oikeasti hengittäviltä eivätkä pelkästään skriptatuista liikkeistä koostuvilta kulisseilta.

Yhtiön mukaan osa hankkeista on jo siirtynyt testausvaiheeseen ja varhaiseen käyttöön, ja käynnissä on noin tusina AI-tutkimusprojektia. Tekoälyä hyödynnetään erityisesti prototypoinnissa ja testauksessa, eli kehityksen tukena, ei vielä korvaajana.

Kaikki eivät kuitenkaan hurraa. Peliyhteisössä tekoäly herättää edelleen epäluuloa, ja moni pelkää sen syövän tilaa ihmisten luovuudelta. Keskustelu on ajoittain kärjekästä, ja AI:hin liitetty negatiivinen maine voi vaikuttaa jopa pelien vastaanottoon.

CD Projekt RED:n kohdalla tarkkailu on erityisen tiukkaa :n vaikean julkaisun jäljiltä. Yhtiö korostaa kuitenkin, että tekoäly on toistaiseksi vain kokeellinen työkalu. Jos lupaukset pitävät, se voi silti olla merkittävä harppaus kohti uskottavampia ja elävämpiä pelimaailmoja.