Demonilahtaaja vauhdissa – arvostelussa kotimainen Letifer Kommentit pois päältä artikkelissa Demonilahtaaja vauhdissa – arvostelussa kotimainen Letifer

Letifer on toimintatäyteinen peli, jossa yhdistyvät twin-stick-ampuminen, roguelite-elementit ja survivors-tyylinen pelattavuus. Pelissä astut puolidemonin Letiferin rooliin ja taistelet demonien uhkaa vastaan suorittaen brutaaleja rituaaleja ja kehittäen hahmoasi. Pelaaja voi päivittää aseita, taitoja ja dronen ominaisuuksia sekä kohdata voimakkaita vihollisia matkalla kohti demonikuningas Raumin kukistamista Letifer, jonka on kehittänyt suomalainen peliyhtiö Third Spirit Games, julkaistiin Early Accessiin 17. huhtikuuta 2025

Pelin ensituntumat olivat erittäin positiiviset. Pelissä liikkuminen ja taistelu tuntuivat todella sujuvilta, eikä vastaan tullut ongelmia. Pelasin hiirellä ja näppäimistöllä, ja tähtäys oli helppoa, olipa kyse manuaalisesta tai automaattisesta tähtäyksestä. Pelin mekaniikat olivat helppoja omaksua, sillä ne esitellään asteittain pelatessa, jolloin mitään ei jää epäselväksi. Erityisesti päämaja, jossa oleskellaan turvassa demoneilta, on todella miellyttävä. Siellä on helppo liikkua ja tärkeimmät toiminnot ovat kätevästi saatavilla heti rituaalista palattua. Pelikokemus vastasi ja ylitti odotukset: olen pitkään kaivannut tämän tyylistä peliä, ja Letifer on todellinen helmi suomalaisten pelintekijöiden työstä. Bugeja ei tullut vastaan kertaakaan.

Pelissä pääasialliset toiminnot keskittyvät rituaalien suorittamiseen, taitojen kehittämiseen ja dronen (ABR-X9) ominaisuuksien parantamiseen. Vaikka tällä hetkellä vain ensimmäistä pistoolia voi päivittää, aseiden ja varusteiden kehittäminen on keskeinen osa peliä. Materiaaleja voi kerätä tappamalla demoneja rituaaleista tai käyttämällä dronen keräämiä resursseja. Kivestä kerätään pääasiassa drone-päivityksiä, mutta myös aseiden ja effigyjen kehittäminen vaatii niitä. Pelin tarina kertoo Letiferistä, puolidemonista, jonka isä Raum, demonikuningas, on tappanut hänen äitinsä. Tavoitteena on pysäyttää Raum ja estää demoneita tuhoamasta ihmiskuntaa, sen eteen täytyy suorittaa rituaaleja ja kohdata vahvoja vihollisia. Ensimmäiselleä läpäisykerralla rituaalit tuottavat punaisia orbeja, joita käytetään aseiden ja uusien biomien avaamiseen.

Pelissä on sopivasti haastetta, erityisesti sivurituaalien ja demonien osalta. Erilaiset aseet ja taidot antavat mahdollisuuden sopeuttaa pelityyliä sen mukaan, minkälaista vastusta on vastassa. Aluksi rituaalit tuntuivat haastavilta, mutta kun oppi tuntemaan taidot ja demonien hyökkäykset, eteneminen alkoi sujua nopeammin. Ainoa suuri haaste itselle oli Letiferin äidin päärituaali, joka vaati useamman yrityksen, mutta se teki pelistä entistäkin palkitsevamman.

Pelissä on upea pikselityyli, joka viehättää heti. Hahmot ja animaatiot ovat erittäin hienosti toteutettuja ja sopivat täydellisesti peliin. Erityisesti demonit, jotka hyökkäävät rituaalien aikana, on suunniteltu todella vaikuttavasti. Grafiikat luovat yhtenäisen ja upean visuaalisen kokonaisuuden, ja eri biomit erottuvat selkeästi toisistaan. Alueet on suunniteltu hienosti ja niistä huokuu oikea tunnelma, joka tukee pelin tyyliä. Animaatiot, erityisesti hyökkäykset, erottuvat hyvin, vaikka pelissä onkin paljon lentäviä projektiileja ja tulitaistelua.

Pelissä on loistavat äänitehosteet ja musiikit, jotka luovat oikean tunnelman rituaalien ja taisteluiden aikana. Äänet on tarkasti kohdistettu tilanteisiin ja esineisiin, mikä lisää pelikokemuksen immersiota. Musiikki tuo lisäsyvyyttä peliin ja sopii täydellisesti pelin teemaan.

Letifer on todella lupaava peli, joka tarjoaa paljon viihdyttävää sisältöä jo Early Access -vaiheessa. Pelissä on hyvin toteutettu haaste, upea visuaalinen ilme ja tunnelmallinen musiikki. Vaikka peli on vielä kehitysvaiheessa, se tarjoaa jo nyt loistavaa pelattavuutta ja on ehdottomasti suositeltavaa kaikille. 4 euron hinta on erittäin kohtuullinen, ja samalla voi tukea suomalaisia pelintekijöitä. Odotan innolla, mitä lisää peliin tuodaan tulevaisuudessa!

arvostelu: Nova Kallio

9 / 10
Plussat + Pikseligrafiikat + Pelattavuus + Animaatiot

Witchfiren tekijä tiivistää Epicin ongelman: Steam on yhteisö, Epic vain kauppa Kommentit pois päältä artikkelissa Witchfiren tekijä tiivistää Epicin ongelman: Steam on yhteisö, Epic vain kauppa

Witchfire-pelin luova johtaja Adrian Chmielarz kiteyttää Epic Games Storen suurimman ongelman ytimekkäästi: Epic on pelkkä kauppa, Steam taas kokonainen yhteisö. Vaikka PC-pelaaminen tunnetaan vapaudestaan, monet pelaajat suhtautuvat digikauppoihin lähes heimohenkisesti ja Valven Steam on monille selkeä koti.

Painkillerista ja The Vanishing of Ethan Carterista tunnetun Chmielarzin Witchfire aloitti taipaleensa Epic Games Storen määräaikaisena yksinoikeutena. Ratkaisu oli studion selviytymisen kannalta kriittinen. Epicin rahoitus auttoi pitämään kehittäjät itsenäisinä aikana, jolloin rahat olivat loppumassa. Samalla peli sai rauhassa kehittyä pienemmälle yleisölle ennen Steam-julkaisua.

Chmielarzin mukaan järjestely hyödytti kaikkia osapuolia. Epic sai vuoden yksinoikeuden, studio sai aikaa ja resursseja, ja Steam-pelaajat saivat lopulta valmiimman ja hiotumman pelin. Tulokset puhuvat puolestaan, sillä Witchfire on myynyt jo yli 500 000 kappaletta, ja Steamissä peliä odottaa yli 1,6 miljoonaa toivelistalle lisännyttä pelaajaa.

Silti Chmielarz ymmärtää täysin, miksi moni karttaa Epic Games Storea. Hänen mukaansa EGS:ssä ei ole muuta tekemistä kuin ostaa. Puuttuvat arvostelut, foorumit ja yhteisötoiminnot tekevät kaupasta kylmän ja etäisen, kun taas Steam tarjoaa oppaita, keskusteluja, työpajoja, taidetta ja jatkuvasti uusia ominaisuuksia. Steam ei ole vain kauppa, vaan paikka, johon pelaajat kiintyvät.

Kun Steam päivittyy viikoittain uusilla toiminnoilla ja Epic lisää perusominaisuuksia, kuten lahjoittamisen, vasta vuosikymmenten viiveellä, ero kasvaa entisestään. Witchfire saattoi selvitä Epicin ansiosta, mutta kuten Chmielarz vihjaa, sydämensä se löysi Steamistä.

Talvinen pesänrakentelu parhaimmillaan – arvostelussa Winter Burrow Kommentit pois päältä artikkelissa Talvinen pesänrakentelu parhaimmillaan – arvostelussa Winter Burrow

Olen viettänyt vuosia selviytymispelejä pelaten, kaatanut valtavia puita, rakentanut linnoituksia ja taistellut zombeja vastaan, mutta harvoin mikään on saanut minut tuntemaan samanlaista lempeää rauhaa kuin Winter Burrow. Ensikosketukseni tähän indiehelmeen PC:llä oli kuin astuisi vanhaan, rakkaaseen satukirjaan: hiiri palaa lapsuutensa kotiin, joka on nyt rapistunut ja kylmän talven vaivaama. Pine Creek Gamesin kehittämä ja Noodlecake Studiosin julkaisema Winter Burrow on marraskuun puolivälissä PC:lle, Xbox:ille ja Nintendo Switchille tupsahtanut selviytymisseikkailu, joka saa paatuneimmankin selviytymispelien veteraanin pehmenemään tai ainakin hamuamaan lämpimämpää neulepaitaa.

Ensituntuma – Söpöyttä ja pientä selkäpiin karmintaa

Pelin avaaminen tuntui heti kotoisalta. Kontrolleri tai näppäimistö pelaa hyvin, ja ensimmäiset minuutit kuluivat lumisia polkuja tutkien ja materiaaleja keräten. Heti kättelyssä huomasin, että selviytymismekaniikka on toteutettu harvinaisen pelaajaystävällisesti. Rakennusprojektien seuraaminen on tehty helpoksi: voit suoraan nähdä, mitä tarvikkeita seuraavaan projektiin tarvitaan. Se on kuin Ikean ohje, mutta ilman niitä ylimääräisiä ruuveja, jotka jäävät aina pöydälle pyörimään. Vaikka pieniä kauhuviittauksia löytyy, ne eivät häiritse rauhallista tunnelmaa, vaan lisäävät pienen jännityksen ripauksen, näitä ovat jatkuva yksinäisyys ja ankarat selviytymiselementit, kuten nälkä, kylmyys ja ötökät. Kaikki tuntuu toimivan juuri niin kuin pitääkin, eikä bugien kanssa tarvinnut tapella.

Sisältö ja pelattavuus – Tassut kylminä ja vatsa kurnien

Tarina kuljettaa sinua vanhempiesi menehtymisestä lapsuuden kodin entisöintiin. Pelin ydin on hiiren arjen selviytymisen seuraamisessa: keräät resursseja, neulot lämpimiä vaatteita, kokkaat ja tapaat metsän eläimiä. Peli ei kuitenkaan ole vain pelkkää piirakan leivontaa ja neulomista, vaikka niitäkin riittää. Pelaajana joutuu jatkuvasti silmäilemään nälkä- ja kylmyysmittareita. Jos viivyt lumituiskussa liian pitkään ilman kunnon neulepaitaa, alkaa terveys hupenemaan nopeammin kuin juusto hiirijuhlissa. Onneksi erilaiset kokkaukset antavat tehosteita ja neulominen tarjoaa suojaa, joten kyse on enemmänkin lempeästä sopeutumisesta kuin stressaavasta taistelusta kelloa vastaan, vaikka luminen maailma olisi ankara. Paikallisten tapaaminen ja resurssien hamstraaminen pelissä on meditatiivista puuhaa, joka imee mukanaan tuntikausiksi.

Grafiikat – Kuin kuvituskirjan sivulta

Visuaalisesti Winter Burrow on puhdasta sielun ravintoa. Pehmeät, käsinpiirretyt kuvat ja pyöreät muodot tuovat mieleen satukirjan kuvituksen. Talvinen metsä näyttää kutsuvalta, yksityiskohtaiselta ja elävältä. Lumimaiset maisemat ja puiden varjot lisäävät tunnelmaa, mutta eivät tee maailmasta uhkaavaa. Kaikki sopii täydellisesti pelin lempeään ja nostalgiseen tunnelmaan. On hienoa nähdä, että joku on jaksanut panostaa jopa siihen, miten pikkuruiset jäljet jäävät lumeen kulkiessasi. Se on pieni yksityiskohta, mutta juuri ne tekevät tästä maailmasta niin uskottavan.

Ääni – Korvia hivelevää hiljaisuutta

Äänimaailma Winter Burrown suuri valtti, se on meditatiivinen ja rauhoittava. Musiikki ei hypi silmille, koskaan häiritse tai peitä muita ääniä alleen. Lumen narske tassujen alla, oksien rasahtelu ja hiiren pienet äännähdykset kuulostavat luonnollisilta ja tekevät maailmasta elävän. Taustalla humiseva tuuli ja lumen vaimea suhina luovat turvallisen hiljaisuuden, joka täydentää pelin rauhallista tempoa. Äänet tukevat täydellisesti sitä tunnetta, että selviytyminen on lempeää sopeutumista kylmään maailmaan, ei stressaavaa taistelua.

Kartaton hiiri ja rajalliset taskut

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää auringonpaistetta ja auringonkukansiemeniä. Suurin turhautumiseni iski navigoinnissa, sillä pelissä ei ole karttaa, ei edes minimappia. Löysin itseni useammin kuin kerran pyörimästä saman kuusen ympärillä miettien, mihin suuntaan se koti oikein jäi.

Myös tavaraluettelon eli inventoryn rajallisuus aiheuttaa harmaita hapsia. Resursseja olisi kerättäväksi vaikka kuinka, mutta taskuihin mahtuu vain murto-osa. Tämä johtaa jatkuvaan edestakaiseen ravaamiseen, mikä alkaa loppupuolella hieman puuduttaa. Lisäksi peli on suhteellisen lyhyt n. 10 tuntia, eikä se tarjoa juurikaan syitä pelata tarinaa uudestaan läpi, kun koti on kerran saatu kuntoon.

Yhteenveto

Winter Burrow on peli, johon uppoutuu helposti useammaksi tunniksi. Se tarjoaa rauhallisen, ohjaavan ja lempeän pelikokemuksen, joka tuntuu sekä palkitsevalta että lohdulliselta. Se on edullinen (19€) ja tunnelmallinen paketti, joka sopii täydellisesti pimeisiin talvi-iltoihin, varsinkin kun voit ottaa ystävän mukaan paikalliseen co-opiin. Jos hämähäkit ahdistavat, pelistä löytyy kiitettävästi araknefobia-tila, jolla voit korvata kahdeksanjalkaiset häiriköt vähemmän pelottavilla (kuten kovakuoriaisilla) tai poistaa ne kokonaan. Lyhyydestään, rajallisesta varastotilasta ja navigointihaasteistaan huolimatta se ei merkittävästi heikennä nautintoa, vaan on sydämellinen kokemus, joka muistuttaa meitä kodin tärkeydestä.

9 / 10
Hyvää: + Suloinen ja satumainen graafinen tyyli. + Todella rentouttava ja meditatiivinen äänimaailma. + Pelaajaystävällinen rakennusjärjestelmä. + Helppokäyttöiset kontrollit + Local co-op mahdollisuus. + Edullinen hinta. Huonoa: - Kartan puuttuminen hankaloittaa navigointia. - Tavaratila on aivan liian pieni suhteessa resurssien määrään. - Pelissä ei uudelleen pelattavuus arvoa. Yhteenveto: Winter Burrow on peli, johon uppoutuu helposti useammaksi tunniksi. Se tarjoaa rauhallisen, ohjaavan ja lempeän pelikokemuksen, joka tuntuu sekä palkitsevalta että lohdulliselta. Se on edullinen (19€) ja tunnelmallinen paketti, joka sopii täydellisesti pimeisiin talvi-iltoihin, varsinkin kun voit ottaa ystävän mukaan paikalliseen co-opiin. Jos hämähäkit ahdistavat, pelistä löytyy kiitettävästi araknefobia-tila, jolla voit korvata kahdeksanjalkaiset häiriköt vähemmän pelottavilla (kuten kovakuoriaisilla) tai poistaa ne kokonaan. Lyhyydestään, rajallisesta varastotilasta ja navigointihaasteistaan huolimatta se ei merkittävästi heikennä nautintoa, vaan on sydämellinen kokemus, joka muistuttaa meitä kodin tärkeydestä.