Demonilahtaaja vauhdissa – arvostelussa kotimainen Letifer Kommentit pois päältä artikkelissa Demonilahtaaja vauhdissa – arvostelussa kotimainen Letifer

on toimintatäyteinen peli, jossa yhdistyvät twin-stick-ampuminen, roguelite-elementit ja survivors-tyylinen pelattavuus. Pelissä astut puolidemonin Letiferin rooliin ja taistelet demonien uhkaa vastaan suorittaen brutaaleja rituaaleja ja kehittäen hahmoasi. Pelaaja voi päivittää aseita, taitoja ja dronen ominaisuuksia sekä kohdata voimakkaita vihollisia matkalla kohti demonikuningas Raumin kukistamista Letifer, jonka on kehittänyt suomalainen peliyhtiö , julkaistiin Early Accessiin 17. huhtikuuta 2025

Pelin ensituntumat olivat erittäin positiiviset. Pelissä liikkuminen ja taistelu tuntuivat todella sujuvilta, eikä vastaan tullut ongelmia. Pelasin hiirellä ja näppäimistöllä, ja tähtäys oli helppoa, olipa kyse manuaalisesta tai automaattisesta tähtäyksestä. Pelin mekaniikat olivat helppoja omaksua, sillä ne esitellään asteittain pelatessa, jolloin mitään ei jää epäselväksi. Erityisesti päämaja, jossa oleskellaan turvassa demoneilta, on todella miellyttävä. Siellä on helppo liikkua ja tärkeimmät toiminnot ovat kätevästi saatavilla heti rituaalista palattua. Pelikokemus vastasi ja ylitti odotukset: olen pitkään kaivannut tämän tyylistä peliä, ja Letifer on todellinen helmi suomalaisten pelintekijöiden työstä. Bugeja ei tullut vastaan kertaakaan.

Pelissä pääasialliset toiminnot keskittyvät rituaalien suorittamiseen, taitojen kehittämiseen ja dronen (ABR-X9) ominaisuuksien parantamiseen. Vaikka tällä hetkellä vain ensimmäistä pistoolia voi päivittää, aseiden ja varusteiden kehittäminen on keskeinen osa peliä. Materiaaleja voi kerätä tappamalla demoneja rituaaleista tai käyttämällä dronen keräämiä resursseja. Kivestä kerätään pääasiassa drone-päivityksiä, mutta myös aseiden ja effigyjen kehittäminen vaatii niitä. Pelin tarina kertoo Letiferistä, puolidemonista, jonka isä Raum, demonikuningas, on tappanut hänen äitinsä. Tavoitteena on pysäyttää Raum ja estää demoneita tuhoamasta ihmiskuntaa, sen eteen täytyy suorittaa rituaaleja ja kohdata vahvoja vihollisia. Ensimmäiselleä läpäisykerralla rituaalit tuottavat punaisia orbeja, joita käytetään aseiden ja uusien biomien avaamiseen.

Pelissä on sopivasti haastetta, erityisesti sivurituaalien ja demonien osalta. Erilaiset aseet ja taidot antavat mahdollisuuden sopeuttaa pelityyliä sen mukaan, minkälaista vastusta on vastassa. Aluksi rituaalit tuntuivat haastavilta, mutta kun oppi tuntemaan taidot ja demonien hyökkäykset, eteneminen alkoi sujua nopeammin. Ainoa suuri haaste itselle oli Letiferin äidin päärituaali, joka vaati useamman yrityksen, mutta se teki pelistä entistäkin palkitsevamman.

Pelissä on upea pikselityyli, joka viehättää heti. Hahmot ja animaatiot ovat erittäin hienosti toteutettuja ja sopivat täydellisesti peliin. Erityisesti demonit, jotka hyökkäävät rituaalien aikana, on suunniteltu todella vaikuttavasti. Grafiikat luovat yhtenäisen ja upean visuaalisen kokonaisuuden, ja eri biomit erottuvat selkeästi toisistaan. Alueet on suunniteltu hienosti ja niistä huokuu oikea tunnelma, joka tukee pelin tyyliä. Animaatiot, erityisesti hyökkäykset, erottuvat hyvin, vaikka pelissä onkin paljon lentäviä projektiileja ja tulitaistelua.

Pelissä on loistavat äänitehosteet ja musiikit, jotka luovat oikean tunnelman rituaalien ja taisteluiden aikana. Äänet on tarkasti kohdistettu tilanteisiin ja esineisiin, mikä lisää pelikokemuksen immersiota. Musiikki tuo lisäsyvyyttä peliin ja sopii täydellisesti pelin teemaan.

Letifer on todella lupaava peli, joka tarjoaa paljon viihdyttävää sisältöä jo Early Access -vaiheessa. Pelissä on hyvin toteutettu haaste, upea visuaalinen ilme ja tunnelmallinen musiikki. Vaikka peli on vielä kehitysvaiheessa, se tarjoaa jo nyt loistavaa pelattavuutta ja on ehdottomasti suositeltavaa kaikille. 4 euron hinta on erittäin kohtuullinen, ja samalla voi tukea suomalaisia pelintekijöitä. Odotan innolla, mitä lisää peliin tuodaan tulevaisuudessa!

arvostelu: Nova Kallio

9 / 10
Plussat + Pikseligrafiikat + Pelattavuus + Animaatiot

The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past Kommentit pois päältä artikkelissa The Witcher 3: Wild Hunt saa kolmannen suuren lisäosan nimeltä Songs of the Past

Melkein kymmenen vuotta vanha ei näytä suostuvan eläköitymään. ilmoitti yllättäen, että peli saa vuonna 2027 täysin uuden kolmannen lisäosan nimeltä .

Uudessa lisäosassa pelaajat palaavat jälleen legendaarisen hirviönmetsästäjän Geralt of Rivian saappaisiin täysin uudessa tarinassa. Tarkempia juoniyksityiskohtia ei vielä paljastettu, mutta lisätietoja luvataan loppukesälle 2026. Tällä hetkellä tiedetään ainakin se, että lisäosa julkaistaan :lle, :lle ja Series X|S:lle.

Projektia ei tehdä yksin, sillä mukana kehityksessä on myös , jonka riveissä työskentelee useita alkuperäisen Witcher 3:n veteraaneja. Tämä on monille faneille hyvä merkki, sillä odotukset ovat luonnollisesti korkealla. Kun peliä on pidetty jo vuosia yhtenä kaikkien aikojen parhaista roolipeleistä, uuden lisäosan pitää olla jotain muutakin kuin “Geralt käy taas hakemassa kattilan kylän mummolle”.

The Witcher 3 julkaistiin alun perin vuonna 2015, ja sen suosio on ollut lähes poikkeuksellista. Peliä on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta, ja se on kerännyt satoja Vuoden peli -palkintoja. Harva peli saa uutta suurta sisältöä näin pitkän ajan jälkeen, joten Songs of the Past on monella tavalla poikkeuksellinen paluu vanhaan mutta erittäin rakastettuun fantasiamaailmaan.

Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia Kommentit pois päältä artikkelissa Uusi moninpelikauhu Hands Over tekee seurapeleistä hengenvaarallisia

on uusi :lle kehitteillä oleva moninpelikauhupeli, joka ottaa tutut lapsuuden leikit ja muuttaa ne hermoja raastaviksi selviytymishaasteiksi. Pelin taustalla on studio , ja konsepti nojaa yksinkertaiseen ideaan, jossa säännöt ovat helppoja, mutta paine tekee jokaisesta vuorosta vaarallisen.

Pelin ytimessä on sarja minipelejä, joissa pelaajat joutuvat esimerkiksi testaamaan onneaan mekaanisen “leuan” kanssa, muistamaan sekvenssejä tai reagoimaan tilanteisiin, joissa virhe voi tarkoittaa välitöntä tappiota. Ajatus on sama kuin lapsuuden seurapeleissä, mutta nyt katsojat ja vastustajat odottavat, että mokaat.

Varsinaista kaaosta lisäävät “influence cardit”, joilla pelaajat voivat muuttaa pelin kulkua, kuten sabotoida toisia, suojella itseään tai rakentaa ansakomboja. Tilanne voi kääntyä hetkessä ja turvalliselta näyttävä siirto voi muuttua katastrofiksi, jos joku on ehtinyt suunnitella ansan etukäteen.

Pelin suunnittelija Grigory kuvailee ideaa yksinkertaisesti: pelissä on tavoitteena on tehdä tutusta epämukavaa. Pelaaja tunnistaa pelit heti, mutta huomaa nopeasti jännittävänsä omaa vuoroaan enemmän kuin olisi hyväksi.

Kun “duck, duck, DEAD” -henkinen kaaos yhdistyy pelaajien väliseen psykologiseen peliin, lopputulos vaikuttaa olevan jotain, jossa nauru ja paniikki kulkevat käsikädessä aivan kuten parhaissa seurapeleissä, mutta huomattavasti vähemmällä turvallisuuden tunteella.