Far Cry 6 (PS4)
Ubisoftin Far Cry-sarja on julkaisun viivästysten jälkeen ehtinyt kuudenteen osaansa. Pääsarjan pelien lisäksi saman tittelin alta löytyy myös spin offeja kuten Far Cry: Blood Dragon. Lukuunottamatta aivan ensimmäistä osaa nämä pelit ovat toteutettu samanlaisella avoimen maailman kaavalla, joka on kantanut sarjaa menestyksekkäästi tähän asti. Miten tuorein osa pärjää vertailussa pitkille perinteille? Vietin noin 40 tuntia pelin parissa ja otin selvää.
Far Cry 6:n tarina sijoittuu fiktiiviselle Yaran saarelle, jota pitää rautaisessa otteessaan Breaking Bad -sarjasta tutun Giancarlo Espositon esittämä Anton Castillo. Fasistinen hallinto jakaa kansan “oikeisiin” ja “feikkeihin” Yaralaisiin. Niukemmista oloista kotoisin olevat kansalaiset ovatkin luontevasti ajettu pelloille töihin vaarallisiin olosuhteisiin viljelemään Viviro-nimistä tupakkakasvia. Viviro on toimiva syöpälääke, jonka avulla Castillo haluaa parantaa piskuisen maansa asemaa maailman markkinoilla.
Ensimmäistä kertaa pelihahmon sukupuoli on valittavissa. Dani (tai Dany, jos valitset naishahmon) on pelin alussa aikeissa karata Yhdysvaltoihin pakoon kutsuntoja. Kaikki menee kuitenkin pieleen ja vastahakoinen Dani päätyy Libertad-nimisen ryhmän riveihin taistelemaan hirmuhallintoa vastaan. Termiä vastahakoinen täytynee käyttää löyhästi, koska jo ensimmäisissä tehtävissä heitetään läppää ja ammuskellaan sotilaita Guapo-nimisen lemmikkialligaattorin popsiessa vihollisia suuhunsa. Danin tehtäväksi jää koota kansan syvät rivit taisteluun Anton Castillon hallintoa vastaan. Luvassa on kaikennäköistä tehtävää, jotta muut ryhmittymät liittyisivät Danin porukkaan. Omat odotukseni olivat tarinan suhteen korkealla varsinkin kun mukana oli Giancarlo Espositon kaltainen mestarinäyttelijä. Kuitenkin pelin tarinan sävy heittelee brutaalien kidutuskohtausten ja massamurhien parista aivan toiseen suuntaan, kun seuraavaksi autetaan niittikaulapannoin varustettua taistelukukkoa suorittamaan veristä kostoretkeä. Vaikka Far Cry-sarjasta on aiemminkin löytynyt humoristisia sivutehtäviä, tuntuivat Far Cry 6:n vitsit jo hieman väsyneiltä ja olisin kaivannut pelinkehittäjiltä vakavampaa otetta. Pelin lukuisista sivuhahmoista monet olivat mielestäni lähinnä rasittavia sosiopaatteja enkä jaksanut juuri kiinnostua heidän kohtaloistaan.
Pelimaailma on alun jälkeen avoin tutkittavaksi ja noudattaa Ubisoftin peleistä tuttua kaavaa. Päätehtävien lisäksi pelistä löytyy Yaran Stories-nimellä kulkevia sivutehtäviä. Lisäksi pelimaailma on täynnä tiesulkuja, joita täytyy puhdistaa vihollisista, ilmatorjuntatykkejä, jotka on räjäytettävä jos mielii lennellä helikopterilla alueen yli ja tietenkin sadoittain arkkuja avattavaksi. Jos olet pakkomielteinen keräilemisen suhteen peli ei varmasti jätä kylmäksi. Valitettavasti kun olet puhdistanut yhden tiesulun, olet käytännössä kokenut kaiken mitä tällä aktiviteetilla on tarjottavanaan. Far Cry 6 toistaa itseään ja näiden pikkutehtävien tekeminen tuntuukin kovin arkisilta askareilta. Vihollisten huono tekoäly ei auta asiaa. Jos sinulla on kiikarikivääri äänenvaimentimella tai vaikkapa jousipyssy, ei perusmosureilla ole mitään mahdollisuuksia sinua vastaan. Tämä toki on ollut Far Cry-sarjan tuttu kompastuskivi. Peli onkin äärettömän helppo ja kuolin useammin hypättyäni liian korkealta maahan kuin vihollisen luoteihin. Vasta pelin loppupuolella vihollisista on jotain vastusta Danin muodostamalle yhden miehen (tai naisen) armeijalle.
Armeijasta todella voidaankin puhua pelaajan aseistuksen puolesta. Pelissä riemastuttavinta onkin erilaiset asevaihtoehdot. Pelistä löytyy kymmenittäin erilaisia tuliaseita, jotka ovat kaikki kustomoitavissa. Pelaaja voi esimerkiksi laittaa aseeseensa erilaisia luoteja. Panssarin lävistävät luodit poksauttavat läpi kypärien ja tuliluodit sytyttävät viholliset iloisesti liekkeihin. Perusaseiden lisäksi pelistä löytyy Resolver-nimellä kulkevat kapinallisten itse kyhäämät erikoisaseet. Näistä ensimmäisenä saadaan liekinheitin, mutta valinnanvaraa löytyy täysin laatikon ulkopuoleltakin. Mainittakoon esimerkiksi CD-levyjä ampuva kanuuna ja seinien läpi ampuva henkimaailman pyssy. Lisäksi pelihahmo voi ostaa erilaisia Supremo-selkäreppuja, jotka aktivoidaan kulmanappeja painamalla. Nämä voivat esimerkiksi ampua ohjusiskun tai aktivoida EMP-pulssin, jolla lähistöllä olevat ajoneuvot saadaan sammumaan. Sääliksi käykin vihollisrassukoita, jotka tekoälyttömyytensä turvin saavat tuta Danin raivon.
Pelin edetessä päästään myös rakentamaan tukikohtia, joissa kamera siirtyy ensimmäistä kertaa sarjan historiassa kolmanteen persoonaan. Pelimaailmasta kerätyillä materiaaleilla voidaan rakentaa vaikka keittiö, jossa Yarassa metsästetyt eläimet voidaan keitellä tuomaan tietyn ajan kestäviä apuja pelaajalle. En kokenut tähän kuitenkaan tarvetta, koska haastetta pelissä oli muutenkin niin vähän. Far Cry 6 tuo myös ensimmäistä kertaa mahdollisuuden Co-op-pelaamiselle kaverin kanssa, ja vaikka en tätä päässytkään testaamaan uskoisin sen tuovan lisäpontta pelaamiseen.
Graafisesti peli on taattua Far Cry-laatua. Alunperin teknologiademosta CryEnginelle lähtenyt pelisarja on aina tuonut pelaajan silmien eteen varsinaista karkkia eikä uusin osa ole siihen poikkeus. Kun kiipeät vuorelle ja auringonnousu tuo säteensä Yaran ylle on vain myönnettävä, että Ubisoftilla riittää paukkuja tuomaan kauniita pelejä kansalle. Testasin pelin PS4 Pro:lla, joka kieltämättä tuntuu vähän jo yskivän renderöidessään ruohonkorsia ja rottien viiksikarvoja. PS4-versio tarjoaa ilmaisen päivityksen myös PS5-versioon jolla peli onkin sitten jo todella komea.
Äänimaailmassa on myös ison studion meininkiä: Aseet kuulostavat tehokkailta, kypärät räjähtelevät brutaalisti kiikarikiväärin luodin lävistäessä aivomateriaa ja räjähdykset tärisyttävät kaiuttimia. Originaalimusiikista vastaa Pedro Bromfman, joka on tehnyt musiikit mm. Narcos-sarjaan ja autojen radioista pauhaa latinoartistit Ricky Martinista lähtien. Kaikesta paistaa läpi halu tehdä äänimaailmasta pelaajan immersiota tukeva tekijä.
Far Cry 6 on teknisesti hieno suoritus, tosin vähempää ei voidakaan odottaa, kun kyseessä on Ubisoftin kaltainen markkinajätti. Olisin toivonut tarinalta enemmän. Nyt pelin läpäistyä ei jäänyt tunteita oikein mihinkään suuntaan, vaikka vietin Yarassa aikaa aivan riittämiin. Itsensä toistaminen on Ubisoftin avoimissa maailmoissa tietenkin odotettavissa, mutta nyt tuntuu, että vaikka kaikkea on vieläkin enemmän kuin ennen jäi pelikokemus varsin ohueksi. Pelin hahmot ja huumori ei osunut tällä kertaa maaliinsa, vaikka aineksia Yaran saaren fasistisessa hallinnossa olisi ollut vaikuttavampaankin narratiiviin. Suurin ongelma itselleni oli kuitenkin haasteen puute. Vaikeustasoa ei olisi voinut säätää kuin helpompaan ja pelaamisesta katosi intensiteetti täysin ensimmäisen parin tunnin jälkeen. Nyt vihollisia silpoessa, polttaessa ja räjäytellessä alkoi tuntua, että todellinen hirmuhallitsija olikin Dani itse. Oliko tämä sitten se näkökulma, jonka peli halusi välittää? Mene ja tiedä.
